Kitarat: kitarakamat ›

Ensiksi todettakoon että tämän kirjoituksen tarkoituksena EI OLE dumpata kenellekään hernestä nekkuun :)
 
Mutta itse topiciin. Keskusteluissa vilisee aika paljon yhtä sun toista näkemystä niin Peaveysta kuin Ibanezistakin, mikä tarkoittanee sitä että kyseisiä merkkejä käytetään aika paljon, eikö vain? Myös itselläni on kyseisiä merkkejä ollut käytössä, mutta kokemukset näistä eivät ole olleet sitä luokkaa, että omistaisin näitä vermehiä vielä lukuunottamatta joitain 70-luvun Ibanezin pedaaleja tai saman aikakauden Peaveyn PA-päättäriä.
 
80-luvulla tuli käytettyä paljonkin Peaveyn mm. Studio Pro -sarjan styrkkareita ja erinäisiä Ibanezin skittoja vibroilla ja ilman. Mitään noista ei ole kuitenkaan jäänyt naftaliiniin tai osoittautunut korvaamattomaksi, vaan oikeastaan päin vastoin. Lisänä tähän tietysti myös se että Ibanezin kepit ja miksei tietty Peaveyn styrkkaritkin muistuttaa mieleeni turhan paljon 80-luvun hevimeiningin, mikä ei ole aina välttämättä hyvä asia :)
 
Myönnettäköön että viime vuosien malleja näistä vekottimista en ole pahemmin tastaillut, jos ei ole ollut tarvettakaan koska olen suht tyytyväinen nykyiseen kalustooni toimivuudessa ja luotettavuudessa ja pelkkä kierrätys ei kauheasti innosta. Puoltaako näitä merkkejä nyt sitten budjettiluokka suhteessa laatuun vai mikä? Tuo ensiksi mainittu pitänee paikkansa, mutta ainakaan itselläni tuo kohta kaksi ei täytä omia vaatimuksiani siinä määrin että ajattelisin näitä ihan vakavasti otettaviksi työkaluiksi.
 
Kuitenkin diplomaattisesti ajatellen itse koitan ihan budjetinkin huomioiden tehdä hankinnat siten, että mieluummin ostohetkellä satanen pari lisää ja laadukkaampi ostos, kuin heti kohta vaihtopaine ostamaani kohtaan ja siten suurempi meno uusine välirahoineen ym. Näissä Peaveyssa ja Iboissa, mitä olen omannut joskus, tämä ei ole toiminut. Lienenkö sitten ainoa?
 
Toivottavasti tästä saa vertailevan ja rakentavan keskustelun aikaiseksi ilman "pyhää lehmää".
 
EDIT: Korjasin pari kirjainta.

Mulla oli Peavey StudioPro II jonkin aikaa sitten. Kyllähän sillä soitteli, mutta sai väistyä putkivahvarin (Fender HRD) tieltä. Peavey Classic 30 oli kyllä helvetin hyvä vehjes viime studiosessioissa. Murea.
 
Ibanezista mulla on oikeasti hyvää sanottavaa. Omistan SZ520:n, ja se taitaa olla tähän asti parhaiten mun käteen sopiva keppi. Ainut kakka on switchin sijoittelu, mutta muuten kitara on mulle sopivin. Ja kaunein. ;)
 
Iban GRX720 oli tosin vähän floppi, mutta se onkin markkinoiden halvimpia seiskakielisiä.. En edes tiedä, miksi sen ostin. Olin nuori ja tyhmä, anteeksi. :)
 
Ystäväni dannyn J-Custom RG Paint IIII On myös helkkarin hyvä kepukka, tosin ei mun tarpeisiin.. Kyllä sillä tarpeellinen taittuu (pääosin kundi vetää heviä ja kaikkee tsilliäkin). Noita ei vissiin hirveesti liiku..?
 
http://irc-galleria.net/view.php?ni … &image_id=1568151&navi=true
 
Niin ja Tone-Lok DE7 delay on kans osoittautunut hintansa veroiseksi. Varsinkin efektiloopissa toimii kuin unelma.

Mulla on neljä Ibanezia, joista yksi on basso ja loput kitaroita. Mun Ibat on hankittu lähinnä siksi, että ne ovat hintaansa nähden hyviä. Ei mulla ole, ikävä kyllä, rahaa mennä valikoimaan kaupasta parasta mahdollista keppiä hintalappuun tuijottamatta. Olen hipelöinyt myös oikeasti hyviä Ibanezeja, mutta ne olivat myös helkutan kalliita (1000-2000€).
 
Peaveystä ei ole oikein kokemusta hirveästi. Näpelöidyt kitarat ovat olleet stratokopioita ja mun mielestä ihan jees, jälleen hintoihinsa nähden. Sama pätee hehkutettuun Classiciin. Ei mikään high end, mutta pätevä vehje kuitenkin. Jonkun verran parjatusta kestävyydestä en osaa sanoa, koska en tuollaista ole ikinä omistanut.

Listaan tähän omia kokemuksiani otsikossa mainituista merkeistä.
 
Minusta on äärimmäisen harmillista, että ihmisille tulee Ibanezista aina ensimmäisenä mieleen RG-sarjan halpishevikirveet, kun kyseisellä merkillä on valikoimassaan äärimmäisen laadukkaita keppejä ihan laidasta laitaan: aina puoliakustisista ja muhkeista jazzbokseista erittäin laadukkaisin Les Paul-jäljennöksiin, Artist-sarjaan sekä tähän uuteen, hinta/laatusuhteeltaan erinomaiseen Artcore-sarjaan. Etenkin 70-80 -luvuilla Japanissa tehdyt Ibanezit ovat nykyään keräilijöiden suosiossa ja itse 1981 tehdyn FA-100:n omistajana ymmärrän hyvin, miksi asia näin on. Onhan monilla varsin nimekkäillä kitaristeillakin signature-malli nimen omaan Ibanezilla: George Benson, Pat Metheny, John Scofield, Steve Vai ja Frank Gambale vain muutamia mainitakseni.
 
Ibanezin 808- ja 9-sarjan efektithän ovat varsin legendaarisia pedaaleja, joista jotkut keräilijät ja ammattimuusikot ovat valmiita maksamaan koviakin hintoja. Esimerkkinä vaikkapa Tubescreamerit, joiden hinnat kohoavat välistä ihan järjettömiin lukemiin, vaikka yleensä samat soundilliset ominaisuudet on mahdollista saavuttaa huomattavasti halvemmallakin. Itselläni löytyy oranssi OD-850, josta irtoaa soundi, jota en ole toistaiseksi kuullut vielä missään muualla. Kyseistä pedaalia valmistettiin vuosina 1974-1976. Lisäksi laudassani on ykkössoolosäröpedaalina Ibanezin Tube King TK999, jonka valmistus on myös lopetettu. Kyseessä on 12AX7-putkella varustettu säröpedaali, jonka soundiskaala on hämmästyttävän laaja erittäin tehokkaan EQ:n ansiosta.
 
Peavey kerkesi jossain vaiheessa itsellenikin muodostua eräänlaiseksi kirosanaksi oikeastaan sen takia, että yläasteella musiikkiluokassa oli käytössä ainoana kitaravahvistimena jokin 80-luvun "hirvitys", josta ei tahtonut saada käyttökelpoista soundia kirveelläkään. Koulun ainut sähkökitara taisi kyllä sekin olla floikallinen RG-sarjan Ibanez, joten se siitä... Kuitenkin, pari vuotta sitten pääsin Master Recording Studiolla (Suikki Jääskän paja) testailemaan nauhoitusten välissä Peaveyn Classic 30:a ja hämmästyin, miten hyväsoundinen se olikaan. Päätin hankkia itselleni samanlaisen ja rupesin päivystämään muusikoiden.netin toria... tuloksetta, kunnes vastaan käveli etsimäni mallin isoveli Classic 50. Hinta oli vähemmän kuin mitä olin ajatellut joutuvani maksamaan Classic 30:sta, joten ei tarvinnut kahdesti miettiä kauppoja. Kyseinen vahvistin toimi ykkösvahvistimenani yli vuoden ajan: sillä heitin ainakin 50 keikkaa ilman pienintäkään ongelmaa. Voin suositella Classic-sarjaa kelle tahansa, joka etsii hyvää perussoundia, joka taipuu tarvittaessa hyvin monenlaiseen menoon: nuo vahvistimet toimivat mitä erilaisimpien pedaaliyhdistelmien kanssa hienosti.

Eivätkös 70-luvulla (vai oliko se jo 80-luvulla?) tehdyt Ibanezin Iceman-mallin kitarat ole nykyisin melkoisen arvostettuja? Olen ymmärtänyt että näin olisi. Käsittääkseni Icemanistä on julkaistu ihan viimeaikoina reissue. Ellen väärin muista, Paul Stanley käytti yhdessä vaiheessa juuri Ibanez Icemaniä.

Ei mulla ole tähän muuta sanottavaa kuin että kyllä aika monet pitävät juuri Ibanez & Peavey -yhdistelmää kaiken pahan alkuna ja juurena.
 
Kysykääpä nimimerkki Edwardilta, mitä mieltä on näistä hän...Eetu...?

Listaan tähän omia kokemuksiani otsikossa mainituista merkeistä.
 
Minusta on äärimmäisen harmillista, että ihmisille tulee Ibanezista aina ensimmäisenä mieleen RG-sarjan halpishevikirveet,
 
Halpis. Hieno nähdä, että joillekkin 700-1000 euroa on pikkuraha. Ja tottakai lauseessa on negatiivinen sävy kun kyse on hevistä.

Kyllähän RG:itä saa paljon halvemmallakin ja ne on niitä halpiksia. 700e ja ylöspäin saa jo luultavasti tosi hyvän RG:n, joka ei ole enää halpisritsa.

Ibanezin pedaaleista pidän paljonkin. Kitaroissakaan ei ole mitään valittamista.

Ibanezin pedaaleista pidän paljonkin. Kitaroissakaan ei ole mitään valittamista.
 
Jep. Itsellä on Tubescreamer TS-9 ReIssue ja on kyllä paras overdrive, jota olen kokeillut.

Täytyy kyllä ihmetellä joidenkin ihmisten sisälukutaitoa. Jucciz sanoi "RG sarjan HALPIShevikirveet", ei pelkästään RG sarjaa. Vitun pöntöt.

Lyhyesti: Ibanez ja Peavey ovat siksi niin paljon tapetilla, kun molempia valmistetaan suunnattomia määriä ja markkinoidaan erittäin aktiivisesti. Aloittelijoille niitä suositellaan sen takia, kun halvimmissakin malleissa hinta/laatusuhde on vähintään kohtuullinen. Kumpaakin voisi sanoa ns. turvalliseksi ostokseksi, mikäli soittokamoista puhuttaessa ylipäänsä mikään merkki ansaitsee yhteyteensä moista adjektiivia. Kitaraa tai vahvistinta koristava maailmanlaajuisesti tunnettu merkki vielä lisää suosiota. Tämä siis uusista laitteista puhuttaessa.
 
Omakohtaisiakin kokemuksia on riittämiin, mutta niiden perusteella en lähde sanomaan juuta enkä jaata suuntaan tahi toiseen. Tämän kummempia yleistyksiä lienee muutenkin turha tehdä, koska kummankin merkin mallisto on niin tolkuttoman laaja ulottuen halpiksista todella kalliisiin laitteisiin. Ja vanhat, jo tuotannosta poistetut mallit vielä sotkevat pakkaa.
 
Edit: Tapelkaa vain, lapset. Joulupukki tuo teille ensi jouluna lahjaksi vitsakimpun ja roimii sillä niin että tuntuu.

Ja arvelit tämän tiedon kiinnostavan useitakin mnetin käyttäjiä?
Pitäkää nyt ne päänne kiinni ja hoitakaa kiukuttelunne pikaviestein.
 
Korjasin vain virheen.

Korjasin vain virheen.
 
Päästetäänkö nykyään 14-vuotiata kesäduuniin? Ei ainakaan pari vuotta sitten päästetty.

Päästetäänkö nykyään 14-vuotiata kesäduuniin? Ei ainakaan pari vuotta sitten päästetty.
 
Pää kiinni nyt!! Kysy pikaviestillä jos noin paljon kiinnostaa.

Päästetäänkö nykyään 14-vuotiata kesäduuniin? Ei ainakaan pari vuotta sitten päästetty.
 
Riippuu hiukan duunipaikasta. Entäs, eikös sulla ollut oikea vakituinen työpaikka ollut jo useita vuosia ainakin kamalistasi mukaan?

Tämä henkilövaino saavuttaa jo koomisia mittasuhteita.
 
Sen sijaan, että Ben_D olisi voinut laittaa ketjuun omakohtaisia kokemuksia vaikkapa Peaveyn 5150:sta, hän äityi morkkaamaan Juccizta vaikka jälkimmäinen oli tapojensa vastaisesti asialinjalla. Voisi tässä melkeinpä itse kukin pukareista jättää oman kykenemättömyytensä järkevään keskusteluun lähinnä omaksi asiakseen.
 
-MacGyver
 
PS. Niin, ja kai te tiedätte, mitä tu queque tarkoittaa?

Totean vielä isompaan ääneen: Hoho!
 
Ymmärrättehän, lapsikullat, että lause "Minusta on äärimmäisen harmillista, että ihmisille tulee Ibanezista aina ensimmäisenä mieleen RG-sarjan halpishevikirveet" ei tarkoita sitä, että kaikki RG:t ovat kaikki halpiksia.
 
Ymmärrän kyllä itse, että haluatte ymmärtää kaiken sanomani joka tapauksessa väärin, joten siltä osin tässä ei ole mitään uutta.
 
Vai että LAPSIkullat; voit lienee puhua yksikössä.
 
Mutta asiaan:
 
Mitäs nää SZ sarjan Ibanezit? Näyttäis mielenkiintosilta.
 
Sen sijaan, että Ben_D olisi voinut laittaa ketjuun omakohtaisia kokemuksia vaikkapa Peaveyn 5150:sta, hän äityi morkkaamaan Juccizta vaikka jälkimmäinen oli tapojensa vastaisesti asialinjalla.
 
Olen kertonut ko. vahvistimesta mielipiteeni aika moneen kertaan kuten varmaan moni muukin sellaisen omistava.

Ei mulla ole tähän muuta sanottavaa kuin että kyllä aika monet pitävät juuri Ibanez & Peavey -yhdistelmää kaiken pahan alkuna ja juurena.
 
Kysykääpä nimimerkki Edwardilta, mitä mieltä on näistä hän...Eetu...?
 
Tai kysykääpä multa. Neljä Ibanezia (yksi basso 3 kitaraa) on matkaan tarttunut ja kyllä mun käteen on toimivia vehkeitä kaikki ibanezit ovat myös kavereikseen saaneet Peaveyn ja helvetti en voisi olla tyytyväisempi saundiini. Vanhaa Peaveytä en ostaisi(niitä 80-lukulaisia) enkä halpis floikkatalla rgtä, mutta kun nuo kaksi kirosanaa on rajattu pois on on molemmilta merkeiltä jäänyt käteen pelkkää hyvää.