Bassot ›

1. säröt (juu, ilman en pärjää millään)
2. plärä eli soittolehdykkä (lähes välttämätön)
3. passiivibassot (johtuen säröistä, menevät aktiiveista tukkoon)
4. putkinuppi (trankuillakin selviän kyllä)

Tarpeeks tehoo ja alapäätä. Rittää yleensä mulle, muusta ei nii välii.

Putkipääte on se juttu mulla. Se ja soittotekniikka luo pohjan. Pärjään kyllä transistorivahvistimenkin kanssa, mutta putkipääte on se mieluisin. Ja tarkoitan nimenomaan päätettä. Melkein mieluummin trankkuetunen ja putkipääte, kuin putkietunen ja trankkupääte.
 
Soittelutekniikka on kuitenkin se homman ydin. Tarkoittaa että biisin mukaan valitsen millä näppäilen, miten näppäilen ja mistä kohtaa näppäilen. Basso ei saa olla kaulapainoinen, tai hukkaan tatsin siihen. Muutenpa ei juurikaan vaikuta.

Hyvä kymysys! Mä käytän aika paljon erilaisia soundeja, mikä tietysti on ongelmallistakin. Pyrin kehittämään todellakin oman soundin ja mielestäni oon aika hyvällä tiellä. Perussoundissa pyrin tavallaan kompromissiin: Muhkea alapää, mutta myös metallisuutta ja jopa kihinää. Luonnetta, rosoa, mutta ei häiritsevästi. Se "juttu" on ehkä bändi-iskuissa. Läväytän popaten paksujakin kieliä otelautaa (ja mikkejä?) vasten. Mun mielestä bassonsoitossa pitää olla kunnon aksentointia. Ajatellaan nyt vaikka jotain loppuriffiä. Sen viimeisen iskun pitää myös kuulostaa Viimeiseltä iskulta.

Jos rocksaundista puhutaan niin Hellacoptersin basistin saundi on aikahyvänä johdattelijana ollu ja Motörheadin lemmysaundi tietysti..
 
Eli:
-Pleku
-Musicman tai Jazzbasso, mä tykkään musarista vaikka aktiivi onkin, bassosta middlekorostus täysillä
-vahvari putki tai ainaki putkietuasteella niinku mun tapauksessa, ei silti liikaa särölle, mutta pieni murina
 
- alapäätä hieman pois ja matalia ja korkeita keskiääniä korostetaan ja hieman yläpäätäkin kihinöiden ja kolinoiden aikaansaamiseksi.
 
Sellanen ptukikolinasaundi siis iskee niinku tuhat wattia
 
Jos Stoneria soitellaan niin sitte enemmän alapäätä ja Big muff kiinni ja matalaa groovausta sormilla tai plekulla.
 
peukkusaundissakin tykkään keskiäänestä, vaikka monet sitä leikkaavatkin, itse en vain leikkaa sitä NIIN paljon, ja ala- ja yläpäätä tietenkin korostaen japutkietuasteelle vähän hönkää että kompressoi muttei mene särölle

Tokai P-basso 250€ on parasta mitä oon soundiini panostanut rahallisesti. Vahvistimella ei ole juuri mulle väliä. Sormisoitto aika läheltä kaulaa on se mun juttu. Niin ja vaahteraotelauta on sit toinen.

Kertokaas vielä vähän tarkemmin, ihan pikkuseikoista lähtien. Kuten vaikka kielet, mikit ja muu tällänen jotka ei ole sen soundin kulmakiviä mutta jotka siihen oleellisesti vaikuttaa. Ja tietysti että miksi sitten käytätte vaikka niitä tiettyjä kieliä tai mikkejä tai pedaaleita... Mikä niissä on "se" juttu joka teihin iskee?
 
Aika laaja kysymys, mutta olsi kiva saada tämmöstä pohdintaa aikaan ja vaikka itse kullekkin uusia ideoita mitä vois kokeilla. Joten pyydän, vastatkaa edes _vähän_ yksityiskohtaisemmin...:)
 
Edit: Ja haen nyt siis takaa sitä, että listaatte jotain niitä kamoja joista saatte sen soundin josta pidätte. Ja vaikka semmosiakin, joita teillä ei vielä ole, mutta jotka haluaisitte hankkia siinä toivossa/tiedossa että soundinne muuttuu sellaiseksi kuin haluatte.

Omaan soundiin on vaikuttanut aika paljon tapa, jolla soittokamat on hankittu. Kun rahaa ei ole liiemmin tuhlattavaksi ja gasille ei voi antaa liikaa valtaa, vaihtoehdot kaventuvat.
 
Basso oli toki ensimmäinen sijoitus. Onneksi enoni rakentelee soittimia, joten kohtuullisella 500€:n budjetilla rakentui suhteellisen laadukas jazzari parilla pienellä muutoksella (kapeampi kaula, tele-tyylinen lapa, erikoinen kieltenohjari). Istuu hyvin käteen ja soi korvaani soveltuvalla tavalla.
 
Vahvari löytyi vasta parin vuoden soittelun jälkeen. Alkuvaiheissa lainakamoja oli aina tarjolla, joten hirveää painetta hankintaan ei ollut. Paikkakunnan vaihduttua tilanne muuttui ja oma oli saatava. Lähiseutujen käytettyjen joukosta löytyi onneksi paljon soittoa nähnyt, mutta hyväkuntoinen yhdistelmä vieläpä sopuhintaan. Pinoon kuuluu Peavey Bass -nuppi 70-luvulta sekä Peaveyn 2x15" kaappi 80-luvun alusta. Iästä huolimatta molemmat ovat täydessä iskussa ja ääntäkin löytyy rivitalokaksion tarpeisiin. :)
 
Efektejä ei tule juurikaan käytettyä. Bluesin veivauksessa niitä ei paljon kaipaakaan ja muussakin soitetussa musassa tulee käyteltyä aika säästeliäästi. Zoomin multiefekti kyllä löytyy (piti pelastaa panttilainaamosta jonkun hylkäämänä), mutta siitä on käytössä korkeintaan kompura ja chorus.

Emmä ole ikinä saanut tarpeeksi hyviä soundeja, vaikka kuinka kamoja ostaisi :(

Kertokaas vielä vähän tarkemmin, ihan pikkuseikoista lähtien. Kuten vaikka kielet, mikit ja muu tällänen jotka ei ole sen soundin kulmakiviä mutta jotka siihen oleellisesti vaikuttaa.
 
Nokun nokun. Kielet ostan aina halvimmat, ei ole soundi kielistä kiinni. Sama noissa muissa laitteissa. Olen ihan oikeasti pyrkinyt siihen, että saan sen oman juttuni aina niillä kamoilla mitä on. Siksi totesin vain tuon kaulapinoisuuden sellaisena ongelmana, joka vaikuttaa soundiin -koska se hävittää tatsin soittamiseen.
 
Esimerkkinä vaikkapa se, että olen jo pitempään aina vieraalla vahvistimella soittaessa säätänyt eq nolliin. Omassa stäkissä ei eq:ta edes ole. Ashdownin combossakin laskin sen huomattavaksi plussaksi, että equn saa napilla pois signaalista kokonaan. Btw. Ashdownin heikoin lenkki muutenkin se eq.

Btw. Ashdownin heikoin lenkki muutenkin se eq.
 
Ei ainakaan ABM-sarjan ongelma oo

Ei ainakaan ABM-sarjan ongelma oo
 
En ole testannutkaan, minulla on MagMon.

Kertokaas vielä vähän tarkemmin, ihan pikkuseikoista lähtien. Kuten vaikka kielet, mikit ja muu tällänen jotka ei ole sen soundin kulmakiviä mutta jotka siihen oleellisesti vaikuttaa. Ja tietysti että miksi sitten käytätte vaikka niitä tiettyjä kieliä tai mikkejä tai pedaaleita... Mikä niissä on "se" juttu joka teihin iskee?
 
Kielillä ja mikeillä ei ole mulle juuri mitään merkitystä. Kielten tulee olla paikoillaan (ei uudet kihisevät, eikä kovin ruostuneet) ja mikkien ei tarvitse olla voimakkaat. Pedaaleita tulee olla paljon, koska mieleni muuttuu aika ajoin, jolloin pitää olla mistä valita.

Basso oli toki ensimmäinen sijoitus. Onneksi enoni rakentelee soittimia, joten kohtuullisella 500€:n budjetilla rakentui suhteellisen laadukas jazzari parilla pienellä muutoksella (kapeampi kaula, tele-tyylinen lapa, erikoinen kieltenohjari). Istuu hyvin käteen ja soi korvaani soveltuvalla tavalla.
 
Tuota, miten Jatsari kaulaa on enää mahdollista kaventaa tallan kohdalta, kun se on jo valmiiksi melko kapea?

Olen ihan oikeasti pyrkinyt siihen, että saan sen oman juttuni aina niillä kamoilla mitä on.
 
Tuo lause kuvaa aika pitkälle minunkin lähestymistapaani kamoihin. Toki GASsaan milloin minkäkin vehkeen perään ja löydän huomattaviakin eroja bassojen ja vahvarien välillä. Mutta loppupeleissä olen aika kaikkiruokainen, hätätilassa vetelen kyllä ihan millä vaan ja ajan mittaan kaikkeen tottuu.
 
En myöskään koe että nykyinen soundini olisi jotenkin täydellinen ja ainoa oikea, vaikka olenkin siihen erittäin tyytyväinen. Jos olisin viime keväänä ostanut Neuser/EBS-yhdistelmän sijaan vaikkapa G&L:n basson ja Ashdownin kamat, olisi soundini nyt aivan erilainen, mutta varmaan olisin siihen ihan yhtä tyytyväinen.
 
Eli en voi sanoa että mikään vehje olisi soundini kannalta erityisen olennainen. Jos nyt joutuisin luopumaan jostain osasta (esim. bassosta tai etusesta), niin en välttämättä edes lähtisi hakemaan tilalle samanlaista. Houkutus kokeilla jotain uutta olisi liian kova...

Itse en efektejä ole koskaan oppinut käyttämään(siis en tykästynyt soundeihin) eli 'vetelen paljaalla', kuten Häkä Virtanen kerran sanoi.
 
Pari vuotta sitten ostin G&L:n basson ja johan löytyi soundikin, tosiaankin kun olen aina soitellut mahdollisimman vähin nuppien ruuvauksin. Yksinkertaiselle miehelle yksinkertainen soundi. Tehokkaat mikit tuovat tarpeeksi särmikästä potkua sointiin.
 
Ja tosiaan ne sormet pyrkivät soittamaan nuotin mahdollisimman hyvin ja täyteläisesti.

Välillä se löytyy, välillä se katoaa. Olen tullut siihen tulokseen ettei se ole varmaankaan koskaan lopullisesti siinä.
 
Omassa soundissani vaikuttaa pleku, etunen ja EQ. Tietysti tatsi, joka mulla on aika kova ja Musari siihen päälle. Uudet kielet on mun juttu. Parhaiksi olen todennut Rotosoundin Swingbassit.
 
Bassossa pidän EQ:n nollilla. Seuraavana on kompura jota lisään pikkuisen messiin.
 
Ennen vaffaria on vielä muffi ja ballssi, joita käytän harvemmin.
 
Vaffaripuolella on SansAmpin etunen ja ennen päättäriä EQ. SansAmpista väännän perussoundin sillain että se on särön rajamailla. Tämä onkin vaikein juttu - laite on ehkä liiankin monipuolinen joten väärästä paikasta kun pistää ruttuun niin ei ole hjyvä. Sitten kun löytää sen jutun niin rock.
 
EQ:n asetukset ovat karkeasti kuvailtuna alle 50Hz leikattu, 100Hz - 250Hz buustattuna (satasen päässä melkein flätti ja kakspuolikasta on n. 4-5db:n verran buustattu) keskeltä vähän 500Hz:ä pois ja kahden kilon kohdalta sitä kivaa plekun napsua messiin. Yläpää on vähän miten sattuu, välillä sitä on ja välillä ei ole enää jonkun viiden kilon jälkeen.
 
EQ siis muistuttaa etäisesti jalat levällään olevaa M kirjainta.
 
Tuo on ihan hyvä kombinaatio, ainoa vain että vähän työläs säätää. Vaihtoehtoja on oikeasti ihan simona. Toisaalta soundeja saa ruuvattua todella monipuolisesti ja kun tarvitsee oikeasti säröä niin tuo etunen on elementissään.
 
OT: Eniten tällä hetkellä sieppaa treeninauhoja tehdessä snaren resonointi, varsinkin basson kanssa. Kitarastakin se ottaa. Perkele. Konstit alkaa loppua. Häiritsevä pikkudetalji.

Omat ainekset ovat hyvin yksinkertaiset:
-Jazzarista kummatkin mikit päälle, tone nollilla
-Kova tatsi tallamikin kohdalla
-paljon vahvistintehoa
-paljon elementtipinta-alaa
-paljon keskialuetta ja bassoa

OT: Eniten tällä hetkellä sieppaa treeninauhoja tehdessä snaren resonointi, varsinkin basson kanssa. Kitarastakin se ottaa. Perkele. Konstit alkaa loppua. Häiritsevä pikkudetalji.
 
Oleteko kokeilleet näitä?
 
-Virvelin virittäminen eri taajuudelle.
-Mattoa kireämmälle /löysemmälle.