Rock, pop, alternative ›

Kaivoinpa pitkästä aikaa naftaliinista tämän vanhan suosikin ja pakko sanoa, että tässä on yksi niistä täydellisistä pop-levyistä. Siis kaikki palaset aivan kohdallaan. 11 biisiä, joista ei mistään löydä mitään moitittavaa. Julkaistu vuonna 1967, kuten muutama muukin klassikko, mutta on kyllä sen vuoden kirkkain helmi, ehdottomasti.
Mitä mieltä muuta tästä?

En ole kuullut kuin High Fidelityssä soineen My Little Red Bookin, joka onkin todella tarttuva biisi. Tutustumislistalla koko bändi.
 
13th Floor Elevators taitaa myös olla vähän tuommoista 60-luvun garagerockia.

Sanaa mieltä. Toimii myös mulle, ahdistuneesti huonon musiikin ystävälle.

Ehkä hitusen yliarvostettu levy minun makuuni. Varmaan johtuu siitä että törmäsin levyyn useilla kriitikoiden kaikkien aikojen parhaat levyt-listoilla enen sen kuulemista, eikä mikään levy voi sellaista mainetta lunastaa, varsinkaan kun omat lähtökohtani kuuntelemiseen ovat vähän erilaiset kuin menneiden vuosikymmenien kriitikkojen.
 
Hyviä biisejä tuossa on paljon, mutta toisaalta "The Good Humour Man He Sees Everything Like This" on jostain syytä vituttanut minua aina. Siinä biisissä on jotain hyvin rasittavaa.

Julkaistu vuonna 1967, kuten muutama muukin klassikko, mutta on kyllä sen vuoden kirkkain helmi, ehdottomasti. Mitä mieltä muuta tästä?
 
No makunsa kullakin. Aika rohkeaa kuitenkin lähteä väittämään tuota kyseistä levyä vuoden -67 parhaaksi, sen verran kovia ja merkittäviä levyjä silloin ilmestyi.
 
Onhan tuo hyvä levy, ei siinä mitään. Siinä on sellainen mukava tunnelma, jollaista ei oikeastaan millään muulla omistamallani levyllä ole. Mielestäni tuo on kuitenkin yliarvostettu levy. Ei se NIIN hyvä ole ja biisimateriaa on... sanotaanko tasapaksua, paremman sanan puutteessa. Ei ole tarkoitus kuitenkaan dissata. Kuten sanoin, hyvä levy, mutta ei loistava.

Kaivoinpa pitkästä aikaa naftaliinista tämän vanhan suosikin ja pakko sanoa, että tässä on yksi niistä täydellisistä pop-levyistä. Siis kaikki palaset aivan kohdallaan. 11 biisiä, joista ei mistään löydä mitään moitittavaa. Julkaistu vuonna 1967, kuten muutama muukin klassikko, mutta on kyllä sen vuoden kirkkain helmi, ehdottomasti.
Mitä mieltä muuta tästä?
 
Yksi vuoden 1967 kirkkaimpia helmiä, kyllä.

13th Floor Elevators taitaa myös olla vähän tuommoista 60-luvun garagerockia.
 
Ei se Love oikein Garagebändi ollut, liian hyviä soittamaan...;)
Joku 7 and 7 is ja tietyt alkuaikojen rytkytykset sopii kategoriaan, Forever changes oli enempi varhaispsykedeliaa/proto-taidepoppia.

Loistava levy ja vuoden 67 parhaimpia, mutta täytyy muistaa että samana vuonna julkaistiin myös Beatlesien Pepper, Doorsin debyyttilevy, ja Hendrixin Are You Experienced, jotka minun mielestäni ovat kaikki enemmän tai vähemmän parempia lättyjä kuin Forever Changes.
Tietysti täytyy muistaa, että 67 on yksi rokin ja popin parhaimpia vuosikertoja, jolloin julkaistiin paljon loistavia klassikkoja.

1967 julkaistiin myös Pink Floydin "Piper at The Gates of Dawn", Creamin "Disraeli Gears", Jefferson Airplanen "Surrealistic Pillow", The Whon "The Who Sell Out" ja Rolling Stonesin "Their Satanic Majesties Request". Ei paskemmin tosiaan.
 
Lisäksi kesä 1967 oli "The Summer of Love", ainakin jossain päin maailmaa.

1967 julkaistiin myös ---
 
Velvet Underground & Nico.
 
EDIT: Niin siis Loven "Forever Changesille" ei ollut mitään käyttöä, vein divariin aikapäiviä sitten. Ei mun juttu.

1967 julkaistiin myös Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band

Forever Changesin kehujaa pidetään varmaan nykypäivänä ainakin jonkin verran snobina, mutta sanottakoon, että tuolla levyllä on aivan omanlaisensa tunnelma ja sovitukset ovat sen verran "outoja", että levyä jaksaa kuunnella useammankin kerran.

Forever Changesin kehujaa pidetään varmaan nykypäivänä ainakin jonkin verran snobina, mutta sanottakoon, että tuolla levyllä on aivan omanlaisensa tunnelma ja sovitukset ovat sen verran "outoja", että levyä jaksaa kuunnella useammankin kerran.
 
Niin, tai pikemminkin jo useamman kymmenen vuoden ajan.

Forever Changesin kehujaa pidetään varmaan nykypäivänä ainakin jonkin verran snobina, mutta sanottakoon, että tuolla levyllä on aivan omanlaisensa tunnelma ja sovitukset ovat sen verran "outoja", että levyä jaksaa kuunnella useammankin kerran.
 
No, mä kuulin ton levyn ekan kerran noin 3 vuotta sitten ja se teki kyllä sen verran kovan vaikutuksen, ettei paljon puristele jos joku haluaa pitää snobina. Sitä nyt ei vaan voi vilpittömästikään olla liikaa ylistämättä.

Love-yhtyeeseen olen tutustunut vasta tänä vuonna!Kaiken kuulemani hehkutuksen jälkeen ostin nimenomaan tän Forever changes-levyn.Toimii meikäläisellä todella hienosti.Tästä levystä varmaan muodostuu sellainen pakko kuuntelu lätty.Minkä aina tulee kaivamaan hyllystä kuunneltavaksi.Onneksi sitä vielä törmää näihin "uusiin" bändeihin.Tämmöiset löydöt aina innostaa pitkäksi aikaa.

Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band
 
Ja Zappan Absolutely free.