Yleistä keskustelua musiikista ›

tässä tällainen oikea rock-tuhkimotarina -juttu, jollaisia yleensä on vain elokuvissa
 
sinnikäs yrittäminen ja usko itseensä tuovat vaikka kuun taivaalta - ainakin joskus jollekin...
 
parasta tässä on tuo "hän kasvattaa tukkaa ja soittaa kitaraa" - taitaa toimittaja nostalgioida ja toivoa olevansa 15vee tyttö??
 
ohessa ote iltalehdestä - lue loput lehdestä
 
Jonne Aaronista tehtiin dokumentti
Lastenkodista rocktähdeksi
 
Negativen nokkamies Jonne Aaronin lastenkodissa rakentamat unelmat ovat täyttyneet.
 
Tässä jutussa myös:
Välit vanhempiin kunnossa
 
Seitsemäntoistavuotias poika kirjoittaa biisejä rakkaudesta huoneessaan lastenkodissa. Hän kasvattaa tukkaa ja soittaa kitaraa. Ikkunaa koristavat Mikki Hiiri -kuvioidut verhot.
 
Tänään tuo poika on esiintynyt tuhansille faneille Japanissa saakka. Hänen yhtyeensä on juuri solminut rahakkaan sopimuksen ulkomaisen levy-yhtiön kanssa.
 
Hän on Negative-yhtyeen Jonne Aaron. Aikaa tapahtumien välillä on kulunut vain kolme vuotta.
 
- En tunne vihaa enkä katkeruutta vanhempiani kohtaan, Jonne kertoo nyt.
 
Hän vietti vuotensa 12-vuotiaasta täysi-ikäiseksi Tampereen Raholan perhetukikeskuksessa.
 
- Se oli aika perinteinen suomalainen tarina, johon liittyi viina, hän suostuu paljastamaan.
 
Haavoja ei kuitenkaan tee mieli repiä auki, sillä siirto lastenkotiin oli Jonnelle kova paikka.

Niinpä yleensähän se menee ysein niin, että hyvät kappaleet syntyvät aidoista kokemuksista ja sellaset luovat ihmiset jotka on kokeneet lapsuudessa taikka nuoruudessa kovia kirjottaa hyviä koskettavia biisejä.
 
Vaikka jos on luova ei tarvitse olla kokenut kovia vaan voi näyttelijän tavoin eläytyä asiohin ja silleen

Voi olla mielenkiintoinen dokkari. Myös Seiskassa oli joskus juttua tästä Jonnesta. Paljon ennen Negativen kultalevyjä.

Vaikka jos on luova ei tarvitse olla kokenut kovia vaan voi näyttelijän tavoin eläytyä asiohin ja silleen
 
Häh. Näyttelijänhän sitä vasta pitääkin tuntea elämän arkinen puoli. Omiin kokemuksiin tukeutuen voi sitten tuoda pintaan sopivia tunnetiloja. Teeskentely näyttää ja kuulostaa teeskentelyltä.
 
Voin olla väärässä.

Omiin kokemuksiin tukeutuen voi sitten tuoda pintaan sopivia tunnetiloja.
 
Jep, jos aikoo näytellä jotain tunnetilaa, niin paras keino saada siitä aidon tuntuinen on etsiä joku elämäntilanne, jossa kyseinen tunne on esiintynyt. Näin sitten itse asiassa ei enää "näytellä" sanan varsinaisessa merkityksessä.

Jonne Aaronhan oli pari vuotta sitten myös Ajankohtaisessa kakkosessa, jossa siitä tehtiin juttu. Sillon se muutti perhekodista pois. Sitä vähän ihmettilinkin, että miten kaikki tapahtui näin nopeasti.

Tuo dokkarihan tuli joskus sillo ku Negative oli just nousemassa suosioon, katoin osan siitä ja oliha se ihan mielenkiintonen. Hassun näkönen oli semmosella tukalla se Jonne kun oli vielä tukan kasvatus kesken.