Rock, pop, alternative ›

hohoh. sutup. kyl se paremmin soittaa ku sinä, joten oo hiljaa.

Katselin taas eilen Slane Castlea (tai sitä vähän pätkittyä verisota, mikä TV:stä tuli), ja kyllä siellä ainakin Kiedis veti ihan pirun hyvin. Frusciante saattoi jonkun satunnaisen soolon vetää vähän turhan suoraviivaisesti, mutta vastapainona oli taas paljon ja vielä enemmän äärimmäisen kaunista fiilistelyä. Minä tykkään.

Tuli tämä juuri haettua kaupasta, ja kohta kuuntelemaan. Kommenttia myöhemmin.
 
Noniin, kerran on kuunneltu, ja jätti ihan positiiviselle mielelle. Homma tuntui alkavan tosi laiskasti, ja varsinkin By The Way oli välillä niin ponneton, ettei ole tosikaan. Fortune Fadedin kohdalla homma lähti toimimaan paremmin, ja sitten oikeastaan parannettiin koko ajan loppua kohti. Coverit olivat hyviä ja hauskoja (Search and Destroyn olisin halunnut kuulla, mutta Black Cross hoiti punkkipuolen ihan hyvin) ja jamittelukin oli paikoitellen tosi komeaa. Tosin viimeisen biisin, eli Give It Awayn, jälkeen olisi voinut sen lähemmäs kymmenen minuutin lirputtelun jättää vetämättä, niin olisi ollut vähän napakampi lopetus.
 
Jotenkin jäi visuaalista puolta kaipaamaan, joten kai se Slane Castle on ostettava. Jotkut biisit on siinä vedetty reilusti paremmin, kuten Otherside.

Aika hiljaista täällä nyt, kun tuo levy on kuultavissa. Ostin itsekkin, 18 vuoden fanius velvoittaa. Aika kelvotonta toimintaahan tuo on, mutta jotain kummallista magiaa kuitenkin on touhussa, myönnän ja diggaankin osittain. Fruscianten arkkuun viimeinenkin naula sitten tämän levyn perusteella; hyvästi vaan ja tervemanoa kitaristien kaatopaikalle. Tee biisejä vaan, mutta älä Jumalan tähden enää IKINÄ soita mitään, ja laulamisenkin voisit jättää muille!

villeimmät huhut kertoo että kaveri olisi vieläkin hieman tripillä, enkä ihmettele vaikka olisikin: silmät seisoo, puheet on mitä sattuu ja soittaa huonosti
 
elikkä ei mitään tekemistä tripillä olemisen kanssa.

Ite sain tän tänään, ja kyllä tämä taattua peppersiä on, eli hyvää! Fruscianten soolot on parantuneet paljon taas, kovaa kamaa muutenkin.

pakko sanoa että kitara kuulostaa tunkkaiselta paikoitellen tässä live in hyde parkissa, mutta eipä itse jimikään mielestäni livenä aina kovinkaan vakuuttava ollu. mutta keräilen rhcp bootleggejä ja voin sanoa, että on paljon keikkoja joilla frusciante soittaa hyvin.ja nää on keikkoja jotka on tehty sen jälkeen ku john palasi ruotuun 98.

Huolimatta siitä, että John F. on nykyään kuolleille ystävilleen jutteleva "taiteilijapersoona", niin positiivista on ainakin hänen viime aikainen tsemppaamisensa ja kehittymisensä soitossa.
 
Ilmeisesti myrkkyvuodet todella vaikuttivat Johnin soittoon, ja Californication -kiertueen (soolojen) soitto olikin välillä valitettavan surkeaa. Kaveri näyttikin silloin lähinnä turvonneelta zombilta. Mutta selvää parannusta ja parantumista on tapahtunut! Esim. sillä Slane Castle -livellä (kuten myös Helsingin keikalla) John heiluu, poseeraa ja soittaa jo aivan uudella tavalla. Sitä uusinta liveä en ole vielä kuullut.
 
Onkos kitaristeista kukaan täällä soitellut Can't stopia? Mitä Johnin nykyiseen livesoittoon tulee, niin ainakin siinä biisissä J. on mielestäni jo erittäin hyvässä iskussa. Kun vielä lisää siihen ne Johnin hyvin vetämät laulustemmat päälle, niin mielestäni Johnin livesoiton "paskaksi" haukkuminen on... tarpeetonta.

Ilmeisesti myrkkyvuodet todella vaikuttivat Johnin soittoon,
 
Mies ei omien sanojensa mukaan juurikaan soittanut kitaraa huumeita vetäessään. Ei ihmekään, jos kuuden vuoden soittotauon jälkeen on hieman ruosteessa.

Joudun lisäämään tähän sen verran, että olen tuota herra Frusciantea täällä kovastikin arvosatellut, ja surkean kuuloista miehen (soolon)soitto on edelleen mielestäni, mutta jostain syystä tulee mieleen että tuo lapsellisten juttujen soittaminen miten sattuu olisi herran itsensä mielestä kova juttu, ja varmaan parempaakin irtoaisi halutessaan.
 
Nyt tuo levy on tuossa pyörinyt jonkun aikaa, ja täyty myöntää että puutteistaan huolimatta etenkin ykköslevy on kyllä kovaa kamaa, ei sillä väliä että laulu ja kitara on aika usein mitä sattuu, siinä soittaa kumminkin oikea BÄNDI isolla B;llä. Mutta hiippii väkisinkin mieleen ajatus RHCP:n suuruuden syistä, kyllähän se on myös 50% hypeä, aika keskinkertaisia kappaleita nuo loppujen lopuksi tekevät. Siis minusta.

Tyttöystävä on kova RHCP fani...
Todennäköisesti hommaa tuon levyn joskus, niin otampa sitten osaa tähän biisi keskusteluun.
 
Se live mikä tuli telkkarista, jossain Irlannista kai... Oli mun mielestä ärsyttävä! Soittivat kummasti, soolot ärsyttivät!
Ei mitään sitä funk juttua mitä peppers mielestäni on sitä oikeaa... Mutta tämä sitä edellinen live joka tuli, oli taas aivan mahtava ja täydellinen... Oli kai joku vanhempi..
Tuli se roskasade lopussa ja kaikkea...
Mutta onhan ne uskomattomia soittamaan... Joten mitä sitä turhaan haukkumaan, mutta en pidä tästä uudesta pepperssistä yhtään. Jotenkin on vain tuon Californiacationin jälkeen ollut pliisua meininkiä!

Hey... Jos joku sattuisi omistamaan sen viimeisimmän Hartwall Areenan keikan niin voisi laittaa mulle pikaviestiä asiasta!!

Hey... Jos joku sattuisi omistamaan sen viimeisimmän Hartwall Areenan keikan niin voisi laittaa mulle pikaviestiä asiasta!!
 
Sama täällä. Ja jos sattuisi löytymään myös The Mars Voltan lämppäys-osuudesta tallennetta niin vielä parempi! Kiitos jo etukäteeen.

Sama täällä. Ja jos sattuisi löytymään myös The Mars Voltan lämppäys-osuudesta tallennetta niin vielä parempi! Kiitos jo etukäteeen.
 
Olit keikalla? Mä olen se "Smashing Pumpkins Man" jolle Anthony höpötteli biisien välissä.... :)

Mitä ihmettä? Aika paljon negatiivista kommenttia? Mun mielestä tuo Peppers live on aivan loistava... innostuin koko pumpusta vasta sen myötä. Myöhäis herännäisen korviin bändin studiolevyt kuulostavat jopa pliisuilta... ehkä siksi että tossa livellä on niin tykit soundit. Parasta on kuitenkin poppoon rento pelimanniasenne - ja se Flean & Chad Smithin yhteispeli... funkkaa niin v******!
Kaikkien huume ym. sekoilujen jälkeenkin erittäin tiukka livebändi!!!

Mulla on dvd, jossa kuvataan BSSM nauhotuksia ja muutenkin bändin meininkiä tohon aikaan. Nehän nauhotti levyn ja asuivat samassa kämpässä koko session ajan. John oli muusikkona ehkä parhaimmillaan tuolloin, ja sen kuulee myös levyltä. Positiivinen energisyys paisto vielä kirkkaasti koko touhussa. Anthony oli ollut pari vuotta kuivilla ja otti aika chillisti, John ja Flea jatkuvasti kamoissa..

Däääm... Olisisvat julkaisseet Hartwall Areenan keikan viime vuodelta!
Ei kellään olis Bootlegia siitä?
 
en tiedä kuinka loistava tuo HA:n keikka liene sitten ollut mutta itse todella tyytyväinen tuohon hyde park-ostokseeni.
Ja can't stopin lopun bassosoolo..räyh.

Mulla on dvd, jossa kuvataan BSSM nauhotuksia ja muutenkin bändin meininkiä tohon aikaan.
 
Vau, oot varmaan tosi työn nähny kyseisen Funky Monks julkaisun metsästämisessä.. tämä oli sarkasmia