Rock, pop, alternative ›

motley crue, TS, W.A.S.P., skid row... on tässä keskustelussa ihan helposti kovimmat. muut ovat jotain sinnepäin olevia posettajia. Poison on näistä kaikista kamalin & suoraan sanottuna säälittävä.

Jotkut täällä jo väitti Motley Crüeta sukkahousuheviksi. Varmasti on joitain bändejä jotka joku on määritelly sukkahousuheviksi ja ne kuulostavat silti mielestäsi hyvältä!
 
Motley Crue oli sukkahousuheviä, ja niin oli Twisted Sisterkin, ja jopa WASP. Kaikki noi kasari-spandexihmeet oli, ihan sitä myöten että rajan sillä puolen on KISS ja tällä puolella (katurockpuolella) toi mainittu Dictators, yksi senaikaisista lempibändeistäni, muuten.
 
Mä myös olen samaa ikäpolvea Feg'n ja Chemon kanssa, eikä rock ole mulle suinkaan yhtä väljä käsite kuin se nykyään on. Jos joku noista hevi-ihmeistä olikin rokkia, niin se oli sitten Hard Rockia, ei suinkaan katurockia. Rock loppuu metallipäässään Motörheadiin, sen tuolla puolen ei oo katu-uskottavuutta.
;-)
 
(Tai jos se teitä lohduttaa, vedetään se raja missä rokki loppuu ja hevi alkaa 70-80-lukujen Alice Cooperin ja KISSin väliin. Katurock on sitten jotain ihan muuta, tuo oli sen raja, että ollaan ylipäänsä rokkia.)
 
Näin täällä.

Meidän kulmilla tuollaista sanotaan sukkahousuheviksi. Katurockia on esimerkiksi Smack, Hanoi Rocks, Johnny Thunders & The Heartbreakers jne.
 
Näin on näppylät

No sitten se on tukkaheviä. Ameriikan kielellä tuo termi on Hair Metal, ja sillä viitataan juuri Moron Crew:hon, Poisoniin, Faster Pussycatiin, Skid Row:hon jne...
 
Ei tässä ole tarkoitus olla mikään skenepoliisi tms, mutta mun mielestä rokilla ja heavyllä on aika iso ero, ja noi sun mainitsemat bändit on justiinsa tommossta kevytheviä, mikä ei rokkaa. Kyllä mun mielestä jollain Skid Row:lla on jokunen hyvä biisi, mutta ei ne silti ole mitään räkäistä katurokkia kuten Johnny Thunders & The Heartbreakers.
 
Täsmälleen. Sukkahousuhevi on sekoitus glamrockia ja hardrockia, jossa vedetään yli joka mahdollisella tasolla. Minä en siitä tykkää, mutta se on vain mun ongelma.
 
Ihan eri asia on sitten -50-luvun rock and rollista, Rolling Stonesista, bluesista ja soulista lähtenyt The Stooges, MC5 ja New York Dolls, joista kehittyi myöhemmin monenlaisia eri muotoja, joita tavataan sanoa punkiksi tai katurockiksi.

Voi olla etten tiedä, mutta jos tarkoitin sitä kaveria, joka löysäili siinä pehmoporno-orkka Whitesnakessa rintakarvat föönättyinä ja minivoguet päässä, niin joo, tiedän. Päätä sä!
 
Päätän; Whitesnake oli pehmoporno-orkka vain hetken aikaa, jos silloinkaan. Coverdale aloitti ansiokkaan laulu-uransa Deep Purplen solistina -73, silloin ei minivogueista tai muista ollut tietoakaan, eikä heti sen jälkeen jatkunut Whitesnakekaan järin naisellinen ollut. Tuossa 80-luvun lopussa oli Coverdalella hieman semmoinen kukkomaisempi kausi röyhelöineen ja kiharoineen, mutta se päättyi viimeistään -92 julkaistuun Coverdale-Page levyyn, jolloin oli palattu perusasioiden pariin niin ulkoisesti kuin musiikillisestikin.

80-luvun lopun "räkäkatuglam-rock"bändeistä jäi mieleen muutama aika kova.Circus of Power,Little Caesar,Dirty White Boy,Rhino Bucket. Olihan näistä kyllä Glam kaukana,mutta Rokenrollia niin vitusti.

Mikäli nyt olen ymmärtänyt ns. vanhan koulukunnan äsitteen "katurockista" niin Melrosehan on sitä kovimmillaan. Suosittelen kaikimme musiikista kiinnostuneille.

Mikäli nyt olen ymmärtänyt ns. vanhan koulukunnan äsitteen "katurockista" niin Melrosehan on sitä kovimmillaan. Suosittelen kaikimme musiikista kiinnostuneille.
 
Melrose on kyllä kova! En kyllä levyjä omista, mutta olen nähnyt livenä ja coveroivat Patti Smithin "Rock'n'Roll Nigger" biisin joten on ne pakostikin sitten rock. Ja "Devil Calling" biisin äänittivät ensimmäisenä. Sekin on rock juttu.
 
Mutta Melrose soittaa tiukemmin kuin monet tässä ketjussa mainitut katurockbändit, tai ainakin tiukemmin kuin Smack tai JT & The Heartbreakers. Joten en mä osaa sanoa onko ne ihan sitä katurockia, mutta eipä sillä väliä. Rokkia se ainaski on.

Mutta Melrosella soittaa tiukemmin kuin monet tässä ketjussa mainitut katurockbändit, tai ainakin tiukemmin kuin Smack tai JT & The Heartbreakers.
 
Lähes kuka tahansa soittaa tiukemmin kuin JT And the heartbreakers.

Lähes kuka tahansa soittaa tiukemmin kuin JT And the heartbreakers.
 
Mutta ei mageammin.

Motley Crue oli sukkahousuheviä, ja niin oli Twisted Sisterkin, ja jopa WASP.
 
Kaikki kunnia kirjastasi, ja muutakin hyvää, mutta älä kehtaa häpäistä Waspin kaltaista yhtyettä (tai pikemminkin artistia nimeltä B. Lawless) kutsumalla sitä "sukkahousuheviksi", ja laittamalla sen samaan porukkaan Mötleyn ja Fisted Sisterin kanssa.
Kyseessä on paljon taidokkaampi ja hienostuneempi orkka, kuin mitä esimerkiksi Mötley Crue ikinä voisi olla.
Ja jos se johonkin tarvitsee lokeroida, niin kutsukaa sitä vaikka glam-metalliksi, kuten itse Lawless, ja kaikki yhtyettä enemmän kuin kerran kuunnelleet. Ja kyseessä on täysiä katujätkiä, paitsi olihan siellä se playboysta revitty tyyppi myös. Mutta sekin oli Blackien sanoin: "Mean motherfuckin' man".
Vuodatusta, vuodatusta...

Lähes kuka tahansa soittaa tiukemmin kuin JT And the heartbreakers.
 
Tätä on nyt vaikea selittää, mutta kun on Jerry Nolan rummuissa ja Johnny Thunders kitarassa, lopputulos ei ehkä ole mitään kaikista tiukinta rokkia, mutta se on vaan jotenkin ihan helvetin hyvän kuulosta. Ja LAMF on ihan riittävän tiukasti soitettu levy mun mielestä.

Motley Crue oli sukkahousuheviä, ja niin oli Twisted Sisterkin, ja jopa WASP.
 
Ilmeisesti tässä nämä ikäluokka-asiat tosiaankin vaikuttaa. En minäkään voinut silloin näiden orkesterien ilmestymisen aikaan niitä pitää juuri Sleepy Sleepersiä kummempana musiikkina. Enkä kyllä edelleenkään. Paitsi että Sliippareita tulee kuunneltua edelleenkin sopivissa tilanteissa. Kaikkien noiden kolmen kuuntelua yritin niiden eka levyjen aikoihin, mutta ei sitä vakavissaan voinut tehdä. Sirkkelimunat, pentagrammit ja hassut videot. Siinä kiteytys noista. Minun muistoissani. No offence, only opinion.

Mutta ei mageammin.
 
Se on kyllä totta, ei Rollaritkaan soita kovin tiukasti, mutta ovat silti maailman ainoa Rolling Stones. Siinon vaan joku svengi!

Ja LAMF on ihan riittävän tiukasti soitettu levy mun mielestä.
 
Tuliksiitä muuten sillon joskus 80-90 luvun taitteessa joku remix tai sellanen versio? Mis oli kannetkin muutettu?

Kaikki kunnia kirjastasi, ja muutakin hyvää, mutta älä kehtaa häpäistä Waspin kaltaista yhtyettä (tai pikemminkin artistia nimeltä B. Lawless) kutsumalla sitä "sukkahousuheviksi", ja laittamalla sen samaan porukkaan Mötleyn ja Fisted Sisterin kanssa.
Kyseessä on paljon taidokkaampi ja hienostuneempi orkka, kuin mitä esimerkiksi Mötley Crue ikinä voisi olla.
Ja jos se johonkin tarvitsee lokeroida, niin kutsukaa sitä vaikka glam-metalliksi, kuten itse Lawless, ja kaikki yhtyettä enemmän kuin kerran kuunnelleet. Ja kyseessä on täysiä katujätkiä, paitsi olihan siellä se playboysta revitty tyyppi myös. Mutta sekin oli Blackien sanoin: "Mean motherfuckin' man".
Vuodatusta, vuodatusta...
 
Onko sana "hienostunut" nyt ihan varmasti paikallaan tässä?

Tuliksiitä muuten sillon joskus 80-90 luvun taitteessa joku remix tai sellanen versio? Mis oli kannetkin muutettu?
 
LAMF Revisited tuli '84 ja LAMF The Lost '77 Mixes tuli '94. Molemmat siis ovat eri miksauksia kuin tuo alkuperäinen albumi. Mulla itelläni on toi LAMF Revisited.

Onko sana "hienostunut" nyt ihan varmasti paikallaan tässä?
 
Samaa mietin..

Mä tykkään kasari musasta. En jaksa lokeroida mihin wasp tai mötikät kuluu tai ei kuulu. Kolahtaa vaan niin maan perkelesti! Show meinikiähän se waan on ja sen tarkoitus on viihdyttää ihmisiä! Jos haluat olla tylsä snobi ja jättää kaiken tuollaisen "pelleilyn", mene ihmeessä kattomaan jotai dream theateria ja tuumimaan oliko kitarat paremmassa vireessä kuin viime vuoden kesäkuun 17. päivä ulkoilma keikalla +20C ilmassa. joo... You Wanna Rock, You Gotta Roll !