Etno, proge, latin ›

Charlie Christian, Django, Wes ja kumppanit on tiestysti itsestään selviä. Uudemmista ja vähemmän tunnetuista kitaristeista minuun on vaikutuksen tehnyt mm. (Suluissa levysuositus):
 
Kevin Eubanks (Spirit talk)
Kurt Rosenwinkel (The Next Step)
Eric Krasno (Soulive: Turn it Out)
Charlie Hunter (Duo, Right Now Move)

Terje Rypdalia
 
Tää kans!

Kukaan ei tainnut vielä mainita Ben Monderia. Rosenwinkelin kanssa näitä nuoremman polven soittajia, ja aikasta kova sälli.
Soittelee ainaskin Maria Schneiderin orkassa.
 
Pohjolan miehistä Terje on kova sälli, ja tietenkin Björkenheim.

Jos kotimaisia, niin Herbert "Häkä" Katz oli mun suosikkeja.

Kukaan ei tainnut vielä mainita Ben Monderia.
 
Kuulin ukkelia joku pari-kolme vuotta sitten Mika Pohjolan bändissä... Tekniikka sillä oli todella taloudellinen, ei varmaan yhtään ylimääräistä plektrakäden liikettä tullut, ja tilut tuli tosi puhtaasti. Jotenkin sitten vaan harmoninen kehittely taas ei oikein koskettanut, vaan se oli sellaista tavallista fuusiomeininkiä.
 
Bill Frisellin tyyli taas saa 10 pistettä, varsinkin sen 80-90 -lukujen tuotantoa tuli aikoinaan kuunneltua tosi paljon. Esim. Lookout for Hope, Have a Little Faith ja Gone Just Like a Train putoaa tosi hyvin - ja Paul Motian on Broadway -levyillä tulee myös aika kovaa settiä.

Mun suosikkeja on Barney Kessel, Wes Montgomery ja Charlie Byrd.
 
Nuorena poikana tätä Wes Montgomery'ä tuli kuunneltua suhteellisen paljon.
Se nyt vai sattui oleen toinen mun kahdesta jazzlevyistä. Toinen oli muistaakseni Goodyear'in kustantama swing levy Benny Goodmanilla ja niin pois päin.

Bill Frisellin tyyli taas saa 10 pistettä
 
Kyl kyl, tuossa 90-luvun lopulla/2000-luvun alussa rupesi tuntumaan että Frisell on jäänyt vangiksi tuohon sinänsä kelpo "Americana"-genreen mutta kaksi viimeisintä albumia The Intercontinentals ja Unspeakable ovat taas olleet loistavia.
 
Ensi keväänä lienee luvassa taas herkkua; billfrisell.com:ista poimittua:
 
Frisell's trio with Tony Scherr and Kenny Wollesen was recorded at their engagement at the Village Vanguard in New York City in December. Bill's other working trio with Viktor Krauss and Kenny Wollesen was recorded in May at Yoshi's in Oakland. Claudia Engelhart engineered the Yoshi's performances and Tucker Martine engineered the Vanguard dates. Lee Townsend is producing. Both groups and recordings will be featured on a two-volume live set to be released on Nonesuch Records slated to be released in Spring 2005.

Se kovin jazzkitaristi?
 
Kysymyksen asettelu kuulostaa siltä, että tulisi nimetä joku tekniikaltaan ylivertainen lurittelija tms., mutta paskat siitä..
 
Elikkäs joo, minä tykkään esimerkiksi jatsipuolelta Wes Montgomeryn soitosta erittäin paljon. Ei sisällä turhaa pätemistä; kuulostaa "helpolta", mutta kun alat tutkia soittamiaan juttuja tarkemmin löydät hienoja oivalluksia. Melodista, kauniin kuulosta soittoa, soolotkin sopivat vielä biiseihin kuin nyrkki nenään. Balladit julmetun kauniita, nopeat vedot svengaa kuin hirvi. Enpä enempää osaa perustella.
 
Pitää todeta, että moniin näihin legendaarisiin, täälläkin mainittuihin kitaristeihin on tutustuminen vielä pahasti kesken, joten eiköhän noita suosikkeja löydy pian lisää..

Off topicia väliin...
Torstaina 28.10, klo 21:00, Klaus Kurjessa Teemu Viinikainen soittaa Pat Metheneytä, Viinikaista kannatta lähteä katsomaan jos haluaa nähdä suomen eturivin kitara jazzia.
Wes Montgomerystä sanoi muuaan ikääntynyt jazz-rumpali, että mies olisi ollut arvostettu jazz-muusikko alan piireissä vaikka olisi soittanut vain kampaa.

mulle NE kitaristit on Allan Holdsworth ja Pat Metheny. Monesta muustakin pidän, mutta noista erityisesti. Ja paljon.

No voi juma! täähä on kitaristin märkä uni :)
 
http://aktivist.fi/itsepaivitys/klauskurki/live.asp?eID=56355

Edit: Pat Metheny. kuunnelkaa "bright size life"
Miehellä on nuo harmoniset asiat kohtu hjuvin hallussa..
 
Kyllä.
 
Django Reinhardt. Persoonallinen soittotatsi ja aivan älytön tekniikka.
 
Allan Holdsworth. Persoonallinen soittotatsi ja aivan älytön tekniikka.
 
Al Dimeola. Persoonallinen soittotatsi ja aivan älytön tekniikka. Vetää suht komeasti flamencoakin.

George Benson?

Vaikka tää meneekin ulos aiheesta niin sanonpa vaan, että george bensonin affirmationin sooloilut on kyllä niin hulluja, että niihin ei ihan aloittelijat soitakkaan. Oletteko sattunut kuuntelemaan?

Pat Metheny
Al DiMeola
John McLaughlin
Larry Coryell
John Scofield
jne

Tossahan noita klassikkoja on ihan oikeutetusti hehkutettukin, mutta mm. tällaiset vähemmän tunnetut on tosi kovia:
 
Derek Bailey: kunnon free-menoa, oikeassa mielentilassa iskee lujaa. Kitaraa lähestytään jollain aivan uudella tavalla.
 
Keith Rowe: AMM ja Erstwhilelle tehdyt levytykset vaikuttaa todella mielenkiintoisilta -- levyjä on vaan mahdoton löytää. Uudempi tuotanto jonkinmoista free jazz kohtaa ambientin juttua. :-P Kitaraltahan tämä ei enää kuullosta edes etäisesti...
 
Eivind Aarset: upea norjalainen elektrojazz artisti. Mielettömän hienoja melodioita ja upeita omaperäisiä saundeja mm. nauhattomalla kitaralla + ebow'lla. Jazzland recordsin sivuilta ainakin joskus löytyi näytteitä (aivan fantastista kamaa muuten tolta lafkaltahan löytyy muutenkin)
 
Niin ja Bill Connors on kanssa hyvä: todella mielenkiintoinen fuusiokitaristi Return to Foreverissä (siis edelsi DiMeolaa). Myöhemmistä soololevyistä ECMlle ainakin Of Mist an Melting on hienoimpia ECM-tyylin jazz-levyjä mitä olen kuullut. Vaihtoi instrumentin klassiseen kitaraan, ja biisit ovat todella hienoja ja tunnelmallisia.

Vaihtoi instrumentin klassiseen kitaraan, ja biisit ovat todella hienoja ja tunnelmallisia.
 
Bill Connors palasi 80-luvulla takaisin sähköisen fuusion pariin kolmen triolevyn (Step It, Double Up ja Assembler) kanssa. Levyt ovat vahvasti Holdsworth-vaikutteisia.
 
Kitaristi Jon Herington tarjoaa kotisivullaan kokonaisia biisejä The Complete Rhyming Dictionary -levyltään kohtuullisen hyvälaatuisina mp3-tiedostoina. Herington ei loista omaperäisyydellään, mutta musiikki on ihan letkeää fuusiointia kovalla bändillä (Peter Erskine, Victor Bailey, Jim Beard jne.). Kannattaa imuroida.
 
http://www.jonherington.com/crd.html

Herington ei loista omaperäisyydellään, mutta musiikki on ihan letkeää fuusiointia kovalla bändillä (Peter Erskine, Victor Bailey, Jim Beard jne.).
 
Herington jäi mieleen muutaman vuoden takaiselta Steely Danin keikalta jossa hän veti suunnilleen kaikki kitarasoolot samalla otteella kuin alkuperäisillä SD-levyilläkin. Aikamoinen saavutus kun miettii että alkuperäisillä ovat esiintyneet niinkin erilaisia pelimanneja kuin Denny Dias, Jeff Baxter, Rick Derringer ja Larry Carlton.
 
Hänen omaa musiikkiaan ei olekaan tullut kuultua joten kiitos linkistä!

Al Dimeola. Persoonallinen soittotatsi ja aivan älytön tekniikka. Vetää suht komeasti flamencoakin.
Ei muuten vedä ! Pientä rajaa...Tai no mä vedän rajan siihen että Andy Mc Coy ja Al DiMeola on suunilleen samantasoisia flamenco-kitaristeja. Rock-kisoissa Andy voittais kitaran korkeuden mitalla! Perusjazziin en ota kantaa mutta ois kiva kuulla niitten joskus soittavan sitä!