Välikysymys hra Beethovenille:
Hra Beethoven, te olette sanonut, että rakastatte metsän puuta enemmän kuin ihmistä. Oletteko te siis koskaan ajatelleet kuinka monta puuta teidän persverssi rakkautenne tappaa saadaksemme raaka-ainetta soittimien rakennusaineeksi, jotta voisimme soittaa niillä teidän mahtipontisia sinfonioitanne?
Miksi siis puita pitäisi hakata ja rakentaa niistä soittimia, vain siksi, että te hra Beethoven voisitte esitellä ja tyrkyttää omahyväisenä säveltäjänä meille kuolevaisille tekopyhän panteistisen uskonne Pastoraalisinfonian, tuon kaikista sinfonioita pitkästyttävimmän ja yksitoikkoisimman, sävelin, jonka RSO.kin tuntuu tällä vikolla rakastavan kuoliaaksi.
Meitä kidutettaneen Bonnista radioidulla konsertilla huomenna, jonka ohjelmistossa tämä puulta maistuva teos visuaalisten ärsykkeiden palvelijattarena saa pikaisen uusintansa Beethovenin perverssinä rakkaudentunnustuksena hakatuille puuparoille viuluina, alttoviuluina, sellloinka ja kontrabassoina puupuhaltimia tietenkään unohtamatta.
Onko Pastoraalisinfonia siis yksitoikkonen ja ikävystyttävä teos? mInusta on. olin nukahtamispisteessä ennen finaalia kuullessani sen radiosta RSO:n konsertissa eilen. Kiitos, ei enää puuta! "Ihmiskunnan historia on luomisen historiaa", ei pelkää politikointia ja Peen jauhamista |
Pastoraali-sinfonia on erittäin miellyttävä teos, ja siinä on sellaista värikkyyttä, jota melkein kaikista muista teoksista puuttuu. Itse pidän juuri tuollaisesta "ohjemallisuudesta" jossa ohjelmallinen elementti antaa jonkun aiheen teokselle (kuten että tämä kappale kuvaa maalaisihmisten "lystikästa yhdessäoloa"), mutta ei anna mitään sen monimutkaisempaa tarinaa. Teoksessa (varsinkin kahdessa ensimmäisessä osassa) on sellaista kepeyttä joka antaa sille omanlaisensa leiman. En pidä myöskään mauttomina luonnonilmiöiden lähes eksplisiittistä kuvausta soittimilla (linnunlaulu, rankkasateen ropina) vaan ne tuovat oman lisänsä.
Teoksen jokaisen osan teema on erittäin hyvä, eikä muodostu semmoiseksi kliseeksi mielessäni kuten vaikka saman herran viidennen sinfonian loppuosa tai seitsemännen sinfonian alku. Tosin silti minulle tämä teos on myös sellainen, että kun sitä on kuunnellut aikansa, niin siihen ei palaa enää mielellään. Tai ehkäpä joskus myöhemmin, aika näyttää.
Myrsky-osa on muuten erittäin hyvä, voittaa Tshaikovskin pateettisen sinfonian "myrskyn" kuus-nolla... Kun kuuntelee tuota, ei voi olla kuvittelematta sadetta ja ankaraa tuulta vastaan taistelevia ihmisiä ja pelloille iskeytyviä salamoita.
(Palautin Otto Klempererin 50-luvulla nauhoitetun levytyksen tästä sinfoniasta takaisin kauppaan, koska sen Lustiges -osa oli niin hidas ettei sitä voinut kuunnella. Siis oikeesti.)
EDIT: Joo, tuo kysymys puiden käytöstä on ihan onnistunutta ***tuilua. Jos Beethoven olisi elossa, olisikohan sinulla kanttia kysyä häneltä asiasta...? What's there to live for? Who needs the peace corps? |
Pastoraalisinfoniaa en tässä muuten kommentoi, kuin että pidän.
Mutta alkup. aiheeseen. Unohdit Megaterttu konserttisalien toisen rakennusaineen kiven rinnalla.
Olen inhonnut Pastoraalia ensikuulemalta tai ainakaan en ollut otettu sen vaatimattomasta ja tasapaksusta ilmeestä, varsinkin 1. osassa. Iloisten tunteiden heräöäminen maalle tultaesssa. Iloistenko? tylsien paremminkin. "Ihmiskunnan historia on luomisen historiaa", ei pelkää politikointia ja Peen jauhamista |
megatherium
sub zero
hörhö