Yleistä keskustelua musiikista ›

Täällä kovasti nuoriso vaahtoaa että se ja se on ihan paska kun se ei laula, sävellä, sanoita, sovita, soita itse kaikkia soittimia, tuota, äänitä, markkinoi, jakele jälleenmyyjille, suunnittele krafiikoita levykansiin, jne itse ja vain itse.
 
Eihän sellaista voi arvostaa joka ei tee kaikkea itse. Ja erityisesti on ala-arvoista ja halveksittavaa jos solisti itse ei ole markkinoinnin ammattilainen ja omista maailmanlaajuista markkinointikoneistoa. Maailmanmaineeseen noussut tuollainen marionettihan on naurettava kun sen maineen on saanut aikaan joku muu kuin se itse.
 
Sanoo täällä porukat että jos ei itse solisti ole tuollainen monitaituri niin se pääsee liian helpolla. Muut hoitaa sille kuuluvat hommat. Eihän sellaista voi arvostaa.
 
Onko se nyt aivan mahdotonta ajatella että laulutaito riittäis oikeutuksena tehdä levyjä. Taustalla on ammattitaitoinen joukko joka tekee muut hommat. Lopputuloksen markkinoi markkinointiin erikoistunut porukka.
 
Onhan se nyt joka puolella huomattu että erikoistumalla ja erikoistuneita palkkaamalla lopputulos on paras. Voihan sitä yrittää elää luontaistaloudessa käpyjä keräillen mutta siihenkään teistä ei kukaan ole valmis. On mukava kun joku ammatikseen tekee hyvin joitain asioita. Esim. panee olutta ja jauhaa makkaraa. Mä voin sit niitä kaupasta ostaa.
 
Mulle kovasti riittää jos joku on loistava laulaja. Siinä on ihan riittämiin elämäntyötä yhdelle ihmiselle. Vielä jos taustalla on osaava tiimi markkinointia myöten niin maksan mielelläni sellaisesta tuotoksesta.

Mun mielestä se että kaikki pitäisi tehdä itse, jotta voisi olla hyvä, on äärimmäisen typerä ajatus.
 
Itse teen mieluummin itse sen minkä osaan ja jätän loput sellaisille henkilöille, jotka taas osaavat tehdä ne paremmin. En voisi kuvitella yrittäväni rämpyttää jotain helvetin kitaraa keikalla laulaessani. Vaikka kitaraa jotenkin (hoho) pitelen, jätän soittamisen kuitenkin sen osaaville.
 
On hyvin turhaa selittää, että kaikki pitäisi tehdä itse. Täytyy kyllä myöntää, että en haluaisi laulaa muiden tekemiä biisejä. Mun on vain pakko saada tehdä ne itse, vaikkakin joku varmasti tekisi paljon parempia biisejä kuin minä. Mutta se nyt on kuitenkin mielestäni edes vähän eri asia.
 
Parempaa jälkeä siitä tulee, kun antaa jokaisen tehdä sitä mitä osaa.

Minä olen kyllä eri mieltä asiasta. Kyllä minä arvostan artistia/bändiä joka tekee sellaisen lopputuloksen kuin itse saa omilla avuillaan aikaiseksi. Jos ei jotain osa-aluetta osaa hyvin niin tekee sitten sillalailla kuin osaa. Tällä tavallahan sitä syntyy erilaisia, yhtyeen näkösiä, mielenkiintoisia ratkaisuja, jotka erottuvat massasta.
 
Jos kaikilla olisi sama tuottaja niin siitähän syntyisi samankaltaista persoonatonta tuotetta mitä kuulemme nykypäivän popmusiikissa.
 
Markkinoinnin, äänityksen ja jakelun hyväksyn eri henkilöiden hoidettavaksi, sillä varauksella että se tehdään artistin halujen mukaan.
 
Eli kirjoitukseni pointti: Tarvitseeko kaiken olla niin ammattimaista ja huolellisesti mietittyä? Ainakaan musiikissa, jonka pitäisi olla sydämestä tullutta taidetta eikä mitään kustannustehokasta kylmää bisnestä, jossa vain myyntiluvut merkitsevät.

Tarvitseeko kaiken olla niin ammattimaista ja huolellisesti mietittyä? Ainakaan musiikissa, jonka pitäisi olla sydämestä tullutta taidetta eikä mitään kustannustehokasta kylmää bisnestä, jossa vain myyntiluvut merkitsevät.
 
Mä en muuten sittenkään tainnut miettiä tätä asiaa aivan loppuun saakka. Tuossa on nimittäin kyllä järkeä. Molemmissa on puolensa, niinpä niin.

Minä olen kyllä eri mieltä asiasta. Kyllä minä arvostan artistia/bändiä joka tekee sellaisen lopputuloksen kuin itse saa omilla avuillaan aikaiseksi. Jos ei jotain osa-aluetta osaa hyvin niin tekee sitten sillalailla kuin osaa. Tällä tavallahan sitä syntyy erilaisia, yhtyeen näkösiä, mielenkiintoisia ratkaisuja, jotka erottuvat massasta.
 
Arvostan minäkin mutta. Olisko tällä "minä itse"-asenteella jotain osuutta asiaan kun ei Suomesta löydy maailmanvalloittajia. Ei pystytä osaajien kanssa yhteistyöhön joka kuitenkin olis avain maailmalle. No ei kaikki tietysti kaipaa edes maanlaajuista menestystä. Ei siinä mitään. Kyllä kellareita soitteluun löytyy. Ja sinne se musa pääsääntöisesti jääkin.
 
Jos kaikilla olisi sama tuottaja niin siitähän syntyisi samankaltaista persoonatonta tuotetta mitä kuulemme nykypäivän popmusiikissa.
 
Ei näitten ammattilaisten tarvitse sama tai edes samanlaisia olla. Osaajia niitten kyllä nykypäivän kilpailutilanteessa pitää olla. Nykypoppi on seurausta ihmisten mausta ja ostohaluista, ei tekijöiden persoonattomuudesta. Toki osaajat suuntautuvat segmenttiin jossa on volymiä.
 
Markkinoinnin, äänityksen ja jakelun hyväksyn eri henkilöiden hoidettavaksi, sillä varauksella että se tehdään artistin halujen mukaan
 
Näin se käsittääkseni toimiikin. Taiteilija jolla on annettavaa, ei suostu kaikkeen. Tämä nyt tosin on alue josta ainakin mä tiedän aivan liian vähän. Paljonko esim. pritneyllä on halua sanoa noista asioista ja paljonko häntä kuunnellaan. Oon saanu käsityksen että ovat melko diivoja ja jäävät kotiin jos ei heitä totella. Tiedä sitten mikä on totuus.
 
Eli kirjoitukseni pointti: Tarvitseeko kaiken olla niin ammattimaista ja huolellisesti mietittyä? Ainakaan musiikissa, jonka pitäisi olla sydämestä tullutta taidetta eikä mitään kustannustehokasta kylmää bisnestä, jossa vain myyntiluvut merkitsevät.
 
Mun pointti: Miksi ammattimainen tekotapa ja toteutus on täällä aina halveksittua? Mikä ammattimaisessa toteutuksessa estää taiteilijan näkemyksen esiintuloa? Miksi taiteilijalle ei riitä jonkun osa-alueen (esim. laulu) hallinta. Miksi musa joka myy on automaattisesti paskaa?

Terve
 
Jos rajataan homma koskemaan vain tuota ns. "luovan työn" osuutta (säv/san/sov/esitys jne.), niin onhan se hienoa, ja ainakin minä arvostan lauluntekijää/artistia/bändiä, joka tekee itse homman alusta loppuun, mutta mutta...

Eihän tässä(kään) nyt voi tietenkään olla vain yhtä totuutta. En muista nähneeni näyttelijöitä kritisoidun siitä, että nämä eivät itse kirjoita esittämäänsä tekstiä ja kovasti luovana ja taiteellisenakin työnä tuota teatterityötä kai yleisesti ottaen kuitenkin pidetään.
Kyllä säveltäjä voi vuodattaa sitä "sydänvertaan" työtään tehdessään, vaikka ei olisi hajuakaan kuka kappaleen tulee loppujen lopuksi esittämään. Tai laulaja, joka on viisitoista vuotta harjoittanut ääntään saadakseen sen soimaan haluamallaan tavalla ja tulkitessaan hienoa testiä.
Kyseessä on kyvystä kertoa tarina(!) parhaalla mahdollisella tavalla, eikä se, että tekijä on myös itse esittäjänä, takaa läheskään aina parasta lopputulosta.
 
Usein parasta tulosta saa aikaan ryhmä, jossa osaavat tyypit uskaltautuvat heittäytyä juttuun täysillä mukaan ja löytävät "saman aaltopituuden" tekijän kanssa.
 
Aivan kokonaan toinen juttu on markkinakoneistojen luomat tähtöset, joiden pääasialliset avut löytyvät ennemminkin silikonirinnoista, kuin heleästä lauluäänestä. Niistä tässä ei varmaan ollut kuitenkaan tarkoitus puhua :)

Klamydialle kaikki kunnia, nimittäin siinä on bändi joka on tehnyt lähes kaiken itse.

Omat mielipiteeni johtuvat ajatuksesta että miksi musiikin (ja koko maailman) pitää olla näin pirun kaupallista nykyään? Kauhiaa rahastusta ja ahneutta joka asiassa.
Kuten Sipe kerran haastattelussa totesi: "Eihän tässä tarttis kauheena rahaa tehdä, kunhan vain sais kulut katettua."
 
Arvostan minäkin mutta. Olisko tällä "minä itse"-asenteella jotain osuutta asiaan kun ei Suomesta löydy maailmanvalloittajia. Ei pystytä osaajien kanssa yhteistyöhön joka kuitenkin olis avain maailmalle.
 
Varmasti on. Ilmeisesti jos haluaa maailmanvalloittajaksi nykyään niin ei enää riitä omat kyvyt, vaan tarvitaan markkinointia ja imagon luontia suurella rahalla.
 
Mun pointti: Miksi ammattimainen tekotapa ja toteutus on täällä aina halveksittua? Mikä ammattimaisessa toteutuksessa estää taiteilijan näkemyksen esiintuloa? Miksi taiteilijalle ei riitä jonkun osa-alueen (esim. laulu) hallinta. Miksi musa joka myy on automaattisesti paskaa?
 
Ammattimainen tekotapa on minusta tuotteittusta.
 
Myyvä listamusiikki ei itsessään ole välttämättä paskaa, mutta minua ärsyttää tämä kun joillekin tarjotaan mahdollisuus päästä tähdeksi taustajoukkojen työllä rahan perässä (tämä ei johdu kateudesta) ja toiset tekevät ihan oikeasti töitä menestyksensä eteen ja satsaavat omat rahansa.
Tähdeksi pääsyyn pitäisi olla omaa asennetta ja halua.

Lyhyestä virsi kaunis: parhaimmillaan bändi on enemmän kuin osiensa summa. Tämä on toki klisee, mutta kuten kaikkissa kliseissä niin tässäkin on totuuden perä.
 
Jos joku mättää bänditoiminnassa niin helpointahan se on vika löytää jostain muusta kuin itsestään. Jos en ole mitään muuta oleellista oppinut bänditouhuista niin olen oppinut sen, että asioista/ongelmista pitää puhua suoraan. Tämä pätee myös elämään muutenkin. Vaikka kuinka vaikealta tuntuu aukaista suunsa niin jos on rakentavaa sanottavaa niin se kannattaa tehdä. Puhdistaa ilmaa tuollainen toiminta ja helpottaa tulevaa toimintaa. Ja voihan olla että ongelmat ratkeaa yhdellä lauseella.

Ammattimainen tekotapa on minusta tuotteittusta.
 
Sitähän se. Tuote on ainut jolla on kaupallista arvoa.
 
Ammattimuusikkouden edellytys on että soitollaan elää. Eli tuote myy. Sipekin voi harrastella musaa niin kauan kun ei paina asuntovelat eikä muut perheen ja lasten kulut. No aina tietysti voi elää sossun varassa. Varsinkin jos katsoo taiteensa vaativan taiteilijan kärsimystä ollakseen aitoa ja hyväksyttävää.
 
Mä nyt kyllä kysyn että mikä maailmanlaajuisesti tunnettu ja arvostettu muusikko tai yhtye ei olisi tarkoin harkittu tuote tänäpäivänä? Sanokaa joku.
 
Porukalla tuntuu olevan käsitys että isoilla tisseillä ja niiden anteliaalla esittelyllä plus isojen kihojen lakanoilla pääsisi maailmanmaineeseen. Ajatelkaa nyt itsekkin. Näille kihoille on joka päivä tarjolla 5000 anteliasta isotissistä pinnalle pyrkijää. Sillä tarjonnalla tyydyttyy isompikin sonni. Pinnalle yrittäviksi löytyy sitten lisäksi päteviä, koulutettuja, osaavia, loistavia laulajiakin. Niitten tissien ja ulkonäön kera.
 
Suomi on vielä senverran takapajula että täällä saattaa moisilla keinoilla saada jokusen keikan. Maailmalla on tuhansia pinnalle pyrkijöitä ja erittäin pieni osa lyö itsensä läpi. Ne jotka läpi pääsevät ja edes hetken pinnalla pysyvät ovat varteenotettavia ja hatunnostonarvoisia osaajia. Aina sieltä jokatapauksessa löytyy joku juttu miksi kansa diggaa. Turha kenenkään suomalaisen on ainakin heitä pilkata. Ja aina menestyjien taustalta löytyy osaava tiimi.

Jos kaikilla olisi sama tuottaja niin siitähän syntyisi samankaltaista persoonatonta tuotetta
 
Niinpä syntyisi.
Onneksi tuottajia löytyy joka lähtöön ja mitä se tuottaja sen bändinkanssa sitten tekee? Monesti se ei tee vaikkapa biiseille välttämättä juuri mitään! Tapauskohtaisesti tottakai mutta, jos levyllä on käytetty ulkopuolista tuottajaa ei pidä luulla että levy on automaattisesti tylsä!
 
mitä kuulemme nykypäivän popmusiikissa.
 
Ei tuo nykypäivän poppi nyt niin persoonatonta ole! Aina kun tulee joku uusi "kova" juttu niin siinä on mukana aimo ripaus kokeilumieltä ja jotain uutta. Siis silloin kun breikataan maailmanlaajuisesti ja lujaa.
 
Markkinoinnin, äänityksen ja jakelun hyväksyn eri henkilöiden hoidettavaksi, sillä varauksella että se tehdään artistin halujen mukaan.
 
Loistava artisti esim. laulaja ei monestikkaan tiedä noista seikoista mitään! Moni bändi kyllä luulee tietävänsä mutta, viisainta olisi antaa luottamus tämän alan ammattilaisille ja hoitaa se oma tontti niin hyvin kun osaa.
Kaikinpuolinen luottamus ja eri yksilöiden ammattitaito eri asioissa vie pitkälle.
 
Eli kirjoitukseni pointti: Tarvitseeko kaiken olla niin ammattimaista ja huolellisesti mietittyä? Ainakaan musiikissa
 
Hittibiisiä ei kukaan osaa määritellä ja ennalta arvata. Niinpä musiikin täytyy olla oikealla lailla hullua ja luovaa ja taiteellista ym.
 
Markkinointi, jakelu ym. tekninen puoli kannattaa taasen huolella miettiä jos biisit halutaan ihmisten kuultaviksi. Muuten ne jää varmasti nurkkiin.
Mutta, vaikka markkinointia ym. mietittäisiin kuinka ja se tehtäisiin suurilla rahoilla ei paska bändi/biisi ala toimimaan. Paska musa ei myy!
 

Kuten Sipe kerran haastattelussa totesi: "Eihän tässä tarttis kauheena rahaa tehdä, kunhan vain sais kulut katettua." ja vuokrat maksettua ja ruokaa kaappiin ja puhelinlasku ja vakuutusmaksu ja autolaina ja bensalasku ja lääkärilasku ja rumpukalvot ja ja ja...
 
Kyllä sitä rahaa pitää vähän saada jos hommaa ammatikseen tekee!
 
lmeisesti jos haluaa maailmanvalloittajaksi nykyään niin ei enää riitä omat kyvyt, vaan tarvitaan markkinointia ja imagon luontia suurella rahalla.
 
Ei ne maailmantähdet ole ennenkään tyhjästä ilmestyneet. Kaikilla staroilla juuri tv:ssä esiintynyt Elvis mukaanlukien on ollut aina mahtavat taustajoukot jotka on kovalla työllä saanet asioita eteenpäin.
 
Ammattimainen tekotapa on minusta tuotteittusta.
 
Harmi. Toivottavasti ammattilaiset vähenevät ja harrastajat valtaa alan?!
 

 
Myyvä listamusiikki ei itsessään ole välttämättä paskaa, mutta minua ärsyttää tämä kun joillekin tarjotaan mahdollisuus päästä tähdeksi taustajoukkojen työllä rahan perässä (tämä ei johdu kateudesta) ja toiset tekevät ihan oikeasti töitä menestyksensä eteen ja satsaavat omat rahansa.
Tähdeksi pääsyyn pitäisi olla omaa asennetta ja halua.
 
Ei tuo mahdollisuus kellekkään taivaasta putoa! Ei Britneylle eikä Shakiralle. Kaikilla on kokemusta jo nuoruusvuosista lähtien ja työtä takana paljon!
 
Moni ei näiden isojen tähtien saappaisiin pysty astumaan. Mitään ei tällä alalla saada. Kaikki ansaitaan.
Peruskade luonne alkaa vain kummittelemaan jos jollain menee hyvin ja itse ei vastaavaan pysty!
 
Ei se ole helppoa Jacksonillakaan vaikka tavan tallaajan silmiin voi siltä näyttää!:)

Mä nyt kyllä kysyn että mikä maailmanlaajuisesti tunnettu ja arvostettu muusikko tai yhtye ei olisi tarkoin harkittu tuote tänäpäivänä? Sanokaa joku.
 
Mä olen tämän todennut ennenkin, mutta tuodaan nyt julki toistamiseen. Monia uskottavia ja aitoja artisteja - vaihtoehtokulttuureistakin - on myös työstetty - on tuottajien toimesta mietitty imagoa, musiikillista linjaa jne. Eikä se ole kyseisistä artisteista tehnyt mitään kiiltokuvia. Vaan pikemminkin vahvistanut heidän omaa juttuaan.
 
Mun mielestäni yhteistyö on koko bänditouhun ydin. Muutenhan sitä voisi vain soitella kotona nurkassa ja jumaloida itseään. On fantastista, kun asiastaan innostuneet ja osaavat kaverit paneutuvat yhteiseen asiaan kaikella taidollaan - sellaisella taidolla, jota itsellä ei välttämättä ole. Mitä enemmän voi keskittyä siihen itselle keskeisimpään asiaan, sitä laadukkaampaa panosta pystyy touhuun myös itse keskimäärin antamaan.
 
Mun mielestäni laulaminen on ehkä paras esimerkki siitä, että ihmisen ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Olisi totaalisen absurdia narista siitä, että Olavi Virta ei ehkä hallinnut kaikkea aikansa studioteknologiaa (en tosin tiedä, vaikka olisi hallinnutkin). Olan ääni pudotti kuulijat per*eelleen tavalla, johon melkein kaikki muut eivät pysty, ja se on se, mikä on oleellista. Vai mitä?

Minulla ei ole tällä kertaa mitään sanottavaa, mutta oli pakko huikata, että hyvä että tuon paras x -sonnan sekaan tulee tällaisia keskusteluja. Loistavaa! ...vaikka siellä olikin taas tuo "nuoriso" hoho.

siis-no-siis-no saatana!
kun ne on niitä monikansallisen levy-yhtiön kadulta nappaamia isotissisiä ½ hvoria jotka saadaan autotunerilla laulamaan ja pelkästään levy-yhtiön suuruuden takia ne saa sen helposti tuottamaan rahaa sille levy-yhtiölle hypettämällä sitä oli se nyt miten pasqa tahansa!

Täällä kovasti nuoriso vaahtoaa että se ja se on ihan paska kun se ei laula, sävellä, sanoita, sovita, soita itse kaikkia soittimia, tuota, äänitä, markkinoi, jakele jälleenmyyjille, suunnittele krafiikoita levykansiin, jne itse ja vain itse..
Eikö niin että jokainen tekee sen alueen joka hoituu lopputuloksen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Miksei joku voisi hoitaakin koko musikaalisen tuotoksen omin avuin ( vaikka siinä objektiivinen näkökanta voikin olla hakusessa ) mutta markkinointi ynm. kaupallinen hässäkkä voi olla luovalle henkilölle jo liian rankkaa leikkiä. Tai sitten ei.

Tästähän tuli tiukka keskustelu. Omasta puolestani voin sanoa että sain hieman uutta näkökulmaa asiaan. Tosin pidän parista mielipiteestäni edelleen kiinni, mutta eipä se musiikkiteollisuutta kaada.

Tietysti ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Mutta jos jotain ei osaa niin pitääkö sitä sitten rahalla hankkia? Jos sinä osaat laulaa ja kitjoittaa sanoja, niin voithan sinä etsiä kaverin joka osaa tehdä melodioita ja toisen joka on haka sovittamisessa.
 
Minun mielestäni pitää tehdä eroa niitten välillä että hankitaan ammattimuusiikkoja soittamaan ja siitä että hoidetaan esim äänitys ja jakelu. Jos sinulla on valmis tuote(esim nelihenkinen "aito" bändi) niin sen jälkeenhän muut voi hoitaa enemmän ekonomisen puolen. Se on ihan eri asia kun että se sama tyyppi ensiksi luo sen tuotteen ja sitten markkinoi sitä.
 
Minä ainakin arvostan paljon enemmän bändiä jossa jäsenet eivät ole rahalla ostettuja. Esin joku Whitney H tai Frank Sinatrahan olivat pelkästään laulajia, hyvä niin, ne eivät edes yrittäneet olla enemmän(sanokaa joku vanha pieru jos erehdyn ton Sinatran suhteen ;)
 
Jamille vastaakseni, niin Coldplay tekee alusta alkaen omaa musiikkia eikä niitä ole "tuotettu". Hyvin myy. Molemmatko albumit platinaa tjsp.

Täytyy sanoa, että minä olisin niin paljon mieluummin einiinrikas muusikko, joka saa puristettua oman luovuuden tuotteensa omannäköiselleen levylle ja myytyä tätä vaikka 1000 ihmiselle, kuin suuri maailmanjulkimo taustakoneistoineen.
 
Kaikkihan on loppuunsa kiinni siitä mitä haluaa.
 
Toiset haluaa tehdä vaan omaa juttuaan ja saada vaikka kellariporukan kuuntelemaan sitä, eikä se ole esim. elinehto niinkuin minun tapauksessani.
Toiset tähtäävät isoille markkinoille isolla rahalla ja isoilla taustajoukoilla.

Joo joo,nuristiin sitä 60-70 luvullakin muutaman bändin musasta että oli niin kaupallista.Perskeles kun meni 20-30 vuotta niin huomattiin näiden olevan legendoja.