Kitarat: kitarakamat ›

No enkä saanut! Mutta ajoittain ei voi kyllä välttyä ajatusleikiltä, että jonkun mystisen tuntemattoman mutta riittävän läheisen sukulaisen jäljiltä jäisi perinnöksi vaikka sitten suht mintti '59 tms. Tosin, ei taida näitä suomen kamaralla juuri nähtykään!
http://www.elderly.com/vintage/items/30U-12188.htm
 
Taitaa suomalaiset "wanha kitara sängyn alta" -löydöt olla enemmän noita wanhan liiton suht surullisia kopiokitaroita tai muuten vain halpamalleja. Vai minkälaisiin löytyihin olet itse törmännyt, tai minkälaisista olet kuullut?
 
Lopuksi vielä pieni kilpailun tynkä: Kuka arvaa mistä olen keksinyt tehdä tämän värisen LP:n?
http://www.freewebs.com/juzzu/LP_kokokuva.jpg
 
Voittajalle palkinnoksi paska viilis, kun ei voita mitään oikeaa.

No enkä saanut! Mutta ajoittain ei voi kyllä välttyä ajatusleikiltä, että jonkun mystisen tuntemattoman mutta riittävän läheisen sukulaisen jäljiltä jäisi perinnöksi vaikka sitten suht mintti '59 tms. Tosin, ei taida näitä suomen kamaralla juuri nähtykään!
http://www.elderly.com/vintage/items/30U-12188.htm
 
Täytyy sanoa että onpa kyllä peli.

Kuka arvaa mistä olen keksinyt tehdä tämän värisen LP:n?
http://www.freewebs.com/juzzu/LP_kokokuva.jpg
 
Olisko esikuvana ollut Gibson Gary Moore LP?

tollasen soittimenkun joskus omistaisi ei sillä uskaltais edes soittaa

tollasen soittimenkun joskus omistaisi ei sillä uskaltais edes soittaa
 
heh. niin saati sitten säilyttää missään, vois olla aika eri meininki.

Taitaa suomalaiset "wanha kitara sängyn alta" -löydöt olla enemmän noita wanhan liiton suht surullisia kopiokitaroita tai muuten vain halpamalleja. Vai minkälaisiin löytyihin olet itse törmännyt, tai minkälaisista olet kuullut?
 
Ei kitara mutta vahvistin: kaverilla on juuri korjattavana Vox AC-50-nuppi jonka omistaja oli "löytänyt" jostain ullakolta. Vehje on 60-luvulta, point-to-point tietysti. Aika kovassa huollon tarpeessa se taisi olla, eikä siis toiminut pajalle tuotaessa. Aina tuollaisen voi kuitenkin korjata soittokuntoon. Tuo malli ei taida olla yhtä haluttu kuin AC-30 mutta toisaalta se on harvinaisempi. Kyllä mulle kelpaisi jos joskus löytäisi jotain vastaavaa.
 
Erinäisiä vanhoja putkivahvistimia ja tietysti radiota varmaan lojuu edelleenkin ihmisten nurkissa ja ullakoilla. Niistä osa on ainakin modattuna käyttökelpoisia kitaravahvistimia.

Lopuksi vielä pieni kilpailun tynkä: Kuka arvaa mistä olen keksinyt tehdä tämän värisen LP:n?
http://www.freewebs.com/juzzu/LP_kokokuva.jpg
 
Voittajalle palkinnoksi paska viilis, kun ei voita mitään oikeaa.
 
Santanan PRS:n mukaan?
 
EDIT: http://www.prsguitars.com/showcase/current/santana2.html
 
Ja aika hienon värisen olet keksinyt tehdä.

tollasen soittimenkun joskus omistaisi ei sillä uskaltais edes soittaa
 
Jumalauta, mitään järkeä ostaa tollasta. Älytön hinta.

Jumalauta, mitään järkeä ostaa tollasta. Älytön hinta.
 
Mutta saahan sen summan 10v päästä vähintään tuplana takaisin. Helepompaa kuin osakkeet! :o)

Lopuksi vielä pieni kilpailun tynkä: Kuka arvaa mistä olen keksinyt tehdä tämän värisen LP:n?
 
Vahingossa. Siitä piti tulla musta.

Suomesta on lähes mahdotonta löytää sattumalta todellisia arvokitaroita. Suomi oli 50, 60 ja 70 luvun alussakin niin köyhä maa että laatusoittimia oli vain pienellä ammattilaisjoukolla ja niilläkin vain yksi kitara kerrallaan. 50 luvun Gibsonit (lähinnä orkesterimallit) ja 60 luvun alun Fenkut ovat hyvin alan gurujen ja vanhojen soittajien tiedossa.
 
Mutta tulevaisuudessa niitä kyllä tulee löytymään, 80 ja 90 luvuilla tänne on tuotu paljon hyviä kitaroita joista osa on myös arvokkaita vintage malleja. Joidenkin kitaroiden arvostus on noussut rajusti ja etenkin 60-luvun alun SG ja LP junior mallien arvostus saattaa yllättää jotkut niitä omistavat.
 
70-luvun Ibanez Gibson kopiota löytyy varmasti vinteiltä ja vaatehuoneiden nurkista ja nehän alkavat olla arvokkaita pelejä.
 
Mutta pääsääntöisesti se on niin päin että kaikki vanhan Gibsonin tai Fenderin omistaja luulevat omistavansa arvokkaan vintage pelin vaikka kitara olisi Gibson Sonex tai romukuntoinen Fender Coronado.

Mutta tulevaisuudessa niitä kyllä tulee löytymään, 80 ja 90 luvuilla tänne on tuotu paljon hyviä kitaroita joista osa on myös arvokkaita vintage malleja. Joidenkin kitaroiden arvostus on noussut rajusti ja etenkin 60-luvun alun SG ja LP junior mallien arvostus saattaa yllättää jotkut niitä omistavat.
 
70-luvun Ibanez Gibson kopiota löytyy varmasti vinteiltä ja vaatehuoneiden nurkista ja nehän alkavat olla arvokkaita pelejä..
 
Tässä ruokatunnin odotuksissa täytyy kanssa pistää havaintoja 70-luvulta..
Kyllähän tuo kaikki pitää paikkansa, Suomeen ei kovin montaa ns. originaalia 50- lukujen Gibson/Fender -rintaman kitaraa tuotu, liikkeitten toimesta ainakaan. Pienet markkinat ja suhteellisen kova hinta. Tuohon aikaan oli vielä eurooppalaiset valmistajat kovinkin voimissaan, joten seuraavia vehkeitä löytyy kyllä, noilta orkesterimuusikoilta: Framus, Hagström, Burns, Galanti,Eko, Levin ja vastaavia. Joskus on ollut jotain juttua ensimmäisestä Stratocasterista, vaihtelevien arvioitten mukaan joko 61 tai 63-vuoden mallia lienee muutama..
LP-mallejahan ei enää 1961 jälkeen ollut, ennen "uutta tulemista", mutta SG-LP:tä lienee muutama, jossain.. Tuota kakkosversion SG:tä sitten onkin jo enemmän, kun PSO maahantuojana sai pikkuisen paremmin materiaalia Suomeenkin asti, silloin tällöin tulee sarjanumeromäärityksiä.. Kasevan pojilla on muunmuassa tuota alkuperäistä kakkosversioo.. Seitsemänkymmentäluvulle päästyä sitten ainakin Gibson-puolella (josta vähän jotain tiedän, ainakin paremmin kuin F:stä) tarjontaa oli jo runsaahkosti ihan alkupuolelta asti, noissa LP Deluxeissa, SG:ssa ja ES-sarjoissa, 69-72 "mustan ajan" kitaroita ei kuitenkaan niin kovin tullu, tai sitten niitä on huollettu/korjattu laiskasti..esimerkiksi kolmosversion SG:tä en ole ihan paria lukuunottamatta edes nähnyt, numero-SG:t on myös harvinaisia Suomessa. Saattaa olla, että PSO ei tuonut noita mallisarjan halvempia japsituonnin alun takia, kilpailussa ei ehkä uskottu olevan mahdollisuuksia. Vastaavasti japsien "kalliimmat" kitarat jäivät myös tuonnista, koska niiden hinta oli niin lähellä G:n ja F:n hintoja, kuulemma..
Tuossa 70-luvun loppupuolella, kun soittajia (ja markkinoita) oli aivan eri tavalla alkupuoleen verrattuna, juttu alkoikin olla jo paljolti nykyisellä tasolla, eli valikoimaa riitti...
Tosin Suomen asema vähän sanelee edelleenkin noita tuonti-ja hinnoittelupoliittisia seikkoja soitinkaupassa, uskoisin.
Kiinnostava aihe, joku vois jopa jotain tutkielmaa aiheesta tehdä.. kerätä vaikka kaikki "legendat" joita soittimista pyörii muusikkopiireissä... Itse olen nähnyt YHDEN 50-lukulaisen GoldTopin ja yhden vanhan valkoisen -63 Straton "lähietäisyydeltä" eli jopa hypistelemään päässyt.. Sonexia useita ja Coronadoja kaksi...

Kyllä hyvällä säkällä voi löytyä löytöjä jos ei nyt ihan 59 LP.
Meidän kitaristi osti huutokaupasta 60-luvun Höfner jazzkitaran kahdella humbukkerilla 100 markalla.
Toinen tuttava osti vinttikamana täydellisen 60-luvun Ludvig rumpusarjan.

Toinen tuttava osti vinttikamana täydellisen 60-luvun Ludvig rumpusarjan.
 
Tuttu osti muistaakseni noin parillasadalla markalla jostain koululta tms. Ludvig-setin ("Beatles-rummut") ja möi musakauppaan hyvällä voitolla.
 
Kaverin veli osti joskus koululta Yamahan sähkiksen (kevyt runko liimakaulalla) 150 markalla, nyt Soitin-Huttunen pyytää sellaisesta käytettynä € 590. On kyllä ollut hinnastossa hyvän aikaa.
 
http://www.soitin-huttunen.com/uploads/yam%20lp.jpg

http://www.stratcollector.com/newsdesk/archives/000093.html
 
Tuollainen on tulossa jos tuuria käy. Tavallaan perintönä. On tässä jo muutama vuosi peukaloita pyöritetty ja odoteltu.. Ei ihan '59 LP mutta jotain sentään.

Ihan kiva. Tuohon Floyd Rosen tremolo, roskiin nuo ikivanhat roskamikit ja EMG:n aktiivit tilalle niin avot! Vielä kun maalaa mustaksi niin kehtaa soitella eikä jää homehtumaan taas.
 

 
;)
 
Se siitä alkuperäisyydestä ja vintagesta.

http://www.stratcollector.com/newsdesk/archives/000093.html
 
Tietäiskö joku, että saako tollasta kolmanneks ylimmässä kuvassa näkyvää tallan peittävää palasta jonain virallisena jälkiasennusosana (kakspulttiseen vibratallaan)?

Noita 25 anniversary stratoja oli muuten vuosi takaperin kitarapajalla parikin kappaletta myynnissä.
 
Minkäs hintainen tämä jo myyty 57' strato oli Kitarapajalla?
http://www.kitarapaja.com/pics/fstrat572.jpg
 
Ai kun olisi kiva omistaa tuollainen :)

Höö! Pitää ostaa joku 80 luvun kitara (jos niitä saa halvalla) ja laittaa se 20 vuodeksi kypsymään. Sit myyn sen ja mä oon miljonääri ja syön tollasia kitaroita!
 
1... 2... 3... 4...