Yleistä keskustelua musiikista ›

"Jos minusta tulee musiikin saralla jotakin...", tarkoitin tuolla lähinnä sitä, että voisin jollakin tavalla itseni musiikilla elättää. Kuuluisuudesta en sitten tiedä... riippuu tietenkin kuuluisuudesta.
 
Aivan.. musiikilla elämisessä on vaan se, että jos poppi/rokkilinjalla ollaan (ei siis jazz tms.) niin yhtyeen täytyy pysyä todella kauan suosittuna, ja sekös on nykyään harvinaista. Jos tekee vielä marginaalimpaa musiikkia, vakituinen työ tai muut tienesti musiikin ohella on melkein pakollinen. Olen ajatellut samaa, voisin tietysti asua edelleen yksiössä, olla hankkimatta perhettä, ja tulla ihan hyvin toimeen mahdollisilla keikkatuloilla, mutta parempi olla lyömättä lukkoon vielä mitään.
 
Ja Jami, itse olen -83, ja sitä mieltä että tässä vaiheessa tehdyt päätökset saattavat purkautua, mutta jos niistä pitää kiinni, elämästä voi tulla mielenkiintoisempi kuin se peruskuvio: koulut, lainat, uraputki, perhe ja asunto. Tässä iässä uskaltaa vielä lähteä eri suuntaan, ja järkikin on mukana huomattavasti paremmin kuin vaikkapa yläasteikäisillä.

Ratkaisuja ja valintoja nykyihmiset joutuvat tekemään läpi elämänsä. Nykynuoret joutuvat (tai saavat) jokainen elinaikanaan opiskella 3-5 eri ammattiakin. Joustavuus ja muutosvalmius ovat menestyksen eväitä. Läpi elämän. Tuleeko elämä olemaan mielenkiintoista vai ei, riippuu monesta asiasta. Ei koskaan pidä sanoa: ei koskaan.
 
Peruskuviossa ei muuten ole mitään vikaa. Aikakauslehtien palstoilla itkee jatkuvasti ihmisiä jotka valittavat irrallisuutta ja etsivät kuuskymppisinä tarkoitusta menneeseen elämäänsä. Lapsettomat näyttää olevan niitä kaikkein eniten eksyneitä ja turhaantuneita.
 
Elämän tarkoituksen tietää ja sen on kokenut kun on elänyt peruskuviossa. Mielenkiintoisen ja vaiherikkaan, täyden elämän.
 
Ps. Elämästä ja sen arvioinnista tuli mieleen yks mietelause jonka joku iäkäs on sanonut: Silloin se on parasta ollut kun se on vaikeinta ollut.

Mitäs tuo kirjautuminen hyppäs pois päältä? No mun tuo edellinen kirjoitus kuitenkin on.

Jami, tiedän.. ei mulla oo mitään "peruskuviota vastaan" jos siihen ei turhaudu, ja toisaalta, miksi turhautuisi. Jos musiikki on vielä harrasteena ja sivu"bisneksenä" niin mikäs siinä. Tarkoitin vain ettei mahd. perheen kanssa yhdessä olosta jne. saisi tulla niin rutiinia, että ei tajua sen arvoa. Pätee vähän kaikkeen..

Tarkoitin vain ettei mahd. perheen kanssa yhdessä olosta jne. saisi tulla niin rutiinia, että ei tajua sen arvoa. Pätee vähän kaikkeen..
 
Täsmälleen. Mistäpä minäkään tiedän, jos vaikka joskus oikeasti todella saan tehdä työkseni musiikkia ja siitä tulee rutiinin omaista työtä.
 
Olen todellakin liian nuori "lyömään lukkoon" mitään, mutta tältä pohjalta olen tässä muutaman vuoden elänyt. Haaveet pitää elossa jne. Tiedä sitten mitä tapahtuu jos ja kun ne haaveet käyvät toteen. Sit pitää olla uusia haaveita, ja ehkäpä ne sit voi olla taas jotain esim. perheeseen ja lapsiin liittyviä.

Omilla projekteilla on varmaan liian rankkaa tai experimentaalia materiaalia isompaan julkisuuteen, mutta Ultra Bra:n kaltainen tarina ois ihan mielenkiintoinen elää.

Minä en tiedä oikein mistään mitään, mutta ajattelen musiikin ja suhteen yhdistämisestä näin: Musiikki luo elämälle suunnan, tyyliin ja pohjan. Parisuhde luo siihen päälle kaikki hienoudet. Ilman sitä elämä jää vajaaksi,
kuten keskeneräinen kappale. Itse olen nyt seurustellut karvan päälle puoli vuotta ja olen hyvin iloinen.
Tyttöystäväni ei ole niin intohimoinen musiikin päälle kuin minä, mutta ymmärtää musiikin tärkeyden minulle. Hän vain hymähtelee ja kuuntelee (esittäen mielenkiintoista), kun innoissani selitän hänelle, jotain hienoa juttua, jostakin hyvästä kappaleesta... Tosin en kyllä selitä koko ajan musiikista. Yleensä silloin, jos kuulen jonkun hyvän biisin, tai olen ollut nauhoittelemassa, tai säveltänyt jonkun hienon (omasta mielesäni) rävellyksen. Hän myös ilmaisee sen saman ilmauksen (joka on tullut täällä esille) Että miten soitto meni? ja hymyilee. Kun olen ollut treeneissä =)
ps:En kyllä pidä itseäni kovinkaan kovana muusikkona

Tulipahan mieleen. Kyse on seurustelusta. Itse en ainakaan kuvittele pystyväni seurustelemaan ihmisen kanssa, joka ei ole samalla tavalla "omistautunut musiikille" kuin itse olen. Miten se toinen voisi ikinä ymmärtää, kun minä selitän silmät kiiluen, että jumalauta miten hieno soolo. Tai että jumalauta meni keikka hyvin. Kun se ei sitä fiilistä loppujen lopuksi pysty jakamaan.

 
mielestäni tuommonen ajattelutapa on vähän tyhmä. vähän ku puhuis jostain yhteiskuntaluokkien välisistä rajoista. "miten se vois ymmärtää mua ku mä oon yläkastia ja se on rahvasta" XD. kyllä sitä musiikkia suurempia asioita on, kuten rakkaus.

Musiikki on kuitenkin paljon enemmän yhdistävä asia esim. joku urheiluharrastus, ainakin mun mielestä. "Hei lähetäänx sauvakäveleen yhessä?"

Musiikki on kuitenkin paljon enemmän yhdistävä asia esim. joku urheiluharrastus, ainakin mun mielestä. "Hei lähetäänx sauvakäveleen yhessä?"
 
Enemmän noita sauvakäveleviä pariskuntia näkyy kuin musisoivia, että oli huono vertaus.
 
Mielestäni urheilu yhdistää helpommin, ainakin minulle musiikki on niin iso asia, että pyrin pitämään omat musiikkijuttuni erossa parisuhteesta isommin.
 
Yhteisjutut sitten erikseen.

Enemmän noita sauvakäveleviä pariskuntia näkyy kuin musisoivia, että oli huono vertaus.
 
Blaah.. asut vaan paikkakunnalla joka on täynnä mummoja ja vaareja. Sitäpaitsi voi olla ettei ne musisoivat pariskunnat kävele sun ikkunan ohi kitarat kädessä ;P No hard feelings.

Ei täällä asu kuin somaleja.
 
Ja teekkareita.
 
Aijaa.. nekö siellä sauvakävelee?!? Huhhuh.. :D

Musiikki on kuitenkin paljon enemmän yhdistävä asia esim. joku urheiluharrastus, ainakin mun mielestä. "Hei lähetäänx sauvakäveleen yhessä?"
 
Mut jos on samalla tavalla intohimoinen urheilun suhteen, kuin jotkut ovat (mukaanlukien itseni) musiikin suhteen, niin kyllähän silloin urheilu on äärettömän yhdistävä tekijä, ja siinä voi olla vähän sama juttu kuin tämän musiikin kanssa. Jos toinen on äärettömän urheilullinen ja aktiivinen jne. ja toinen röhnöttää päivät pitkät sohvalla, niin voihan siinä tulla turhautuneisuutta. Paljon mukavampi (sen urheilijan mielestä ainakin) olisi lähtee yhdessä johonkin lenkille tms.
 
Sama juttu tämän musiikin kanssa.