Rock, pop, alternative ›

Ai niin. Sahara Hotnightsien rumpali on helvetin kova.
 
Niin on Donnasinkin, mutta tässä piti vissiin pysyä suomalaisissa...

Negative mielestäni ei ole osoittanut mitään k.o.. asioista vaan on enemmän mediatuote kuin rockbändi. Kunnia heille siitä.
 
Negative on keikalla asiansa osaava rockbändi. Musiikista en suuremmin perusta, mutta kyllä ne tosissaan ovat. Ja niin oli yleisökin.
 
Näiden Bimbojen ja Flaming Sideburnsien ym. mielestäni melko huonosti soittavien bändien juttu on mielestäni se, että vaikka homma on aika okaisen kuuloista, niin kyllä he seisovat 100% asiansa takana, enkä näe mielessäni heitä hihittellemässä nuoruuden tekemisilleen 75-vuotiainakaan. Rock on musiikin lisäksi mielikuvia, joiden luomisessa musiikki tosin näyttelee vähintään yhtä suurta osaa kuin ulkomusiikilliset tekijät.
 
Jos musiikki toimii, on aivan samantekevää kuinka hyvin se on soitettu. Juuri noissa bändeissä on minusta svengia aika lailla. Olisi tosiaan hauska tietää mitkä ovat sitten ne sinun suosikkibändisi. Itse asiassa minusta tuntuu, että pieruprogen ja kikkelihevin edustajat hihittelevät aikaansaannoksilleen 75-vuotiaana paljon todennäköisemmin kuin nimenomaan yhteensoittoon ja bänditoimintaan yksikkönä perustavat orkesterit.
 
Ai jaa. Kuka on Zakk Wylde?

Maailman urpoin punaniska (muakin urpompi) joka käskee Les Paulia niin, että paikat lähtee hampaista. Black Label Society on bändinsä, Ozzy Osbourne sivuprojektinsa.
 
Jaha. Tuskin kiinnostaa sitten jatkossakaan.

Heh, tää vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta kähinältä, että pakko päästä mukaan!
 
Mitä Negativen ja Ultrabimbojen vertaamiseen tulee, niin mielestäni ne Bimbot on haastatteluissaan ja mediaesiintymisellään sekä myös lavaolemuksellaan osoittaneet vankkaa tietämystä siitä, mitä ovat tekemäössä ja mistä juttunsa on lähtöisin, eli siinä ei liikuta seskapäivätasoisella julkisuushakuakselilla. Negative mielestäni ei ole osoittanut mitään k.o.. asioista vaan on enemmän mediatuote kuin rockbändi. Kunnia heille siitä.
 
Muistaakseni Negativella oli takanaan yli sata keikkaa ennen kuin heistä oli yhtään juttua missään lehdessä tms.
 
Jos kerran Hanoi-akselilla liikutaan, niin eikös juuri se osoita perinnetietoisuutta, että otetaan röyhkeästi media haltuun?
 
Näiden Bimbojen ja Flaming Sideburnsien ym. mielestäni melko huonosti soittavien bändien juttu on mielestäni se, että vaikka homma on aika okaisen kuuloista, niin kyllä he seisovat 100% asiansa takana, enkä näe mielessäni heitä hihittellemässä nuoruuden tekemisilleen 75-vuotiainakaan.
 
Flaming Sideburns melko huonosti soittava bändi?!? Hoh, tulipas taas väite. Perustele.
 
Ensinnäkin bändin livesoiton tiukkuus on jotain tajutonta. Kundit reagoivat lavalla toistensa pienimpiinkin eleisiin, yleensä edes settilistaa ei ole sen tarkemmin sovittuna, vaan mitä tahansa voi tapahtua jne.
 
Peevo (KEHUMASI BALLSIN KITARISTI) ja Jukka Suksi ovat sen tason kitaristikaksikko, ettei paremmasta väliä. Jarkko Jokelainen alias Jay Burnside on "rullaavimpia", tyylikkäimpiä, dynamiikantajuisimpia ja energisimpiä rumpaleita, mitä tästä maasta löytyy. Tässä esimerkkinä Hellacoptersin rumpalin suosikkikannuttajat: "Favourite Drummers: Keith Moon, John Bonham, Mitch Mitchell, "Philthy" Animal Taylor, Jay Burnside, Dennis Thompson"
 
Aha. No sittenhän kaikkien pitäisi soittaa keikkoja ilmaiseksi tai ainakin maks. kulukorvauksella ja levyt kannattaa imuroida netistä, koska asenteella ne tekijät elää ja syö jälkiruuaksi sen kapinan.
 
Tää nyt meni vähän ohi alkuperäisestä pointista. Rockin soittamisessa LÄHTÖKOHTANA ei ole tienata rahaa (ehkä korkeintaan saada p***ua), se tulee menestyksen myötä, jos on tullakseen. Rockin estetiikkaan kuuluu tietty rappioromantiikka, ei mikään kellokorttimeininki.
 
The Balls, The Milestones, Flaming Sideburns, Popeda, Smack, Peer Gynt, miksei vaikka se Ultrabimbotkin
 
Näistä esimerkiksi Smack oli tunnettu siitä, että heidän soittotaitonsa oli aikamoisen kehno. TT Oksala sai tehdä aikamoista duunia, että sai aikaan julkaisukelpoista jälkeä. Näin olen kuullut, aikalaiset kertokoon, olenko oikeassa.
 
Sinulta nyt hukkuu pointti vähän väliä. Välillä väität, että rockissa on tärkeintä "ammattitaito" ja soittotaito, välillä tärkeintä on asenne. Välillä perinnetietoisuus on hyvä asia, välillä ei. Tekisi mieli poimia kaikki ristiriitaisuutesi ja laittaa ne vastakkain, mutta en nyt (vielä) ainakaan jaksa sitä tehdä...

EDIT: Tuli vahingossa tuplapostaus.

Jos musiikki toimii, on aivan samantekevää kuinka hyvin se on soitettu. Juuri noissa bändeissä on minusta svengia aika lailla. Olisi tosiaan hauska tietää mitkä ovat sitten ne sinun suosikkibändisi. Itse asiassa minusta tuntuu, että pieruprogen ja kikkelihevin edustajat hihittelevät aikaansaannoksilleen 75-vuotiaana paljon todennäköisemmin kuin nimenomaan yhteensoittoon ja bänditoimintaan yksikkönä perustavat orkesterit.
 
Tää mimmibändeissä yleensä onkin parasta. Soittamaan on opeteltu nimenomaan yksikkönä. Kaikki on lähteny aikanaan samalta tasolta ja instrumentit on opittu hallitsemaan bänditreeneissä, yhtenä bändin osana.
 
Kundit taas on yleensä sellasia komeroneroja, että ne tiluttaa yksinään himassa ja sitten yllättäen se soitto palvelee enemmän omaa egoa kuin bändisoundia.

Kikka.

Kikka.
 
Kikkapa hyvinkin. Ja Kärkkäisen Katakin veti siinä 80-luvulla aika rankkoja rypistyksiä. Videotkin oli silkkaa tappoa. Niinkuin esim. se Lonely eyes.

räkä ja räyhäkkyys yhdistettynä siihen taitoon (..)
 
Etkö sä ole koskaan kuullut tätä naisen/naisten esittämänä? Mä en voi tietää, mitä sä täsmälleen ajat takaa räällä ja räyhäkkyydellä, mutta voisiko se olla jotain sellaista mitä bändi L7 esitti? Koskaan kuullut heistä? Tai Girlshoolista? Entä Joan Jett? Tai Wendy O Williams? Entäs Donnasien eka levy - mitä mieltä siitä: onko tarpeeksi räkäistä ja räyhäkkää?

Etkö sä ole koskaan kuullut tätä naisen/naisten esittämänä? Mä en voi tietää, mitä sä täsmälleen ajat takaa räällä ja räyhäkkyydellä, mutta voisiko se olla jotain sellaista mitä bändi L7 esitti? Koskaan kuullut heistä? Tai Girlshoolista? Entä Joan Jett? Tai Wendy O Williams? Entäs Donnasien eka levy - mitä mieltä siitä: onko tarpeeksi räkäistä ja räyhäkkää?
 
Chemo pistää asiaa. Mä lisään listaan vielä Exene Cervenkan yhtyeestä nimeltä X.

Sinulta nyt hukkuu pointti vähän väliä. Välillä väität, että rockissa on tärkeintä "ammattitaito" ja soittotaito, välillä tärkeintä on asenne. Välillä perinnetietoisuus on hyvä asia, välillä ei. Tekisi mieli poimia kaikki ristiriitaisuutesi ja laittaa ne vastakkain, mutta en nyt (vielä) ainakaan jaksa sitä tehdä...
 
Etsi nyt vaikka ensiksi pelkästään yksi, mutta muista; älä irrota sitä asiayhteydestään. Tässä varmasti näyttääkin pointti hukkuneen, kun on joutunut vastailemaan ohi aiheen meneviin kysymyksiin. Ja itsekin olen pakkaa kyllä sekoittanut. Mutta siis; etsi yksi ristiriitaisuus asiayhteyksineen ja tuo se esiin, niin kommentoin sitä sitten.

No jos tässä vielä puhutaan ulkomaalaisista naisrokkareista, niin mainitsenpahan vaan, että PJ Harvey soitti eilen yhden kovimmista koskaan näkemistäni rokkikeikoista. Soitto oli äärimmäisen tiukkaa ja aggressiivista, svengi armotonta, laulu teknisesti moitteetonta ja sen tunnelataus pökerryttävä.

Kikkapa hyvinkin. Ja Kärkkäisen Katakin veti siinä 80-luvulla aika rankkoja rypistyksiä. Videotkin oli silkkaa tappoa. Niinkuin esim. se Lonely eyes.
 
Äy äy!

Ai niin! Roosa Voima.

No jos tässä vielä puhutaan ulkomaalaisista naisrokkareista, niin mainitsenpahan vaan, että PJ Harvey soitti eilen yhden kovimmista koskaan näkemistäni rokkikeikoista. Soitto oli äärimmäisen tiukkaa ja aggressiivista, svengi armotonta, laulu teknisesti moitteetonta ja sen tunnelataus pökerryttävä.
 
Jep, Polly Jean on osaava rouva! Soittaakos tuo muuten itse keikoillaan jotain soitinta?

Sirdickyj, oletko kuullut noista artisteista, jotka mainitsin edellisessä postauksessani?
 
Jep, olen kuullut L7:aa, Girlschoolia, Wendy O´Williamsia (sehän muuten on kuollut, mikähän se nyt olikaan se syy?), mulla oli aikanaan parikin Plasmaticsin levyä ja sitä Wendyn levyä, jonka Gene Simmons oli tuottanut, tuli kuunneltua jonkun verran, ihan jees kamaa. L7 tuli vissiin nähtyä keikallakin, oisko ollu Lepakossa, joskus 90-luvun puolvälin paikkeilla, vai olikse jo ennen. Girlschoolia tuli Motörheadin kylkiäisenä kuunneltua siks, kun ne muisti niitä aina kehua.
 
Eipä noissa mitään, ihan peruskauraa kaikki. L7 (tuolloin kun sitä kuulin, pitää käydä kuuntelemassa tuolta mainitsemasi linkin kautta uudemman kerran) ja Girschool oli aika kökköjä bändejä, Wendy O´oli laulusolisti, jonka bändi koostui miessoittajista. En mä oikeestaan sitä "räyhää ja räkää yhdistettynä ammattitaitoon" sen kummemmin peräänkuuluta, kunhan vaan yritin kuvailla, mikä mun mielestä kuvaa parhaiten sitä, mikä itselleni edustaa rock´n rollia.
 
Mitä tähän naisten rokkijuttuun ja siihen, kun joku ihmetteli, miks ei listalla näy juuri muita kuin laulajia, tulee, niin yritin vain kaivaa esiin mahdollisimman kärjistetyin sanakääntein sen, että MIELESTÄNI (etenkään Suomessa, jos jäi mainitsematta) ei ole juurikaan sellaisia naissoittajia (etenkään kitaran ja rumpujen, jotka tuovat rokkiin sitä potkua ja räkää, tästä tietenkin saa uuden sodan aikaiseksi, mutta menköön) joita jaksaisi framille nostaa. Vähiten mitään Bitch Alerteja ja Ultrabimboja, jotka onneksi eivät ole velvoitettuja hakemaan olemassaololleen oikeutusta minulta.
 
Korostettakoon vielä, että ITSE siis olen tätä mieltä, mutta silti kyllä toisaalta myönnän, että asiaansa uskova rokkibändi säväyttää aina, sivuseikka kokonaan, tykkäänkö sen musasta ja hetkauttaako sen soitto ja soittotaidot minua mihinkään suuntaan.

...Wendy O´Williamsia (sehän muuten on kuollut, mikähän se myt olikaan se syy?), mulla oli aikanaan parikin Plasmaticsin levyä ja sitä Wendyn levyä, jonka Gene Simmons oli tuottanut, tuli kuunneltua jonkun verran, ihan jees kamaa...
 
Wendy ampui itsensä.
 
Plasmatics on lois-ta-va.

MIELESTÄNI (...)
 
Joo, makuasioista on kyse. Mä jäin jotenkin sellaiseen käsitykseen, että reippaan rokin soittamista oltaisiin esitetty jotenkin naisille mahdottomana. Mutta tätähän et vissiin kuitenkaan tarkoittanut.
 
Oikeastaan ennemmin kuin sitä mikä nyt kenenkin mielestä on hyväksyttävää rokkia ja mikä ei, voisi olla hedelmällistä funtsia sitä minkälaiseen suuntaan markkinat ja kysyntä ohjaavat tarjontaa naisartistien suhteen. Jonkun menestys tuppaa poikimaan mahdollisuuksia muillekin samantyyppisille artisteille - ajatellaan nyt vaikka suomihiphoppia tai suomeksi laulettua metallia.
 
Muutama vuosi sitten alkoi olla kysyntää naisille, jotka kirjoittavat itse pop-kappaleita ja jotka kykenevät ne myös itse mielenkiintoisesti esittämään (Vilkkumaa, Tervomaa). Miten arvioisitte; olisiko markkinoilla kysyntää naisille, jotka olisivat todella ROK?

Joo, makuasioista on kyse. Mä jäin jotenkin sellaiseen käsitykseen, että reippaan rokin soittamista oltaisiin esitetty jotenkin naisille mahdottomana. Mutta tätähän et vissiin kuitenkaan tarkoittanut.
 
Kyllä mä oikeestaan vähän niinkuin siihen suuntaan vihjaisin, tarkoitin (sorry jos olin hieman epäselvä ilmaisussani), että siten, miten mun mielestäni rokkia pitäisi soittaa (=kitaraa käskeä, rumpua iskeä, jne., nimiä olen luetellut tuolla aiemmin niitä kaipaaville) en naisten ole kuullut sitä vielä tekevän. Mutta siltihän siis naiset voivat olla uskottavia asiassaan ja respectiä kaikille, jotka ovat asiansa takana, Keith Richardsista Bitch Alertin Heinieen.

Miten arvioisitte; olisiko markkinoilla kysyntää naisille, jotka olisivat todella ROK?
 
Touta tuota...onkohan markkinoilla kysyntää nykypäivänä yleensäkään kellekkään, joka on "rock"? Onhan täällä Lemonatorit ja muut, mutta tosiasiassa heidänkin kysyntänsä ainakin Suomessa taitaa olla sen syksyisin ja keväisin tahtävän suurimpien kaupunkien kiertämisen lisäksi muutamien kesäfestareiden varassa, ja siinä se. Levyjä myydään aina se vakiomäärä tietyille diggareille, loput käyttävät rahansa siideriin ja Antti Tuiskun tai Pizza Enricon uusimpaan hengentuotteeseen.