Lyriikka ›

Tässä on oma näkemykseni sodasta lyriikkana..
 
1.
Kaikki rauhaa julistaa,
silti toisiaan pommittaa.
Ihmiset luo sodan,
kuoleman tuon julman.
Maailma ei ole se julma,
vaan ihmiset ja sota.
Miks' ihmisii kutsutaan viisaimmiks,
meistä ei oo ees eläjiks.
Vaan muita tapamme,
ahneuksii ajattelemme.
Sota lähtee ihmisistä,
meistäkin ja jopa teistä.
Muita vain tapamme.
Koskaan opi eemme.
 
Kertsi:
Sota on tuskaa,
sota on julmaa.
Sota on taistelua
ilman voittoa.
Sota on odotusta
uuden elämän koitosta.
 
2.
Muita ei ajatella,
tehdään isänmaan puolesta.
Veljiä tapetaan,
joudutaan kuolemaan,
puolesta muka isänmaan
hyökätään, jopa kuollaan.
Puolustaudutaan ja menehdytään.
Kaikki tärkeä hävitään.
Se on aivan totta,
ettei sodas kukaan voita,
sillä voiks isänmaat' olla,
jos kansa on mullan alla.
Sota on hirviö,
tän päivän häviö.
 
Sota on tuskaa,
sota on julmaa.
Sota on taistelua
ilman voittoa.
Sota on odotusta
uuden elämän koitosta.
 
3.
Sota on pelkkää tuskaa,
sota on rumaa ja julmaa.
Sota on kuolemaa,
ihmisten hautausmaa.
Sota on kokonaan turhaa.
Sota on pelkkää tuskaa.
Sota on tapa viettää päivää,
ilman kaunista elämää.
Minua itkettää,
kun sotii en voi pysäyttää.
Sodassa tuntee vaan tuskaa,
elämä silloin kiduttaa.
Kun sotaa ajattelen,
niin tuskaa vain tunnen.
 
Sota on tuskaa,
sota on julmaa.
Sota on taistelua
ilman voittoa.
Sota on odotusta
uuden elämän koitosta.
 
.. sitä sota on, mutta ennen kaikkea se on.. kuolemaa..
 
Siinä se. Saa sanoa kommentteja. (Huomasin juuri, että toistan liian usein sanaa tuska.)