Kitarat: soittaminen ›

Esim. Jos sanon osaavani vaikkapa Guns'n'Rosesin Welcome to the junglen, minulta kysytään usein, että osaanko soolon. Jos vastaan että en osaa, kommentit ovat lähinnä: "No ethän sä sitä sitten osaa"
 
Minun mielestäni komppien osaaminen kappaleesta riittää siihen, että voi sanoa osaavansa biisin. Varsinkin minua näin komppimiehenä ärsyttää tuo Soolotonpakkoosata-asenne. Ovatko kaikki Mnettiläiset, yhtä lukuunottamatta tätä "Pakko osata kappale sooloinen" -väestöä?
 
Naiset ja herrat, kaiken ikäiset. Avautukaa.
 
Edit. En keksinyt parempaa aluetta tälle kirjoitukselle.

Joo siis eihän komppikitaran osaaminen ole läheskään niin tärkeää kuin soolojen. Ja soolot pitää soittaa sillee nopeesti!!!1 Ja biisin osaaminen lasketaan ennen kaikkea siitä kuinka nopeasti osaat biisin soittaa...RÖLÖLÖÖ!!1
 
No jos vakavasti puhutaan, niin kyllähän tärkeintä on tietysti osata soittaa se biisi alusta loppuun komppikitaristina. Ne soolothan voi vaikka improvisoida. Eihän sooloja ole pakko soittaa juuri siten, miten ne alkuperäisessä äänitteessä on soitettu.

En äkkiä keksi kuin muutaman biisin josta olisin kaikki riffit opetellut. Toisten biisien soittaminen on paskuutta.

Ovatko kaikki Mnettiläiset, yhtä lukuunottamatta tätä "Pakko osata kappale sooloinen" -väestöä?
 
Ei ole. Biisi on biisi, ja soolo on soolo.

Ei ole. Biisi on biisi, ja soolo on soolo.
 
Niiii-in. Juuri näin. Just nii!

Ääh, vain hyvät soolot voi opetella. Ja lopuista tehdä itse hyviä sooloja. Ja kyllä mä mieluummin soitan kitaralla komppia ja laulan, kuin soitan sooloa ja laulan. Sehän on paljon vaikeampaakin, eikä edes kuulosta miltään.

Voihan niitä sooloja opetella soittaamaan ihan vaan harjoittelu mielessä; löytää uusia ideoita. Itse pidän tärkeänä oppia "ymmärtämään" mitä niissä tapahtuu.
 
Kyllä mun mielestä voi sanoa että osaa soittaa biisin vaikka ei sooloa osaisikaan. Soolo on soittajan omaa tulkintaa ja näkemystä.

toiset kehuu osaaavansa sen ja sen kappaleen,mutta kun pyydät soittamaan niin selviääkin että kaveri on opetellut pelkän alkuriffin..ei hajuakaan monta tahtia missäkin kohdassa soitetaan..

toiset kehuu osaaavansa sen ja sen kappaleen,mutta kun pyydät soittamaan niin selviääkin että kaveri on opetellut pelkän alkuriffin..ei hajuakaan monta tahtia missäkin kohdassa soitetaan..
 
Se on vaan joillekin tapa näyttää muille että osaa soittaa... Halua päteä?
 
Itse en jaksa opetella muiden biisejä. Kuuntelen ja seuraan niitä kyllä tarkasti, mutta jostain syystä reenaamaan niitä harvoin. En tiedä miksi.
 
Ehkä olen vain niin itsekeskeinen paskiainen, että omien juttujen keksiminen antaa minulle suuren suurta (seksuaalista) tyydytystä... :)

Iten olen sitä mieltä, että kappaleen osaa, jos sen pystyy soittamaan levyn kanssa siten, että kuulostaa hyvältä. Riffitkään ei tarvi prikulleen ja soolon voi improvisoida.

Musta voi sanoa osaavansa soittaa kappaleen, jos pystyy sen siltä istumalta vieraan kokoonpanon kanssa vetäisemään. (Tietenkin olettaen että sävellaji on kaikille tuttu jne)
 
Eli ei soolo mun mielestä kuulu kappaleen osaamiseen.

Minä en osaa soittaa soolon sooloa, mutta Metallicat on lähes kaikki biisit mulle tuttuja..... ja osaan soittaa siis :D
Soolojen opettelu ei minusta ole edellytys, tietysti jos joku haluaa niin saahan sitä tietenkin opetella, mutta itse en kyllä edes harkitse soolon opettelemista....

Pitkälti samaa mieltä olen teidän kanssa. On tietysty joitain sooloja, jotka täytyy soittaa mahdollisimman alkuperäisellä tavalla. :) Esim. Metallican Nothing else matters, jossa on yksi parhaimmista sooloista, mitä on tehty IMO.

Pitkälti samaa mieltä olen teidän kanssa. On tietysty joitain sooloja, jotka täytyy soittaa mahdollisimman alkuperäisellä tavalla. :) Esim. Metallican Nothing else matters, jossa on yksi parhaimmista sooloista, mitä on tehty IMO.
 
Kyllä! Loistava soolo, totta tosiaan. Voisi olla kyllä muutaman tahdin pidempi.
 
Saattaa johtua siitä, että Jaymz soittaa sen ;)

Totta joka sana! Vituttaa kun kaverit sanovat tyyliin "Soita se ja se biisi". Sitte kun soittaa ja soittaakin soolosta kompin eikä sitä itse sooloa niin tulee kommenttia tyyliin "Ethän sää tota osaa!" Se kyllä vituttaa paika paikoin.
 
Itse olen joitakin lempisooloistani opetellut. mm. Nothing Else Matterssin, Crazy Traini ja Smells Like teen spiritin joista mikään ei kyllä kovin vaikea ole.
 
Tästä voidaan vetää sellainen johtopäätös, että jos et osaa sooloja, et osaa soittaa. :/

Mielestäni jos osaa kompata biisin, niin osaa biisin. Ei pelkkä soolo biisiä tee.

Tapana on että ekaks harjottelen kompit etc. Sitten, jos soolo on jotenkin erityisen tärkeä osa kappaletaa, opettelen sen. Muuten en sooloja nuotti nuotilta opettele, vaan soitaan jotain samantapaista. Paitsi kitaraläksyksi annetut kappaleet tulee opeteltua aina kokonaan.

Tässähän on kyse siitä miten itse kukin määrittelee sanat "osaaminen" ja "kokonaan". Oikeita vastauksia on varmaan niin monta kuin on määrittelijöitäkin.
 
Jos joku kysyy minulta, osaanko senjasen kappaleen, minä vastaan useimmiten joko; osaan, mikä tarkoittaa, että koko kappale menee suht nuotilleen
TAI osaan, mutta sooloa en kokonaan/ollenkaan/improvisoin
TAI en osaa, paitsi alkuriffin, melodian tms.
TAI osaan ihan oman version jne.
 
On yleensä silleen hassusti, että mikäli tarkentavia määreitä ei erikseen anneta, jotkut ihmiset automaattisesti olettavat absoluutin.
 
Esimerkki valaissee mitä tarkoitan:
Naapurin isäntä kysyy, osaatko ajaa traktorilla peräkärryn kanssa? Myönnettyäsi osaavasi, koska olet joskus pihalla kurvaillut kärryn kanssa, pääset/joudut avustamaan puukuorman ajossa metsästä. Kaikki meneekin hyvin, kunnes täytyy peruuttaa ahtaaseen väliin. Se ei yksinkertaisesti onnistu yrityksistä huolimatta. Osasitko siis ajaa peräkärryn kanssa?
 
Jatketaanpa...Tuossa tilanteessa voit improvisoida, kierrä vaikka toista kautta jos pääsee...niin tekisivät ammattikuskitkin toisinaan. Tai voit tylysti oikoa mutkat suoriksi, kaada pari puuta tieltä. Tai unohda se hankalassa paikassa olevan puukasa kokonaan, jääkööt sinne perkules.
 
Esimerkkini ei ole 1/1 verrannollinen soittamiseen, mutta yhtäläisyyksiä pitäisi löytyä.
 
Yleensä ottaen täällä näytetään olevan vahvasti sitä mieltä, että kappaleita ja eritoten sooloja ei tarvitsekaan osata just nuotilleen. No sehän on taatusti jokaisen henkilökohtainen asia.
 
Mutta sen olen huomannut, että useasti se "ei nuotilleen" soittaminen johtuu puuttuvasta soittotaidosta/keskittymiskyvystä/sävelkorvasta. Improvisaatiovaihde lentää päälle vaikean kohdan tullessa, ja sitten puolustellaan. Jos jotain kohtaa ei HALUA soittaa niin kuin se alunperin meni, on asia erikseen. Mutta jos siihen ei yksinkertaisesti KYKENE, se tulisi mielestäni rehellisesti tunnustaa itselleen. Tällöin on parhaat mahdollisuudet joko tehdä asian suhteen jotain (kehittää kykyjään), tai jättää se alue rauhaan.
 
Tarkalla kopioinnilla on omat hyvät puolensa ja on mielestäni turha dissata niitä jotka siihen oikeasti pystyvät. Jos on saanut harjoiteltua nuotilleen todella "pahan" pätkän (mitä se itse kullekin sitten on), on oppinut jotain uutta ja kehittänyt taitojaan. Hattua nostan minä jokaiselle joka klaaraa vaikeita osioita tuosta vaan!
 
Mitäs mieltä sitten on soittaa jotain nuotilleen jos siihen kykenee? No juurikin sen takia, että kykenee siihen, kertakaikkiaan. Ei kai siinä muuten ole sen enempää mieltä kuin yleensäkään soittaa jonkun muun tekemiä kappaleita? Miksi jotkut artistit soittavat omat kappaleensa aina nuotilleen, toiset joskus ja jotkut eivät koskaan? Ja mikä noista tavoista on sinua miellyttävin? Tätäkin kautta voi lähestyä toisten esittämien biisien soittamista.
 
Sen olen omassa soittamisessani huomannut, että vasta sen jälkeen, kun omistin paljon aikaa ja vaivaa mahdollisimman tarkasti nuotilleen soittamiseen, kykenin soittamaan tarkasti myös niitä omia ideoita joita sisältä kumpusi. Vaikka sisällä soisi Beethovenin 10., jos sitä ei kykene itselleen erittelemään ja jollakin tapaa myös "maadoittamaan", tuomaan tähän maailmaan, se latistuu lastenlauluksi tai haihtuu olemattomiin. Tuossa vaiheessa näkyy nimenomaan se hyöty, minkä saavutti opettelemalla "orjallisesti" soittamaan toisten kappaleita. Huomio on vain kiinnittynyt ulkoisen sijasta sisälle, muuten touhu on samanlaista.
 
Elävä esiintymistilanne on minusta sitten eri asia kuin jonkin opettelu. Jotkut jutut haluaa kuulla nuotilleen, oli se esittäjä alkuperäinen tai ei...toisissa kappaleissa menevät hyvin aivan erilaisetkin versiot. Itse asiassa kuuntelen mielelläni joko oivallisesti muunnellun version originaalista, tai sitten kokonaan erilaisen...mutta ne puolivillaiset hapuilut sinnepäin eivät innosta.

..Minun mielestäni komppien osaaminen kappaleesta riittää siihen, että voi sanoa osaavansa biisin...
 
No eikai kukaan sillä perusteella että soittaa kompin johonkin kappaleeseen voi sanoa "osavansa" biisin.
Jos sutaisee menemään jotain kappaletta ilman laulamatta, pelkällä kompilla, niin kuulijanhan on pakko arpomalla arpoa mistä kappaleesta on kyse.
Ymärrän toki mihin pyrit kysymykselläsi.
Jos esim. rumpali soittaa menemään biisin ihan oikealla kompilla ja kaikki fillit paikallaan niin tottakai hän silloin "osaa" sen biisin. Samaten basistina "osaan" sen biisin kun mulla on kappaleen rakenne, harmonia ja rytmi selvillä ja laulaja pystyy huoletta laulamaan sen bassokompin pälle.
Kaikilla kitaristella, myös basisteilla toki on se vastuu että ne tärkeät ainekset jotka tekee sen biisin, kaikki riffit ja mahdollisesti tärkeät johdattelevat soolonpätkätkin on oltava mukana jotta kappale olisi kaikkien tunnistettavissa, myös muidenkin kuin soittajan itsensä.