Yleistä keskustelua musiikista ›

Yks tuttu rumpali oli studiosession jälkeen, että kerrankin osui klikille kaikki ja kulki kun hirvi. Tutkittiin hommaa kun kuulosti _erittäin_ ihmeelliseltä. Bassari oli kyllä aina ykkösellä, mutta virveli vahvasti jäljessä omasta iskustaan, eikä ikinä samassa kohtaa. Arvatkaa laahasko. Eli treenata pitää sen klikin kanssa ennen studiota ja paljon.
 
Rumpali määrää yleensä tempon silleen, että rumpali pitää bändin kasassa ja muut nojaa rumpaliin.(siksi se kai on rumpalille hankalaa tuo klikkihomma, joku muu määrääkin rumpalin tahdin, eikä rumpali saakkaan soittaa miten sattuu.) Mutta oikeasti tempon sanelee laulaja. Laulun mukaan pitää rumpalinkin soittaa, mutta ei vasta ekasta säkeistöstä lähtien vaan biisin alusta. Siksi se tempo pitää pystyä jostain tsekkaamaan ennen kuin laskee biisin käyntiin. Jos vokaalit lahaa kuulostaa kappale helposti tylsältä ja jos se sisältää jotain äärivenymisiä laulajalle, biisi voi kuulostaa myös... siltä että bändillä on huono laulaja, ukko ei osaa vetää. Liika nopea tempo voi pilata koko fiiliksen kun vokalisti joutuu vetää tekstiä hengästymiseen asti.
 
Miettikää Don Huonojen Seireeni-biisiä jollain ylitempolla. "heiseireenirvoenkelisylikuinsanapalava... jotain" Kallen piti vetää henkeäkin jossain vaiheessa. Tai sitten "heei seiireeni riiivo enkkeli".
 
Joskus se biisin tempo homma on tosi pienestä kiinni. Pari pykälää lisää vauhtia ja biisissä on ihan eri draivi. Klikin käyttö biisiä opetellessa (yhteissoittoa treenatessa, livesovitusta värkätessä) on siitä hyvä homma, että löytyy helpommin se biisin oma tempo ja sitä on helpompi muuttaa kuin silleen "ota vähän hitaammin/nopeammin" Se on niin suhteellista, että mitä se "vähän" kellekin tarkoittaa.
 
Ja sit se, että mitä tehdä jos se homma menee keikalla jotenkin sekaisin/yllätyksiä tapahtuu. Kovalevyissä ja md:issä on yleensä STOP-nappula. Se joka käyttää konetta painaa nappulaa ja biisin voi vetää aina luomuversiona loppuun. Hyvän biisinhän pitäää kantaa mies ja kitara -systeemilläkin eikös? Eli ei panna sinne kovolle/md:lle/muulle taustalle mitään niin elintärkeää, ettei keikkaa voi vetää ilman sitä. Toki voi tuntua pahalta kun biisiä kuljettava looppi jää pois, mutta sitten pitää eläytyä siihen tilanteeseen kesken biisin.
 
VAikka osaiskin biisit unissaankin, niitä pitää osata myös vähnä varioida lennosta. Ja mun mielestä rumpalin variointi ei tarkoita temponmuunnoksia. Toki kertsiin voi saada draivia pikku temponkiristyksellä(Prime sth:n Don't worry 'bougt me -biisi) mutta laahausta ja kiilausta tai huonoa soittoa on turha selitellä, että kun mä fiilistelin. Monesti se laahausfiilis on parempi tehdä basistin avuin ja kertsissä voi kiilata kitaroilla ihan aavistuksen. Jos rumpali sekaa tempojen kanssa on usein tuloksena huojuvan kuuloista huttua. ei pysy kasassa sitten millään.
 
Tuo virvelin eläminen, mistä mainitsin alussa kuulosti siltä, että bändi ei pysy kasassa, ei sitten yhtään mitenkään. Että mikä hemmetti siinä on kun tämä kuulostaa ihan kummalliselta. Ei ollut tiukkuutta havaittavissa.
 
Omalla bändillä md:ltä pärähtää lähinnä kosketinosastoa, mutta vois vetää ilmankin pakon edessä. Ne on vaan lisäväriä kun kahden kitaran suomirok on aika tylsää yksinään, meidän mielestä. Rumpali eläytyy kyllä klikin kanssakin ja käyttää sitä klikkiä osana soittoa, tavallaan. Se kertoo sille missä mennään, ei niinkään, et mitä lyödään. Kohkaa ihan sopivasti vaikka välillä klikutusta kuunteleekin. Joka biisissä ei oo taustoja.
 
Kannattaa muuten myös laittaa ne taustat vakaimmalle mahdolliselle vehkeelle ja sijoittaa se niitä pyörittävä kone järkevästi lauteille. Meillä on md, ei ole hypännyt koskaan, ainoa vika on yhdessä biisissä oleva puolen sekunnin tauko taustassa kun yks levy on saanut naarmun. Arvatkaa huomaako sitä kukaan muu? :D Toisilla on a-dat ja kovalevyhommat, vakaita ovat olleet. Tietsikatkin tiettyyn rajaan. Tsekatkaa itsellenne sopivin.