Bänditoiminta ›

Sormista pääosin. Mutta sen verran täytyy poikkeusta olla että kun on nyt vuoden verran joutunut soittamaan suoraan sanottuna täysin paskalla HH:n trankkucombolla ja muutaman kerran päässyt lainaamaan suht hyvää putkicomboa niin se ero on aivan mieletön! Ja sen kuulee korvilla ja melkein tuntee sormissa. Huono soittaja ei hyvilläkään laitteilla saa hyvän kuuloista saundia mutta eipä hyväkään soittaja saa huonolla vahvistimella loistosaundia.
 
Anteeks kun tässä näin avaudun mutta on tullut niin turhautunut fiilis kun kaikki se mitä sä soitat ja mitä sä efekteillä pikkasen soundiin lisäät muuttuu vahvistimen takia ihan erilaiseksi. Mutta kaikki aikanaan :)

Mä uskon, että se lähtee pitkälle sormista. Itse olen huomannut, että oma soitto soundaa joskus hyvältä ja joskus oikein huonolta vaikka kamat, säädöt, soittopaikka
ja soittajakin ovat ihan samat kuin aina. Tietysti ihan kuravehkeillä on usein vaikeampi saada sitä toivottua soundia, joskin voihan niilläkin irrota jopa taidetta.

Devilockilla tarkoitin tässä hiuksia, mutta on se biisikin hyvä. (Ja alunperin viittasin myös siihen jos soittaisi pelkkiä Misfits-covereita, ni ehottomasti tukka silmien väliin.)
:)
 
Allrighty. Tämä olikin itselleni vielä uusi termi.

Kyllä se sormista lähtee se soitto, mutta ei hyvät soittovehkeet haittaa - ei todellakaan.

Ihmisellä on taituruutta saada kovan harjoittelun kautta soitin soimaan. Se on mielestäni arvo sinänsä ja taidetta. Vai onko? Saako vanha kalkkis mennä takavasemmalle kun moisia vaivalloisia treenejä ehdottelee. Tuleehan se soundi vermeelläkin. Vai tuleeko?
 
Aina kaikki ehdotukset kokeneemmilta olen vastaan ottanut. Eipä tässä sinällään kyllä mitään uutta tullutkaan. Kamakamakama-juttua olen itsekin aina vastustanut, osaksi koska olen lähes aina persaukinen, osaksi koska (etenkin rumpujen kohdalla) pidän simplisiteetistä ja ostan uutta vasta kun koen olevani siihen valmis. Esimerkiksi mitään efektipedaaleita en ole käyttänyt kitarapuolella (mitä nyt soittokavereitten vermeitä ohimennen kokeillut) ennen kuin ihan vasta nyt, kun sähköistä kitaraa olen remputtanut yli 5 vuotta (landoloita nyt on aina tullut räpellettyä). Vähällä sitä tulee toimeen, jos soittointoa on.
 
Aloitinpa joskus muuten jopa oman ketjun tämmöistä..mitä tää nyt on, kilpavarustelua, vastaan. Ärsyttää nuorten juippien intoilu säröpedaalien perään, vaikkei kliinilläkään mene edes ukko nooa puhtaasti. Mutta toisaalta olen katkera paska.

Kyllä soittajan pitää osata soittaa. Ei hyvilläkään vehkeillä tehdä kenestä vaan virtuoosia. Toisaalta pitää muistaa että kyse hienoissa jutuissa on kokonaisuudessa. Kokonaisuus muodostuu hyvästä tekniikasta joka toistaa hyvin soitettua musiikkia. Ei auta olla mestari soittaja jos soitto ei päädy yleisölle.
Muistuu tässä mieleen pieni viisaus jonka kuulin joskus:
 
"Ensin opetellaan soittamaan, sitten ostetaan nahkatakki!"
 
Roadari

Tämä on selvästi ikuisuusaihe kitaristien (ja miksei muidenkin instrumenttien soittajien) keskuudessa. Mielestäni on hyvä, että tätä soittajan merkitystä soundiin-caseä pidetään kokoajan tapetilla. Aina tulee uusia soittajia, joiden on tärkeää ymmärtää tämä. Asia ei ole välttämättä niin itsestään selvä kuin voisi luulla. Kaikkialla aina toitotetaan sitä, että tällä ja tällä vermeellä saat sen ja sen soundin. Vähemmästäkin aloittelevan tai kokemattomamman soittajan pää menee sekaisin. Tiedän sen omasta kokemuksesta soittoharrastukseni alkuajoilta. Samaan hengenvetoon voin sanoa, että ajan mittaan soittajalle kuin soittajalle lopulta selviää kummalla loppujen lopuksi on enemmän merkitystä: soittajalla vai vermeillä.
 
Sitten varsinaiseen asiaan. Kyllähän vähemmän taitava soittaja saa hyvillä laitteilla parempaa jälkeä kuin huonoilla laitteilla - se on ihan selvä. Tässä mielessä laitteet vaikuttavat. Eri asia on kuitenkin että kuinka paljon. Kuten täällä on jo aikaisemmin mainittu, saa hyvä soittaja hyviä soundeja irti huonommilla laitteilla soittaessaan ja vähemmän taitava soittaja ei saa yhtä hyviä soundeja irti huonommista laitteista kuin taitavampi soittaja. Tässä tulee mielestäni nimenomaan esille se soittajan vaikutus. Lisäksi osa soittotaitoa sähköisillä soittimien kohdalla on soundien ruuvailu eli kyky ottaa laitteista irti parhaat mahdolliset soundit. Sähkökitaran soitossa mekaaninen taito (sormien liikuttaminen otelaudalla) on tärkeää, mutta melkein yhtä tärkeää on ymmärrys soundien ruuvailun päälle. Prosenteilla mitattuna sanoisin, että hyvältä kuulostavassa soitossa soittajan osuus on 90 % ja laitteiden osuus 10 %. Ilman tuota kymmentä prosenttia hyvän soiton teho putoaisi ratkaisevasti ja toisaalta ilman soittajaa laitteet olisivat tyhjän panttina.

siihen soiton hyvältäkuulostamiseen vaikuttaa enemmän se miten hyvin soittaa kuin se millainen saundi on

Aika harvoin kuulee hyvän soittajan soittavan paskalla soundilla. Esim. pitkän aikaa soittanut ja hyvän tatsin omaava kitaristi saa taatusti paremman soundin vaikka Frontmaista, kuin aloittlija. Kyseessä on just se tatsi, joka antaa oman, merkittävän lisän siihen soundiin. Ilman hyvää tatsia et ole mikään kummoinen soittaja.

siihen soiton hyvältäkuulostamiseen vaikuttaa enemmän se miten hyvin soittaa kuin se millainen saundi on
 
No ei. Soundi=ääni=se, miltä jokin kuulostaa. Hyvä soundi muodostuu hyvästä soittajasta, joka asianmukaista kaapelia apunaan käyttäen on kiinniittynyt äänenvahvistajaan, jonka omalla ammattitaidollaan on säätänyt parhaiten omaa soittoaan tukemaan, ja jonka perässä on tarpeeksi laadukas kovaääninen. Jos joku näistä asioista on pahasti pielessä, on tuloksena paska soundi.
 
Toki jos soitto on kunnossa, mutta jokin muu edellämainitun yhdistelmän tekijöistä pykii, voi soitto silti kuulostaa ihan o.k.:lle, mutta jos soitto on huonoa, on soundikin paska. Huono soittaja ei saa hyvää soundia aikaiseksi.
 
Siksi siis; soiton hyvältäkuulostamiseen vaikuttaa OLEELLISELTA osin se, millainen soundi on, mutta hyvät kamat eivät saa huonoa soittajaa kuulostamaan millekkään muulle kuin huonolle soittajalle, jolla on hyvät kamat.

No ei. Soundi=ääni=se, miltä jokin kuulostaa.
 
Eli toisinsanoen jos puhut vaikka jonkun hepun soittoteknisestä puolesta, kuten tilutuslickeistä, on sama sanoa että "sillä on hyvä soundi" kuin "sillä on hyvän kuuloisia lickkejä"? Mielestäni on suorastaan urpoa ruveta niputtamaan soittoteknistä puolta ja soundipuolta keskenään.
 
Voitte tehdä myös käytännön kokeen. Ottakaapa vaikka Mesa Boogien Dual Rectifier, pistäkää reilusti gainia ja äänittäkää vaikka Enter Sandmanin riffi kahdella eri soittajalla. Sen jälkeen vaihdatte vaikka Frontmaniin, pistätte puhtaan kanavan päälle ja äänitätte saman riffin näillä kahdella soittajilla. Sen jälkeen voikin sitten ruveta vertailemaan että mistä ne oleellisimmat soundierot oikeasti lähtee, soittajasta vai vahvarista. :)

Aika harvoin kuulee hyvän soittajan soittavan paskalla soundilla.
 
Tämä saattaa johtua siitä että hyvillä soittajilla on yleensä hyvät kamat. Tuskin kukaan vapaaehtoisesti paskoilla vehkeillä soittelee.
 
Kerran kuuntelin erittäin hyvää soittajaa, kun hän soitti todella paskoilla kamoilla. Jos vahvari leikkaa 300hz alapuolelta, elementti sirisee ja rätisee, särö on surinasirkkeliä, niin soundi on kyllä paska, oli kyseessä sitten kuinka hyvä soittaja tahansa.

Voitte tehdä myös käytännön kokeen. Ottakaapa vaikka Mesa Boogien Dual Rectifier, pistäkää reilusti gainia ja äänittäkää vaikka Enter Sandmanin riffi kahdella eri soittajalla. Sen jälkeen vaihdatte vaikka Frontmaniin, pistätte puhtaan kanavan päälle ja äänitätte saman riffin näillä kahdella soittajilla. Sen jälkeen voikin sitten ruveta vertailemaan että mistä ne oleellisimmat soundierot oikeasti lähtee, soittajasta vai vahvarista. :)
 
Niin juuri, siis näillä kahdella soittajalla on eri soundi vaikka soittavat samoilla kamoilla. Siis; kamoista huolimatta saivat soittonsa KUULOSTAMAAN erilaiselta, koskapa se soundi olennaisesti riippuu siitä, miten soitetaan. Tämä on siis seri asia kuin se, millä kamoilla soitetaan.

Eli toisinsanoen jos puhut vaikka jonkun hepun soittoteknisestä puolesta, kuten tilutuslickeistä, on sama sanoa että "sillä on hyvä soundi" kuin "sillä on hyvän kuuloisia lickkejä"?
 
Jos sillä ei ole hyvä soundi, eivät ne lickitkään ole hyvän kuuloisia.

C. Santana totesi jossain artikkelissa että kun Eddie van Halen tuli poikkeamaan studiossa jossa C:n skitta vehkeet olivat täydessä valmiudessa ja alkoi siinä ajankulukseen soittelemaan, ei ääni kamoista huolimatta kuulostanut tippakaan C:n soundilta vaan Eddieltä itseltään. Eikös se ole siinä vastaus.

Tämä saattaa johtua siitä että hyvillä soittajilla on yleensä hyvät kamat. Tuskin kukaan vapaaehtoisesti paskoilla vehkeillä soittelee.
 
Vaan laitappa sen huippustäkin eteen 2kk soittanut wannabelaihokraaterinaama soittamaan, ei tuloksia voi hyvän maun rajoitta verrata sitten mitenkään.

No ei. Soundi=ääni=se, miltä jokin kuulostaa.
 
Just näin. Ja pitää ottaa huomioon, että roketti on sähköistä musiikkia. Ei siis akustista musiikkia, mikä on vahvistettu sähköisesti vaan sähköistä musaa. Koko ketju kuuluu kuvaan. Bändillä on oma soundi = niitten koko homma toimii. Ja vielä erikseen levyllä ja livenä.

Just näin. Ja pitää ottaa huomioon, että roketti on sähköistä musiikkia. Ei siis akustista musiikkia, mikä on vahvistettu sähköisesti vaan sähköistä musaa. Koko ketju kuuluu kuvaan. Bändillä on oma soundi = niitten koko homma toimii. Ja vielä erikseen levyllä ja livenä.
 
Eli levyä kuunnellessa on sama sanoa että "soundit ovat hyvät" kuin "soitto on hyvää", vaikka soundit olisivatkin tunkkaiset ja huonolaatuiset, mutta soitto taidokasta ja biisit hyviä. Ei edelleenkään mitään järkeä. En ymmärrä minkä ihmeen takia pitää väkisin ja tökerösti niputtaa soundit sekä soitto(taito) samaksi asiaksi, vaikka ne eivät sitä ole. _Itse soitto_ voi olla hienoa, vaikka soittaisikin huonolla soundilla.
Hyvä soittaja voi tehdä soundista tahalleen huonon,esimerkiksi ruuvaamalla kokeilumielessä kaikki EQ-hanikat nolliin ja särön täysille tjsp. Soundi on taas vastaavasti hyvä, kun säädetään keskiääniä, diskantteja, säröä ym juuri sopiva määrä vahvistimesta. Tämä on malliesimerkki huonon ja hyvän soundin erosta, joka ei luonnollisesti ole kiinni soittajasta.

Hyvä soittaja voi tehdä soundista tahalleen huonon,esimerkiksi ruuvaamalla kokeilumielessä kaikki EQ-hanikat nolliin ja särön täysille tjsp. Soundi on taas vastaavasti hyvä, kun säädetään keskiääniä, diskantteja, säröä ym juuri sopiva määrä vahvistimesta. Tämä on malliesimerkki huonon ja hyvän soundin erosta, joka ei luonnollisesti ole kiinni soittajasta.
 
No ei todellakaan ole mikään malliesimerkki. Esimerkki ykkösen soundi voi olla perfect, jos sitä on haettu ja jos esimerkki kakkosta tunkisi esimerkiksi Tom Waitsin musaan, olisi se soundi ns. perseestä.
 
Toisaalta ei, koska juuri sopiva määrä tarkoittaa määrää, minkä biisi ja biisin vaatima tatsi edellyttävät, mutta luulen sinun tarkoittavan "hyvällä" vähän niinkuin totomaista tai steelydanmaista sointia. Se määrä voi olla mitä tahansa. Link Wrayn soundi vaati sitä, että hän hakkasi (vissiin) ruuvarilla kaapin reikiä täyteen. Soundista tuli hyvä. Muttei varmaan olisi kelvannut Totolle. Puolestaan Toton soundilla ei olisi ollut mitään käyttöä Link Wraylle. Se olisi ollut hänelle huono.