Rummut: rumpukamat ›

Eli tossa perjantaina kävin ohimennen musamaailmassa, ja testailtiin kaverin kanssa virpat siellä. DW:t ja PDP:t ja sitten parit Pearlit. Myyjä kehuskeli tota Pearlin Ian Paicea, ja mukaanhan se sitten tarttui. Hintaa tuli 290 euroa, eli vähemmän kun Thomannilla, ja onpa helkutin hyvän kuulonen virppa. Eli jos allaround-virppaa tarttee, kannattaa Paice tsekata. Beibin kuva löytyy omasta kuvasta:)

Onnea uudelle perheenjäsenelle ja däddälle kans.

Onpi tuo sisäinen demppari aivan mahtava. Sillä saa nopeasti muutettua saundia, ja tässä virpassa on toimiva design, toisin kuin vanhoissa rummuissa.

Todella hyvä virveli tuo Ian Paice, ja monikäyttöinen. Onpahan siihen lainattu monia Ludareitten hyviä ominaisuuksia, ja yleistä designiakin. Varmaankin Paicen ansiota, hän kun taisi pitkään olla Ludwigin mannekiinina, ellen väärin muista.

Todella hyvä virveli tuo Ian Paice, ja monikäyttöinen. Onpahan siihen lainattu monia Ludareitten hyviä ominaisuuksia, ja yleistä designiakin. Varmaankin Paicen ansiota, hän kun taisi pitkään olla Ludwigin mannekiinina, ellen väärin muista.
 
Musamaailman myyjä sano että toi olisi ikäänkuin kopio Paicen vanhasta Ludarista, mutta parilla parannetulla ominaisuudella, kuten juuri tolla sisäpuolisella dempparilla.

Onneksi olkoon. Hyvän snaren ostit halvalla!! Tuota olen miettinyt "rokkisnareksi"...

Kävinpäs minäkin tänään Musamaailmassa testaamassa virveleitä, ja kas kummaa, Ian Paicen signature osoittautui hinta-laatu-suhteeltaan aivan ylivoimaiseksi! Plussaa herkkyydestä, hyvästä rokkisoundista ja demppirenkaasta. Kalvon vaihto kyseiseen rumpuun oli sangen epämiellyttävä prosessi johtuen noista lukitusruuveista, joten siitä ainoa miinus.
 
Maahantuojalle jäi minun visiittini jälkeen käsittääkseni yksi kappale ko. virveliä. Kukaa ehtii ensin..? :D

Kävinpäs minäkin tänään Musamaailmassa testaamassa virveleitä, ja kas kummaa, Ian Paicen signature osoittautui hinta-laatu-suhteeltaan aivan ylivoimaiseksi! Plussaa herkkyydestä, hyvästä rokkisoundista ja demppirenkaasta. Kalvon vaihto kyseiseen rumpuun oli sangen epämiellyttävä prosessi johtuen noista lukitusruuveista, joten siitä ainoa miinus.
 
Maahantuojalle jäi minun visiittini jälkeen käsittääkseni yksi kappale ko. virveliä. Kukaa ehtii ensin..? :D
 
Mulle sanottiin että mun ois ollu vika, perhana:P Ja tossa oli valmiina Remon Ambassadorit, ja noi lukitusruuvit on helkutin kätsät.

Mulle sanottiin että mun ois ollu vika, perhana:P Ja tossa oli valmiina Remon Ambassadorit, ja noi lukitusruuvit on helkutin kätsät.
 
No Musamaailman viimeinen yksilö se olikin, mutta maahantuojalta kuulemma löytyi vielä kaksi kappaletta. Mullakin oli Ambassadorit valmiina, mutta vaihdoin lyöntikalvoksi Remon CS:n ja otin Ambassadorin varakalvoksi. Lukitusruuvit ovat todella kätsät, mutta tiedät mitä tarkoitan, kun ensimmäinen kalvonvaihto tulee eteen.. :) Jos lukitusruuveja ei ota kokonaan pois jengoilta, kannattaa uutta kalvoa asetettaessa varautua armottomaan nysväämiseen. :D

No Musamaailman viimeinen yksilö se olikin, mutta maahantuojalta kuulemma löytyi vielä kaksi kappaletta. Mullakin oli Ambassadorit valmiina, mutta vaihdoin lyöntikalvoksi Remon CS:n ja otin Ambassadorin varakalvoksi. Lukitusruuvit ovat todella kätsät, mutta tiedät mitä tarkoitan, kun ensimmäinen kalvonvaihto tulee eteen.. :) Jos lukitusruuveja ei ota kokonaan pois jengoilta, kannattaa uutta kalvoa asetettaessa varautua armottomaan nysväämiseen. :D
 
Saitko säkin sen virpan musamaailman tarjoushintaan 290?

Saitko säkin sen virpan musamaailman tarjoushintaan 290?
 
Joo.

Siinä vaiheessa, kun tuon Paicen haluaa myydä, tulee hinnaksi 150 einaria. Jos saman hinnalla olisi löytänyt sen esikuvana olleen Ludarin käytettynä (tosin lähes mahdotonta) olisi hinta vain kohonnut.
 
Taitavat pojat lämpimikseen suutaan piestä. Ei siksi etteikö rumpu olisi joka sentin arvoinen, vaan siksi, että eivät paremmasta tiedä...

Siinä vaiheessa, kun tuon Paicen haluaa myydä, tulee hinnaksi 150 einaria. Jos saman hinnalla olisi löytänyt sen esikuvana olleen Ludarin käytettynä (tosin lähes mahdotonta) olisi hinta vain kohonnut.
 
Kuten sanoit, melko mahdotonta. Sama kuin sanoisi "jos mersun saa kymmenellä eurolla, niin kun sen myy niin jää varmasti voitolle".=) Toisaalta, kyllähän noita kerran elämässä, tai vuosisadassa voi sattua eteen. Varmasti klassikko ludarit on ihan mainioita pelejä, mutta loppujen lopuks kulkee aivan järjettömissä hinnoissa.
 
Tuota Ian Paice signaturea voisi lähinnä verrata uusiin Ludareihin, ja silloin Paice voittaa kyllä hinta-laatu-suhteessa 100-0.

Siinä vaiheessa, kun tuon Paicen haluaa myydä, tulee hinnaksi 150 einaria. Jos saman hinnalla olisi löytänyt sen esikuvana olleen Ludarin käytettynä (tosin lähes mahdotonta) olisi hinta vain kohonnut.
 
Hoho. Ilmoittele ihmeessä, kun olet myymässä vaikkapa Supraphoniciasi 290 eurolla. :) Mitä tuohon jälleenmyyntiarvoon tulee, niin mulla on yleensä rumpua ostaessani tapana miettiä, onko rummun soundi hintansa väärti. Osakemarkkinat ovat sitten ihan erikseen.. :)
 
Taitavat pojat lämpimikseen suutaan piestä. Ei siksi etteikö rumpu olisi joka sentin arvoinen, vaan siksi, että eivät paremmasta tiedä...
 
Mietipäs nyt, kuka tässä pieksee suutansa lämpimikseen. :D Homma on näin yksinkertainen: Tarvitsin nopeasti hyvän virvelin, ja löysin hintalaatusuhteeltaan erinomaisen vaihtoehdon, ja ostin sen pois. Ei sua nyt oikeesti voi ahdistaa näin paljon, jos kaikki ei soita saman merkkisillä rummuilla, kuin sinä! XD

Provo... Rumpu on varmasti hyvä. Maininnat "parannetusta Ludwigista" menevät myyntimiehen piikkiin ja osa nielaisee syötin.
 
Niiden Ludwigien hinnat eivät todellakaan ole olleet laskussa, mutta jostakin niitä saattaa halvalla ilmaantua.
 
Osto/myyntipalstalla oli viimeviikolla Black Beauty 400 euroa ja huuto-netissä legendaarinen 402 Supra meni kohtuuhinnalla.
 
Ei synny keskutelua, jos vain kehutaan piirissä omia hankintoja tyyliin: Nissankerhon kehukokous. Soraäänet kuuluvat kuvaan, jos meinataan keskutelua saada aikaiseksi.

Niiden Ludwigien hinnat eivät todellakaan ole olleet laskussa, mutta jostakin niitä saattaa halvalla ilmaantua.
 
Vajaa vuosi sitten ostin Ludwigin pronssisnaren hintaan 150€. Torilla on nyt samanlainen 500€. Hyvä kurssinousu sinänsä, mutta ei realisoitavissa, kun en sitä myy. Hyviä löytöjä tekee silloin tällöin, mutta vaatii itseltä aktiivista seuraamista kaiken maailman julkaisuista.
 
Enivei, hyvä snare on hyvä, merkistä riippumatta. Ja kun sen löytää noinkin edullisesti, millä tuon sait (290€), niin kannattaa oitis iskeä kiinni.
 
Onnea vaan ja hyviä fiiliksiä uuden snaren kanssa.

Ei synny keskutelua, jos vain kehutaan piirissä omia hankintoja tyyliin: Nissankerhon kehukokous. Soraäänet kuuluvat kuvaan, jos meinataan keskutelua saada aikaiseksi.
 
Näin on. Menee hymistelyksi. Keskustelua ei synny jos mielipiteitä ei hyväksytä. Niitähän täällä ehkä kuitenkin peräänkuulutetaan?

Osto/myyntipalstalla oli viimeviikolla Black Beauty 400 euroa ja huuto-netissä legendaarinen 402 Supra meni kohtuuhinnalla.
 
Juu, se black beauty oli mulla myynnissä. Siinä on sellainen hauska tarina takana että ostin itse rummun muutamaa viikkoa aikaisemmin 160:llä eurolla. Noh, putsasin sitten pois vuosien saatossa kerääntyneet rasvaiset sormenjäljet ja vaihdoin kalvot ja maton uusiin. Tämän käsittelyn jälkeen rumpu oli melkein uuden näköinen. Päädyin sitten myymään rummun pois koska se oli soundillisesti sen verran lähellä tuota taman stewart copeland signature snarea jonka myös omistan. Copelandissa on napakampi kanttisoundi koska siinä on valuvanteet. Joten päädyin säilyttämään copelandin itselläni ja pistin mustan kaunottaren myyntiin. Ajattelin rummun menevän alta aikayksikön mutta kyllä siinä jonkin aikaa meni että löytyi ostaja. Kyselijöitä kyllä riitti. Rautiaisen Tommi sitten soitti ja lupautui ostamaan rummun joten myin sen sitten hänelle ja rumpu oli mukava luovuttaa osaaviin käsiin. ;)
 
Hommasin sitten tilalle Dw:n collector's series solid shell(runko yhdestä palasta)vaahtera virvelin kokoa 14"*5œ".
Hieno rumpu, tykkään.

Varmaan olen tämänkin tarinan tällä palstalla kertonut: vaihdoin sixpackillä itselleni roundbadge Gretschin 14"x14" lattiatomin. Keräilijältä puuttui setistä juuri tämä rumpu. Vaihtokauppana sitten siitä minulle tarpeettomasta tomista sain 70-lukulaisen Ludwig Supraphonickin Supersensitive koneistolla. Uuden hinta oli sillä hetkellä yli 1200 einaria ja tämän käytetyn käypä arvo viisisataa...
 
Ludwigin Acroliten 60-luvulta ostin aikoinani musaliikkeestä 50 markalla, eli noin yhdeksällä eurolla.
 
Koulukaveri möi koko Mayan setin 120 eurolla. Bonuksena Ludwigin Supra. Kunnostin setin, vaihdoin toisen virvelin ja kuittasin 400 € musaliikkeestä vaihdossa pelteihin...
 
Näitä esimerkkejä piisaa. Siis silmät kannattaa pitää auki.
 
BTW. Japanilaismerkit ovat olleet aina kovia kopioimaan. Itsellänikin on Taman Imperialstar -74. Muotoilu on rungon ja lugien osalta suoraan Rogersilta. Kuitenkaan, vaikka hyvä rumpu tuokin on, en ole kehdannut väittää sitä parannelluksi Dynasonickiksi :-)