Bänditoiminta ›

Olipa hassu keikkaseikkailu eilen.
 
Eräs kaveribändi pyysi meitä kolmanneksi aktiksi Factoryyn sunnuntaikeikalle. Sinänsä periaatteessa aika turhaa puuhaa, mutta esiintymässä piti olla myös eräs englantilainen singer/songwriter-indie-trubaduuri, joka oli kolmen päivän suomenkiertueella (Turku-Helsinki/Gloria-Helsinki/Factory). Ehkä joku tulisi katsomaankin miestä. Ja jos ei niin keikkailu on kuitenkin mukavaa ja kivaa, lauteille vaan. Tarkotuksena oli pitää iltamatinea, soitto alkaisi joskus 19-20 ja loppuisi hyvissä ajoin yhdentoista paikkeilla.
 
Kyseessä tulisi olemaan yhtyeemme kolmas keikka ja ensimmäinen nelimiehisenä. Ongelmana oli että uusi neljäs jäsen oli ollut vain kolmissa treeneissä, joista viimeinen vedettiin lauantaina olosuhteiden pakosta vieläpä ilman bassoa. Rummuille, kitaralle ja bassolle sovitetut biisit kuullostivat hassuilta kitaralla, hapuilevalla kitaralla ja rummuilla. Simuiloitu keikka mm. alkoi kahdella tahdilla hiljaisuutta. No-oo, kyllä tämä tästä. Vastassa tuskin oli kuitenkaan lainehtiva yleisömeri..
 
..varsinkin kuin promootio kuseksi. Nyt-liitteessä olivat täysin väärät bändit ja samoin sunnuntain Hesarissa. Ilmeisesti jokin peruuntunut mättöhevi-keikka. Toivottavasti ketään paikalle tullutta hevifania ei haittaisi, että tilalla onkin indierämpytystä.. Muutenkaan missään ei lukenut mitään, Rumbassa tosin oli sentään jokin maininta. Mutta ehkä trubaduuri ja tilaisuuden järjestänyt promoottori mainostaisivat ahkerasti edellisen illan tilaisuudessa.
 
No, kuuden maissa orkesterimme pakkautui henkilöautoon (toinen bändi toisi rummut) ja siirtyi Tehtaalle. Mutta perille tullessamme paikalla olikin jo joitain uppo-outoja tyyppejä kasailemassa bändikamoja. Whattafuk? Pienen selvittelyn jälkeen totesimme, että Factory oli näemmä tuplabuukattu. Tämä yhtye oli kuullut hevikeikan peruuntumisesta ja tullut paikalle soittamaan ensi keikkaansa jonkin baarimikon kaverin kautta. Tosin me olimme tienneet omasta keikastamme jo yli 2 viikkoa. Organisoitua puuhaa, taasen.
Jee! No, ei se mitään, järjestellään. Onneksi toiselle keikalle oli tulossa vain yksi yhtye. Mitäs musiikkia tämä yhtye sitten soittaa? Indierokkia. Puh, onneksi ei hc-punkkia tai sankariheavyä. Ok, mukaan vaan, kyllä tänne mahtuu.
 
Tässä vaiheessa kaveriyhtyeemme saapuu paikalle, ilman rumpuja, koska äijät olivat puhelinsoittojen perusteella tulkinneet että paikalla olivat Nytissäkin mainitut 2 heavy-yhtyettä ja tilanne oli siten hankalampi kuin mitä se todella oli. No, käytetään sitten kolmannen yhtyeen rumpuja, jotka soivat ihan mukavasti, vaikka rumpali käyttää intoutuneen hetken niiden mollaamiseen. Ongelmana on vain, että kolmannen yhtyeen kamat täytyy saada lähellä olevaan treenikämpään 22:00 mennessä, kun siellä menevät hälyt päälle. Hyvä meininki, pitäisikö hakea toiset rummut. Ei jakseta ja päätetään vetää homma läpi nopeasti, sopii vielä alkuperäiseen aikatauluun ja Mr. Trubaduuri ei tarvitse kuitenkaan rumpuja yms. Missä trubaduuri muuten on? Kukaan ei tiedä.
 
Kamoja kasataan, vahvistimia lainallaan pelimannihengessä loppuroudauksen helpottamiseksi ja jossain vaiheessa promoottorikin saapuu paikalle. Maksaako tänne jotain sisään? 4€? Factoryyn? Sunnuntaina? Realistista. Hinta alenee 3€oon ja tehdään sopimus että ensimmäistä yhtyettä katsomaan tulevat pääsevät sisään ilmaiseksi. Lopputuloksena on se ettei varmaan kukaan maksa mitään sisäänpääsystä koko illan aikana. Tosin me muut tuomme sisään 8 hengen lainehtivan yleisömeren.
 
Ensikeikkaansa viettävä tulokas on sensijaan pistänyt hyvin sanaa kiertämään kavereidensa keskuudessa ja yhtyeen aloittaessa kahdeksalta porukkaa on tupa täynnä. Ensi keikka menee yhtyeeltä oikein mainiosti, hyvä meininki. Kaveritkin tuntuvat tykkäävän. Keikan jälkeen vaihto suoritetaan todella vauhdilla ja settilistaakin hiukan rustataan rokkaavammaksi, jotta popula säilyisi, mutta yhtyeemme aloittaessa suurin osa ensimmäisen bändin kavereista on poissa. Ja miksi toisaalta jäisivätkään kuuntelemaan jotain uppo-outoa yhtyettä sunnuntaina. No, jotain porukkaa kuitenkin on paikalla, keikka menee hyvin vaikkakin tyypillisen kaoottisesti. Muutama ensimmäisen yhtyeen tuttu pitää paljonkin ja tulee kehumaan keikan jälkeen. Nettiosoitetta jaellaan. Mukavaa.
 
Kaveribändimmekin ehtii vetää lyhyen keikan ennen kymmentä. Esitys typistyy, kun rummut pitää viedä pois treenikämppähälyjen takia, mutta eipä se ketään oikeastaan haittaa, fiilikset ovat silti hyviä. Erikoispelimannimerkin saa ensimmäisen bändin rumpali, joka huutaa "soittakaa nyt vielä yksi", yhtyeen jo ehdoitellessa lopettamista lavalta. Rummut pakataan pikavauhdilla ja kärrätään pois. Toivottavasti ehtivät perille ajoissa.
 
Mutta missä on se indietrubaduuri? Mies on käynyt paikalla, todennut jengin vähyyden ja lippukassan tyhjyyden, kiukutellut ja poistunut. Tempauksellaan mies ansaitsee "päivän nössö"-merkin pelimannihengen puutteesta, vaikkakin tietyllä tasolla ymmärränkin ettei kauheasti iskenyt. Mutta ainakin minä olisin mielelläni kuullut miestä, levynkin olisin voinut ostaa, samoin muutama muu paikalla ollut tyyppi. Ketään ei ilmeisesti tullut suoraan vain äijää katsomaan. Promoottorikin on kadonnut johonkin. No joo.
 
Kamat pakataan autohin ja viedään pois ja käydään vielä juomassa pari olutta muualla. Hauska ilta, vaikka mahdollisuuksia oli vaikka mihin katastrofeihin. Ei se niin vakavaa ole, tosin ehkä jokaisen keikan ei kuitenkaan toivo olevan tälläinen..