Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei minulla ole lempibändiä, kuuntelen sitä mikä kuulostaa hyvältä.

No jopas on topici. Itselleni ei oo mitään väliä osaako porukka, soittaa, miltä ne näyttää tai tykkääkö kukaan vaiko sitten teinit. Pääasia on kuitenkin se musa.Jos se miellyttää, niin eipä sillä muulla oo mitään väliä. Älyttömintä, mitä mun mielestä voi sanoa on, että kuuntelee musaa sen takia, että soittajat on niin hyviä soittamaan. Sillä ei oo minkään vertaa arvoa, jos biiseissä ei oo mitään sisältöä.
 
Paskalla tekniikalla ja huonolla soittamisellakin voi saada homman toimimaan, kunhan itse biisit on kunnossa. Neil Young on tästä hyvä esimerkki. Kaveri ei osaa juuri laulaa, eikä kitaristinakaan oo mikään hääppönen, mut kyl sen biisit silti toimii varsinkin fiilistasolla. (En siis ole mikään hänen faninsa, mutta Young kävi hyvästä esimerkistä).
 
Siis kuunnelkaa niitä biisejä, joista oikeasti diggaatte, älkääkä fanittako jotain genreä sen takia että kaveritkin tykkää ta toimittajat hypettää.

Jos bändillä on hyviä biisejä, se pääsee suosikkibändeihini.

Hyvä bändi pääsee jollekin listalle. Muuten mä vihaan sitä.

Jos laulaja on hyvännäköinen ja sillä on C) tai D) -kupit, niin siinä alkaakin olla edellytyksiä suosikkibändiksi.

1. Musan pitää herättää tunteita, ehdottomasti!
2. Mielenkiintoiset biisien rakenteet ja kuljetukset. Ennalta-arvattavuus on aina keskinkertaisuuden merkki.
3. Omaperäisyyttä pitää olla, ei mitään uniklubinegativehapporadio-paskaa.
4. Kun soittotaidot vielä on kohdallaan, sitten se on siinä.

Onpa ihmisillä hirveän tarkkaan määritellyt kriteerit mitä vaaditaan. Kuuntelisitte musiikkia eikä soittotaitoa, rakenteita tai tekniikkaa.

Onpa ihmisillä hirveän tarkkaan määritellyt kriteerit mitä vaaditaan. Kuuntelisitte musiikkia eikä soittotaitoa, rakenteita tai tekniikkaa.
Niinhän mä kuuntelenkin! Kerroin vain, minkälaista musiikkia minä arvostan. Joku on sitä mieltä että asenne riittää, mä olen eri mieltä. Musiikki on olennaisesti taitolaji, tosin voimallakin on merkityksensä tottakai.

Musiikki on olennaisesti taitolaji, tosin voimallakin on merkityksensä tottakai.
 
Punk ei ole taitolaji.

Punk ei ole taitolaji.
 
Se nimenomaan on.

Ei tule äkkiseltään yhtään sellaista bändiä mieleen, joka tekisi loistavia biisejä tosi huonoilla soundeilla. Tietenkin parhaimmillaan ne hyvät soundit ovat "osa biisiä".
 
Hyvistä biiseistä se kaikki kuitenkin lähtee.

Se nimenomaan on.
Puhutte eri asioista kai. Teknisesti punk ei ehkä ole taitolaji, mutta on myös tietynlaista punk-taitoa - vaikka en ole tyyliin perehtynyt kuin pinnallisesti, en asenteen tasolla.

Mikään mikä kuulostaa hyvältä, ei voi olla huonoa.

Kuuntelen vain hyvää musiikkia...
 
ihan tosi...

Peruste:
 
-Jos se kuulostaa hyvältä, sen täytyy olla hyvä.
 
Yleensä kaikkein eniten luontaantyöntävä seikka on se, jos musikantit tekevät teknisiä asioita ihan vain sen teknisyyden vuoksi. Eli kikkailevat siten, että se ei biisiin itsessään tuo mitään lisäarvoa vaan ehkä jopa vie huomiota itse sävellyksestä pois päin.
 
Autenttisella tunteella ja itselleen rehellisesti tehty musiikki kuulostaa aina hyvältä, oli sitten tekniikka kuinka paskaa vain.

Minä en valitse suosikkibändejäni, ne valitsevat minut.

E) bändin jäsenet näyttävät "hyvältä".

 
Eikös se niin ole että rumat ihmiset tekee parasta musiikkia.

Black Label Society
 
Loistavia biisejä, paljon "oheistuotantoa", taitava soittaja (Zakk=koko bändi studiossa, livenä eri kööri, vaihtelee).
 
Lisäksi jonninverran hyviä kovereita, asiallisia juttuja ja tekstejä, upeita kitaroita ja muita juttuja. Ei voi selittää.

Se nimenomaan on.
 
Pitäsköön tarkentaa: ei ole tekniikkalaji. Taitoahan on monenlaista. Ethän yritä käsittää minua tahallasi väärin?