Yleistä keskustelua musiikista ›

En usko että kuka tahansa voi oppia pitämään minkä tahansa musiikinlajin helmistä.
 
En mäkään, ikävä kyllä... sehän on kuulijan tappio, ettei voi kokea samaa nautintoa jostain tietyntyyppisestä musasta kuin joku muu.
 
Millä perusteella itse sanot että beethovenin 9. sinfonia on parempi kuin ukko nooa?
 
Jos rajoitetaan ysi vain Oodiin Ilolle, päämelodiathan noissa kahdessa teoksessa ovat suunnilleen yhtä sofistikoituneita :D No, onhan Beethovenilla 9. sinfoniassaan vähän mielenkiintoisempi sovitus kuin kuulemissani Ukko Nooa-esityksissa...

En mäkään, ikävä kyllä... sehän on kuulijan tappio, ettei voi kokea samaa nautintoa jostain tietyntyyppisestä musasta kuin joku muu.
 
Eiköhän noi tiettyjen musiikkityylien helmet ole kuitenkin melko subjektiivisia. Jos vain jaksaa hieman nähdä vaivaa, niin löytää ne omat helmensä sieltä biisien joukosta. Ne itselle kolahtavat biisit eivät välttämättä ole niitä yleisesti tunnustettuja kyseisen musiikkityylin merkkiteoksia. Turha pistää liikaa arvoa muiden määritelmille, vaan pyrkiä tutustumaan musiikkityyliin avoimin mielin, ilman ennakkokäsityksiä. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta näin voi löytää monistakin musatyyleistä itselle uusia suosikkeja.

edit: ei mtn..

Koetan vähän yhdistellä tätä rap-aihetta ja alkuperäistä rock-aihetta:
 
Rapille on todettu keskeiseksi piirteeksi rytmi. Miksi sitten (mielipiteenä) tollaisen mainstream-rapin rytmimaailma on
niin helvetin tylsä?
 
Jos mietitään rapin elinvoimaisuutta suhteessa joihinkin suosittuihin rokkibändeihin, niin mun mielestä tämän keskeisen rytmi-elementin perusteella ei ainakaan voida rappia innovatiiviseksi haukkua. Hitto The Hives'in rytmitkin on kiinnostavampia kuin yhdenkään limusiini-räppärin nytkytykset!
 
Voidaanko Ozonen ja Gunterin perusteella määritellä konemusiikki Jarreineen, Aphex Twineineen, Vangeliksineen, jne.?
 
Tai edustaako Popeda, Leevi & the Leavings ja Yö suomalaisen rokin parhaimmistoa? Listoilla ne ovat tykänneet pyöriä ainaskin.

Voidaanko Ozonen ja Gunterin perusteella määritellä konemusiikki Jarreineen... Tai edustaako Popeda, Leevi & the Leavings ja Yö suomalaisen rokin parhaimmistoa?
 
Ei mun mielestä voida eivätkä edusta.
 
Sanoin vain sen, että rappia usein ikään kuin puolustellaan sen kautta, että rytmi on rapissa keskeisessä osassa ja sitä tulisi arvioida ja ymmärtää rytmin kautta. Kuitenkin kun liikutaan mainstream -tasolla (ja siinä rajoilla), niin ne rytmit vaan ovat aika samaa tylsää mäiskettä (joitain hyviä riffejä on joskus seassa). En sano, että se olisi aina huonoa, mutta rock tarjoaa samalla tasolla kiinnostavampia juttuja.
 
Mielestäni. No provo.

On häväistys tunkea Leevi and the Leavings siihen laatikkoon, jonka kylkeen on puolihuolimattomasti raapustettu sana "Suomi-rock". Tai verrata sitä MILLÄÄN TASOLLA Yöhön ja Popedaan. Siitä pitäisi jo antaa luunappi otsaan.

Siitä pitäisi jo antaa luunappi otsaan.
 
Mieluummin luuviitonen.

On häväistys tunkea Leevi and the Leavings siihen laatikkoon, jonka kylkeen on puolihuolimattomasti raapustettu sana "Suomi-rock". Tai verrata sitä MILLÄÄN TASOLLA Yöhön ja Popedaan. Siitä pitäisi jo antaa luunappi otsaan.
 
Eli tajusit tuon esimerkin oikein. Sama siis koskee noita konemusiikin edustajia.

Beethovenin 9.sinfonia on varmasti hieno klassisen musiikin mestariteos, mutta Ukko Nooa ei edes yritä olla hieno klassisen musiikin mestariteos, vaan lastenlaulu.
 
Ukko Nooa on klassinen lastenmusiikin mestariteos. ;)

Minusgta On pelkästään hyvä asia ettei rock ole jokaisen pikkuneidin ja teinin suosima MTV:llä jauhettava mainstream paska.
 
On mukavaa että rockbändejä löytyy ja vielä minusta juuri sopivasti maapallolta ja olen sitä mieltä että jos niitä vielä lisää tulisi niin se olisi kohta samanlaista tuubaa kuin joku Puff fucking daddy
 
En kaipaa mitää "revelationia" vaan kuuntelen vain sitä mistä pidän ja jos ei sellasta vielä oo, niin sitte teen sitä itse. Kyllä hyviä rokkibändejä löytyy, eikä tarvitse mennä edes kauas..

Kyllä Rock vielä iskee takaisin ja lujaa! Rock!

Kyllä Rock vielä iskee takaisin ja lujaa! Rock!
 
Hevi tulee, hevi tappaa - enää ei kuunnella abbaa!

Musiikkitrendithän kiertävät kyllä sykleissä, mutta aivan samassa muodossa mikään tyyli ei takaisin tule (todella nopeita muotipyrähdyksiä lukuunottamatta)...eikä siinä olisi mitään mieltäkään. Eteenpäin sitä kuitenkin mennään ja "uutta" kaapataan mukaan matkalta.
 
Riippuu myös ihan maanosasta, kulttuurista, yhteiskuntatilanteesta yms. seikoista, mikä se kulloinkin populäärisin musiikki missäkin päin on.
 
Tarvitseeko esim. kitarapainotteisen rokin aina ollakaan suosituinta (lue top-10) kamaa, jota tulisi joka tuutista? Juuri se kaavoihin kangistuminen ja suosion pönkittämä pöhöttyminen loppuviimein tuhoaa kunkin trendin...tulee uusi mullistus, uusi kapina joka johtaa toisten, aiemmin pinnan alla kyteneiden ilmiöiden nousuun.
 
Pinnan alle vaipuneet vanhat trendit taas luovat nahkaansa ja ottavat opikseen, noustakseen taas jossakin vaiheessa esille uudessa muodossaan, parhaimmillaan sekoittuneena useidenkin eri tyylien kanssa.
 
Kapinavaihe on aina lyhyehkö mullistus, jota seuraa sitten uusi valtavirta. Punk 70-luvun lopulla "tappoi dinosaurit" jotka nousivat uudelleen myöhemmin, osin entistä ehompina. Tilalle tuli uusi heviaalto, jonka puolestaan grunge lytisti....grungeahan on sanottu jenkkien ensimmäiseksi punk-aalloksi, alkuperäistä kun ei siellä juuri noteerattu. Tuossa tulee yksi mielenkiintoinen jakautuma. Jenkeissä grungea seurasi "virallinen" punk-aalto ja myöhemmin nu-metal, kun taas Euroopassa seurasi elektronisen musiikin kukoistuskausi (jenkkien ja euroopan vanhaa undergroundia).
 
Siinä vaiheessa kun lukuisat "teknolajit" sitten jo haipuivat täällä ja brittirock nousi ylös, jenkeissä yritettiin kaupallistaa elektronicaa. Hip hop hiipui siellä 90-luvun vaihteessa, mutta todellista teknobuumia jenkit eivät saaneet. Sen sijaan tuli R&B vastapainona punkvaikutteiselle uusiometallille, joka puolestaan yhdisteli myös hip hoppia ja elektronisia elementtejä.
 
Euroopan brittisävytteinen rock ja pop alkoi sitten vääntäytymään etenkin täällä pohjolassa taas raskaampaan suuntaan uusiometallin avustamana, samalla kun hiphop ja myöhemmin R&B rantautui kunnolla.
 
Näinkin lyhyt ja pintapuolinen katsaus lähihistoriaan paljastaa useita suuntauksia, vuorotellen ja risteillen melkoisena ristiaallokkona ympäriinsä.
 
Iskeekö rock takaisin? Millainen rock? Se soi muodossa tai toisessa koko ajan jossakin, niin kuin soivat kaikki muutkin tyylilajit. Ne uuden tulemisen innostavat alkuvaiheethan ne mukavia ovat, mutta mikään ei kestä loputtomiin. Toisille se on lupaus paremmasta, toisille synkkä ennustus.
 
Jos jotakin "aitoa" musiikkityyliä halajaa takaisin, on parempi hankkia aikakone (vaikkapa cd-soitin) ja mennä takaisin juuri siihen paikkaan ja aikaan jolloin se syntyi. Voi ehkä jopa oivaltaa, että maailma muuttuu ja pyörät pyörivät. Jos itse haluaa pysähtyä tai palata taaksepäin, se on täysin kunkin oma asia, mutta "suurelta yleisöltä" sitä ei kannata odottaa.
 
Enpä tiedä, mitä tässä tulee jaariteltua. Kaipa sitä on jo kalkkis...Minä kun kuuntelen mielelläni äänitteitä vaikka 50 vuoden takaa. Mutta jos jotain uutta musiikkia haluan kuulla, sen pitää sitten olla jotakin erilaista. Uutta aitoa tavaraa eikä retrobuumia. Sekoitus monesta vanhastahan sekin tulee olemaan, keksitään kuitenkin jälleen uusi nimi.
 
Aidon rockin perään huudellaan. Sitä soitettiin 50-luvulla, kaipa sen kaikki tietävät? Vai tarkoitettiinko kuitenkin aitoa raskasta rokkia? Sitä jauhettiin 70-luvulla. Aitoa uuden aallon heavyä eri alalajeineen, 80-luku? Brittirokkia, 60-luku? Uuden aallon brittirock, 90-luku? 67286927aito01532aito479109rokrokrok....mitä on rok?
 
Parempi kuunnella kaikkea sitä kiinnostavaa mitä tehdään ja on jo tehty. Jos sekään ei riitä, alkaa itse soittamaan ja luomaan just sitä mitä haluaa.
 
hyvin sanottu.
 
sana aito ei muuten tarkoita yhtään mitään. osaako joku selittää mitä on "aito" rock? mikään ei ole aitoa ts. puhdasta. sitä ei ole olemassakaan. kaikki on sekoitusta ja sekasikiötä.
 
minusta tuo ensimmäinen kysymys oli jotenkin väärin aseteltu niin että siihen ei oikeastaan ole mitään vastausta eikä kysymyksessä ole mitään kovin oleellista. siis mitä maailmanvalloitusta sä kaipaat? haluatko kuulla rokkia, joka myy kuin britney spears vai mitä ihmettä sinä tarkoitat?

Rockilta puuttuu ne paukut millä se iskis "takas"...
Sex, drugs and RockŽN Roll...
 
Onneks löytyy vielä paljon musaa tuolta menneiltä vuosikymmeniltä, että voi tehdä viikottain "uusia" bändilöydöksiä...
 
Mä tahtoisin aika pitkälle näyttää että hyvällä musalla pärjää ja että siin ei tarvii vältsisti olla sitä sex & drugs. Tai siis sehän on jokaisen oma asia että mitä syö, juo ja polttaa tai ketä panee. Että vois vaan näyttää että kyl pystyy oleen rock muutenkin kun jonneaaronina tunnustamassa Seiskalle jotain sontaa.
 
Ois sairaan makeeta vetää valkonen paita päälle ja kraka kaulaan, sitten lavalla vetää täböllä mutta laulaa mistä diggailee. Älytöntä jööttiä kun nykyää joka $#€n bändin pitää aina laulaa siitä saatanasta tai helvetistä. Eikä siis vaan rokkibändit vaan kaikkihan sitä jauhaa, Kotiteollisuus joutuu kohta laulamaan vaikka lastentarhasta tai autokaupoista jos se haluaa kohauttaa tai ärsyttää enää ketään.
 
Ja se on tosiaan siisti juttu että "uusia" vanhoja bändejä löytyy kokoajan midprice-hyllyistä ja muutenkin halvalla esim cdon.comista, ja jos diggaa bändistä niin voi ostaa vaikka koko tuotannon eikä tarvii venata vuosia uutta levyä =)

osaako joku selittää mitä on "aito" rock? mikään ei ole aitoa ts. puhdasta.
 
Näinpä jossain tällaisen sitaatin (en välttämättä muista täsmälleen oikein, enkä tiedä mistä se on peräisin): "Rokkia ei merkonomit ohjasta, se tulee jostain perseenpohjasta."
 
Tuossa mielessä aitoutta ja puhtautta siis on olemassa - ainakin minusta - mutta musiikillisestihan kukaan ei pysty luomaan mitään missä ei olisi yhtään mitään sellaista mitä ei ole kuultu koskaan aiemmin. Mutta eipä se mikään itseisarvo olekaan, juuri siksi että on mahdottomuus. Tärkeämpää on tuo toisenlainen aitous, se asenne ja motiivi millä musiikkia tehdään. Ja siinä kyllä minusta kaivattaisiin ns. "aidon rock-asenteen" "kostoa".

"Rokkia ei merkonomit ohjasta, se tulee jostain perseenpohjasta."
 
Kuulostais jonniinverran siltä mitä Mustajärven Pauli laulaa Popedan versiossa Elämässä pitää olla runkkua -biisistä Huilut suorina -livellä.

Tuossa mielessä aitoutta ja puhtautta siis on olemassa - ainakin minusta - mutta musiikillisestihan kukaan ei pysty luomaan mitään missä ei olisi yhtään mitään sellaista mitä ei ole kuultu koskaan aiemmin. Mutta eipä se mikään itseisarvo olekaan, juuri siksi että on mahdottomuus. Tärkeämpää on tuo toisenlainen aitous, se asenne ja motiivi millä musiikkia tehdään. Ja siinä kyllä minusta kaivattaisiin ns. "aidon rock-asenteen" "kostoa".
 
ei ole. "aito" = sana, jolla markkinoidaan musiikkia hipeille
 
katopas huvikses bussipysäkkien mainoksia. niissä esiintyy sana "aito" helvetin usein. mainosmaailma on lanseerannu tollasen termin just siks, että sillä voidaan vedota sellasiin ihmisiin ku sinä (= myydä enemmän tuotteita).
 
ja kaikista parasta on se, ettei se tarkota yhtään mitään. ovelaa.

"aito" = sana, jolla markkinoidaan musiikkia hipeille
 
mainosmaailma on lanseerannu tollasen termin just siks, että sillä voidaan vedota sellasiin ihmisiin ku sinä (= myydä enemmän tuotteita).
 
Höpölöpö. Silloin kun homma on aitoa, sitä ei millään aito-sanoilla tarvi markkinoida. Bussipysäkkien mainokset ym ovat erittäin kaukana siitä, mitä minä arvostan ja ostan. Tiedoksesi vaan, herra "pistän toisten suuhun sanoja".

Kuulostais jonniinverran siltä mitä Mustajärven Pauli laulaa Popedan versiossa Elämässä pitää olla runkkua -biisistä Huilut suorina -livellä.
 
Nonni, pitihän se arvata että joku rokkari siinä oli taustalla. Tässä netistä löytämäni Juicen sanat. Ottakaamme oppia:
 
"Kun kuulee nykypurukumidesibelijytinää
Vanha itkuun pillahtaa ja muistaa kunnon rytinää
Jumalauta, miten ennen runkkasikaan Jimi
Siinä soitti mies ja vehkeet, eikä pelkkä nimi.
Elämässä pitää olla runkkua!
Ei välttämättä leipää eikä punkkua!
Ei tarvita me pressaa eikä kunkkua!
Sillä elämässä pitää olla runkkua
 
Nykyjengi diggaa jotain naminamisweettiä
Jytä muka paranee kun puntissa on niittiä
Purkkaa nyt vain jauhetaan ja imeskellään cokista
Eikä kukaan mitään tiedä kunnon runkkurokista!
Elämässä pitää olla runkkua!...
 
Papereihin jotkut sekoo, elämä on karua
Ihmiset on numeroita, todellisuus tarua
Toiset matkii Aatua ja toiset matkii Tolosta
synteettinen jytä kaikuu jokaisesta kolosta.
Elämässä pitää olla runkkua!..."
 
Aamen, halleluja, praise the rock'n'roll! :)