Musiikkibisnes ›

Kaiken edellisen valossa: onko mitään järkeä lähteäkin kustannusyhtiön kautta liikkeelle, jos lopputavoitteena olisi myyvä levy? Oletetaan tässä vaikka, että bändillä on yksi pääasiallinen biisintekijä.
 
Onko esim. (suomalaisia) ennakkotapauksia, jossa ensin tehtäisiin kustannussopimus, jonka ansiosta kustannusyhtiö suostuttelee (vaikkapa saman konsernin) levy-yhtiön julkaisemaan kyseisen biisintekijän ja artistin levyn?
 
Kuten edellisellä sivulla sanoin:
 
"Pääsin sopuun silloisen kustannusyhtiöni kanssa, en tehnyt seuraavasta levystä kustannussopimusta ...eikä siltä enää lohkaistu yhtään raitaa vientipaketteihin, ei tehty nuotteja Oulunkylän harjoitusmateriaaliksi, ei pistetty mukaan Anttilan laarin kokoelmiin, puhumattakaan, että olis jaeltu promoja Japanissa..." noi on kaikki etuja, joita kustannussopimus voi tuoda tullessaan.
 
Kyllä mä ikäväkseni näen niin, että kustantajan kautta lähdetään liikkeelle siinä vaiheessa kun ei vielä oo nimeä, mutta toisaalta tahdotaan menestyä, eli kustannussopimus on alussa lähes pakollinen. Se, suositteleeko kustannusyhtiö saman konsernin levy-yhtiölle artistia, vai käykö se toisinpäin, on veteen piirretty viiva. Noi tuppaa olemaan niin sidoksissa toisiinsa, ettei aina tiedä, kumpi mitäkin tekee. Se on ainakin selvä, että jos potentiaalia löytyy, kustantaja saattaa tosissaan yrittää myydä biisejä muualle.
Which is nice.
 
Sen sijaan siitä, saatko kustannussopparin levy-yhtiöön kytköksissä olevalle kustantajalle ennen levysopparia, en tiedä; lieneekö edes mahdollista? Ulkopuoliselle tuotantoyhtiölle toki voit myydä kustannusoikeudet, he sitten jalostavat susta levy-yhtiökelpoisen paketin ja myyvät alikustannussopimusta, noin kai toi amerikan esimerkkikin toimi.
 
Ulkopuolisia tuotantoyhtiöitä on markkinoilla joka lähtöön, ja välillä tuntuu, että "kaupallisia" levyjä ei muuta kautta tehdäkään.