Yleistä keskustelua musiikista ›

niin, kitara on elävämpi, koska se on tehty kuolleesta puusta.
 
mun mielestä jonkun ilmiön elinvoimaa ei todellakaan mitata listasijoituksilla, vaan kaikella ilmiöön liittyvällä toiminnalla ja ihmisten välisillä kontakteilla...
 
Hyvä esimerkki tähän väliin rokin elinvoimaisuudesta:
keskiviikkoilta, Turun Klubilla esiintyy aivan mieletön amerikkalainen rokkiorkesteri, paikalla on minun ja kaverini lisäksi kaksi ihmistä ja baarimikon koira. jälkikäteen kyselen ihmisiltä, miksei kukaan ollut katsomassa: 'ai, emmä tiennyt että se oli' - niin, vaikka asiasta oli mainoksia siellä sun täällä.
 
pari kuukautta myöhemmin, erään elektromusiikkilafkan 'salabileet', ei yleistä mainostamista, tupa on täysi, musiikki hyvää ja ihmisillä hauskaa. Jälkeen päin pari puolituttua samasta koulusta tulee kiinnostuneena kyselemään, että käynkö useinkin elektrobileissä, ja mitä kuuntelen yms yms yms.
 
eikä ole sitten jäänyt yhteen kertaan vastaavat kokemukset. ehei.
 
Nimenomaan.
 
Projekti.live -rokkia. Muusikoiden.netin omia bändejä. Täällä tutuiksi tulleita kavereita lauteilla. Yhteisöllisyyden tulikoe oikein. Yksi m.nettiläinen kuulija.
 
Samassa paikassa pidetty elektronisen musiikin iltamat. Sali täynnä. Ja huomatkaa tämä, asiasta viidakkorummun kautta kuulleita alan harrastajia.

Sulla varmaan kitara keittää sitten aamukahvit ja tuo sänkyyn jne.
 
Et sä muka sitä tiedä, että kitara on nainen! Sehän on ihan sen muotoinenkin, varsinkin Flying V.

Et sä muka sitä tiedä, että kitara on nainen! Sehän on ihan sen muotoinenkin, varsinkin Flying V.
 
Pervo!
 
En tiedä, vaikka olen jonkun tehnytkin.

Projekti.live -rokkia. Muusikoiden.netin omia bändejä. Täällä tutuiksi tulleita kavereita lauteilla. Yhteisöllisyyden tulikoe oikein. Yksi m.nettiläinen kuulija.
Samassa paikassa pidetty elektronisen musiikin iltamat...
 
Eli tämän pohjalta johtopäätös on se, että rock on kuollutta tai paljon kuolleempaa kuin konemusiikki?
 
Okei, puhutaan tuosta yhteisöllisyydestä. Kaikkien rock-musiikin piirissä toimivien kesken voi olla aika vaikeaa (=mahdotonta) löytää yhteisöllisyyttä, mutta entäpä eri genrejen kesken? Et varmaan ole koskaan kuullut sellaisista klubi-illoista, joissa vaikkapa punkin, heavyn, rockabillyn tai brittipopin soittajat ja kuulijat kokoontuvat yhteen? Esim. Helsingin Semifinal-klubissa tällaistakin ihmettä tapahtuu.
 
No, luulen kyllä, että tiedät tämän. Ihmettelen vain kirjoituksesi pointtia.

Miksi rockin pelastajina muuten pidetään niitä yhtyeitä, jotka tehokkaimmin kopioivat 30 vuoden takaisia juttuja?
 
Koska niissä on energiaa, näkemystä, tuoreita ideoita ja meininkiä. Sellaista rock parhaimmillaan on. Niin "retrobändeissä" kuin muissakin.
 
Miten edelliset muuten eroavat muista rockia soittavista bändeistä? Minun nähdäkseni mikä tahansa kitara-rumpu-basso pohjalta operoiva bändi on sitä samaa rockia. Nyt en siis puhu cover- tai tribuuttibändeistä.

Pervo!
 
Kyllä... pahin taipumukseni on kuluttaa täällä mnetissä aikaa... rumaa!

C:
No, luulen kyllä, että tiedät tämän. Ihmettelen vain kirjoituksesi pointtia.
 
Mä en ihmettele yhtään, itse asiassa pointti on mulle hyvinkin selvä.
 
Mä olen omimmassa kotona vanhojen punk- ja garagerokkareiden seurassa. Silloin ollaan kuin lähisukulaisia. Mutta se ei jumalauta estä mua menemästä katsomaan vaikka tuntematontakin jazzia, etnoa, teknoa tai vaikka mbariin kuuntelemaan ambient-loungea (edellyttäen, etten nukahda). Mä en diggaa yhtään metallista, mutta metallikeikoilla käyn vähän väliä, olipa lavalla Slayer tai Amorphis. Mä istun kiltisti maahan folk-keikoilla ja koetan olla kilisyttämättä avaimiani, ettei kukkaislapset hermostu. Mä käyn jopa Colossus ry.n bileissä. Rap-keikoilla käyn, vaikkei siellä ole muita keskustelukumppaneita kuin mahdolliset oikeat soittajat lavalla ja miksaaja. Minkä takia?
 
Sen takia, kun sellainen, että polskitaan vain siinä omassa ankkalammikossa nostaa mutaa pintaan. Jos vaikutteita ottaa vain omasta genrestään, toistaa kaavaa eikä tee koskaan mitään uutta.
 
Mä olen kasvanut sellaisessa maailmassa, missä Koiton salissa saattoi olla Wigwam ja Widows samalla keikalla, tai runonlausuntaa ja räkäpunkkia Lepakon salissa. Mä olen nähnyt 69 Eyesin Frederikin lämppärinä (tosin tää oli jo myöhemmin). Mä meen mielummin katsomaan tuntemattomia bändejä Semifinaliin kuin Rolling Stonesia Areenalle. Ja kyllä, mä kuuntelen klassista musiikkia, dancehallia, dubia ja nenähuilunsoittajia.
 
Ja samaa suosittelen teille muillekin. Hyvä keikka ei oo siitä kiinni, _mitä_ musiikkia lavalla veivataan - hyvä keikka on hyvä keikka. Ja ne unohtumattomimmat keikat on usein olleet nevehööd ylläreitä.
 
Näin näin.

Onko rock sitten muka mennyt johonkin?
 
Tietysti on eri asia, mikä on pinnalla, mutta parhaimmat yhtyeet eivät mielestäni juurikaan ole koskaan saaneet suurta julkisuutta.

totta turiset. undergroudissa hyvät bändit elää ja voi hyvin aina. listoille pitkät.

Onko rock sitten muka mennyt johonkin?
 
Tietysti on eri asia, mikä on pinnalla, mutta parhaimmat yhtyeet eivät mielestäni juurikaan ole koskaan saaneet suurta julkisuutta.
 
Minä olen sitä mieltä, että parasta mitä progelle koskaan tapahtui, oli se, että punk (tai mikä tahansa) potkaisi sen pois jalustaltaan. Rockista en mitään tiedä, mutta sellainen aavistus minulla on, että rockillekin se marginaali olisi huomattavasti luonnollisempi paikka.
 
Tähän keskusteluun noin muuten sitten...
 
Kivelle nostan hattua, muuta en sano.
 
Edit, no kuitenkin jatkan. Se elinvoima siellä marginaalissa on kiinni siitä jaksaako nämä muutama jäljelle jäänyt fani kuinka ahkerasti sitä oma juttuaan kannattaa. Mennä keikoille, ostaa demoja ja omakustanteita. Käydä edes niillä bändien kotisivuilla, että saavat siihen laskuriinsa siedettävät lukemat. Jaksaa kirjoittaa siihen vieraskirjaan jonkun kannustavan komentin. Edes jotain. Jos tämä puuttuu, puuttuu kaikki.
 
Alan soittamaan tarkoituksella vieraannuttavaa fuusiojatsia itse seuraavaksi. Ei tarvitse miettiä miksi salit on tyhjät. :)

Sen takia, kun sellainen, että polskitaan vain siinä omassa ankkalammikossa nostaa mutaa pintaan.

Jep, juuri noin!

Yleensäkin mun mielestä rokkia ei tapa räp, pop yms, vaan rokkarit itse voivat sen tappaa.

Ja samaa suosittelen teille muillekin. Hyvä keikka ei oo siitä kiinni, _mitä_ musiikkia lavalla veivataan - hyvä keikka on hyvä keikka.
 
No mäkin kommentoin vielä sen verran, että itse olen kyllä täysin samaa mieltä.
 
Itse vain lähdin tätä juttua kommentoimaan twylan ja arvan tekstien pohjalta, joissa verrattiin rokkia ja konemusaa ja annettiin ymmärtää rokin olevan heikommassa asemassa.
Siitä en ollut samaa mieltä. Vai ymmärsinkö väärin näiden kirjoittajien pointin?
 
Ja jos jostain puritaanisuudesta puhutaan, niin kyllähän noi koneveijarit ovat usein rokkia ja kitaroita mollaamassa, siinä missä rokkarit koneita. Sama meininki mutta eri mutalammikko. Turhaahan se on.

Sen takia, kun sellainen, että polskitaan vain siinä omassa ankkalammikossa nostaa mutaa pintaan. Jos vaikutteita ottaa vain omasta genrestään, toistaa kaavaa eikä tee koskaan mitään uutta.
 
Kyllä, todellakin!

Oishan se jees mutta toisaalta minua ei sinäänsä kiinnosta mitä jollain MTV:llä näytetään. Niin kauan kun saan kiinnostavan musiikin hankittua itselleni niin riittää, kaikkea luokse tunkevaa muuta skeidaa voi kai jotenkin vältellä :) ja toisaalta ihan mukava että on poikkeava muista. Olisi se aika kummallista kun joku pissis kävelisi vastaan ja alkaisi kertoa kuinka jossain 10min progeteoksessa on niin huikaisevan upea soolo tai ei voi tajuta kuinka joku norjalainen karvakuono takoo niin nopeata tuplabasareilla.

En kyllä ihan nyt tavoita ajatteluasi tässä 'hyvässä esimerkissä rokin elinvoimaisuudesta'. Voisitko hieman täsmentää?
 
Olen nimittäin ollut lukuisilla rokkikeikoilla, joissa on hyvää musiikkia, tupa täysi ja kaikilla kivaa. Enkä nyt puhu mistään 70-luvusta... ;)
 
olen miekin.. tässä tuli pari vuotta käytyä todella ahkerasti (about 2 kertaa viikossa) erinäisissä paikoissa kuuntelemassa myös pienempiä, mutta silti hemmetin tiukkoja rokkibändejä, ja aika surulliselta se meininki näytti.. ihmisiä riitti keikoille vaan jos bändi oli listamenestyjä tai joku paikallinen kuuluisuus. Uudet tai ulkomaiset bändit ei tuntuneet kiinnostavan ketään, tai sitten ihmiset tuli keikoille vaan dokaamaan jne.. lieneekö sitten vain paikallinen ongelma, en tiiä..
 
halusin esimerkilläni kuvailla sitä rokkipiireistä puuttuvaa lämminhenkisyyttä, jonka aina ja poikkeuksetta olen osakseni saanut kun olen jollain tavalla ollut tekemisissä konemusiikin ystävien kanssa.. ihmiset otetaan vastaan sellaisinaan kuin ovat, riittää, että on kiinnostunut samasta asiasta, eli konemusiikista. ei tarvitse ensimmäisenä alkaa todistelemaan itsestään yhtään mitään.
(samanlaista yhteisöllisyyttä löytyy usein myös metalli-ihmisten joukosta)

Jep, juuri noin!

Yleensäkin mun mielestä rokkia ei tapa räp, pop yms, vaan rokkarit itse voivat sen tappaa.
 
Jep, nimenomaan. Jonkun amerikkalaisen idean mukaan, "the best eay to kill your sound is fusion..."
 
Vitut, kyllä ainakin mun musiikissa kuuluu niin jaska, rap-beatit, raskasmetalli, perusrock ja kaikki mitä olen ikinä ihaillut.
 
Tai no, kuuluu minulle. Ja toivottasti muillekin.

Iskeekö rock takaisin?
 
Varmana, heti kun ihmiset kyllästyvät tuohon **** räppiin ym *****n. Perkele.
 
No, odotellaan nyt parikymmentä vuotta alkajaisiksi :)

Ja samaa suosittelen teille muillekin. Hyvä keikka ei oo siitä kiinni, _mitä_ musiikkia lavalla veivataan - hyvä keikka on hyvä keikka. Ja ne unohtumattomimmat keikat on usein olleet nevehööd ylläreitä.
 
Näin näin.
 
Näit oikein. Tulee viisasta sanaa. Allekirjoitan täysin. Muutkin saavat varmaan ottaa mallia Kivi-sedästä? ;)

Varmana, heti kun ihmiset kyllästyvät tuohon **** räppiin ym *****n. Perkele.
 
No, odotellaan nyt parikymmentä vuotta alkajaisiksi :)
 
Tuolla asenteella saa odottaa kunnes parta maata viistää. Jospa se sittenkin lähtisi ennemmin siitä, että tekisitte niin hyvää rokkia että se houkuttelee kuulijoita?
 
Ei paljoa edistä haukkua muita musiikkityylejä. Kehu mieluummin sitä omaasi.