Tanssimusiikki ›

Huhhuhhuh.
 
Lauantaina tanssimusiikkia puoleen hintaan vammaisurheilijan läksiäisissä, sunnuntaina Keskostapuolueen vaalikinkereillä. Jälkimmäisen tilasi vuokraemäntä, kuittasin silleen, ettei tarvi maksaa marraskuun vuokraa. Hyvä näinkin. Mutta korkeintaan 2-3 tällaista vuodessa, kiitos. Ei maksa persaukisen tilaajan spanielinkatse meikäläisen juoksevia kuluja!
 
Keskiviikkona eli ylihuomenna vuorossa sotainvalidit. Säestän tätöstä, joka ajaa 200 kilometriä täysin ilmaiseksi, vetelee n. 25 minuuttia sodanajan musaa, vire on jossain 445-455:n välillä yhden kappaleen aikana. Katsokaas, kun hänen keikkapalkkionsa on kuulemma "maksettu 60 vuotta sitten":
 
- No jos nyt 50 euroa, kuitilla 70. Aika vähän on..
- No on vähän, mutta MÄ ajan 200 kilometriä ilmaiseksi!
 
So? Vaan mitä tuollaiseen sanoa takaisin, loukkaamatta?
 
Pitäisi varmaan kieltäytyä paikan päällä kahvista ja sanoa, että minä olen kahvini saanut jo 60 vuotta sitten. Vaikkei sitä Suur-Kahvia tullutkaan.
 
Almuja, almuja, tulee itselle. Uskokaa tai älkää, maailmassa on vielä yllättävän paljon ihmisiä, joille ei uppoa se, että jotkut tosiaan tekevät tätä työkseen ja vaativat vielä palkkaa!
 
Sitten soittavat vielä yhdeksänaikaan aamulla, jolloin keskiverto danssimuusikko on tuhiseva, tukkoinen, krapulaisen kuuloinen pieruääliö, jonka ulosanti ei ole Jay Leno-luokkaa! Siinä puhuu tahi mumajaa helposti ohi suunsa.
 
Niin! Ja sitten vielä aina se sama juttu. Ns. ruskeakirjekuori-keikan jälkeen takahuoneeseen tulee aina se silmälasipäinen täti sen rahalippaansa kanssa ja kysyy, että "Paljonks se nyt olikaan?" Vittu! Ihan kuin hän ei muka tietäisi: kunhan testaa, jos luonnostaan kierot soittajat sanovatkin jonkun suuremman summan kuin mitä oli sovittu!
 
Seuraavaksi sanon pokkana, että eiks se se tonni ollu, "uutta rahaa"!
 
Mitä vähemmän liksaa, sen vähemmän myös kiitosta, näemmä. Tämän lajin turakaisia tällä kertaa. Miten on teidän kokemuksenne laita, suhtautumisenne hyväntekeväisyysvetoihin?

. Miten on teidän kokemuksenne laita, suhtautumisenne hyväntekeväisyysvetoihin?
 
Teen kyllä jos koen asian läheiseksi ja kannatettavaksi.

Teen kyllä jos koen asian läheiseksi ja kannatettavaksi.
 
Samoin ja jätän väliin jos kyrpii niin paljon kun threadin aloittajaa. Siispä ihmettelenkin helvetisti miksi lähteä millekkään keikalle joka ottaa noin koville? Hyväntekeväisyys on hyvä juttu niin kauan kun hyvältä tuntuu, lopeta veikkonen jos nuppi ei kestä, tuskin ne mummut sun perääs soittelee ja valittaa ettet maksa velkojas veteraaneille.

Miten on teidän kokemuksenne laita, suhtautumisenne hyväntekeväisyysvetoihin?
 
-Huh! Tähän neuvoisin: Liity hyvä veli Ilmavoimien soittokuntaan tai johonkin vastaavaan. Saat soittaa kaiket päivät täydellä palkalla ja täydellä vatsalla komeissa vaatteissa, naisten ihaillessa.
 
Lisäksi vielä sitten rahakkaat iltakeikat erilaisten combojen messissä hyvätasoisissa tanssikapakoissa.
 
No?

Mä oon tehnyt hyväntekeväisyysvetoja, silloin kun se asia, jonka hyväksi menee, on mulle läheinen.
Jos hirveän läheinen, ihan ilmaiseksi eli itse kärsinyt roudauskulutkin.
Muulloin todelliset kustannukset eli soitto ilmainen.
 
Tää tarkoittaa sitä, että tilaisuus on sellainen, että siitä ei kukaan muukaan nettoa kuin varsinainen kohde.
 
Nää on kuitenkin bändille markkinointia (ainakin mulle on ollut), kyllä niillä jonkun rahakeikankin on saanut.

Miten on teidän kokemuksenne laita, suhtautumisenne hyväntekeväisyysvetoihin?
 
Hyväntekeväisyyttä on harrastettu ja harrastetaan.
 
Viimeksi oltiin soittamassa yllärikeikka kehitysvammaisille täysin ilman korvausta - palaute oli erittäin positiivista ja tuli suoraan sydämestä - lämmitti :o)
 
Ja ylihuomenna vuorossa seuraava...

Itelle heräs mieleen ehkä "kiihkeimmän keikkavuoden" produktio, jossa noin 130 oman ympärisuomisen roudauskeikan ( + aamulla töihin ) lisäksi toimin sovittajana ja aputuottajana kehitysvammaisten kuoron äänitteellä. Komppi oli tuttuja muusikoita. Jostain kumman syystä tuntui tuon "kusimusarumban" jälkeen ihan erilaiselta nuo senkertaisten kolleegoiden kommentit onnistuneiden äänitesuoritusten jälkeen. Pistää ajattelemaan asioita hieman eri perspektiivistä. Tais päästä tippa silmään jälkeenpäin kun pikkupäissäin kuuntelin tuotosta cd:ltä ja fiilistelin tunnelmia. Aitous kuuluu läpi, vaikka eivät musiikillisesti olisikaan ihan napakymppejä.
 
Varsinaiseen ruinaamiseen "no ei kai siitä maksaa tarvi" suhtaudun "tavallisissa piireissä"täysin negatiivisesti. Työ on työtä ja siitä tarvitaan korvaus. Spesiaalijutut hoidetaan tapauskohtaisesti.

Viimeksi oltiin soittamassa yllärikeikka kehitysvammaisille täysin ilman korvausta
 
Tiedät fiiliksen..

-Huh! Tähän neuvoisin: Liity hyvä veli Ilmavoimien soittokuntaan tai johonkin vastaavaan. Saat soittaa kaiket päivät täydellä palkalla ja täydellä vatsalla komeissa vaatteissa, naisten ihaillessa.
 
Lisäksi vielä sitten rahakkaat iltakeikat erilaisten combojen messissä hyvätasoisissa tanssikapakoissa.
 
No?
 
Oletkos noissa soittokuntahommissa ollut? millon ja missä.
Minkälaisista combohommista on kysymys? ja paljonko niitä kuuluu soittokuntasoittajan arkeen?

Varsinaiseen ruinaamiseen "no ei kai siitä maksaa tarvi" suhtaudun "tavallisissa piireissä"täysin negatiivisesti. Työ on työtä ja siitä tarvitaan korvaus. Spesiaalijutut hoidetaan tapauskohtaisesti.
 
Joo tunnen taudin: Joku tuttu kerjää perhejuhliinsa ruoka/viinapalkalla. Vaikka se on mun tuttu, mun bändissä on viisi muuta jätkää, joille se on ventovieras.
Eikä tosiaan bändikamojen roudaaminen hevon kuuseen mitään varsinaista nautintoa ole.
 
Mä oon ilmoittanut, että ruoka/juomapalkalla mä tuun samanlaiseksi vieraaksi kuin kaikki muutkin vieraat.

Oletkos noissa soittokuntahommissa ollut? millon ja missä.
Minkälaisista combohommista on kysymys? ja paljonko niitä kuuluu soittokuntasoittajan arkeen?
 
-Ei kuuna päivänä! Tämä oli pelkkä hatusta vedetty neuvo. Sen verran tiedän, että ko. soittokunnat ovat täynnä kelpo soittajia, joilla on runsaasti käyttöä myös varsinaisen duunin ulkopuolella.
 
-Sellaista olen ollut havaitsevinani, että ns. siviilisoittajia on rekrytoitu soittokuntiin ehkä juuri ulkosotilasmusiikillisista syistä. Ja säästötoimet valtion taholta luultavasti tarkoittavat, että soittokuntien on keikkailtava melko paljon.
 
-Voisiko joku asiaa paremmin tunteva kertoilla lisää?
 
Itse asiaan:
 
Kaikki 'ilmaiskeikat', joista jää hyvä mieli pitkäksi aikaa, ovat terapiaa...
 
Edit: 'Tulethan sie meijän juhlii ja soitatha sie vähä meil? Vastaus: "Jos tulen, en soita. Jos soitan, en tule."

...Jos hirveän läheinen, ihan ilmaiseksi eli itse kärsinyt roudauskulutkin...
 
Joo, kyllä ne pikkasen tulee maksamaan nää hyväntekeväisyyskeikat.
Ei se mitään.
Kyllä me elämän kansa vähintään tasoissa ollaan.
Taidankin tällä hetkellä olla plussan puolella.
Minulla on sellainen periaate että kun antaa niin saa...

Joo - mä soitan myöskin omaa musaa rockbändin kanssa. Se menee aika pitkälle hyväntekeväsyyspohjalta :-D
 
Ei mutta oikeasti - olen tehnyt huttubändin kanssa muutamia hyväntekeväisyyskeikkoja mm. kehitysvammaisille. Hyvä mieli on niistä jäänyt. Mutta 1-2 vuodessa on sopiva määrä. Enempi vois alkaa ottaa pannuun. Onhan siinä aina työtä, kun roudaa jne.

Kiitos neuvoista!
 
Myönnän ilman muuta, että ongelmatapauksissain' syy on loppupeleissä aina itsessäni. Pakko ei ole tehdä, ja kauppikseen saa hakea koska tahansa. Vaan kovin kernaasti ottaisin 30-vuotissynttärilahjaksi haltijan, joka toteuttaisi yhden toiveeni. Se toive olisi saada taito sanoa luontevasti se "Ei".
 
Kilttejä ihmisiä käytetään hyväksi joka alalla. Riittää, kun langan toisessa päässä on tarpeeksi hyvä manipuloija.
 
Esimerkiksi bändimme laulaja on kiltti.
Tilaaja: No mitäs teidän yhtyeenne sitten maksaa?
Laulaja: Nooh... (minuutin ängertely) jos nyt se... 600 (= yhteisesti sovittu minimi)?
Tilaaja: No miks Gustafssoneilla makso vaan 550?
Laulaja: Eh... no menköön siihen hintaan sitten.
 
Samaan aikaan taustalla räjähtävät sisäänpäin tilannetta seuranneet hanuristi, kiipparisti ja runpali.

Se toive olisi saada taito sanoa luontevasti se "Ei".
 
Kilttejä ihmisiä käytetään hyväksi joka alalla. Riittää, kun langan toisessa päässä on tarpeeksi hyvä manipuloija.
 
Yksi neuvo on sanoa "ei" ilman mitään perusteluja. Jos perustelet sen jollain, aina joku voi kyseenalaistaa perustelusi, mutta kun et millään perustele, vaikea saada muuta aikaan kuin hedelmätön juupas- eipäs keskustelu.
 
Hintoihin mä olen sanonut vastaavissa tilanteissa, että nykyhintamme on x euroa, olisit tilannut silloin ja silloin, niin olisit saanut halvemmalla.

Joopa joo.Itselläni kävi kans metka tapaus.bändin leaderi kysy et lähetkö keikalle,johon vastasin , et tottakai.Juu se on semmonen vähänniinku hyväntekeväisyys keikka,johon minä,et kyl siit pitäis ainakin kilometrit saada,joita mulle tulee yli150,ja vähä soittopalkkaaki kun mä en yyyhtään tunne näitä kenelle soitetaan,koitin,et jos kaveri huomais lukea rivien välistä,et itse saa tehdä hyväntekeväisyyttä
niin paljon kun sielu sietää mut eisiihen kannata sekoittaa
täysin asiaan kuulumattomia immeisiä.
Kilsakorvaus+soittopalkka olivat sitäluokkaa,et
seuraavalla kerraalla osaan taatusti sanoa,et en lähde.

Jos asia on hyvä (tukea tarvitsevat lapset) ja varat menevät varmasti siihen mihin pitää eikä joku "ahne" ole siinä omine "ry-yhdistyksineen" tai "tuottajina" välissä rahastamassa niin silloin KYLLÄ! Mutta muussa tapauksessa EI!

Jos
- aate läheinen...
 
No muutaman kerran on tullut soitettua ilmaiseksi Ronald McDonald lastentalon hyväksi.
No ei sentään ihan ilmaiseksi.
Päivätolkulla on kyllä tullut syötyä hampurilaisia jälkeenpäin...

Hyväntekeväisyyskeikkoja tehdään tiukan harkinnan mukaan -vaatii 100% yksimielisyyden bändiltä.
 
Tuttujen ja sukulaisten juhlissa voi joskus (harvoin) tinkiä omasta liksasta, mutta bändikavereille silloinkin ehdottomasti normaali liksa.
 
Lähtökohta on, että kaikki keikat tehdään täydellä liksalla. Alennus- ja ilmaiskeikat pidetään harvinaisina poikkeuksina.