Yleistä keskustelua musiikista ›

mä taas veikkaan että rock ajautuu samanlaiseen tilaan kuin jazz. Tietty harrastajaporukka sitä diggailee ja soittelee, mutta suuri osa väestöstä ei niin moisesta perusta. pop-listat täyttyy entistä enemmän tosta kertakäyttömuovista. Kyllä sinne aina välillä joku rokkilevykin eksyy, mutta eksyyhän nykyäänkin jatsilevyjä.
 
Koko homma on niin pirstoutunut miljoonaan alakulttuuriin, että ei enää oikein semmosia isoja juttuja synny. Jokainen varmaan muistaa perinteisen keskustelun koulussa välitunnilla jostain teeveeohjelmasta. "Katoitsä eilen sen ja sen?" "Joo, se oli ihan sikahyvä!" jne.. Ei tällaisiakaan enää kohta ole kun pääsee kunnolla vauhtiin tuo digitaalinen televisio. Ihmiset katsovat ohjelmat koska sattuu ja todennäköisesti valtava tarjonta aiheuttaa sen että mitään yhteisiä isoja juttuja ei enää ole. Aivan sama pätee musiikkiin.
 
Myös internet hajauttaa tuota kenttää melkoisesti. Itse ainakin olen netin ansiosta tutustunut moneen sellaiseen juttuun, josta tuskin olisin ikinä kuullut perinteisten medioiden kautta. Tämä juuri aiheuttaa sen, että musiikkia enemmän harrastavien musiikkimaku ajautuu kauemmas valtavirrasta, ja isojen yhteisten juttujen syntyminen on entistä vaikeampaa.
 
Ja se uusi kurt cobain on jo siellä listoilla. Sen nimi on Eminem. Rap on just sitä rockin jatketta josta te jauhatte. Siinä on jotain sellaista joka saa ihmiset ihastumaan tai vihastumaan oikein kunnolla. Tekin täällä jyrkin sanoin tuomitsette koko genren paskaksi. Ei rock ole tähän pystynyt enää moneen vuosikymmeneen, vaikka juuri se kapinahan on alunperin ollut se rockin perimmäinen juttu. Toki tuolla hiphopin sarallakin tarvittaisiin melkoinen puhdistus, sillä se keinosiemennetty mtv-tauhka uhkaa hukuttaa koko genren. Vaikea löytää niitä helmiä sieltä mudasta. Se, missä muodossa tuo puhdistus tulee, vai tuleeko ollenkaan, on arvoitus.
 
edit: Notefix ehtikin paljon samoja pointteja laittamaan juuri ennen mua...

Minua ihmetyttää, että rokkia ei ole korvannut mikään uusi musiikinlaji, onhan se kova ydin melkein kaikessa 50 vuotta vanhaa kauraa - silti jotain hyvin vanhaan perustuvaa musiikkia pystytään myymään yhä uudelleen teineille.
 
Rock tulee sieltä samalta sylttytehtaalta kuin jazz, blues ja soul eli mustien musiikista. Eipä noidenkaan voi varsinaisesti sanoa kuolleen.
 
Toinen juttu on tietenkin myös se, että kaikki on nykyään paljon pirstaloituneempaa. Yhtä isoa juttua ei välttämättä enää synny. Pikemminkin maailmanlaajuisia "pienempiä" juttuja, jossa ukrainalainen ja vaikkapa jenkkinuori ovat kuin samasta muotista omassa ryhmässään.
 
Toi on kyllä ihan totta, mutta aika sama tilanne oli kyllä minusta 1990-luvun alussakin kun Nirvana iski läpi. Ja siinä punnitsi vaan USAn väkiluku ja markkinakoneisto. Kun jokin breikkaa isosti USAssa, myös suomi-poika ja tyttö tulee perässä. Sama tapahtuu pienemmässä mittakaavassa Englannin ja Ruotsin suhteen. Tämän lisäksi on ollut ja tulee olemaan marginaalikeskittymiä.

Rock tulee sieltä samalta sylttytehtaalta kuin jazz, blues ja soul eli mustien musiikista. Eipä noidenkaan voi varsinaisesti sanoa kuolleen.

 
Tuskin kuitenkaan teinejä saada kuuntelemaan puhtaasti Duke Ellingtonilta tai Robert Johnsonilta kuulostavaa musiikkia. Sen sijaan MTV:llä pyörii koko ajan bändejä jotka kuulostavat hyvin pitkälle 66' Rollareilta tai Velvet Undergroundilta - eli siis lähes 40 vuotta vanhalta musiikilta.
 
se uusi kurt cobain on jo siellä listoilla. Sen nimi on Eminem.
 
Tämä lause taitaa tiivistää syyn siihen, miksi Räpistä ei ole näillä näkymin rokin korvaajaksi... ;) toisaalta olisi ollut mielenkiintoista nähdä Kobainin tekevän jotain 8 milen kaltaista...

Täytyypä sanoa, että mulle on ihan sama tekeekö rock laajamittaisen "comebackin" vai ei. Kaikki hyvät rock-biisit on tehty jo (ja suurin osa niistä vieläpä moneen kertaan) ja uudemmista bändeistä kiinnostavimmat ovat kaikkea muuta kuin silkkaa rockia. Tietyt rockin alalajit, kuten punk, garage, psykobilly sun muut elävät ja voivat hyvin ja se riittää mulle. Muuten vanhoissa laareissa riittää niin paljon ammennettavaa, että tuskin elinaikanani ehdin niitä tyhjentämään.
 
Oikeastaan olisi aina vain parempi, mikäli listoja ja mediaa hallitsisivat jatkossakin muut kuin rokkarit.

Puheet rockin kuolemasta jne. ovat aivan älyttömiä. Koko ajan ovat listat olleet täynnä rock-yhtyeitä. Käsittämätöntä juttua.

Jep, juuri noin. Rock on tämän päivän iskelmää ja hiphop on ollut jo jonkin aikaa se, joka ajaa rokin asian...samoilla argumenteilla rokkarit mm. paheksuvat räppiä kuin aikoinaan rokkia haukuttiin.
 
Olen itse miettinyt tätä samaa. Ollaanko me nyt niitä "dinosauruksia", jotka sanovat nuoremmille "Eihän tämä ole musiikkia". Rap-sukupolvi halveksuu meitä kuten me halveksuimme meidän Nirvanaamme haukkuneita juntteja jotka kuuntelivat keskitien musaa.
 
Onko näin? Pelottaa...

Aika himmeetä taitaa olla...
 
Ihan kuin kaikki kadulla huutaisivat: "Tulkaa ja pelastakaa minut tältä paskalta musiikilta!"
 
Rockilta puuttuu ne paukut millä se iskis "takas"...
Sex, drugs and RockŽN Roll...
 
Onneks löytyy vielä paljon musaa tuolta menneiltä vuosikymmeniltä, että voi tehdä viikottain "uusia" bändilöydöksiä...

Onneks löytyy vielä paljon musaa tuolta menneiltä vuosikymmeniltä, että voi tehdä viikottain "uusia" bändilöydöksiä...
 
Minusta tältäkin vuosikymmeneltä löytyy vaikka kuinka paljon hyviä bändilöydöksiä.

Tuleeko enää toista grungebuumin kaltaista aaltoa joka pistäisi asiat järjestykseen?
 
Toivottavasti. Minusta tuntuu että ainakin kotimaassa on pikkuhiljaa tapahtumassa jotain sellaista. On paljon hyviä underground-bändejä, mutta se on eri juttu pääsevätkö ne esille sieltä.

Olen itse miettinyt tätä samaa. Ollaanko me nyt niitä "dinosauruksia", jotka sanovat nuoremmille "Eihän tämä ole musiikkia".

Vastaus kysymykseen: kyllä!

Niinhän sen pitää ollakin. niin kauan kun on paheksuvia vanhuksia, kaikki on hyvin.

Toisaalta, kyllähän mummot ja papatkin kuuntelevat musiikkia ja sillekin on omat markkinansa. Ei ehkä niin muodikasta, mutta tarpeellista silti. Sellainen yhden ainoan totuuden musiikkipolitiikka, mihin Suomessakin on totuttu on mun mielestä aika vastenmielinen ilmiö.

Olen itse miettinyt tätä samaa. Ollaanko me nyt niitä "dinosauruksia", jotka sanovat nuoremmille "Eihän tämä ole musiikkia". Rap-sukupolvi halveksuu meitä kuten me halveksuimme meidän Nirvanaamme haukkuneita juntteja jotka kuuntelivat keskitien musaa.
 
Ei, kyllä se populääri-musiikin kultakausi oli siellä 1965-75. Ei tietenkään tarkoita etteikö voisi olla myöhemminkin jotain hyviä bändejä tai jopa tyylisuuntia.

Jos jotakin "aitoa" musiikkityyliä halajaa takaisin, on parempi hankkia aikakone (vaikkapa cd-soitin) ja mennä takaisin juuri siihen paikkaan ja aikaan jolloin se syntyi. Voi ehkä jopa oivaltaa, että maailma muuttuu ja pyörät pyörivät.
 
Maailma muuttuu ja pyörät pyörivät mutta se ei tarkoita että asiat menisivät aina parempaan suuntaan tai että kulttuurissa ei voisi olla parhaita kausia tai kultakausia ja sitten huonompia.
 
Jep, juuri noin. Rock on tämän päivän iskelmää ja hiphop on ollut jo jonkin aikaa se, joka ajaa rokin asian...samoilla argumenteilla rokkarit mm. paheksuvat räppiä kuin aikoinaan rokkia haukuttiin.
 
Siis räppihän on jo 25 vuotta vanhaa eikä se ole meitä mihinkään vienyt. Jos joku ei ole vielä tajunnut että rap on pelkkää neekerin paskaa niin sitten on korvissa vikaa.
 
Ehkä tässä odotetaan jotain uutta juttua, johon huomisen teinit voivat perustaa yhteisöllisyytensä. Todennäköisesti se on jotain sellaista, jota ainakin rokkarit paheksuvat, koska rock on kuitenkin nykyään usein aika muutosvastarintaista ja omassa muodossaan jo vakiintunutta musaa.
 
Teineille ei enää ole se musiikki niin ykkösjuttu vaan videopelit tai joku muu. Populäärimusiikin kultakausi on ohi. Herää pahvi.

Toinen juttu on tietenkin myös se, että kaikki on nykyään paljon pirstaloituneempaa. Yhtä isoa juttua ei välttämättä enää synny. Pikemminkin maailmanlaajuisia "pienempiä" juttuja, jossa ukrainalainen ja vaikkapa jenkkinuori ovat kuin samasta muotista omassa ryhmässään.
 
Hmm... Toisaalta yhä globaalimman median ansiosta meininki voi siinä mielessä olla vielä keskittyneempää että joku iso juttu pääsee läpi kaikkialla. Ja pirstaloitumisen ohella on myös sellaista kehitystä että kuka tahansa voi kuunnella mitä tahansa tyyliä (siis ei näin mutta tähän suuntaan) verrattuna siihen että jos joskus 80-luvun alussa jollain oli vaikka Motörhead -paita tms. niin se kyllä enemmän kertoi kantajastaan kuin nykyään joku nykyisen bändin paita.

On siellä sitä rokkiakin ihan sopivasti. Katsotaanpas vaikkapa virallista albumilistaa.
 
1. Rammstein
2. Sonata Arctica
6. Nightwish
7. R.E.M
8. Maj Karma
 
Että näin. 5 kymmenestä.

Sellainen yhden ainoan totuuden musiikkipolitiikka, mihin Suomessakin on totuttu on mun mielestä aika vastenmielinen ilmiö.
 
Tämän allekirjoitan taatusti. Erinomaisia kommentteja aiheesta muutenkin, samoin kuin Janilta, N Batesilta, Feqilta...
 
Niin kuin Janikin sanoi, minullekaan ei ole (enää) väliä tuleeko rock ikinä takaisin, missä mielessä siitä paluusta nyt sitten puhutaankin. Menneisyydessä on taottu jo vahva ja laaja kivijalka, jonka teoksiin tutustumiseen voi käyttää vaikka lopun elämänsä.
 
Riippuen kuinka hyvin eri aikoja kuvastavaa tunnelmaa haluaa, voi sitten siirtyä kausien läpi aina nykypäiviin saakka. On ihme, jos ei löydä jotain itseään kiinnostavaa miltään kaudelta.
 
Ja jos ei aseta itselleen sellaisia rajoituksia kuin "rock", "jazz", "blues" jne. vaan hakee vain jotain fiilistä, asennetta, sanomaa...sen löytää hyvinkin erinäköisistä musiikkilajeista.
 
Vastustajiakin tarvitaan. Juuri niitä, jotka kivenkovaan vaativat tietynlaista tyyliä pinnalle, oli se sitten uutta tai vanhaa. He toimivat kiinnekohtana, jota vasten toiset taas mellakoivat, luoden jotain erilaista. Tai sitten he itse luovat, tahtoen tai tahtomattaan, kaipaamastaan suunnasta uuden version.
 
Kilpailuhenki, kaipuu yleisestä tai laajemmasta hyväksynnästä ja muut vastaavat vaikutteet pyörittävät systeemiä myös eteenpäin. Mutta jos kuvittelee kuuluvansa ainoaan oikeaan "voittajien" luokkaan, on samantien laskenut perustan vääjäämättömälle "tappiolle".
 
Hyvä olisi olla jämäkkä, mutta silti rento ote. Silloin osallistuu luultavasti suurempaa tyydytystä tuottavalla tavalla touhuun, mutta ei enää tarraa kouristuneesti jo tyhjäksi pusertuneeseen juttuun.
 
Kun areenalta astuu sivuun, näkee juttuja laajalta kantilta, mutta jossakin vaiheessa saattaa tehdä mieli palata kentälle ja sopivasti unohtaa sen laajemman perspektiivin. Tai sitten ei unohda ja osallistuu niin ympäripyöreästi kuin esim. minä nyt teen, hoho...

On siellä sitä rokkiakin ihan sopivasti. Katsotaanpas vaikkapa virallista albumilistaa.
 
1. Rammstein
2. Sonata Arctica
6. Nightwish
7. R.E.M
8. Maj Karma
 
Että näin. 5 kymmenestä.
 
Meillä taitaa nyt olla pikkusen eriävä käsitys siitä, mitä rock on. Mutta ei se mitään.

Meillä taitaa nyt olla pikkusen eriävä käsitys siitä, mitä rock on. Mutta ei se mitään.
 
Hoho, taidan itsekin lukeutua tähän ryhmään jolla on vähän eri käsitykset siitä mitä rock on (lue: yksikään noista bändeistä ei sitä edusta).

Hoho, taidan itsekin lukeutua tähän ryhmään jolla on vähän eri käsitykset siitä mitä rock on (lue: yksikään noista bändeistä ei sitä edusta).
 
Eli se on... listapaskaa?

Eli se on... listapaskaa?
 
No vähintään. Toi on metallipaskaa. Paitsi REM, joka on muuten vain paskaa.

ei tarvita muuta kuin Sex Pistols tai jokin sen tapainen, niin kaikki on taas hyvin/ huonosti.