Yleistä keskustelua musiikista ›

Koetteko te musiikin kuuntelun visuaalisena elämyksenä? Itsellä kyseinen elementti on erittäin voimakas, tulee usein telkkarin tai videoitten katsomisen tai kirjan sijaan vain pistettyä joku kappale soimaan ja se tavallaan korvaa sen visuaalisen puolen mitkä muut mediamuodot tarjoaisivat. Tajuaakohan tätä nyt kukaan. Kyllä varmaan.

Juu.
Mä en oikeastaan tee mitään muuta kuin kuuntelen musaa... ja jos teenkin jotain, esim. nettailen tai oon kaupungilla, niin eiköhän mulla soi aina joku musa vähintäänkin jossain nappistereoissa tai jtn... Musiikki on aika iso juttu mulle... TV:tä en just tuu kattoneeks... kännykkä on paskana ja sitä rataa. Mutta netti toimii:)

Koetteko te musiikin kuuntelun visuaalisena elämyksenä? Itsellä kyseinen elementti on erittäin voimakas, tulee usein telkkarin tai videoitten katsomisen tai kirjan sijaan vain pistettyä joku kappale soimaan ja se tavallaan korvaa sen visuaalisen puolen mitkä muut mediamuodot tarjoaisivat. Tajuaakohan tätä nyt kukaan. Kyllä varmaan.
 

 
Monesti kyllä, joskaan se ei ole minulle niinkään pääasia. Oikeastaan joskus tulee ikävä aikoja, jolloin musiikkia pystyi kuuntelemaan kokonaisuutena ja ihan vain musiikkina eikä erilaisien äänien yhdistelmänä. Silloin oli ehkä helpompi tajuta niitä visuaalisiakin puolia.
 
En tiedä..
 
Olen (osaksi tahtomattani) oppinut kuuntelemaan musiikkia monella eri tavalla esim. kun itse hästää miksausjuttujen parissa niin tulee automaattisesti kuunneltua "teknisesti" panorointeja, kaikuja tai vaikka kitarasoundia.
 
Sitten kun vielä sattuu itse soittamaan muutamia instrumentteja niin tulee automaattisesti kiinnitettyä huomiota rumpukomppeihin, bassokuvioihin yms.
 
Jää monesti se kokonaisuus vaikeammin hahmotettavaksi.

Koen musiikin kokonaisvaltaisena tunne-elämyksenä, en ainoastaan auditiivisena tai audiovisuaalisena.

Niin, tarkoitus oli korostaa tuota myös-näkökulmaa. Lähinnä haeskelen vastakkainasettelua tyyliin rock, joka saa jalan vain vipattamaan jne. tai sitten jokin voimakkaita mielikuvia maalaileva musiikki, ehkä jopa fantasia ym. kirjallisuuden tyyliin eskapistinenkin musiikki. Mielestäni eri musiikkityylit voidaan kokea yksilötasolla todella vaihtelevasti, joku saa siitä kenties paljon enemmän irti kun toinen ja niin edelleen.

Koetteko te musiikin kuuntelun visuaalisena elämyksenä?
 
Hmm..jätetäänpä ne sienet ja essot rauhaan.

Hmm..jätetäänpä ne sienet ja essot rauhaan.
 
No okei, en ota tuota loukkauksena, kun et jatkossa herjaa. Kyllä musiikilla on minulle aika suuri merkitys elämysten tuottajana, ei niinkään sienillä ja essoilla (mitä se tarkoittaa, huoltoasemaa?)...
 
EDIT: pieni lisäys, pidän kyllä korvasienistä oikein valmistettuna ja sienisalaatista

No okei, en ota tuota loukkauksena, kun et jatkossa herjaa.
 
No sepä hienoa. Tuo oli muuten vitsi, olisi pitänyt kai mainita erikseen.
 
Mitä kysymykseen tulee, en havaitse musiikkia visuaalisesti..jos värejä näkee niin sitä taidettiin kutsua synaesthesiaksi (löytyy muuten loistava saman niminen bändikin). Vai olike se synesthesia. Kuitenkin.
 
Joskus musiikista tulee kyllä mielikuvia..mutta ketä tämäkin nyt sitten kiinnostaa. Mjah.

eikös se ole suomeksi synestesia? Tai sitten ei.

Kun kuuntelen hip-hoppia niin näen punaista. Olen siis synesteetikko.hoho.

 
Monesti kyllä, joskaan se ei ole minulle niinkään pääasia. Oikeastaan joskus tulee ikävä aikoja, jolloin musiikkia pystyi kuuntelemaan kokonaisuutena ja ihan vain musiikkina eikä erilaisien äänien yhdistelmänä. Silloin oli ehkä helpompi tajuta niitä visuaalisiakin puolia.
 
En tiedä..
 
Olen (osaksi tahtomattani) oppinut kuuntelemaan musiikkia monella eri tavalla esim. kun itse hästää miksausjuttujen parissa niin tulee automaattisesti kuunneltua "teknisesti" panorointeja, kaikuja tai vaikka kitarasoundia.
 
Sitten kun vielä sattuu itse soittamaan muutamia instrumentteja niin tulee automaattisesti kiinnitettyä huomiota rumpukomppeihin, bassokuvioihin yms.
 
Jää monesti se kokonaisuus vaikeammin hahmotettavaksi.
 
Alkuperäiseen sen verran (mikäli ymmärsin kysymyksen), niin en tylsisty silloin kun en tee mitään muuta kuin kuuntelen musiikkia.
 
Ja tähän ylläolevaan huomautukseen:
 
Tosiaan oikeastaan aina tulee kuunneltua musiikkia oman instrumenttinsa kannalta.. Ei sitä silloin kuunnellessa huomaa, mutta esim. silloin kun rupean yhtäkkiä miettimään, että mitenköhän se basso meni siinä biisissä (olen kitaristi) tajuan useasti, että en ole koskaan huomannutkaan bassoraitaa tms.
 
Mutta luojan kiitos en vielä tiedä ollenkaan mitä panorointi musiikissa tarkoittaa ;)

Itse kuuntelen musaa siinä mielessä visuaalisesti, että kuvittelen automaattisesti itseni siihen tilanteeseen missä musiikki on tallennettu ja sen seurauksena kumpuaa mielikuvia suu messingillä olevista muusikoista.
 
Levyillä kuuluva onnistunut ja hyvä meininki todistavat osaltaan, että tekijöillä on näkemys siitä, mitä ollaan hakemassa ja tekemässä sekä kunnioitus kanssamuusikoihin.
 
Tosi ammattilaiset pystynevät työskentelemään ja tuottamaan keskenään täysipainoista musaa siinäkin tilanteessa, että eivät ihmisinä tule välttämättä keskenään toimeen sekuntia pidempään. Voisi kuvitella, että pro-porukka osaa suvereenisti oman osa-alueensa sekä tunnistaa ja tunnustaa kolleegan ammattitaidon vaikka tämä olisi persoonana täysi paska.
 
Tiedä sitten pitäneekö paikkansa, kun en ole alalla...
 
EDIT: Ja toki hyvillä lyriikoilla tai melodioilla on taipumus piirtää välittömästi sieluun kuva siitä, mitä laulun- tai biisintekijä on ajanut takaa. Esimerkiksi sopinee vaikkapa Peter Greenin "Albatross".