Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Jos bändi näyttää tolta videossa, livenä taitaa tulla uni aika monelle.
 
Ei näytä! Eikä tullut uni! Tosin siitä on n. vuosi aikaa, kun bändin livenä näin, mutta silloin ainakin potki lujaa!

Sonata on kyllä mielestäni ihan tykki live-bändi, lukuunottamatta tietty sitä että Kakon ääni väsyy aika lailla, jos on pitempi keikka. Toisaalta jos ottaa huomioon, miltä sävelkorkeuksilta useimmat biisit kiljutaan, niin ei ole mikään ihme. :) Mutta siis meininki on tosi energistä! (lukuunottamatta tietysti Paasikoskea, joka yleensä vain patsastelee jossain taka-alalla.. No, ei sille mitään voi, että on basisti ei-niin-progressiivisessa bändissä)

Sääli, ettei Sonata Arctica ole päässyt vielä pois tuosta tuplabasari-lauluista (Ain't Your Fairytale, Misplaced, My Selene).
 
Sanopa muuta. Mikään ei ole enempää perseestä kuin se ainainen täkätäkätäkä-komppi, sekä hirvittävä tempo kappaleessa muutenkin. Sopii mausteeksi se, mutta en jaksa 4-5 minuuttia putkeen kuunnella.

Liian vähän tilutusta!!!!!!!!!!!!11
Muhahaaa..
No ei, mutta tuntuu että pianoa ja syna saundeja paljon vähemmän kuin ennen. Sääli. :(

En ennen tätä ole uskaltanut kirjoittaa vielä levystä mitään, vaikka hankinkin sen jo julkaisuviikolla. Tämä kertoo jo siitä, kuinka kauan levyä pitää sulatella, että siitä saa jotain irti. Se ei vältäämättä ole kuitenkaan huono asia.
 
Asiaan siis. Ensikuulemalta en oikein osannut sanoa mitään levystä. Mitä nyt sinkkubiiseistä jotain. Don't Say a Word oli saanut pari lisäosaa... Muutaman kuuntelun jälkeen sai jo makua levyn hyvyydestä. Nyt voinkin sanoa, että huolellisella kuuntelulla Reckoning Night voisi olla jopa Sonatan paras levy. Toisaalta se eroaa edeltäjistään sen verran, että sitä ei voi oikein verrata vanhoihin.
 
Biisit ovat erittäin hyviä. Niitä pitää tosin kuunnella pitkään ja hartaasti, ennen kuin ne aukeavat, koska saman sointukulun toistumista saattaa joutua odottelemaan useamman minuutin. Tämä lisää levyn elinikää, mutta voi luoda myös tekotaiteellisen vaikutelman - ainakin aluksi. Kappaleiden rakenteet ovat siis monimutkaisia ja sointukulut eivät aina ole sieltä tavallisimmasta päästä. Myös lyriikoita on ahdettu kappaleisiin paljon. Tähän levyyn on siis panostettu ilmeisen paljon.
 
Queen-vaikutteet kuuluvat varsinkin The Boy Who Wanted to Be a Real Puppetissa. Välillä tuntuukin että kappaleessa olisi tehty Bohemian Rhapsody uudelleen. Biisi on kuitenkin hyvä itsessään, joten Queen-kuoro-osuudet sopivat hyvin.
 
Parhaiksi biiseiksi nousevatkin Misplased, The Boy Who... ja White Pearl, Black Oceans. Wildfire on jäänyt vähän pimentoon. Omasta mielestäni liika omaperäisyys on koitunut biisin kohtaloksi, eikä siitä saa oikein mitään irti.
 
Kaikin puolin loistava levy on siis kysessä. Ja voinkin suositella kaikille, jotka ovat valmiita uhraamaan levyn kuunteluun enemmän kuin yhden kerran.

Pariin kertaan tuo tuli kaverilla kuunneltua, ja täytyy vain sanoa, että pidin siitä viimeisestä raidasta eniten. Mielestäni Sonata on ihan ok kamaa, mutta biiseissä on aina mielestäni ollut vähän se sama vika, että kaikki on sävelletty pelkästään laulajan näkövinkkelistä, ja Kakko tuntuu hakevan hieman liikaa sellaisisa hittijuttuja sen sijaan, kuin että yrittäisi tehdä jotain hieman omaperäisempää. Tiedän tiedän, Sonatan musaan kuuluu ne tietyt kliseet jotka tekevät siitä sitä "Sonata Arcticaa", mutta jotain omaperäisyyttä pitäisi sentään hakea.
...In my humble opinion...

Useammalla kuuntelulla tämä on tosiaan alkanut kuulostaa ihan hyvältä. Kovin on erilaista kuin aikaisemmin, mutta ihan hienoa meininkiä jälleen. Tukutuku-osastoakaan ei ole liikaa. Levyllä ei ole oikeastaan yhtään täysin paskaa biisiä, mutta helmibiisitkin ovat aika harvassa. Silence on mun mielestä edelleen ylivoimaisesti paras levy.
 
Sooloissa on viimeinkin välillä jopa jotain järkeä kun vertaa vaikka aikaisempien levyjen skaala ylös ja alas-plaraukseen. Rumputyöskentely on parantunut ja Kakon ääni on edelleen helvetin hyvä. Ääntäminen ei ole mua ensimmäisen levyn jälkeen pahemmin haitannutkaan. Hammond-saundit on ihan jees. My Selene kuulostaa vähän Hopeanuoli-tunnarilta, mutta ihan kelpo biisi sekin. Eniten ehkä harmitti ettei levyllä ollut kuin yksi balladi, Sonata kun on ollut erinomainen siirappislovarien tuottaja.
 
Ei tämä levy pettymys ollut. Sopivasti vanhaa, sopivasti uutta. Hienoja melodioita ja vähän kunnianhimoisempia biisejä. Maailmassa on edelleen sentään yksi hyväkin power metal-yhtye.

Iha hyvä biisi.. Se on jotenki erilaista ku ennen. Mut ei se yhtään huonompaan suuntaan ole menny...!

Reckoning night on parempi kuin mitä itse osasin odottaa. Levy on aika lailla erilaista kuin bändin aikaisempi tuotanto... ainakin joiltakin osin, mutta ei lainkaan huonolla tavalla. Hyvä levy.

Joo'o nyt on japsiversio soimassa ja mielestäni bonus biisi Wrecking the sphere on paras tältä levyltä, The boy who.. ja misplaced myös erittäin hyviä. Itseäni hymyilytti kun kansilehtisen välistä putosi läpyskä jossa on käsittääkseni biisien sanat ja sonatan historiaa japaniksi japanilaisilla merkeillä kirjoitettu :)

Joo'o nyt on japsiversio soimassa ja mielestäni bonus biisi Wrecking the sphere on paras tältä levyltä
 
Hmm, koitetaanko tässä nyt vedättää vai onko minua vedätetty? Ainakin minun versiollani (wareversio, myönnän, kunhan pääsen ostamaan alkuperäisen) tämä bonuspiisi kuulostaa lähinnä siltä kuin mikki olisi jäänyt päälle sekalaisen jamittelusession päätteeksi.

Hmm, koitetaanko tässä nyt vedättää vai onko minua vedätetty? Ainakin minun versiollani (wareversio, myönnän, kunhan pääsen ostamaan alkuperäisen) tämä bonuspiisi kuulostaa lähinnä siltä kuin mikki olisi jäänyt päälle sekalaisen jamittelusession päätteeksi.
 
Se on semmoinen akustinen jammailusetti, lienee tauolla nauhoitettu pilakappale.

Se on semmoinen akustinen jammailusetti, lienee tauolla nauhoitettu pilakappale.
 
Aivan, Wrecking the sphere on Kakon mukaan täysin paska bonuskipale mikä laitettiin Japaniin.
9 minuuttia kuulemma älytöntä tukutukua ja leijuntaa sekaisin.
Hyvä piisi mutta liian venytetty.
Jotain tuonneppäin on kakko Inferno lehtisen lokakuun numerossa sanonut

Se on semmoinen akustinen jammailusetti, lienee tauolla nauhoitettu pilakappale.
 
No nyt kuulostaa tutummalta. Täytyy kyllä ostaa tuo alkuperäisenä heti kun vain mahdollista.

Se on semmoinen akustinen jammailusetti, lienee tauolla nauhoitettu pilakappale
 
siis tuo jami kappale on ns. Hidden track, raita numero 12. Wrecking the sphere on Japan Bonus, raita numero 11, josta itse pidän.
 
EDIT. ja se wrecking.. kestää 7min, ei 9 niin kuin aikaisemmin on mainittu.

Njaaha, vielä tuommoista kikkailua.

Menee vähän offtopiciksi, mutta se sonatan laulaja ei kyllä lausu englantia hyvin, itsekin on myöntänyt sen...
 
No lausuu aina 100x paremmin kun joku Kotipelto, minusta ainakin ihan loistava mies koko Kakko kaikin puolin.
 
Eikö muka kenenkään mielestä uusin levy ole hieman itseään toistava? Ehkä en ole niin truu fani että osaisin suhtautua koko genreen jotenkin ilman sen kummempia ennakko-odotuksia eli siten, että odotan sitä tyyliä levyn alusta loppuun jota yhtye edustaa. Minulle vain yhtyeen kehitys edustaa aina myös uusien tyylien kokeilua. Kuuntelen myös aika kriittisesti yksinkertaisesti laulumelodioita ja introja ja muita sävelkulkuja ja Sonatalla ne ovat aina olleet aika peruskamaa, varsinkin tuo Misplacedin alku. Täytyy paneutua koko levyyn vielä paljon paljon tarkemmin jotta löydän sieltä niitä uusia elementtejä joita kaipaan.
 
Pariin kertaan tuo tuli kaverilla kuunneltua, ja täytyy vain sanoa, että pidin siitä viimeisestä raidasta eniten. Mielestäni Sonata on ihan ok kamaa, mutta biiseissä on aina mielestäni ollut vähän se sama vika, että kaikki on sävelletty pelkästään laulajan näkövinkkelistä, ja Kakko tuntuu hakevan hieman liikaa sellaisisa hittijuttuja sen sijaan, kuin että yrittäisi tehdä jotain hieman omaperäisempää. Tiedän tiedän, Sonatan musaan kuuluu ne tietyt kliseet jotka tekevät siitä sitä "Sonata Arcticaa", mutta jotain omaperäisyyttä pitäisi sentään hakea.
...In my humble opinion...
 
Eli juuri näin!

Wildfire biisissä repesin nauruun ko tulee se kohta joka alkaa 2.20 -> oli huvittava, ja se on ihan hyvä juttu :)
 
Wildfiressa on muitakin hauskoja juttuja. Kohdassa 3:10 alkava kohta on hyvä. Sekä ennen kertosäettä tuleva "It was a match made in Hell..." kohta.
Kuningas biisi. Odotan kuulevani sen perjantaina pakkahuoneella.

Sonata on kyllä mielestäni ihan tykki live-bändi, lukuunottamatta tietty sitä että Kakon ääni väsyy aika lailla, jos on pitempi keikka. Toisaalta jos ottaa huomioon, miltä sävelkorkeuksilta useimmat biisit kiljutaan, niin ei ole mikään ihme. :) Mutta siis meininki on tosi energistä! (lukuunottamatta tietysti Paasikoskea, joka yleensä vain patsastelee jossain taka-alalla.. No, ei sille mitään voi, että on basisti ei-niin-progressiivisessa bändissä)
 
Kuulkaas nyt: paras livebändi jonka olen itse nähnyt. On tosin aikaa yli 1½v kun näin mutta pesee jopa Nightwishin ja Bodomin lavailmeellään.