Bänditoiminta ›

Tuli vain mieleeni, josko muutkin muusikot tai sellaisiksi itseään koulivat ovat yhtyeineen joutuneet kärsimään tuskallisen anti-inspiroivasta treenipaikasta.
 
Meidän tasaisesta hiljaiselosta nauttivan bändimme "Trentsu kämpsy" oli todellinen helvetin loukko, ainakin pidemmän päälle.
Autotallin sivuhuone, talvella pirullisen kylmä.. ja pimeä. Koitettiin joskus värilamppujakin, sitten siellä ei nähnyt niin hyvin ankeaa todellisuutta. Hiirikin siellä asui. Kaikenlaiset hassut hajut, kuten viina, valkosipuli, rumpalismiehen hiki, olut (houkuttelee lisää hiiriä), oksennus, spray-maali ja makkaraperuna kebab tarttuivat ikiajoiksi alunperin vain soitolle pyhitettyyn tilaan.
 
Kun vielä asiaankuuluvat koristeet (tyhjät viina, olut ja lonkeropullot ja tölkit, tasapuolisuuden vuoksi myös mehupurkit) alkoivat viedä tilaa kaiken muun tyhjästä ilmestyvän romun lisänä, alkoi soittaminen olla tukalaa. Aloinkin epäilemään, että kakkoskitaristin isäntäperhe, joka omistaa tallin, alkoi käyttämään sitä jonain romuvarastona jotta haiseva bändi luikkisi muualle. (nyt meikäläisen poissaollessa ne on täyttäny koko tallin tavaroilla, miun rummut on taaimmaisena jemmassa, saatana)
 
Sitten huomattiin bändin kanssa, että se treeni-talli kirjaimellisesti vei aina soittohalut jos sinne erehtyi kävelemään. Luonnostaan huono akustiikka, em. "tuoksut" ja alati paheneva romuvaranto olivat liikaa herkille säveltäjille. Ei siellä tehnyt mieli enää edes juoda! Jakakaa muutkin kokemuksianne, tilittäkää tunteita.

Heh, saattaa joitain treenikämpättömiä ärsyttää tämä threadi. Ei mutta mullakin toisinaan riepoo kasvoton ja liian valkoinen treenikämppä. Parissa viime treeneissä ollaan sammutettu kaikki valot ja pantu semmonen punanen tekstikyltti päälle. Tulee todella tunnelmallinen ja himmeä, punainen valaistus. Siinä on ihan eri meininki soitaa. Semmonen mystinen fillis. Suosittelen. Vaihtelu virkistää.

Mäkin oon erään vanhan bändini kans treenannu autotallin sivuhuoneessa. Siellä oli hiton kylmä, talvisin ainakin, ja tilaa oli varmaan 4-5 neliömetriä. Et oli kyllä helvetin ahdasta. Mekin yritettiin tehdä treenitila kodikkaammaksi spray-maalaamalla seiniä ja laittamalla hienoja julisteita, mut ankea kämppä oli. No, hiiriä siellä ei sentäs ollu, eikä muutakaan ylimäärästä romua / hajua.. Muutama hämähäkki kiipes siellä täällä.
 
Nykyään on, luojan kiitos, kunnollinen treenikämppä..

Heh, saattaa joitain treenikämpättömiä ärsyttää tämä threadi.
 
Öäh, siis kaikki kiitos vain Jumalalle siitäkin soittopaikasta, ilman sitä ei olis ollu mitään paikkaa soittaa. Mutta en tiedä... osoitan syyttävällä sormella vaikkapa kuntia, jotka eivät panosta bänditoiminnan tukemiseen pätkääkään. Treenipaikoille on kuitenkin valtavasti kysyntää, silti panostetaan aina vain urheiluun, urheiluun ja urheiluun. Kyllä kai ny jokainen voi lenkkarit pistää jalkaan ja lähtee juoksemaan, mutta missäs voi soittaa?

Heh, saattaa joitain treenikämpättömiä ärsyttää tämä threadi. Ei mutta mullakin toisinaan riepoo kasvoton ja liian valkoinen treenikämppä. Parissa viime treeneissä ollaan sammutettu kaikki valot ja pantu semmonen punanen tekstikyltti päälle. Tulee todella tunnelmallinen ja himmeä, punainen valaistus. Siinä on ihan eri meininki soitaa. Semmonen mystinen fillis. Suosittelen. Vaihtelu virkistää.
 
Joo meillä tuntuu olevan vähän sama ongelma. Seinät aivan valkoiset ja neljä kirkasta loisteputkilamppua paahtaa ihoa rusketukselle...
 
Voisipa joskus kokeilla tuota kattovalot pois systeemiä.
 
Mutta eipä saisi valittaa, kun ilmaiseksi tuo kämppä ollaan saatu...

meillä oli joskus treenikämpän naapurina aa kerho. joskus kun mentiin kämpälle oli sinä edessä joukko puliveivareita tärisemässä.

Makuasiahan tämä tietenkin on, mutta mielestäni treenikämpän pitäisi olla mahdollisimman epäviihtyisä, että siellä saisi tehtyä niitä töitäkin. Muuten menee treenit helposti pelkäksi paskanjauhamiseksi. Vähän on tuo meidänkin kämppä edelleen liian viihtyisä, kun löytyy jääkaappi ja kahvinkeitin ja kaikkea tällaista turhuutta. Siinähän menee helposti metelöinnistä maku, kun basistikin (siis minä) saa kaljansa kylmänä. :)

Treenikämpillä on taipumus vähitellen täyttyä kaikenlaisella romulla. Jonain iltana sitä sitten havahtuu, että alunperin ihan tilavaan huoneeseen mahtuu just ja just soittamaan, kunhan muistaa olla vaihtamatta asentoa.
Aina kun joku ostaa uuden vermeen, pahviset pakkauslaatikot ja styroxit jää nurkkiin "suurina aarteina". Soittajat rakastavat ja keräilevät pakkausjätettä!
Pulloja muistetaan säntillisesti roudata kämpälle, mutta ei vahingossakaan pois ennenkuin on lasimurskaa lattialla.
Hampurilais- ja pizzapakkaukset jää muinaismuistoksi just siihen mihin ne on viimeisen suupalan jälkeen sattuneet putoamaan.
Pihan roskalaatikkoa ei voi sijoittaa niin lähelle treenikämpän ovea, ettei roskien poisvienti edes silloin tällöin olisi aivan ylivoimainen fyysinen ja henkinen ponnistus herkille daideilijoille.
Aina joku keksii välillä, että treenikämppä on oiva tilapäinen sijoituspaikka loppuunajetuille autonrenkaille, hajonneelle jääkaapille, räjähtäneelle sohvalle (vaikka kämpällä olisi jo ennestään parempi), jne. Tilapäinen tarkoittaa tässä tapauksessa noin kahdeksaa vuotta.
 
Meillä meni meininki tuollaiseksi, kunnes pidettiin itsellemme yhteinen kurinpalautus. Nyt siellä taas viihtyy.

Makuasiahan tämä tietenkin on, mutta mielestäni treenikämpän pitäisi olla mahdollisimman epäviihtyisä, että siellä saisi tehtyä niitä töitäkin. Muuten menee treenit helposti pelkäksi paskanjauhamiseksi. Vähän on tuo meidänkin kämppä edelleen liian viihtyisä, kun löytyy jääkaappi ja kahvinkeitin ja kaikkea tällaista turhuutta. Siinähän menee helposti metelöinnistä maku, kun basistikin (siis minä) saa kaljansa kylmänä. :)

Meillä oli aikoinaan legendaarinen Vihreä Bändikämppä, joka oli oikein hyvä, eli omakotitalo, jonka purkutuomio peruttiin ja talo annettiin bändikäyttöön.
Joka bändille oli oma huone, tilavia olivat, ja bändit tulivat hyvin toimeen keskenään. Meillä oli siellä sohva, hyvät äänentoistolaitteet yhdessä välissä (tosissaan hyvät), mutta kyllä siellä treenattua tuli. Viikonloppuisin sitten isoja ryyppytalkoita bändien ja joidenkin muiden kavereiden kesken ja oli hauskaa! Eikä mitään edes mennyt rikki keltään, paitsi yksi säröpedaali minulta kun se kastui oluesta. En minä sitä kyllä tarvinnut edes, mutta olisi siitä rahaa saanut.
 
edittiä: Luultavasti se ei kyllä kaikkien mielestä olisi ollut mukava kämppä, olihan se homeinen, pahan hajuinen ja parhaat päivänsä nähnyt.

jos vain mahdollista niin kämpästähän PITÄÄ AINA tehdä mahdollisimman viihtyisä - vaikka puitteet olisi mitkä. oma kämppämme on vanhassa koulussa (tuo koko rakennus on pyhitetty bändeille :) ) joka ulkonäöltään on kaikkea muuta ku inspiroiva. mutta kas kun astelee sisään huoneeseen jossa soitamme, on viilis jo ihan toinen...
 
tottahan se on että välillä pitää siivota ettei tuo liika romu (pakkausjäte yms. :) ) pääse valtaamaan liikaa tilaa. ja ne pullot on tosiaan hyvä viedä pois ennen niitä sirpaleita. erittäin toimivaa on myös hankkia tuommosia isoja jätesäkkejä, niistä ku saa vallan mainioita roskapusseja: ei täyty ihan heti (eli ei tartte olla joka toinen päivä viemässä sitä pussukkaa isompaan säiliöön) ja muutenki ovat käyttökelpoisia.
 
jos ne valkoiset seinät tuntuu ankealta niin ainahan sinne voi teippailla julisteita yms. mukavaa sinne. ja niitä julisteita kyllä löytyy, ihan turha mankua ettei muka olisi. :D
lisäksi jos luukusta löytyy ikkuna (tai niinku meidän tapauksessa yksi kokonainen seinä on täynnä ikkunoita) ovat erilaiset kankaat/ryijyt hyviä verhoja. ja lattiathan aina peitetään matoilla, joita saa kirppikseltä parilla eyrölla. :)
 
valoilla saa aikaan paljon. erittäin toimivaa on pari himmeää valoa (tai jos on kirkkaita niin suuntaa ne nurkkaa/kattoa kohti) vastakkaisiin nurkkiin, siten miten soittajat valoa tarvitsevat. värit myös vaikuttavat.
 
muistetaan että vaikka kuin soittaisi tappoheviä niin se tunnelma siellä kämpässä pitää saada sopivaksi. ;)
 
OMASSA kämpässämme (johtuu ehkä siitä että tilaa on 47neliötä) on kankaita roikkumassa myös katosta. niillä on 'eristetty' (eivät yllä maahan asti) semmoinen 'vierasnurkkaus' (patio) josta löytyy sohva ja pari nojatuolia (jääkaappikin sinne on mahtunut :p ). huoneen vastakkaisessa nurkassa kankaalla on eristetty 'romupöytä'. pation kankaat on revitty alareunasta.
edelleen omassa kämpässä (entinen luokkahuone ku on) on liitutaulut kirjoitettu täyteen. Pation tauluun on sotkettu kaikkea ihmeellistä ja 'treenitilan' tauluun on kirjoitettu biisien sanoja.
kankailla voi myös piilottaa rumia yksityiskohtia kämpästä - meidän tapauksessa se on itse puusta väsätyt PA-kaappi telineet. sekä tehdasvalmisteisten PA-kaappi-telineiden tukijalat.
 
ehkä kaikista suurin pelastava tekijä muusikolle ovat kirpputorit. ja koska muusikoista on kyse, ei luovuudesta voi olla puutetta. ;)
ja näin ollen kaikkea voidaan käyttää sisustukseen kunhan luovuutta osataan käyttää... :)
 
(huh, tulipa tarinaa)

Onneksi ei ole tarvinnut kokea mitään lannistavan rumaa murjua. Silloin kun harjoittelemme, niin se tapahtuu Halsuan nuorisoseurantalolla. Hyvät tilat ja lämpimäksikin sen saa. Huono juttu on, että kamoja ei voi jättää levälleen, koska siellä on muutakin toimintaa. Alkuaikoina soittoamme häiritsi varsin kutsuva biljardipöytä.

jos ne valkoiset seinät tuntuu ankealta niin ainahan sinne voi teippailla julisteita yms. mukavaa sinne. ja niitä julisteita kyllä löytyy, ihan turha mankua ettei muka olisi. :D
 
Niinpä. Me laitoimme seinälle Mikko Alatalon vanhan keikkajulisteen. Ne silmälasit tuottavat varsin psykedeelisiä ideoita. Soittokin kuulostaa paremmalta.

Seinät täyteen julisteita (bändi & kauniit naiset) ja mattoja lattialle. Kiertäkää paikalliset huonekaluliikkeet läpi. Saattaa olla tarjolla kaatopaikalle meneviä kalusteita ilmaiseksi. Me otettiin omalle kämpälle kolme patjaa ja sohva. Patjat eristeiksi siis. Meidän kämpällä oli myös semmoset tylsät ala-astemalliset kattolamput jotka ei kyllä inspiroi mihinkään suuntaan, joten toimme heikompivaloisia (ja näin ollen hienompia) lamppuja tuomaan tunnelmaa. Ja sitä todellakin tuli. Sitten on näitä luksustavaroita kuten telkkari, dvd, mikro ja jääkaappi. Välillä on kiva ottaa tauko ja kattoa vaikka jotain livekeikkaa. Sitten lopuksi voikin jo alkaa miettimään soittokamoja.

Eka kämmpä oli autotallissa missä ei ollut lämmitystä.Ei mitenkään jumalaisesti inspiraatio helmeillyt.Rummuista meni muutamat kalvot yms.

Ai niin ja ilmankierto on aina plussaa. Nykyisessä kämpässä ei tätä ole ja tunnin kuluttua siellä oleva ilma onkin jo ihanasti sekoittunut kolmen ihmisen ilmanpäästöihin. Haju on sen mukainen.

meillä oli yhteen aikaan rumpalin pallina vessan pönttö. seinille me niitattiin tupakka askeja kiinni ja toinen osa seinästä vuorattiin purupussien papereilla. sohva oli ja kahvinkeitin.
 
seinillä oli myös naisten kuvia vähissä vaatteissa nostamassa treenaus motivaatiota ja lattioilla loju läjä lehtiä joissa naiset oli niin köyhiä ettei ollut vaatteita päällä.
 
nojoo, nykyinen treeni kämppä on treenikämppä. siellä ei viihdy juurikaan treenejä pitempään. ja se vähän harmittaa kaikkia. aikoinaan oli kiva oleilla vaan treenikämpällä, juoda kahvia ja jauhaa paskaa bändin jätkien kanssa. tämä turha oleilu ja rupattelu kyllä näkyi ja kuului soitossa kun tuntu hyvältä soittaa ja olla niiden jätkien kanssa. se oli kuin koti.
tuli monesti myös herättyä krapula aamuina treenikämpältä kun sinne oli baareista niin lyhyt matka.
 
mitä omanlaisemman kämpän saa tehtyä sen parempi, ja se vaikuttaa kyllä bändin kemiaan.

Mikko Alatalon vanha keikkajuliste! :D
 
Toi hakkaa kyllä kitaristin tuoman Sesor`n Snug lipun, joka on puoliksi revennyt. (siis GunsŽn Roses lippu väärinpäin)

Meillon aivan luksus treenikämppä käytössä täysin ilmaiseksi. Ite ei tarttis viedä mitään kamoja, kaikki löytyy. Valoshowkin saa treeneissä pystyyn, jos jaksaa vääntää. Tilaa koko talossa taitaa olla reippaat 300 neliötä... Hyvin pyyhkii... Kts J.

olkaa iloisia ko on sentään kämppä.toisin ko meillä täällä saatanan tuppukylässä ei oo soitto kämppiä:(