Yleistä keskustelua musiikista ›

"Maailmankuulu New Yorkin yleinen syyttäjä, Eliot Spitzer, on ottanut lehy-yhtiöt uusimman tutkintansa kohteeksi. Spitzer on aiemmin menestyksekkäästi haastanut oikeuteen New Yorkin osavaltiossa mm. vakuutusyhtiöt, Wall Streein talouselämän suuret yhtiöt sekä mafian. Nyt listalle ovat siis päässeet neljä maailman suurinta levy-yhtiötä ja niiden suhde radioasemien soittolistoihin."
 
http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/5721.cfm
 
Jokohan lähtis iso pyörä pyörimään?

Asiallista. Tätä tässä ollaankin odoteltu.

Leikari sai plussaa.
 
Ja pengottavaa löytyy varmasti vielä muualtakin. Kaikki bisnes on hyvävelimeininkiä, eikä musabisnes ole mikään poikkeus. Päinvastoin.

Suomessa pitäisi tutkia Ylen soittolistapomojen kytkennät levy-yhtiöihin. Muodollisesti asiat varmaan ovat "kunnossa", mutta arvaanpa, että kaikenlaista kehittämispäivää, yhteistyöpalaveria, seminaarimatkaa jne. levy-yhtiöiden kestitseminä ja muutenkin VIPpeinä pitämisine (kaikenmaailman "safarit" ja elämystapahtumat, kuumailmapallo- ja muskeliveneajelut, "joululahjat", jotka vahvistavat saajan egoa "köyhempien" katsellessa sivusta),

Onko sulla faktaa noihin väittämiin? Mihin perustat tietosi?

Onko sulla faktaa noihin väittämiin? Mihin perustat tietosi?
 
siksihän siitä pitäisi olla avointa tietoa, että kuinka läheiset suhteet ovat - en väitä mitään/syyllistä ketään vaan esitän yleisen elämänkokemuksen perusteella kysymyksen. Julkisena laitoksena Ylen julkisen kontrollin pitäisi yltää myös tällaisiin asioihin ja kansalaisten taholta tulevaan kontrolliin.
 
radiokuuntelun + hurskaiden lausuntojen lukemisen perusteella ylen musiikkipolitiikkaa seuranneena ihmetyttää (ainakin itselleni muodostunut käsitys) ko. median suorasukainen toiminta ääniteteollisuuden markkinointikanavana.
 
muillakin liiketoiminta-aloilla "yhteistyökumppaneihin" pyritään vaikuttamaan hyvillä tuttavuussuhteilla ja siihen liittyvällä oheistoiminnalla.
 
kovin läheinen vuorovaikutus esim. radio- ja levy-yhtiöväen kesken on omiaan hämärtämään ensinmainitun ryhmän itsenäistä päätöksentekokykyä ja linjanvetoja. Alan sisäinen "kaveripiiri" ja liike-elämän liepeillä nautittava "hyvä meininki" aiheuttavat helposti sosiaalista riippuvuutta sekä mukatuvuutta "yleisiin trendeihin". Tästä syystä radiopomojen on syytä pitää huoli, että kanssakäymisen laatu ja määrä ei aiheuta epäilyksiä toiminnan puolueettomuudesta ja motiiveista.
 
esim. kuntapuolella ollaan nykyään varsin tarkkoja virkamiesten menoista, saaduista lahjoista, kestityksestä jne. Ylekin voisi kansan yhteisenä radiona ottaa askeleen kohti avoimuutta esim. siten, että musiikkilinjauksista vastaavat tahot raportoisivat tahot, joiden kanssa ovat olleet kanssakäymisissä sekä millaisia etuja/huomionosoituksia tms. ovat saaneet (muistakaanhan mm. Vesioikeuden tuomarien esteellisyys saatuaan Kemijoki Oy:ltä maastolounaita...)
 
levy-yhtiöt harjoittavat myynninedistämistä - totta kai - ylen ihmisten tulisi kehittää radion musiikkitarjontaa muilla perusteilla kuin markkinointiväen tyrkytysten perusteella.
 
voihan olla, että olen turhaan huolissani - mikäli ylen väki aina maksaa itse lounaansa on se hyvä!
 
edit: lista "aktiviteeteista" oli viitteenomainen (& kysymysmerkki olisi kuulunut loppuun) - tällaisia kuvioitahan liike-elämässä yhteistyökumppaneille järjestetään, että voidaan vähän "vapaammissa" ympyröissä keskustella ja käydä läpi asioita - voihan kyllä olla, että levy-yhtiöt, mainostoimistot ja lääkefirmat ovat jo noihin jjuttuihin kyllästyneet kun näitä harrastetaan jo ihan insinööritoimistoissakin - eikä pelkästään sitä iänikuista golfia ja talvisia hiihtoreissuja ;-)

Leikari:
arvaanpa, että kaikenlaista kehittämispäivää, yhteistyöpalaveria, seminaarimatkaa jne. levy-yhtiöiden kestitseminä ja muutenkin VIPpeinä pitämisine (kaikenmaailman "safarit" ja elämystapahtumat, kuumailmapallo- ja muskeliveneajelut, "joululahjat", jotka vahvistavat saajan egoa "köyhempien" katsellessa sivusta), on enemmän kuin uskalletaan/halutaan tunnustaa.
 
Ettei taas olis perisuomalainen kateus kun puhuu? ;-)
 
No, taannoin työskennellessäni eräässä rockin ajankohtaislehdessä muistin säännöllisesti pommittaa isoja levy-yhtiöitä tiedolla, että "kahvihuoneestamme puuttui mukeja". Ei varmaan olis ollut kauhean vaikea järjestää meille ikkariomia konglomeraatin logolla präntättyjä juoma-astioita, jos jollain halusi lahjoa.
 
Ei tullut mukeja. Ja kun hienovaraisesti ilmoitin haluni lähteä kuvaamaan ja seuraamaan jotain artistia viikoksi tai pariksi Japaniin tai edes Yhdysvaltoihin, siihenkään ei suostuttu. Bussimatkan Tanskaan ja hotellihuoneen Joensuussa maksoi lehti itse.
 
Ilmaista viinaa toki saa enemmän kuin neljästi vuodessa. Sekin vain monesti tulee sen verran kalliiksi, että on parempi livistää ajoissa juomaan omilla rahoilla. Ja ihan oikeasti - muutama tuoppi sinne tai tänne ei varmaan muuta kenenkään asennetta radikaalisti suuntaan tai toiseen. Varsinkin, kun tarjoileminen on aika tasapuolista ja hanat menevät kiinni äkkiä.
 
Kyllä täällä pelaa ihan toiset kytkennät kuin toimittajien lahjominen. Payola jos jossain muodossa onkin olemassa, se ei tasan tarkkaan pääse tavallisten tiskijukkien taskuun.
 
Isommat kuviot ne on. Ja on aina olleet.

Sellaista luin jostain että Ylen musiikkipäällikkö ei edes suostu tapaamaan muita kuin isoimpien levy-yhtiöiden edustajia

en väitä mitään/syyllistä ketään, vaan esitän yleisen elämänkokemuksen perusteella kysymyksen.

Eli, sulla ei ole faktaa asiasta. Kysymys on eri asia kuin väittämä.

Aika paljon käsittääkseni soitettava musiikki tutkitaan ja sitä kautta päästetään soittolistalle. En tiedä onko se väärin, että mediat soittavat sellaista musiikkia, jota ihmiset haluavat kuulla? Muistaakseni joskus aikoinaan Yleä syytettiin siitä että sieltä tulee vain elitististä musaa, jota kukaan ei halua kuulla.

En muista lukuja, mutta muistaakseni Ylen kanavilta soitettujen musiikkinimikkeiden määrä oli varsin iso. Paljon sellaista musiikkia, jota ei muualla kuule.

Sinänsä maksetut soittolistat ja clear-channel-tyyppinen monopolisointi on varsin vastenmielinen ilmiö.

Tää musabisnes ja sen taustakiemurat ovat kyllä hyvä keskustelunaihe, koska kokemukseni mukaan noihin liittyy tolkuttomasti spekulointia ja mutu-tietoon perustuvia arvauksia ja oletuksia.
 
Tämä menee hiukan otsikon viereen, mutta kertokaapa vastaus yhteen kysymykseen: Minkä tekijöiden summana Antti Tuiskun levy meni hetkessä listaykköseksi? (Mulla on tietty omat oletukseni asiasta, mutta mitä te mahdollisesti _tiedätte_siitä?)

Sellaista luin jostain että Ylen musiikkipäällikkö ei edes suostu tapaamaan muita kuin isoimpien levy-yhtiöiden edustajia
 
hyvinhän ne Negativeä soittelee ;)
 
no joo... onneksi on sentään radio city.. ne vissiin soittelee vähän kaikenlaista musaa? :)

Minkä tekijöiden summana Antti Tuiskun levy meni hetkessä listaykköseksi?
 
Viikkotolkulla jatkunut über-tehokas markkinointi (Idols-ohjelma), tähän päälle TV-mainonta ja teinityttöihin vetoava ulkonäkö.
 
Edit: Eli toisin sanoen Antti Tuisku olisi myynyt vaikka musiikki olisi ollut slaavilaista kaihoiskelmää.

Viikkotolkulla jatkunut über-tehokas markkinointi (Idols-ohjelma), tähän päälle TV-mainonta ja teinityttöihin vetoava ulkonäkö.
 
Okei, siis markkinointi ja teinitytöt.
 
Riittääkö pelkkä teinityttöjen ostobuumi nostamaan levyn ykköseksi asti?

Riittääkö pelkkä teinityttöjen ostobuumi nostamaan levyn ykköseksi asti?
 
"Äiti! Isi! Minä haluan Antti Tuiskun levyn!"
 
Se on kuule iso kohdeyleisö.

Okei, siis markkinointi ja teinitytöt.
 
Riittääkö pelkkä teinityttöjen ostobuumi nostamaan levyn ykköseksi asti?
 
Riittää. Ei niitä levyjä nyt niin paljon myydä, ettei se siihen riittäis. Ja kuten tuossa mainittiin, Idolsin kaltaisen medianäkyvyyden jälkeen olisi ollut ihme, jos Tuisku ei olisi noussut listojen kärkeen. Sillon olisi levy-yhtiö kyllä epäonnistunut täydellisesti.

Se on kuule iso kohdeyleisö.

Jep, teinityttöjä ei koskaan pidä aliarvioida. Ja markkinointihan todellakin oli ennennäkemätön. Plus tuo paikka oli vapaana.

Musabisneshän on hyvin pitkälle erilaisia tarpeita, paikkoja, koloja tms, joita sitten täytellään. Vähän niinkuin muuallakin mediassa. Jos tulee liikaa, niin joku yrittäjistä putoaa.

Menestyneimmät ihmiset alalla ovat niitä, jotka kykenevät näkemään missä on tilaa ja onnistuvat iskemään sinne ensin sopivalla tavalla.

Asiallista. Tätä tässä ollaankin odoteltu.
 
On muuten tosi hyvä juttu että tällanen asia nostetaan esille.
 
Noita soittolistoja joutuu ihan tosissaan ihmettelemään. Oon ollut itse jo pidemmän aikaa salaa sitä mieltä, että sponsoroitua toimintaa se on noiden listojen pyörittäminen. Tiedä sitten suoranaisesti isojen levy-yhtiöiden kautta, mutta sieltähän se kaikki lähtee...
 
Kuvitelkaa vaikka semmoista tilannetta että Idols Hanna (no tämähän menee kaupaksi, ainakin nuorisolle) pitää Marimekon kukkamekkoa keikallaan ja Marimekko ostaa siitä hyvästä muun lisäksi (lue spons. sopimuksen ulkopuolella) tuhannen kappaletta levyä jota se jakaa vaikka työntekijöilleen joululahjana tai sitten upottaa mereen eroon päästäkseen. Sama homma seuraavalla keikalla kun Hannalla on Sievin turvakengät jalassaan, tai Nokian kumpparit.
 
No joo, semmonen esimerkki, mutta pointti tuli selväksi.
 
Ei kukaan oikeesti kuuntele tuota radiomusaa, vai kuunteleeko?

Musabisneshän on hyvin pitkälle erilaisia tarpeita, paikkoja, koloja tms, joita sitten täytellään. Vähän niinkuin muuallakin mediassa. Jos tulee liikaa, niin joku yrittäjistä putoaa.
 
Siis kuten liiketoiminnassa yleensäkin. Haetaan siis markkinarakoja, joista voitaisiin hyötyä kaupallisesti. Ei se musabisnes muusta liiketoiminnasta juuri eroa. Tuote on vain vähän eri luonteinen.

Taitavat olla teini-tytöt suurin levyjen ostajaryhmä.

Okei, siis markkinointi ja teinitytöt.
 
Riittääkö pelkkä teinityttöjen ostobuumi nostamaan levyn ykköseksi asti?
 
Kyllä kaverin karismalla ja esiintymistaidoilla lienee jotain tekemistä asian kanssa myös