Studiotyöskentely ›

Sen takia varmaan moni alan ammattilainen suhtautuukin epäilevästi nykyiseen moniosaaja-trendiin.Äänittäjä on ensisijaisesti äänittäjä ja kuulee asiat eri tavalla kuin esim. taiteellinen tuottaja.

Juuri noin! Monethan sekottavat vaikkapa äänittämisen ja tuottamisen toisiinsa, vaikka mun mielestä noi ovat kaksi aika eri asiaa. Tuo ns. "moniosaaminen" on kyllä suoraan sanottuna aivan hanurista...ihan bullshit-bingo-kamaa. Käytännössä se usein tarkoittaa sitä että ei osata mitään kunnolla.

Tottakai ihmiset väkisinkin oppivat kaikenlaista matkan varrelta ja osaavat vaihtaa tontteja hätäpaikan tullen, mutta mä en vaan ole edes nähnyt oikeesti pätevää "kaikkien alojen asiantuntijaa"...yleinen ilmiö sen sijaan on "kaikkien alojen sählääjä".

Tuo ns. "moniosaaminen" on kyllä suoraan sanottuna aivan hanurista...ihan bullshit-bingo-kamaa. Käytännössä se usein tarkoittaa sitä että ei osata mitään kunnolla. ".
Kyllähän noita moniosaajia maailmalta löytyy joilta homma taittuu mutta ei niitä kovin isoa poppoota ole. Tahtoo kaiken tehdessä se objektiivisuus kadota.

mmin.Totta on että noita todellisia moniosaajia löytyy mutta vähän...

No, kyllähän noita löytyy...joskus tuntuu että muuta ei löydykään kuin "moniosaajia".

Silti mä en ole oikein vakuuttunut onko lopputuote eli musa nykyään hirveen paljon parempaa nykyään kuin joskus aikaisemmin.

Parhaimmat mun tuntemat muusikot on aika harvoin olleet esim. hyviä äänittäjiä...ja virtuoosiset soittajat harvoin hyviä säveltäjiä...ja äänittäjät soivittajia...

Hirveän moni asia vaatii mun mielestä helvetisti omistautumista ja tekemistä niin että siinä olisi hyvä...jopa lahjakkailla ihmisillä. On aika perseestä että "vähän soitetaan, vähän miksataan, vähän keikkaillaan"...jos ei kaikessa ole 150% messissä ja kaikkensa homman eteen tehnyt niin turha edes tehdä.

Eräs tuntemani kapellimestari sai absoluuttisen sävelkorvan onnettomuuden seurauksena, kun hänen leukaansa laitettiin metallinpala. Jollakin tietyllä taajuudella ruuvi tms. rupesi resonoimaan......
 
Herää kysymys vaatiiko korvan harjaannuttaminen tarkemmaksi (sävelten tunnistamisessa) sittenkin jonkin fyysisen mekanismin (resonaattori tms.). Tämä on toisaalta mahdoton todistaa koska tällainen mekanismi voi olla mikä tahansa korvakäytävän resonanssista leikkauksen yhteydessä leukaan asennettuun metallinpalaan.
 
Teorioita musikaalisuudesta löytyy. Tunnettu ja suomalaisissa musiikkioppilaitoksissa käytetty testi on Kaj Karman kehittämä musikaalisuustesti.
 
Näin on. Peräänkuulutin puoliksi kirjoituksellani juuri jotain tällaista testiä jonka periaatteet voitaisiin siirtää ns. teknisen säveltapailun piiriin johon esittelemäni ajatus myös kuuluu.
 
Absoluuttinen audiokorva on mielenkiintoinen ajatus mutta sen havaitsemista vaikeuttanee mitattavien määreiden ääretön lukumäärä ja samalla mittauskelpoisuuden vähäisyys. En ihan vielä vakuuttunut tosta sun käsitteen lanseerauksesta.
 
Yhdyn siihen että sana absoluuttinen on sisällöltään väärä termi. Toisaalta sitä käytetään usein symbolisoimaan jotain ennalta säädettyä merkitystä joka siis riitelee itse kieliasun kanssa.
Mitä mittaukseen ja mittaustulosten paikkansapitävyyteen tulee, en itse koskaan ehdottanut mittausta ja koko teoria oli vain satunnainen ajatus siitä, että kuullun materiaalin vertaaminen johonkin ennalta opittuun hyödyntää tietyllä tavalla samaa ajatusmekanismiä kuin suora a/b vertaaminen.
 
Mutta kiitän hienosta palutteesta.

Musikaalisuustesteistä (tälle ei näyttäisi olevan mitään omaa osiota, joten laitan tänne).
Oheisena pari linkkiä kahteen musikaalisuustestiin. tässä eka ja huom testi on kaksi osainen:
http://www.delosis.com/listening/home.html
Vastaakohan tuo kaksiosainen testi jotenkin sitä kuuluisaa Karman testiä? Onko tuo helppo testi, ts. liian helppo eli hyvä tuloksen saa jo kesiverto musikaalinen. Ja mikä siinä sitten on se hyvän tuloksen raja vai onko se vain, että jos saat täydet, oelt musikaalinen. Tulossivulla mainitaan, että jos laittaa vain arvaamalla, niin tulos on jotain 15 p luokkaa.
Itse sain eka osiosta 28/30 ja toisesta 26/30, joskin kone jumiintu toisessa osiossa ja kissa hyppivät pöydällä. Pitäisi tehdä tuo kuulokkeiden kanssa uudestaan.
Tässä toinen testi:
http://jakemandell.com/tonedeaf/
Tuota en kuunnellut kuin vähän alkuun. Äänet olivat mielstäni niin kamalia, etten kestänyt. Linkin takaa löytyy lisäksi testi, jossa testaan ainoastaan sävelkorkeuden erottamiskyky, testin ääniparilla on tosi pieniä eroja.
Musiikin ammattilaiset hoi, siis tuo eka kaksiosainen testi; onko ihan iisi ja mitä mieltä toisesta testistä?

28 molemmista, ei häiriöitä. Se jos on asteikkoon kuuluva eri sävel voi mennäkin ohi, mutta nuo asteikkoon kuulumattomat kuulee helposti "väärinä" sävelinä. En ole ammattilainen.

Omalla isukilla on absoluuttinen sävelkorva. On sitten harvinaisen raskas kaveri kun omia nauhoituksia on soiteltu. Aina löytyy joku pieni narinan kohde sinne tai tänne. "Kitara on vähän alavireessä", "Lauloit tuon kohdan liian ylös, jne... Hän ei kuitenkaan itse osaa laulaa välttämättä oikeasta vireestä. Ihan hyvin kyllä, mutta välillä tulee sellaisiakin virheitä, jotka tavan tyyppikin kuulee. Ja iskä on kuitenkin 30-40 v tehnyt ammattimuusikon hommia.
 
Tuosta kuulemisesta olen sitä mieltä, että toki siihen harjaantuu. Uskon kuitenkin, että varsinkin metalli-/progetyypit, joille soittaminen ja soittotaito on jossain vaiheessa se tärkein juttu, kuulevat paremmin ja tarkemmin juttuja kuin esim. punk-tyypit, jotka diggailevat kokonaisuudesta.
 
Myös omaan soittimeen keskittyminen vaikuttaa. Rumpalit kuulevat varmasti paremmin basarivirheet ja basistit bassolinjan. Itseäni alkoi jossain vaiheessa ihan ärsyttää se, ettei osannut kuunnella musiikkia kokonaisuutena vaan kaikki soittimet erikseen. Studiojampoilla tämä vielä korostuu. Kun vielä kuunnellaan verraten aika laadukkailla ja erottelevilla vehkeillä.
 
Liian vähän ehkä kuuntelutetaan nauhoituksia jollain 'peruskuuntelijalla', joka ei soittamisesta niin tajua, vaan tykkää vaan musiikista ja siitä miltä se kuulostaa. Meidän äiskä taas ei musiikista tajua teorian tasolla mitään. Mutta se kyllä huomaa esim. Metallican Justice for allin olevan sumuisen kuuloinen ilman, että siitä mainitaan. Kun taas joku Musen Absolution kuulostaa sen mielestä hyvältä. (on muuten 60v)
 
Melko monesta studioheebosta esim. Rockilla soivat Sparzanzat sun muut battle beastit on aika tasapaksun kuuloista kamaa soundeiltaan. Soittamaton/studioimaton tyyppi ei välttämättä hokaa, että nämä ovat nykyään äänimaailmaltaan samasta puusta.
 
Tulipa tajunnanpurosta virta...

Aleksi Gaiss: Ite oon oppinu "muistamaan" tietyt sävelet, "suosikkibiisien" kautta. Pystyn esim. laulamaan hieman mietittyäni F#'n about 0,2 puolisävelaskeleen (+/-20?) tarkkuudella. :) Tää taito on kehittynyt tossa viimesen 10 vuoden aikana. Relative pitch, it is called.
 
Musta toi Relative Pitch on kyky tunnistaa musiikilliset intervallit ja niiden puhtaus (vertaamalla kahta säveltä toisiinsa). Toi sun kyky ois siis teoriassa lähempänä absoluuttista sävelkorvaa.

On olemassa absoluuttinen sävelkorva ja absoluuttinen sävelkorva.
 
Mun mielestä esimerkiksi se, että opettelee löytämään oikean a:n ja vertaa sitten muita ääniä siihen ei ole absoluuttinen sävelkorva.
Todellinen absoluuttinen sävelkorva tarkoittaa sitä, että ihan oikeasti välittömästi tietää, mikä sävel soi ja onko se vireessä. Mulla on tuttu, jolle voi soittaa pianosta mielivaltaisen klusterin ja hän voi välittömästi luetella soivat sävelet.

Vanha threadi, mutta ajaton aihe.
 
Tässä ihan taannoin juttelin sattuneesta syystä erään vanhan koulukunnan lääkärin kanssa, joka on koko uransa työskennellyt nimenomaan kuuloon liittyvien potilaiden ja tutkimusten parissa.
 
Hän oli vahvasti sitä mieltä, että kuulo on ihmisessä nähtävästi asia jossa on eniten yksilöllisiä eroja. Juttu oikeastaan juonsi juurensa siitä, että olen itse soittanut rumpuja 23 vuotta ja valtaosan siitä ilman minkäänlaista kuulosuojausta. Tähän liittyen, ja muutamien sattumien kautta ko. lääkäri halusi tehdä minulle laajennetun kuulotestin, jossa todettiin kuuloni poikkeuksellisen tarkaksi ja normaalia lineaarisemmaksi.
 
Mielenkiintoista on se, että ihmisillä on hyvin erilaisia taipumuksia esim. sietää melua. Toisilla kuulo heikkenee erittäin nopeasti jatkuvan melun seurauksena, toisilla ei käytännössä ollenkaan. Joillakin on jopa todettu kuulon parantuneen melurasituksessa.
 
Sen lisäksi ihmisillä on kuulossaan sekä puhtaasti korvan fyysinen puoli, että aivojen kehittämä "psykoakustiikka" eli tavallaan se kuultujen asioiden kokeminen ja tajuaminen pääkopan sisällä. Ja koska kuulossa on kaikilla ihmisillä nämä kaksi merkittävää muuttujaa, jokaisen lopullinen kuulokokemus on hyvinkin yksilöllistä.

Itselläni ei ole absoluuttista sävelkorvaa (oma tulkinta), mutta usein kavereita voi kyllä menestyksekkäästi huijata luulemaan, että on. Paljon pianoa soittaneeni olen jossain määrin oppinut tunnistamaan, miltä soinnut kuulostavat. D-duuri kuulostaa erilaiselta kuin E-duuri. Puhdas sini onkin sitten hankalampi.
 
Korvissa/aivoissa tuntuu myös olevan jonkinlaista muistia. Jos heti aamulla soittelee muutaman soinnun, niin se tavallaan ankkuroi soinnut oikeaan kohtaan ja suurimman osan päivää pystyy sen referenssin perusteella tunnistamaan sävelet.