Kitarat: kitarakamat ›

Oho, taso nousee ja kuola valuu. :)
 
SZ520QM:n ovh on täällä päin 510e. Pari Duncania mukaan, niin yhteishinnaksi tulee n. 700e.
 
Joo-o. Täytyy käydä kokeilemassa, mutta luulen, että keppi on alkuvuodesta LTD, Jackson, Dean tai Gibson.
 
Offtopic, mutta onkos olemassa mitään hyvälaatuisia Gibson Flying-V kopioita (ei Epiphone)?

Iban GRX720 oli tosin vähän floppi, mutta se onkin markkinoiden halvimpia seiskakielisiä.. En edes tiedä, miksi sen ostin. Olin nuori ja tyhmä, anteeksi. :)
 
Mikä vika tuossa on? Pysyy vireessä ja kiva soittaa minun mielestä. En ole luopumassa omastani ikinä :)
 
Ibanezilla on se hyvää hyvää että halvimmatkin kitarat ovat kohtalaisen hyviä eikä mitään HB-laatua (muoviset kaulat jne.).
 
Peaveyltä kokemuksia ei ole kuin Transtube sarjan trankkuvahvareista. Niissäkin on vähän sama homma kuin halpis iboissa eli erittäin hyvä hinta-laatusuhde.

Joo-o. Täytyy käydä kokeilemassa, mutta luulen, että keppi on alkuvuodesta LTD, Jackson, Dean tai Gibson.
 
Noita vaihtoehtoja kun katselee, niin luulen kanssa vähän samaa. Flying V on ollut ikuisuus-GASini kohteena alusta lähtien, mutta köyhä mikä köyhä.

Peaveylta minulla on tämä Classic30, josta Jucciz ja monet muut ja kertoivatkin kaiken oleellisen. Hyvä perusvehjes mukavilla putkisoundeilla.
 
Jep, täältäkin sama löytyy. Jännä huomata, kuinka Peavey Classicin arvostus suhteessa toisiin putkipeleihin on varsin alhaista. Mukavat perussaundit siitä saa ilman säröspeduja, kunhan säätää saundit kuntoon.
 
Sitten kun Peavey Classicia vertaa arvostettuun Tech 21 TM60:seen, niin Peavey kepittää IMO Techin kevyesti saundeillaan. Miksi sitten TM60:nen on niin arvostettu, mutta Peavey ei ole..? Brändi ei ole pop? Mutta eipä tuo minua haittaa, olen Peaveyyn enemmän kuin tyytyväinen.
 
Sitten kitaroista löytyy myös Ibanezin SZ520. Ensin hieman arvelutti tuo MIK-meininki, mutta kyllä näköjään korealaiset osaavat laatukeppejä tehdä. Vakiomikitkin on yllättävän hyvät muihin Iboihin verrattuna. Ibanezin mukaan tuo SZ-mallisto on heidän parhaiten myyviä keppejä tällä hetkellä.

Ja koska kukaan ei vielä ole maininnut, niin täytyy tuoda esiin Ibanezin JS-sarja eli Satrianin signature-malliston kitarat, koska itse omistan 2kpl sellaisia. JS-700 ja JS-1000 mallit molemmat vuodelta 1997.
 
Joku mainitsikin RG-malleissa esiintyvän kaulaprofiilin. Olen niitä kokeillut useampiakin erilaisia ja omasta mielestä kyseinen litteän mallinen kaulaprofiili on karmean tuntuinen soitettava. JS-malleissa taas on aivan erilainen pyöreämpi omanlaisensa kaulaprofiili joka on todella mukavantuntuinen käteen. Kannattaa kokeilla jos mahdollisuus on. Ainakin Hesassa Levytukussa se onnistuu ja eräässä Oululaisliikkeesä jonka nimeä en tosin nyt muista.
 
JS-sarjan kitarat ovat selvästi erilaisia kuin esim. RG:t. Omasta mielestäni ovat parhaita kitaroita mitä olen käsissäni pidellyt. Laadukkaita ja hyväsoundisia vehkeitä. Ja varsinkin JS-1000 on todella monipuolinen keppi jolla voi soittaa monenlaista. Toki toinen tykkää usein toisenlaisesta kuin toinen, mutta laatuvehkeitä ovat jokatapauksessa ja tutustumisen arvoisia.
 
Ja yhdyn myös Ibanezien efektipedaalien kehumiseen vaikka en kovin laajaa valikoimaa ole kokeillutkaan. Ainakin TS-9 ja AD-9 ovat todella hyväsoundisia ja laadukkaita pedaaleja. :-)
 
- Aardfather

ja eräässä Oululaisliikkeesä jonka nimeä en tosin nyt muista.
 
Soitin ja tarvike. Ei taida olla kuin tilauksesta paikalla Satrianeja. Joskus vuosia sitten näin hyllyssä yhden kappaleen.

Eihän tänne nyt voi edes enää sanoa mitään... Argh. Vittu mitä jengiä..

Eihän tänne nyt voi edes enää sanoa mitään... Argh. Vittu mitä jengiä..
 
Voi kyllä, vaikkapa että "ostaisitko sinä kitaran, jota mainostaa Joe Satriani?" :))

Jep, täältäkin sama löytyy. Jännä huomata, kuinka Peavey Classicin arvostus suhteessa toisiin putkipeleihin on varsin alhaista. Mukavat perussaundit siitä saa ilman säröspeduja, kunhan säätää saundit kuntoon.
 
Sitten kun Peavey Classicia vertaa arvostettuun Tech 21 TM60:seen, niin Peavey kepittää IMO Techin kevyesti saundeillaan. Miksi sitten TM60:nen on niin arvostettu, mutta Peavey ei ole..? Brändi ei ole pop? Mutta eipä tuo minua haittaa, olen Peaveyyn enemmän kuin tyytyväinen.
 
Meillä on nämä molemmat käytössä treenikämpillä ja mun mielipiteeni on kyllä ihan päinvastainen. Molemmat ovat hyviä vehkeitä. Heti kun lyödään vähänkin säröä päälle niin Classic 30 jää kakkokseksi heti. Se on aika tuhnu ja nuhanen vehjes jos vertaamaan lähdetään. TM 60 on mun korvaan todella paljon mureampi niin pikkusäröissä kuin vähän hevimmässäkin touhussa. Toki tilanne muuttuu jos käytetään lisäkaappia, silloin C30:n saundi kyllä kelpaa mun korvalle. Nämä ovat kai niitä makuasioita.

Mulla oli Peavey StudioPro II jonkin aikaa sitten. Kyllähän sillä soitteli, mutta sai väistyä putkivahvarin (Fender HRD) tieltä.
 
Joo sama homma, eli nyt käytössä peaveyn studiopro mutta vaihtuu ihan kohta kyseiseen fenderiin. Ihan kelpo peli toiseksi vahvistimeksi. Ensimmäinen vahvistin mulla oli tuo peaveyn blazer 15w pikkukombo.
 
Ibanez RG560:n olen myös omistanut ja kyllä voin sanoa että vire pysyi pomminvarmana 2 kuukauttakin kun floikka oli hyvin säädetty.
 
Kaikenkaikkiaan tuo yhdistelmä toimi moitteettomasti.

Ensimmäinen kitaravahvistimeni taisi olla 1990 luvun alussa Peavey rage 158. Kyllähän se aloittelijalle riitti kun särönappikin löytyi! :)
Sen enempää ei omakohtaisia kokemuksia Peaveystä ole, joten olen jäävi haukkumaan tai kehumaan. Eiköhän tuo 5150:n suosio kuitenkin raskaammassa musiikissa ole todiste siitä, että Peavey osaa asiansa.
 
Ibanezeja on testitty useitakin kavereilla ja itsellänikin on abouttia 8 vuotta vanha RG505 jonka tosin annoin isäukolle lainaan kun en sillä enää pitkään aikaan ole soittanut. Hyvä pelihän tuo on tosin tallaan vaihdettu dimarzion evolution paransi kummasti soundia orkkismikkiin verrattuna. Kaulan profiilikin tuntui aluksi kivalta mutta nyt vanhempana istuu paksumpikin kaula käteen ja näin ollen tuo kitara on sitten jäänyt soittamattomaksi... Yksi syy varmaan oli floikka koska käytän paljon eri vireitä jolloin kätevä viritys osoittautui keikalla mahdottomaksi. Pitäis varmaan myydä pois, paljonkohan tosta muuten sais?
 
Turha kuitenkaan merkkiä yksinään mollata jos ne tekee halpiskamaa kuten iban halvimmat RG:t. Olen aina ihmetellyt miksi Ibanez ei ole tehnyt jotain halpamerkkiä kuten Fender tai Gibson.

Minulla ei ole (toivottavasti) pahempia ennakkoluuloja kumpaakaan merkkiä kohtaan. Yhtään Peaveyn tai Ibanezin kitaraa/vahvistinta en ole omistanut, soittanut olen kyllä useilla.
 
Joskus pikkupoikana Peaveyn vahvistimet olivat kotokylillä kova sana...taisi jollakin naapuruston bandillä olla sellaisia. Peaveyn Banditin kun olisi saanut, niin sitä haaveiltiin. Marshalleista ei ollut tietoakaan ja Fenderin pikkupurnukat eivät tyydyttäneet (toisin voisi olla tänään).
 
Myöhemmässä vaiheessa itselle tuli sitten jostain sellainen kuva, että Peavey = PA-kamat, joten soittokamoja tuli katseltua muista merkeistä. Peaveyn kitaroista ei ollut mitään havaintoakaan.
 
Ibanezilta taas 70- ja 80-luvun alun kitarat olivat itselle liian kalliita ja "hienoja", samaan luokkaan kuuluivat Fender ja eritoten Gibson.
 
80-luvun loppupuolen Ibanez-rynnäkkö sai kiinnostumaan merkistä, mutta omat kamat oli hetkeksi jo hankittu. Se, että Ibanezilla oli niin halpisversioita kuin tyyriimpiäkin malleja, ei muuttanut arvostustani suuntaan jos toiseen. Pidin kyllä hyvänä ideana, että vähempivaraisillakin oli mahdollisuus Ibanezin malleihin jos mielenkiintoa muuten oli. Muotoilupuolella taas pidin Iban futuristisempaa linjaa hyvänä vaihtoehtona iänikuisille perus-stratoille ja lespoille.
 
JEM- ja RG-mallien kaulat eivät istuneet käsiini, liian ohkaista tavaraa, vaikka muuten noista pidinkin. JS-signatuuri oli sitten minusta lähestulkoon täydellinen kitara. Aardfather kuvasikin jo mallia hyvin. Kaula istui käteen erinomaisesti ja muodot olivat miellyttävät. Ainoastaan liiankin hyvin (?) keholle sopiva runko tuntui jotenkin liian pieneltä. Näinä päivinä on mieli muuttunut tuonkin suhteen.
 
Peavey nousi takaisin huomiooni Classic-vahvistinten myötä ja sittemmin myös 5150-sarjallaan. Vanha tuntumani Peaveystä PA-vehkeinä muuttui totaalisesti, mennen samaan sarjaan muiden vastaavien vahvistinten kanssa.
 
Peaveyn kitarat ovat jääneet edelleen jonkinmoiseksi kysymysmerkiksi itselle. MM:n Axisia soittaneena ei esim. Wolfgangia kohtaan riittänyt enää mielenkiintoa, tuli jotenkin mieleen "halpa" muunnelma. Olen mielelläni väärässä tässä oletuksessani, mutten ole päässyt testittelemään missään.
 
Kun noista artisti-signatuureista mainittiin, niin minulle ne eivät sinällään merkitse mitään. Suuntaa antavina vinkkeinä pidän niitä, omilla testeillä selviää sitten sopiiko itselle. Artistin nimi tai musiikkityyli itsessään ei häiritse millään tavoin. Taitaapa yksi maailman suosituimmista signatuurimalleista jäädä monelta ajattelematta myös, Les Paul. Minä ajattelen, tai olen siis ajattelematta, muista nimikkomalleista ihan vastaavanlaisesti.

Voi kyllä, vaikkapa että "ostaisitko sinä kitaran, jota mainostaa Joe Satriani?" :))
 
Hehh. AIVAN!;)

Tuossa saundiklippejä JS1000:sta, vaikuttaisi varsin nami kepiltä.
 
http://hanban.roxx.be/others.htm
 
Jemsitellä käyneet tuntevat herran tuotannon. Pitkästä aikaa todella hyvällä maulla soittava kaveri.

Halpis. Hieno nähdä, että joillekkin 700-1000 euroa on pikkuraha. Ja tottakai lauseessa on negatiivinen sävy kun kyse on hevistä.
 
Olimpa juuri ottamassa kantaa kyseiseen "Minusta on äärimmäisen harmillista, että ihmisille tulee Ibanezista aina ensimmäisenä mieleen RG-sarjan halpishevikirveet" lauseeseen, mutta olkoot... (halpis? hevi?) eiku olkoot joo..

Ibanezilta taas 70- ja 80-luvun alun kitarat olivat itselle liian kalliita ja "hienoja", samaan luokkaan kuuluivat Fender ja eritoten Gibson..
 
Tarvii taas tulla tännekin...=) Juu,ja tuosta ylläolevasta lainauksesta taas johtuu se, että Suomessa on perin vähän just noita meikäläisen niin-kovin tykkäämiä Ibanez Artisteja.. kas kun olivat tuohon aikaan miltei samoissa hinnoissa kuin halvemmat Gibat, ja jopa kalliimpia kuin Fenkut.. Joten eipä niitä sitte maahantuoja juurikaan tuonut.
Ibanez ei muuten, toisin kuin luullaan, valmista eikä ole valmistanutkaan, yhtään kitaraa.. Se on vaan yksi Hoshino-yhtymän merkeistä, joka (siis Hoshino) valmistuttaa soittimia kolmessa tehtaassa Japanissa, ja parissa-kolmessa suuressa tehtaassa Koreassa..
Hoshinon muita, halvempia merkkejä taas on Suomeen tuotu, runsaastikin, tuossa 70-80-luvuilla, niinku Mayaa, Morrista, Cimaria.... ;)

(halpis? hevi?)
 
No ei niillä kyllä mitään jazzia soiteta (eikä kyllä poppiakaan mun mielestä), eivätkä ne kyllä kovin kalliitakaan ole. Ihan oikein todettu mun mielestä. Itse kyllä tosin pidän halpis hevikirveistä ;).

No ei niillä kyllä mitään jazzia soiteta (eikä kyllä poppiakaan mun mielestä), eivätkä ne kyllä kovin kalliitakaan ole. Ihan oikein todettu mun mielestä. Itse kyllä tosin pidän halpis hevikirveistä ;).
 
RG:llä olen itse tottunut soittamaan mitä mieleen juolahtaa. Humppakeikkojakin heitän semmoisella. Tosin se ei ole enää mikään halpamalli vaan ihan kunnon Prestige jo.

No ei niillä kyllä mitään jazzia soiteta (eikä kyllä poppiakaan mun mielestä), eivätkä ne kyllä kovin kalliitakaan ole. Ihan oikein todettu mun mielestä. Itse kyllä tosin pidän halpis hevikirveistä ;).
 
Hyviä aloitteliamallejahan ne ovat. Minullakin on halpis RG.
 
Ja mitä sinäkin muka ibanezista tiedät? :)=