Aloittelijat ›

En ole vielä hirveän kauaa soittanut kitaraa, mutta kun olen muutaman kerran kokeillut soittaa seisaaltaan niin helppoa se ei ainakaan ole ollut. Kannattaako jo heti alusta lähtien harjoitella seisaaltaan soittoa? Onkos jotai kikkoja, jotka helpottaisivat?

En ole vielä hirveän kauaa soittanut kitaraa, mutta kun olen muutaman kerran kokeillut soittaa seisaaltaan niin helppoa se ei ainakaan ole ollut. Kannattaako jo heti alusta lähtien harjoitella seisaaltaan soittoa? Onkos jotai kikkoja, jotka helpottaisivat?
 
Mun mielestä ihan sama soitatko seisaaltaan vai istuaaltaan. Tärkeintä olisi, että asento on hyvä ja mahdollistaa oikean tekniikan. Vieläkin tärkeämpää on se, että pääset kiinni kitaransoittoon ja saat harrastuksen rullaamaan kunnolla. Huoli pois, sä ehdit harjoitella erilaisissa asennoissa soittamista vielä aika pitkän aikaa.

Kyllä mä olen sitä mieltä, että seisaaltaan soittamista kannattaa alkaa heti treenailla. Kannattaa koklata kitaraa vähän eri korkeuksille, jotta löytää sen position jossa soitto parhaiten käy. Ja muistaa, että polvissa roikkuva kitara voi näyttää peilin edessä coolilta, mutta ergonomiselta kannalta se ei ole paras mahdollinen juttu.

Kunnon hihna kannattaa olla ja sitä kannattaa kokeilla eri pituisena, ts. kitaraa eri korkeuksilla ja etsiä korkeus, jossa soitto tuntuu luonnollisimmalta. Joillekuille sopii, että kitara roikkuu polvissa, toiset taas vetävät hihnan niin kireälle kuin mahdollista. Totuttelu- ja makuasiahan tuo on.
 
btw. Ramonesin kitaristi sanoi jossakin haastattelussa, että oli kitaran soittoa aloittaessaan peilin kanssa katsonut miten näyttää cooleimmalta ja tässä asennossa sitten opetellut soittamaan.
 
edit: Jani oli nopeempi

btw. Ramonesin kitaristi sanoi jossakin haastattelussa, että oli kitaran soittoa aloittaessaan peilin kanssa katsonut miten näyttää cooleimmalta ja tässä asennossa sitten opetellut soittamaan.
 
Jep, mutta Johnnyhän sahasikin pelkkiä barreja downstrokella.

Niin, eli jos aiot joskus soittaa seisaaltasi, niin kannattaa treenata juttuja myös seisaaltaan soittaessa. Eikä sitten sitä kitaraa polviin. Siitä ei tule kuin vitutus Slashia ja Pagea kohtaan.

Joo asento siinä kannattaa kattoa kuntoo ku alkaa seisaaltan soittarmaan. Ite huomasin ainakin alkuaikoina että seisaaltaan soittaminen on oikeastaan helpompaa, mutta minun mielipidettähän tässä ei kysytä.

Jos heittäis basistinkin näkökulman tänne. Minä soitan nykyään aina kun mahdollista seisaltaa, en vielläkään osaa esim kunnolla släpätä seisaaltaan, istaaltaan kyllä menee kuvio ku kuvio, mutta asento ja basson korkeus on sen verran erilainen, niin on ihan eri soittaa seisaaltaa. Kuten wooten aikoinaan neuvoi; "kannattee pitää kitara samalla korkeudella niin istaaltaan ku seisaaltaan". Mutta ku joilleki se on niin mahoton paikka pitää sitä skebaa ylhäällä.. Hauskan näköistä joskus ku 12-vuotias jannu pitää polvien korkeudella kitaraa, eikä yllä edes vitossointuja ottaan kunnolla.. Pakostakin hymyilyttää.. :)

Kuten wooten aikoinaan neuvoi; "kannattee pitää kitara samalla korkeudella niin istaaltaan ku seisaaltaan".
 
Jaa, että istuessa se olis sitten lattialla? :-) (EDIT: eiku, nythän mä tajusin: istu alas, ota kitara syliin, ja sitten nouse tuolilta varoen kohottamasta kitaraa yhtään ylöspäin. Mittaa siitä hihnan korkeus:-) Hoho! Aika punk.)
 
Se ei oo mikään absoluuttisen hyvä eikä huono asia, olipa kitara polvissa tai leukalappuna. Molemmilla on paikkansa, ja yleensä kitara asettuu sellaiselle korkeudelle, missä sitä on miellyttävä soittaa.
 
Mä itse en mielelläni soita sähkökitaraa istuallani koskaan jos voin välttää (apinan käsivarret kun on), ja myös niin studiossa kuin kotona äänitellessä soitan seisaaltani. Mutta enpä mä soitakaan klassisen kitaran juttuja, niiden aikana on hyvä jos kitara on ylempänä. Toisaalta, jos rokkia soittaessa ei voi pitää oikeaa kättä melko suorana, ei soittokaan kuulosta kovin energiseltä. Soittaessa pitää liikkeen kuitenkin lähteä selästä ja hartiasta, ja ranne + kämmen vain ohjaa sitä, jos mieli saada soitin tosissaan resonoimaan.
 
Mutta nää on makuasioita. Kukin tavallaan, ja jos tavoitteena on tekninen taituruus vasemman käden toiminnassa, on hyvä nostaa kitaraa polvista ainakin vyönsoljen tasalle, sen yläpuolella saattaa olla jo niin kornin näköistä, ettei soittotaito ehkä riitä kompensoimaan - ellei soittaja oo maailmankuulu mestari.
;-)
 
PS: Sormisoittavalle sähköbasistille korkealla sijaitsevasta bassosta on ihan oikeaa etua oikeallakin kädellä, sormisoitossa kun käsi pitää saada rennosti kohtisuoraan kieliin nähden, ja liikesuunta on ylöspäin.

Mää en enää soita istualtaan ollenkaan. Ei siks että seisaaltaan ois helpompaa, vaan siks, kun keikat vedetään seisaaltaan, ni pysyy sitten tatsi.

Mun mielestä ihan sama soitatko seisaaltaan vai istuaaltaan. ...
 
No ei se nyt ihan näinkään ole.
Kyllä se näyttää aika typerältä jos metallialan rokkitähti istuu keittiötuolilla keskellä sadionstagea.
Jollekin B.B Kingille se suotakoon kun ikääkin on yli 70.

No ei se nyt ihan näinkään ole.
Kyllä se näyttää aika typerältä jos metallialan rokkitähti istuu keittiötuolilla keskellä sadionstagea.
Jollekin B.B Kingille se suotakoon kun ikääkin on yli 70.
 
Kerran yhden alottelevan heavy-bändin solisti veti keikan baarijakkaralla istuen, ku oli jalka kipsissä. Se oli aika huvittavan näköistä. Keikan loppupuolella jannu kuiten mossas seisaltaan ihan kynpillä. Sekin oli hupaisaa. /offtopic

jotenkin itelle on helpompaa toi seisaaltaan soittaminen. aluksi siinä oli hieman opettelemista, mutta nykyään jopa kotona soitan useimmiten seisaalteen.
 
istualtaan treenaan jotain tekniikka harjotteita ja sellasta, mutta seisaaltaan treenaan sen takia että bändin treeneissä ei tosiaankaan istuta.

Olen pari vuotta soittanut kitaraa enkä vieläkään ole löytänyt sitä "oikeaa" korkeutta kitaralle seisaaltaan soitettaessa.
 
Mulla on sellanen ongelma, että Les Paulilla soitettaessa alkaa alaselkään ottamaan, kun pitää kitaraa riittävän ylhäällä. Ja kun kitara on taas tarpeeksi alhaalla, niin että lantio tukee jonkun verran kitaraa, niin ei pikkauskäsi pysty tietenkään yhtä hyvin näppäilemään kieliä, eikä otelautakädenkään toiminta helpotu tietenkään yhtään siinä samassa.
 
Ja mikä mun pointti oli tuolla tarinalla ? Eipä juuri mikään muuta, kuin että kokeilemalla se oikea asento sieltä loppujen lopuksi löytyy. Ja suosittelen tuota ergonomisempaa asentoa, kuin tuota Slash-asentoa. Perkeleen pitkäsormiset *katkeraa mutinaa*

No ei se nyt ihan näinkään ole.
Kyllä se näyttää aika typerältä jos metallialan rokkitähti istuu keittiötuolilla keskellä sadionstagea.
Jollekin B.B Kingille se suotakoon kun ikääkin on yli 70.
 
Pah, taisit missata pointin, tai sitten mä en tehnyt itseäni selväksi. Väärässähän en tietenkään voi olla. :) Tarkoitin, että jos jannu on soittanut tyyliin viikon (mitä en voi tietää), ei välttämättä ole kaikkein oleellisinta soittaako seisaaltaan, vai istuen. Mun mielestä olisi tärkeämpää saada tossa vaiheessa mielenkiinto soittamiseen ja alkaa sitten vasta perehtyä kaikkeen muuhun. Sitä en kiistä, etteikö ehkä olisi parempi aloittaa heti alussa seisaaltaan. Se ei vaan olisi mulle ainakaan se oleellisin juttu tossa vaiheessa. Kukin taaplaa tavallaan, kato.

Minä soitan paremmin seisaaltaan kuin istualtaan.

Sehän on ihan vaan tottumiskysymys.
 
Mulla tahtoo mennä istualtaan soittamisessa plektrakäden olkavarsi kipiäksi.

Soittelen useimmiten istualtaan, koska seisaaltaan soittaminen tuottaa vaikeuksia. Ei vain pikkaus ole yhtä tarkkaa eikä sahaus onnistu, kun istualtaan soiteltuani on tullut opeteltua soittamaan kyynärvarrella nuo nopeat jyystöt. Ja tuntuu että vasemmalla kädellä ei yletä mihinkään.
 
Treeniä, treeniä...sillähän kaikki ongelmat ratkaistaan :P

Pari kertaa kokeillu tota seisaalta soittamista ja sanomista on tullu molemmilla kerroilla. Ei oikein löydy sitä sopivaa asentoa. Jos nostan sen kitaran niin ylös et hyvä soittaa ni hävetää yksin kotonakin ja sit jos pudottaa sen Hetfield tasolle ni tulee jännetuppitulehdus minuutissa. Ehkä mä vaa sit istun tossa sohvalla.