Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ei sillä ole käytännössä merkitystä, teetkö bodyn yhdestä vai kahdesta palasta. Monissa huippukitaroissa on body liimattu kolmesta palasta. Sen sijaan kustannuksellisesti tarpeeksi ison lankun etsintä yhden palan runkoon voi käydä kalliiksi.
 
Entäpä mikä puu on suositeltavaa bodyyn; mahonki, leppä, haapa, koivu? Entä kaulaan? Ihan hinta/laatu-suhteita haen.
 
Kysyt hirveän laajoja asioita. Ensinnäkin pitäisi selvittää, minkälaista saundia haluaisit kitaraltasi. Perinteisistä runkomateriaaleista leppä ja mahonki ovat varsin turvallisia vaihtoehtoja. Kun vähän etsiskelee niin soitinrakennukseen kelpaavan leppälankun voi saada vähän alle 40 euroon, mahonkisen pitäisi irrota alle 50 euroon. Kaulamateriaali riippuu vähän kitaramallista.

Molempi parempi. Toisin sanoen se riippuu saatavilla olevan puun laadusta ja ehkä vähän mieltymyksistäkin. Jos löydät tarpeeksi ison, hyvälaatuisen ja kuivan palan niin ei sitä kannata pilkkomaan lähteä. Mutta mikäli se puu ei olekaan kuivaa ja, kuten todennäköistä on, neljännessahattua niin runko tulee käyristymään johonkin suuntaan. Tätä voidaan ehkäistä sahaamalla puu puoliksi tai kolmeen osaan ja kääntämällä joko toisen palan (2-osaisessa) tai keskimmäisen palan (3-osaisessa).
 
Hinta-laatusuhde on pitkälti mielipidekysymys, joskin ilman mielipideseikkoja tuo leppä on runkopuuna Suomen markkinoilla hinta-hyvälopputulosverrattainhelpostijavarmastijamelkoedullisestisuhteeltaan paras vaihtoehto. Haapa suattaapi olla seuraava. tai sitten ei. Satunnaisesti myös lehmusta ja poppelia voi löytää halvalla esim. puistojen harvennusten yhteydessä. (Vähennämme tuolta 2 puistoa ja tuolta viisi.) Noista molemmat ovat hyvinkin suosittuja sähkökitaran runkopuita.
 
Kaulapuissa valikoima on huomattavasti suppeampi. Lähinnä suosittelisin vaahteraa, joko eurooppalaista (pehmeämpää) tai amerikkalaista (kovempaa). Mikäli haluat (lähes) varman lopputuloksen niin tilaat kaulapuun joltain soitinrakentajalta. Hintaa tulee helposti kymmenkertaisesti sahatavaraan nähden mutta toisaalta et joudu maksamaan sellaisesta puusta mitä et tarvitse. Ja puun laatu on todennäköisesti huomattavasti parempaa kuin sahatavarana hankittuna.
 
Toisaalta, jos hinta-laatusuhteita ajatellaan, niin koivu on paras kaulapuuvaihtoehto. Sitä kun saa helposti joltain tutuntutuntutulta ilmaiseksi. Tämän kanssa on vaikea kilpailla. Periaatteessa koivu on ominaisuuksiltaan melko lähellä vaahteraa, joten kai siitä kaula syntyisi. Melko lähellä. Itseasiassa onhan niitä koivukauloja, mm. Landolalta löytyy.
 
Siltikin suosittelisin tuota vaahteraa. Muodostat sitten rauhassa omat mielipiteesi puiden psykoakustiikasta ja palaat tuohon koivuun myöhemmin, mikäli kiinnostusta riittää.

Kolmesta osasta on kätevä liimata, kun saa kielten linjalle yhtenäisen palan, ja reunat voi sitten liimata toisista paloista. Näin tein viimeksi.

Jos kitara maalataan niin sen voi tehdä kolmesta, tai miksei useammastakin palasta. Ei se paljoakaan vaikuta soundiin.
Jos kitara jätetään puulle (lakataan tai öljytään) niin vaihtoehdot ovat tasaan kaksi jos haluaa siistin lopputuloksen . Yhdestä tai kahdesta palasta. Kahdesta palasta tehdyssä kun se sauma on keskiviivalla niin se ei yhtään haittaa, jopa saattaa olla kaunistus kun niitä palasia käytetään ja harkiten käännetään että saadaan n.s "bookmatch" efekti, eli että puun syyt menee sillai symmeetriseti molemin puolin.

Entäpä saarni bodyn materiaalina, onko passelia?

Entäpä saarni bodyn materiaalina, onko passelia?
 
Eikös se aika yleistä ole? Warmothissakin saa kaikki bodyt saarnina (=ash).

Entäpä saarni bodyn materiaalina, onko passelia?
 
Saarnia on saativilla kotimaisena(kin)... mitä nyt turhaan ulkomaisia puita käyttämään.
 
Eiköhän se nyt sovi... kyllä sopii.

Jos kitara jätetään puulle (lakataan tai öljytään) niin vaihtoehdot ovat tasaan kaksi jos haluaa siistin lopputuloksen . Yhdestä tai kahdesta palasta.
 
Rohkenen olla eri mieltä. Itselläni on Washburnin 5-kielinen, jossa on kolmesta palasta liimattu leppärunko, ihan öljypinnalla. Erittäin siisti, enkä edes huomannut sen olevan useammasta palasta ennen kuin aloin tutustua täällä soitinrakennuksen saloihin.

Entäs jos bodyn tekisi vanerista? Olis jo valmiina tuollaista 20-25 mm vaneria 1000*2000 mm levyinä, jos laittais sellaisia 3 kerrosta ja sahailisi sitten siitä rungon? Siihen koivukaula?

Entäs jos bodyn tekisi vanerista? Olis jo valmiina tuollaista 20-25 mm vaneria 1000*2000 mm levyinä, jos laittais sellaisia 3 kerrosta ja sahailisi sitten siitä rungon? Siihen koivukaula?
 
En väitä etteikö tosta voi tulla ihan toimivaa, mutta tuskin vanerisesta yhtä hyvää soitinta tulee kun umpipuisesta. Jos tarkoitus on tehdä koriste niin sittenhän se on ihan sama mitä puuta käyttää...
 
Mä en kyllä itse viitsisi uhrata 70 työtuntia omaa vapaa-aikaani ilman että satsaisin sen 50-100 egee kunnon materiaaleihin.

Entäs jos bodyn tekisi vanerista? Olis jo valmiina tuollaista 20-25 mm vaneria 1000*2000 mm levyinä, jos laittais sellaisia 3 kerrosta ja sahailisi sitten siitä rungon? Siihen koivukaula?
 
Siihen voi lyödä suoraan "Paskaa"-leiman päälle jos vanerista teet. Soi kuin banjo...
 
Kokemusta Harley-Bentonin riemulelusta. :P

On alkanut hieman kiinnostaa ajatus tehdä oma sähkökitara nyt kysynkin kumpi on parempi vaihtoehto; tehdä body yhdestä palasta vai liimata kaksi yhteen? Järki sanoo yhdestä mutta kun ei näissä aina tarvi järjellä ajatella :=)
 
Ja onnistuuko muuten jos tekee bodyn useammasta palasta, 3-4:stä tai useammasta.

Ja onnistuuko muuten jos tekee bodyn useammasta palasta, 3-4:stä tai useammasta.
 
Voihan sen bodyn tehdä vaikkapa lastulevystä, joka taas on koottu aika helkkerin monesta palasta. Tuloksena voi kyllä olla täysin kelvoton kitara.

Voihan sen bodyn tehdä vaikkapa lastulevystä, joka taas on koottu aika helkkerin monesta palasta. Tuloksena voi kyllä olla täysin kelvoton kitara.
 
En oo tekemässä lastulevystä.

Voihan sen bodyn tehdä vaikkapa lastulevystä, joka taas on koottu aika helkkerin monesta palasta. Tuloksena voi kyllä olla täysin kelvoton kitara.
 
Lastulevy on lastulevyä ja vaneri on vaneria.
Se on sitten aivan toinen asia että kun tekee umpipuusta niin voi hyvin tehdä useammasta palasta. Kolme, neljä palaa on minusta ihan OK. Ainoa on ulkonäköseikka.
Kuuntelemalla tuskin kukaan osaa sanoa että tuollainen vähemmistä palasista tehty kuulostaisi paremmalta.
Eikä koskaan voi etukäteen pelkästään ulkonäön perusteella sanoa että joku kitarapuu ei toimi.
Olen itse tehnyt kitaroita ainakin saarnesta, lepästä, mahongista ja bubingasta mutta paras soitin tuli kyllä sellaisesta erään soitinrakentajan hylkäämästä rumasta, tummuneesta ja sinistyneestä leppälankusta. Aivan jumalainen sointi.