| Aihe: Eels | |
|---|
 tollo
22.04.2004 10:36:16 (muokattu 22.04.2004 11:38:59) | |
|
Mitä mieltä? Ehdottomasti lempi yhtyeitäni ja upea Electro Shock Blues lempilevyjen Top5:ssa.
Beautiful Freak 4/5: Rentoa Ameriikan vaihoehtoilua.
Electro Shock Blues 5/5: Uskomaton teemalevy. Kantria, Hip Hoppia ja Modernia jazziakin käyttävä levy johon en kyllästy ikinä.
Daisies of the Galaxy 4/5: Hippipoppikantria jossa ei ole merkkiäkään edellisen levyn synkkyydestä. Todella simppeleitä kappaleita, jotka eivät valitettavasti vain kestä jatkuvaa kuuntelua.
Souljacker 4/5: Häiriintynyt levy, joka pelaa todella rouheilla saudeilla ja rytmeillä.
Shootenanny ei kolissut, mutta uskon että Ankerias tuottaa vielä paljon iloa. |
 jannu
22.04.2004 11:43:03 (muokattu 22.04.2004 11:49:13) | |
|
Joo, Eels on parhaimmillaan loistava. Hyllyssä lymyää Beatiful Freak ja Electro Shock Blues. Ja mullakin ESB on mieluisin kuulemistani.
ESB:n synkkyydelle on syynsä, kertoohan se herra E:n tuntemuksista tämän siskon tehtyä itsemurhan ja taisi kuolla muitakin perheenjäseniä ja ystäviä samoihin aikoihin.
Mun mielestä hienoa on myös että albumi onnistuu kallistumaan välillä jopa valoisallekin puolelle kaiken sen tuskan keskeltä.
EDIT:Suoraan Eeslin kotisivuilta
At 19, E found his father dead. His troubled sister, Elizabeth, commited suicide in 1996. And now his mother was terminally ill with lung cancer. That was his entire family. He ultimately decided he could not ignore these things artistically, feeling that anything else would be an act. So he set about the writing and recording of an album that was inspired by, and that would deal with the tragedies in his life, but only if it could offer a new point of view, and a positive resolution.
It was a challenge that E rose to on "Electro-Shock Blues", the critically acclaimed record, released in 1998. Although a glance at the track list on the back of the cd jewel box often makes people assume the album is "depressing", E calls it "probably the most positive record i will ever make." The album, one of the critical albums of the year, can at first prove to be a difficult listen, but soon reveals a life affirming heart. The album included collaborations with E's neighbors and friends, Mike Simpson (Dust Brothers), Mickey P., Grant Lee Phillips (Grant Lee Buffalo), Jon Brion (Aimee Mann) and T-Bone Burnett.
http://www.eelstheband.com/biography/index.php Parempi kauna- kuin kaurapuuro...
----------------
Liity sinäkin TIISTAI-klubiin. Kaupan päälle klubitakki kuolakaukalolla ja keskuslämmityksellä! |
|
Electro Shock Blues on mielestäni Eelsin paras levy. Daisies of the Galaxylläkin on mahtavia viisuja, mutta kokonaisuudessa ei yllä aivann es-bluesin tasolle. Uudemmasta materiaalista en hirmuisesti enää tykkää, mistäköhän sekin johtuu.
Correction I need no direction/ Let me go just one last time/ I spend my whole life searching for direction/ Let me go just one last time
-Armstrong
IHKK #2 |
|
Mun mielestä hienoa on myös että albumi onnistuu kallistumaan välillä jopa valoisallekin puolelle kaiken sen tuskan keskeltä.
Juuri näin. Vaikkei levy ole semmonen perinteinen melankolia levy jossa molli raikaa. Välillä tulee sairas olo kun ne biisit on yllättävänkin kepeitä.
Esim. Souljacker kuullostaa paljon ahdistavammalta.
|
 mr_b
22.04.2004 22:46:17 | |
|
Eräs henkilökohtaisista suosikeistani, juuri pääsin kehumasta ex-rumpaliaan Butchia Rummut-palstalla.
Suosikkiäänitteitäni Electro shock blues ja Souljacker. Varsinkin Electro Shock Blues on aivan tolkuttoman mahtava, tosin ehkä läsähtää pikkuisen loppua kohti. Mutta ne tekstit... Muutenkin E:n tekstejä täytyy kehua kautta linjan. Ja hienoja sovituksia.
Suosikkibiisejä: Going to your funeral, Efil's god, Dog faced boy, It's a motherfucker, That's not really funny, Woman driving man sleeping, Agony, Bus stop boxer, World of shit, Hospital food, Sound of fear, I like birds, jne.jne.
Juuri tilasin Eelsin webstoresta 2 virallista livelevyä. Tuolla saitilla (http://www.eelstheband.com) on muuten hienoja livevideoitakin, mm. versio Missy Elliotin Get yer freak outista. Pätkät eivät kyllä toimineet vähän aikaa sitten Flyswatteria lukuunottamatta, mutta Flyswatterkin on ehdottomasti näkemisen arvoinen. "I'm the real Slim Shady!"
Kun sanon vielä että Eelsin keikka Makasiineilla oli aivan tajuton niin eiköhän taasen tullut fanitettua tarpeeksi yhdelle päivälle. :-)
Damn right it's better than yours! |
 Hotakainen
23.04.2004 08:18:30 (muokattu 23.04.2004 08:18:49) | |
|
Onkos tämä Eels juuri se häijyn näköinen parrakas kaveri?
No voi jumalauta |
|
Beautiful freak on aivan hiton nätti levy! Ainosataan yksi kökkö biisi (susan´s house), muuten silkkaa juhlaa!
let´s do the timewarp again! |
|
Kyllä uppoaa Eels. Levyistä omistan toistaseksi vaan Soul Jackerin joka on hyvä. Road Trip-leffassahan soi Mr E's Beautiful Blues joka on aivan mahtava biisi. Lisää levyjä on hankinnassa.
"Viissataatonnia käteen ja keihäs lentää 100 metriä" - Seppo Räty |
|
Eels on hieno. Jotenkin tykkään ehkä Souljackerista eniten. |
|
Nostin. Näyttää siltä että E on yhden hairahduksen jälkeen astumassa taas kunnon poluille! Kuullostaa ehkä lupaavimmalta ikinä. Voi kun tulisikin taas vähän hämärämpää/hullumpaa Eelssiä.
Cancer for the Cure, Hospital food, Jungle Telegraph, Efils God. Semmosta "rytmiä beibe jeah uuh" kamaa kun tulisi taas niin huh!
Kotisivuilta:
they've been very busy, locked-up in a studio recording new EELS music, and lots of it. Word from the studio is that 2005 will see the release of "The mother of all EELS albums," and this tidbit from a studio engineer: "If you liked Electro-shock Blues, you're gonna love this one." |
mr_b
26.10.2004 14:08:43 (muokattu 26.10.2004 14:08:51) | |
|
Ja näemmä Tom Waits vierailee tulevalla levyllä. Hehee!
Mutta missä on Butch..? :-(
Ddddo the Metropolitan Glide! |
|
Souljacker on ainoa Eels-levy jota olen enemmän kuullut. Mnipuolinen ja hyvä levy.
E:llä on muuten välillä aika samanlainen lauluääni kuin Hansenin Beckillä ja biiseistäkin löytyy välillä yhtymäkohtia. |
|
Kolmen levyn perusteella loistavaa musiikkia.
Beautiful Freak on lupaava ja ihan hyvä debyytti, mutta häviää auttamatta vertailussa kahdelle seuraavalle levylle. Onhan levyllä toki biisejä kuten Novocaine For The Soul ja Guest List. Electro-Shock Blues on taas omissa kirjoissani viiden tähden levy, joka ei kärsi liikakuuntelusta pätkääkään. Ensimmäisen puoliskon kokeilevampi tavara ja toisen puoliskon akustiset biisit muodostavat rautaisen kokonaisuuden. Daisies Of The Galaxy ei kuulostanut alkuun mitenkään mullistavalta, mutta enemmällä kuuntelulla se paljastui loistolevyksi. Loistavia biisejä.
Souljacker on hankintalistalla, ja varmaan tässä syksyn mittaan tulee se hommattua.
Kyllä skitsofrenia aina yksin olemisen voittaa. |
|
E:llä on muuten välillä aika samanlainen lauluääni kuin Hansenin Beckillä ja biiseistäkin löytyy välillä yhtymäkohtia.
Kieltämättä. Molemmilla on tyypillistä tehdä vanhoja juttuja uudenlaisin keinoin. Kantria/folkkia jämäkällä biitillä jne.
Myös E:n ja Waitsin välillä on funktio. Silloin kun Eels kolistelee, se on kuin nuoren sukupolven Waits. That's not really funny, Cancer for the Curen alku. Selvä peli.
Ja tosi on, Electro shock blues kestää kulutusta mielinmäärin.
|
|
Electro-shock Bluesin olen omistanut jo jonkin aikaa, mutta en ole vieläkään oikein tajunnut mikä siinä nyt sitten on niin hienoa. Pitäisi varmaan kuunnella enemmän jotta aukeaisi. |
|
Kaikki levyt löytyy. Souljacker ja Electroshock aktiivipyörityksessä. Ja kyllä, Butch on kova rumpali. |
|
Ainoastaan Souljacker on himmeesti tuttu...
Rouheeta...
ruma mies, mutta kelpo musaa työstää... |
jannu
27.10.2004 01:15:21 (muokattu 27.10.2004 01:15:34) | |
|
Electro-shock Bluesin olen omistanut jo jonkin aikaa, mutta en ole vieläkään oikein tajunnut mikä siinä nyt sitten on niin hienoa. Pitäisi varmaan kuunnella enemmän jotta aukeaisi.
Mun mielsetä hienointa siinä on edelleen se, kuinka ikävistä aiheista kirjoitetut, jokseenkin masentuneet laulut sisältävät niin paljon positiivista energiaa.
"Reklamoinnissa ynnä muussa kirjallisessa valittelussa on kuitenkin muistettava kaks pää-sääntöä:
Perkele kirjoitettaan piänellä, paitti virkkeen alusa.
Kuritushuone o yhdys-sana...
Noilla pärjääpi."
-fox |
|
Electro-shock Blues on tosiaan niitä hienoimpia rock-levyjä koskaan... Erityisesti nimibiisi ja Baby Genius. Ja tosiaan on lopulta todella "valoisa" levy.
Oonko ainoa joka pitää tuosta Shootenannystä? On mielestäni todella hieno suoritus ELBtä kehnompien levyjen jälkeen. Jotenkin eheämpi suoritus, kiva ja energinen -- soveltuu hyvin masennuksen karkoituksen tai vaikka siivomisen taustalle.
Niin ja Makasiinien keikka kun aukesi Elizabeth on the bathroom floorilla, tippui leuka meikäläisellä maahan asti. Ehkä hienoin yksittäinen biisi minkä olen ikinä elävänä kuullut. Toki koko keikkakin oli upea (varsinkin kun ne soitti 3 speedin encorena, kun MINÄ olin sitä huutaen pyytänyt!!) |
|
Oonko ainoa joka pitää tuosta Shootenannystä?
No minä en ainakaan. Levyhän tehtiin aikalailla hetken mielijohteesta. Kappaleet sävellettiin ja nauhoitettiiin todella lyhyessä ajassa. Ja sen kyllä huomaa: kehnoa biisimateriaalia. Voi "vitsi" olisin halunnut olla tuolla Makasiineilla.
|
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
