Konsertit, keikat, tapahtumat ›

The Kinks-yhtyeen legendaarinen laulaja/lauluntekijä sunnuntaina Helsingin Finlandia-talolla.

The Kinks-yhtyeen legendaarinen laulaja/lauluntekijä sunnuntaina Helsingin Finlandia-talolla.
 
Sen verran jos saa korjata: Ray Davies kyllä esiintyy Helsingin Finlandia-talolla, mutta päivä on lauantai. Hienoa, että Ray soittaa huomenna täällä Helsingissä. Itse olen luonnollisesti menossa tsekkaamaan keikan.

Vedossahan Reiska oli. Alussa vähän hirvitti että mitä tästäkin tulee, mutta lähtihän se kulkemaan. Ei ole kaikkein kiitollisin paikka rock-konsertille tuo Alvarin pytinki.
Kattava oli biisilistakin, erityisesti 20th century manin kuuleminen lämmitti. Ja Victoria ja Days oli pirun onnistuneita vetoja myös. Tässä tätä biisilistaa (ei järjestyksessä) täydentäkää mitä jää puuttumaan:
 
-I'm not like everybody else
-Autumn almanac
-Village green
-Sunny afternoon
-Dedicated follover of fashion
-My neighbourhood (uus biisi)
-Morning after (uus biisi)
-Tired of waiting for you
-Where have all the good times gone
-Victoria
-20th century man
-Alcohol
-Set me free
-All day and all of the night
-You really got me
-Celluloid heroes
-Days
-Waterloo sunset
..Ja Lola päätti setin
 
Erityisesti lämmitti ennen Lolaa kuultu legendaarinen spiikki. Please sing along. If you can't sing, then clap your hands. If you can't clap your hands, there's no hope.

Ihan hyvä keikka oli, joskaan ei yllä aivan parhaiden keikkojen joukkoon joissa olen ollut. Ray lauloi mielestäni todella hyvin ja osasi ottaa yleisönsä tyypilliseen tapaansa eli taattua tavaraa siltä osin. Rayn taustabändi oli todella hyvä. He soittivat mielestäni todella tiukasti ja pitivät homman kasassa sekä toivat minusta uutta energiaa ja uusia ulottuvuuksia vanhoihin Kinks-klassikoihin saaden ne kuulostamaan tutuilta, mutta silti mukaan tuli aimo annos tuoretta fiilistä. Ray itse ei mielestäni soittanut mitenkään erityisen hyvin. Olin huomaavinani useampia sekoilemisia rytmissä. No, väliäkös tuolla. Live-esityksessähän fiilis on tärkeintä. Fiilistähän Ray osaa luoda ja kuten jo mainitsin: ottaa yleisönsä. Ray on minusta enemmän biisintekijä ja esiintyjä kuin kitaristi tai soittaja. Kun taustabändi on tuota luokkaa mitä Rayllä oli, on siinä artistin turvallista laulaa sekä leikkiä yleisön kanssa. Kaikenkaikkiaan keikka oli mielestäni kuuntelemisen arvoinen ja sain omasta mielestäni vastineen lipunhinnalle.

Jep, mie tykkäsin kanssa. Siinä akustisessa kahden kitaran sessiossa oli välillä aika nastaa fiilistelyä esim. Dead End Streetissä. Rokimpiin biiseihin Ray olisi ehkä voinut vaihtaa stratoon, jäi vähän All Day And All Of The Night heppoiseksi. Ja taustabändi olisi voinut ehkä laittaa puvut päälle. Finlandia-talon fiinissä ympäristössä tyyppien nuhjuisuus vähän allekirjottui. Mutta napakasti soittivat ja hyvällä soundilla. Kitara- ja vahvistinosasto oli niin klassista kamaa, että vaikeahan noilla olisi huonoa soundia saadakaan...