Yleistä keskustelua musiikista ›

Toissavuonna olin innostunut bluesista ja rumpujensoitosta,bluesinnostus jäi,rummut meni.
Viime vuonna olin valtavan innostunut kasarihevin soitosta. Tällä hetkellä fuusiojats ja bluegrass kolahtavat. taidan olla pöljä.

Vaihtelu virkistää. Ei kukaan jaksa yhtä ja samaa jatkaa vuodesta toiseen.

On mulla mutta en mitään hylkää totaalisesti.
 
Joskus se saattaa olla joku tyyli laajemmin joskus ihan joku tietty bändi jota sitten kuuntelee hirveesti (vaik tietty muutakin)...
 
Viime talvena mulla tais olla jonkunlainen Katatonia-kausi (yhtyettä kuunnellut vuosia, mutta sillon just jotenkin enemmän innostuin ja tuli hankittua lisää sen levyjä). Sitten tuli Lake of Tears-kausi. Sitten Leonard Cohenista innostuin uudelleen (sitäkin kuunnellut pitkään). Viimeaikoina on ollut Cult of Lunaa paljon soittimessa.
 
Joskus aikoinaan lukion alussa oli melkein vuosi etten kuunnellut metallia oikeestaan ollenkaan (ei vaan huvittanut kai), vaikka yläasteen olin kuunnellut oikeestaan pelkkää metallia. Sillon vaan Pink Floydia, Jimi Hendrixiä ja vähän Beatlesiakin, yms.
Nykyään ei noin jyrkkiä aikakausia oo vaan aina tulee kuitenkin vähän kaikenlaista kuunneltua vaikka jostain aina vähän enemmän innostuiskin.
 
Sit tulee jotain lyhytaikasiakin outoinnostuksia niinkun yks päivä innostuin kuuntelemaan Banco del muttuo succorson Darwin!:ia (italialaista progea).

Mulla on nykyisin sellainen kausi menossa, että en oikeastaan tee muuta kuin kuuntele musaa tai soita kitaraa. Jotenkin kaikki vaan ketuttaa niin paljon, ettei jaksa tehdä muuta kuin maata sängyssä ja kuunnella levyjä. Tarttis tehrä jotain.

On. Tosin ne kaudet jää päälle. On hölmö tunne kun on tottunut kuuntelemaat death metallia ja yhtäkkiä suomalainen iskelmä alkaa kuulostaa hyvältä

Tosi kausittain menee. Tällä hetkellä on kauhea Stooges-Ramones-garage -meininki päällänsä.

On musainnostuskausi. Se kestää 12kk vuodessa, ja katkeaa ainoastaan harvoin lauantaisin tai sunnuntaisin kun on pää kipeä. ;)

Kyllähän sitä aina välillä innostuu erityisesti kuuntelemaan jotain tiettyä tyylilajia. Harvoin kuitenkaan mitään tulee kokonaan hyljättyä.
 
Mutta soitto on aina samaa paskaa.

Totta kai pitää aina innostua eri jutuista. Muutenhan kuuntelee aina vain samaa genreä

Toissavuonna olin innostunut bluesista ja rumpujensoitosta,bluesinnostus jäi,rummut meni.
Viime vuonna olin valtavan innostunut kasarihevin soitosta. Tällä hetkellä fuusiojats ja bluegrass kolahtavat. taidan olla pöljä.
 
Seuraavaksi tulee Kari Peitsamo -kausi

on kyllä niin depressiossa ollut kohta viimeisen vuoden että sinänsä vähiin jäänyt musanteko ja se vähä mitä on saanu aikaan, on sellasta itsesäälipaskaa ettei sitä muut voi edes kuunnella...

Aivan kausittain menee niin levyjen kuuntelu (tai ajoittainen kuuntelemattomuus) kuin soittokin. Viime talvena soitin kolme-neljä kuukautta pääasiassa 3/4-kokoista nylonkielistä, ja oli hiukan hassu tunne mennä keikoille täyskokoisen sähkökitaran kanssa.

Onhan noita. Viimeksi on ollut The Tubes -kausi, sitä ennen Gil Scott-Heron kausi ja oikeastaan koko vuosi on ollut yhtä Todd Rundgren -kautta.
Suurimmat ns. laajempimuotoiset innostuskaudet liittyvät minulla progeen ja powerpoppiin.

todellakin on! itse asiassa on jokin kausi koko ajan. tällä hetkellä on meneillään jazz ja big band kausi, tätä edelti reggae kausi ja sitä rokkikausi. Yleensä vaihtelut menevät vuodenaikojen mukaan, talvisin tulee kuunneltua raskaampaa ja "oudompaa" musiikkia, kesällä taas ilosempaa.

Minulla on ollut kolmen viime vuoden aikana musiikkimaullisessa elämässäni niin paljon muutosta, että olen kokenut sen erittäin valaisevaksi ja iloiseksi asiaksi. Löydän luonnostaan kaikkea uutta, ja muutama vuosi sitten tosiaan ryhdyin itse ottamaan selvää asioista, lukemaan kirjoja erilaisista musiikkiaiheista jne., ja se valaisi elämäni totaalisesti.
 
Teini-iässä olin totaalisen kiinnostunut Michael Jacksonin kautta Motown-musiikista ja erityisesti Stevie Wonderista. Sitä kautta tuli opittua tykkäämään kaikenlaisesta vanhasta soulista ja mustasta groovesta.
 
Myöhemmin opin monen kulman kautta arvostamaan musiikillista monimuotoisuutta, ja levyhyllyni onkin joidenkin mielestä aivan käsittämätön... ei välttämättä mitään yhtä linjaa.
 
Tällä hetkellä minulla on menossa melodinen ja iloinen kausi pitkän junnaus- ja taiteiluajan jälkeen (levysoittimessani pyöri pitkään hyvin paljon transsijunnausrockia, progea ja muuta mieltä laajentavaa). Nyt soi soittimessani Supergrass, Beach Boys, Prince... eli tällainen innostus tällä kertaa. Kai mä yritän jotenkin kompensoida iloisella ja hassulla musiikilla syksyn koleutta ja synkkyyttä.

Mä innostuin taas Stryperistä. Pelottavaa.

Joo mulla on kestäny Ozzy-kausi jotain 16 vuotta, ja edelleen innostaa. Yks yö kuuntelin Ozzyä 10 tuntia putkeen ja katsoin siinä sivussa worldcup finaalin.

Mä innostuin taas Stryperistä. Pelottavaa.
 
Heh!
 
Itsellänikin on näitä kausia. Tosin ne tuntuvat menevän aika paljon vuodenaikojen mukaan. Kesäisin huudatan shortsimetallia, deathia yms, kun taas viimeiset pari kuukautta on kulunut (omalla asteikollani) tosi kevyen musan, kuten Sir Elwoodin, Viikatteen, Pet Shop Boysin ja sellaisten parissa. Tasaisin väliajoin on pakko myös fiilistellä vanhoja, pettämättömiä Queeneja, Mercyful Fateja (on muuten Kinkku erittäin kova äijä!) ja Blind Guardianeja. Power-Metalkin uppoaa jostain syystä nyt. Keväällä kuuntelin Mardukkia ym.
 
Joo mulla on kestäny Ozzy-kausi jotain 16 vuotta, ja edelleen innostaa. Yks yö kuuntelin Ozzyä 10 tuntia putkeen ja katsoin siinä sivussa worldcup finaalin.
 
Oikeasti hyvää musaa kelpaa kuunnella pidempäänkin kerralla. Muistan kun kuuntelin läpi joku 10 Judas Priestin levyä putkeen. Pitääpä ottaa uusiksi :)

Lähinnä eri bändejä kuuntelen kausittain, välillä joku bändi jota ei ole aikoihin kuunnellut iskee yhtäkkiä taas kovasti ja sitä tulee kuunneltua tiiviisti jonkin aikaa.