Bänditoiminta ›

Mutta se on kuitenkin enemmän sellasta hienosäätöä.
 
Mä vielä takerrun tähän, koska alkuperäinen kysymys koski aloittelemista, ja koska kyse on niin tärkeästä harjoittelumetodista että sen väheksyminen olisi järjetöntä.
 
Karkeasti ajateltuna voi ajatellakin kuten hgr aikaisemmin esitti. Esim. hyvän rytmitajun omaava aloitteleva rumpali pystyy soittamaan beatkomppia tarkemmin tahdissa kuin rytmitajuttomampi kaverinsa. Mutta esim. filleihin menoissa ja tuloissa näkee, onko rumpali opetellut soitintaan: hyvänkin rytmitajun omaavat soittajat tumpuroivat soittoharrastuksensa alkuvaiheessa tuollaisissa kohdissa. Ja kyse on treenaamisen eikä lahjakkuuden puutteesta.
 
Mä lisään vielä, että erittäin monelle soittajalle metronomitreenaus on VÄLTTÄMÄTÖNTÄ, eikä mitään hienosäätöä jota voi tehdä tai jättää tekemättä sen mukaan mikä nyt sattuu huvittamaan. Tai sen mukaan miten kovana jätkänä itseään pitää.

Karkeasti ajateltuna voi ajatellakin kuten hgr aikaisemmin esitti. Esim. hyvän rytmitajun omaava aloitteleva rumpali pystyy soittamaan beatkomppia tarkemmin tahdissa kuin rytmitajuttomampi kaverinsa. Mutta esim. filleihin menoissa ja tuloissa näkee, onko rumpali opetellut soitintaan: hyvänkin rytmitajun omaavat soittajat tumpuroivat soittoharrastuksensa alkuvaiheessa tuollaisissa kohdissa. Ja kyse on treenaamisen eikä lahjakkuuden puutteesta.
 
Mihinkäs se hyvä rytmitaju hukkuu niitä fillejä soittaessa? Kyllä mä näkisin että nimenomaan lahjakas soittaja ei kadota taimia filleissäkään vaikkei olisi koskaan kuullutkaan mistään metronomeista. Treenauksen puutteesta voi olla kyse, mutta ei niinkään metronomin puutteesta. Siihen metronomiin ei vaan mun mielestä kannata tukeutua liikaa. Ei mulla muuta.

Siihen että joutuu keskittymään motoriseen suoritukseen, eikä siihen että svengaa sen sisäisen groovensa tahdissa. Täähän on ihan simppeli ja yleinen asia - etkö ole koskaan törmännyt tähän?
 
Miten niin "joutuu" keskittymään motoriseen suoritukseen. Ideahan on juuri se että soittaminen olisi rentoa eikä groove hukkuisi matkan varrella. Tämän vuoksi kannattaa treenata fillit tai mitkä vaan kuviot hitaasti ja rauhallisesti ja nostaa nopeutta maltillisesti hukkaamatta rentoutta ja groovea.
 
Tämä on nyt mennyt tämmöiseksi ihme eipäs-juupas-jankkaamiseksi. Kaikille aloittelijoille tiedoksi, että hgr:n eriävästä mielipiteestä huolimatta metronomin kanssa treenaaminen on todellisuudessa ehdottoman tärkeä asia, ja monelle huippulahjakkaallekin soittajalle välttämätöntä.
 
Niin on mennyt ihme jankkaamiseksi. Mulla on vaan oma mielipiteeni, enkä oo sitä väittäny ainoaksi oikeaksi. Mäkin voisin ihan yhtä hyvin etsiä 100 huippusoittajaa jotka EI käytä metronomia, ja todeta sen perusteella että metronomin kanssa treenaaminen on ehdottoman turha asia, ja monelle huippulahjakkaallekin soittajalle tarpeetonta.
 
Jos on joku aloittelija joka "ei pysy tahdissa", ei siitä tule huippusoittajaa vaikka kuinka treenaisi metronomin kanssa. Tätä mieltä minä olen.

Jos on joku aloittelija joka "ei pysy tahdissa", ei siitä tule huippusoittajaa vaikka kuinka treenaisi metronomin kanssa. Tätä mieltä minä olen.
 
Jep, kaikista ei tuu huippusoittajia. Se on fakta.
 
Sen sijaan mä komppaan Chemoa. Nuornamiesnä ekoissa bändeissä luulin, että raivokas asenne ja täydellinen omistautuminen, ja kohtuullinen luontainen musikaalisuus olisivat riittäneet. Vasta jälkeenpäin ymmärsin hävetä - miten hirveältä rävellykseltä sen onkaan täytynyt kuulostaa muiden korvissa.
 
Metronomi, klikki ja rumpukone ovat myös mulle olleet se treenikaveri, jonka kanssa saadaan villisti ryöppyävistä musiikillisista päämääristä jotain kuulijoillekin kelpaavaa. Sitä yritys-erehdys -metodia voi vain tiettyyn rajaan kutsua grooveksi, oikeasti groovatessa tiedetään niin hyvin miten tehdään, että osataan tehdä aivan miten vain.
 
Kompin tarkkuuden ja nopean tempon jaksamisen treenaamiseen suosittelen kaikille kielisoittajille lisäksi rumpuharjoittelua - käykää muutaman kuukauden ajan päivittäin yksin hakkaamassa tunti, pari rumpuja (ihan suoria komppeja, nelosia, ehkä jotain paradiddleä), ja käsien tarkkuus paranee kuin itsestään. Sen jälkeen kannattaa olla ainakin muutaman tunnin tauko, ennen kuin yrittää omaa soitintaan, noi ei toimi peräkkäin, kuten ei bassolla ja kitaralla peräkkäin voi vetää täyttä settiä samana päivänä niin että soundaa hyvältä (vaikka vain toista instrumenttia kyllä jaksaa jauhaa kahdeksan tuntia putkeen, vaihto välillä ei onnistu kun tatsi on niin eri), eikä soittopäivänä voi piirtää hyvän näköisiä kuvia.
 
Muuten, metronomihajoittelun ei tarvi olla tylsää. Mulla esimerkiksi iso osa kotisoitosta koostuu siitä, että äänittelen biisejä ja biisiluonnoksia. Silloin takana on koko ajan klikki tai konekomppi - siis metronomi - ja lisäksi soitto tallentuu koko ajan eikä pienintäkään virhettä saa anteeksi. Seuraavaa raitaa vetäessä kuvio on taas monimutkaisempi, kun pitää rakennella edellisen raidan ehdoilla. Kotiäänittely on hemmetin hyvää treeniä, ja sen jälkeen tuntuu rennolta treenata osia metronomin kanssa, kun äänitys ei oo päällä eikä virheistä siis sakoteta
:-)
 
Aika aikaa kutakin. Tietenkään en pistä mitään tikittämään, kun otan kitaran seinältä ja soittelen niitä näitä. Mutta kyllä taimia pitää treenata koko ajan, edelleenkin. Ainakin mulla kädet hidastuu heti treenien puutteessa, ja se häiritsee itseä nykyään jo ennen kuin muita - onneksi.

treenaamalla pystyy parantamaan soittamistaan. rytmissä pysymistä myös. mutta jos ei ole minkäänlaista rytmitajua on sitä vaikea kehittää treenaamisella, ei se ainakaan kovin kummoiseksi tule.

treenaamalla pystyy parantamaan soittamistaan. rytmissä pysymistä myös. mutta jos ei ole minkäänlaista rytmitajua on sitä vaikea kehittää treenaamisella, ei se ainakaan kovin kummoiseksi tule.
 
Motoriikka ei automaattisesti pysty toistamaan sitä, mitä aivot käskee. Sitä pitää harjoittaa.
 
Aika lailla toivottomistakin alkuasetelmista pystyy koko ajan treenaamalla harjoittamaan hyvää soittoa. Ajatellaan vaikka Steve Morsea, joka soittaa 'vääräkätisesti' ja joutuu sen vuoksi harjoittamaan näppäilykättään kymmenkertaisesti siihen, mitä 'omakätinen' kitaristi joutuisi. Hän teki aloittaessaan sen erehdyksen, minkä aloittelijat usein - luuli, että hyvä soittotaito tarkoittaa kuvioita ja vaikeita sointuja. Sitten kun selvisi, että helpoinkin sointu riittää, kunhan näppäily on tarkkaa, oli tottumus jo toiskätisessä kitarassa.
 
Hyvä soitto on tarkkaa soittoa. Se vaatii treeniä.

Motoriikka ei automaattisesti pysty toistamaan sitä, mitä aivot käskee. Sitä pitää harjoittaa.
 
Aika lailla toivottomistakin alkuasetelmista pystyy koko ajan treenaamalla harjoittamaan hyvää soittoa. Ajatellaan vaikka Steve Morsea, joka soittaa 'vääräkätisesti' ja joutuu sen vuoksi harjoittamaan näppäilykättään kymmenkertaisesti siihen, mitä 'omakätinen' kitaristi joutuisi. Hän teki aloittaessaan sen erehdyksen, minkä aloittelijat usein - luuli, että hyvä soittotaito tarkoittaa kuvioita ja vaikeita sointuja. Sitten kun selvisi, että helpoinkin sointu riittää, kunhan näppäily on tarkkaa, oli tottumus jo toiskätisessä kitarassa.
 
Hyvä soitto on tarkkaa soittoa. Se vaatii treeniä.
 
Treeniähän se vaatii, ilman muuta. Mutta ei noi Morsen asetelmat mitkään toivottomat olleet. Hänhän itse on sanonut että tuntui luontevalta soittaa juuri noin "vääräkätisesti". Eikä sillä muutenkaan ole mun nähdäkseni juuri merkitystä. Alkuvaiheessa se tekniikka kun ei ole kummassakaan kädessä kovin kummoinen.

Treeniähän se vaatii, ilman muuta. Mutta ei noi Morsen asetelmat mitkään toivottomat olleet. Hänhän itse on sanonut että tuntui luontevalta soittaa juuri noin "vääräkätisesti". Eikä sillä muutenkaan ole mun nähdäkseni juuri merkitystä. Alkuvaiheessa se tekniikka kun ei ole kummassakaan kädessä kovin kummoinen.
 
Ei, mutta vääräkätinen tekniikka vaatii enemmän jatkuvaa harjoitusta, valitti Morse myöhemmin. Alussa toki homma palkitsi nopeammin, kun soinnut ja kuviot lähti helposti.

yks mun kitaransoiton opettajista joskus sanoi että on parempi niin että virhe kuuluu kun se että menee rytmi sekaisin.
 
joskus kun opettelin soittamaan jotain molodiaa ja jokin sävel ei kuulunut oikein ja aloin korjaamaan sitä heti uudella pickauksella että se kuuluis oikein, opettaja sanoi että jatka vaan, virheitä sattuu mutta se että rytmi menee sekaisin on pahempi virhe kuin se että ääni kuului huonosti. silloin sekoittaa muutakin bändiä.

Mielestäni täällä möläytetyt elitistiset kommentit siitä, ettäkö luonnonlahjaksi saatua heikkoa rytmijatjua ei voisi parantaa, ovat hyvin naurettavia. Rytmitajuako ei voi harjoitella? Höpöhöpö. Rytmitaju paranee siinä missä tekniikkakin kun vain jaksaa reenata, oli se sitten kotiäänityksillä tai metronomin tahdissa.

Mielestäni täällä möläytetyt elitistiset kommentit siitä, ettäkö luonnonlahjaksi saatua heikkoa rytmijatjua ei voisi parantaa, ovat hyvin naurettavia. Rytmitajuako ei voi harjoitella? Höpöhöpö. Rytmitaju paranee siinä missä tekniikkakin kun vain jaksaa reenata, oli se sitten kotiäänityksillä tai metronomin tahdissa.
 
Olen pahoillani, ei ollut tarkoitus olla elitistinen. Vähän ihmetyttää kyllä että miksi alun perinkään ryhtyä soittamaan jotain soitinta ellei rytmitajua ole. Ts. mikä siinä musiikissa kiinnostaa jos ei siitä tajua mitään. Noh, maailma on ihmeellinen paikka.

Hyvä soitto on tarkkaa soittoa. Se vaatii treeniä.
 
Tässähän tämä tärkeä asia on kiteytettynä. Se on noin yksinkertaista.
 
Yksi aika mukava tapa harjoitella timessa soittoa on vetää taustalevyjen kanssa - nykyäänhän on paljon erilaisia nuottikirjoja joiden mukana niitä tulee, ja eräiden lehtien mukana noita tulee myös (...tosin kannattaa ehkä ennemmin ostaa kertainvestoinniltaan vähän kalliimpia nuotteja, jos € 15,- lehdessä on vain vaikkapa yksi kelvollinen kokonainen biisi yksittäisten riffien lisäksi).
 
Mutta on toki paljon muutakin mitä voi opetella ennen bändissä soittamista, tässä ketjun aloittajalle yksi idea:
 
Opettele hahmottamaan biisikokonaisuuksia.
 
Aloita vaikkapa tekemällä mielikappaleistasi sointulappuja, joihin olet tahti tahdilta (jep, vaatii laskutaitoa, useimmin pitää osata laskea neljään;) merkinnyt soinnut, ja mikset muutakin hyödyllistä, kuten stopit. Sitten tutki kokonaisuutta: mitä eri osia kappaleesta löytyy?
 
Tulevassa bändissäsi on toki kätevää, jos osaat tarvittaessa tehdä porukalle laput - niin mahdollisista omista kappaleista kuin covereistakin. Aika usein nuoremmilla soittajilla palaa aika paljon aikaa siihen, että arvotaan että "eiks hei tän jälkeen tullut sitäjatätä". Lappujen kanssa tuommoinen jää pois, ja päästään keskittymään tärkeämpiin asioihin.
 
Mutta tällaisesta on muutakin hyötyä. Opit tunnistamaan erilaisia biisirakenteita; ja kun sinulla on kokonaisuus hallussa, tulee kappaleiden ulkoaopettelustakin helpompaa. Ja myös monesta muusta asiasta: esim. jos kirjoitat omia kappaleita, on enemmän kuin hyödyllistä tietää minkälaisia rakenteita sen tyyppisessä musassa jota haluat tehdä, on käytetty (ja sitten voit käyttää tai välttää niitä, riippuen siitä mitä haluat tehdä).

Ajatellaan vaikka Steve Morsea, joka soittaa 'vääräkätisesti' ja joutuu sen vuoksi harjoittamaan näppäilykättään kymmenkertaisesti siihen, mitä 'omakätinen' kitaristi joutuisi. Hän teki aloittaessaan sen erehdyksen, minkä aloittelijat usein - luuli, että hyvä soittotaito tarkoittaa kuvioita ja vaikeita sointuja. Sitten kun selvisi, että helpoinkin sointu riittää, kunhan näppäily on tarkkaa, oli tottumus jo toiskätisessä kitarassa.
 
Tämäpä oli mulle uusi ja mielenkiintoinen tieto. Nimittäin oon vasenkätinen ja soitan oikeakätisesti. Tuntui luontevalta silloin aikoinaan, mutta nyt tuntuu, että ei millään saa pikkaustekniikkaa kuntoon. Rytmissä kyllä pysyn, mutta tuppaa olemaan vähän epätasainen tatsi noihin kieliin oikeassa kädessä.

Sama homma kun edellisellä, mutta kyllä se taimi on hyvin hallussa kiitos vuosien demojen vääntämisen ja nauhottelun. kyllähän sitä sherreddausta ja sweep pickingiä ois kiva osata, mutta on kyllä kovaa hommaa sen opettelu.

Mutta kyllä taimia pitää treenata koko ajan, edelleenkin. Ainakin mulla kädet hidastuu heti treenien puutteessa, ja se häiritsee itseä nykyään jo ennen kuin muita - onneksi.
 
Tuo on niin tosi kuin olla vaan voi. Itellä menee aina joku pari tuntia vähintään päivässä metronomin kanssa temppuillessa. Mutta jos jostain kumman syystä tulee vaikka päivän tai kahden tauko niin silloin soitto tuntuu epävakaalta, huonolta, epätarkalta ja tatsi on ihan hukassa, vaikkei kukaan muu sitä edes huomaisi. (tällähetkellä on juuri tuo olo aika viihteelle menneen viikonlopun takia)

Jos on joku aloittelija joka "ei pysy tahdissa", ei siitä tule huippusoittajaa vaikka kuinka treenaisi metronomin kanssa.
 
En olis niin varma.. Joskus aloittelijalle uusien vaikeampien rytmikuvioiden hahmottaminen voi olla hiukan hankalaa, jos ei oo taustalla "tukevaa" perusnakutusta/beattia. Mun mielestä siis metronomi on hyödyllinen, jos se auttaa näiden "alkuvaikeuksien" yli (helpottaa treenausta), jolloin soittajasta voi myöhmemin kehittyä tosi hyvä. Jos se soittaja taas jää kompuroimaan epätahdissa menevien yritystensä kanssa, voi harjoitteluinto hiipua (kun soittaja päättelee olevansa huono), eikä soittotaito/rytmitaju parane ikinä.

Olen pahoillani, ei ollut tarkoitus olla elitistinen. Vähän ihmetyttää kyllä että miksi alun perinkään ryhtyä soittamaan jotain soitinta ellei rytmitajua ole. Ts. mikä siinä musiikissa kiinnostaa jos ei siitä tajua mitään..
 
Kyllä kaikilla ihmisillä on rytmitaju - ilman sitä jopa käveleminen olisi mahdotonta. Se, mitä sanotaan rytmitajun puutteeksi on kehittymätöntä koordinaatiota.
 
Otetaan vertauskohdaksi piirtäminen. Joka toinen ihminen sanoo, että ei pysty piirtämään yhtään mitään. Kuitenkin ennen valokuvauksen keksimistä jokaisen armeijan upseerin täytyi osata piirtää, jotta saisi dokumentoitua paikat joissa oltiin. Ja he oppivat kun oli pakko.
 
Nykyään vain musiikki ja kuvataide ovat sellaisia asioita, joita ei ole pakko osata. Kyllä soittamaan opettelu on pirun paljon helpompaa kuin lukemaan opettelu.
 
Eli olen sitä mieltä että jos pystyt nauttimaan musiikista eikä sinulla ole aivovauriota tai muuta elimellistä sairautta, niin sinun pitäisi oppia soittamaan. Toisille se vain on pirun helppoa ja toisille se teettää hemmetisti töitä. - Ja useimmat joille se on vaikeaa lopettavat, koska elämässä on paljon muitakin haasteita kuin tulla mukiinmeneväksi pelimanniksi.

Eli olen sitä mieltä että jos pystyt nauttimaan musiikista eikä sinulla ole aivovauriota tai muuta elimellistä sairautta, niin sinun pitäisi oppia soittamaan. Toisille se vain on pirun helppoa ja toisille se teettää hemmetisti töitä. - Ja useimmat joille se on vaikeaa lopettavat, koska elämässä on paljon muitakin haasteita kuin tulla mukiinmeneväksi pelimanniksi.
 
Niin juuri tuota en ymmärrä, eli jos se on niin mahdottoman vaikeaa, miksi ryhtyä väkisin vääntämään. Soittamisenhan olisi tarkoitus olla kivaa. Jos se koordinaatio tosiaan on niin heikkoa että pitää veren maku suussa treenata oppiakseen ukko nooan, luulisi sen huomaavan jo ennen kuin ryhtyy soittamaan.
 
Ja tämä liittyy ensimmäiseen viestiin: ei juuri mitenkään :)

Niin juuri tuota en ymmärrä, eli jos se on niin mahdottoman vaikeaa, miksi ryhtyä väkisin vääntämään. Soittamisenhan olisi tarkoitus olla kivaa.
 
Kysypä tuota kivuutta joltain klasarimuusikolta joka istuu 9-17 jossain v-un komerossa metronomi seuranaan ja vetelee skaaloja...ja hänellehän sen pitäisi olla helppoa ;)