Studiotyöskentely ›

Molempiin kanaviin?
 
Nyt en ihan ymmärtänyt. Eihän mitään perussoittimia yleensä panoroida äärilaitoihin, eikä samalla taajuudella olevia asioita (esim kitara ja laulu) samoihin kohtiin stereokuvaa.
 
Tuplaaminen, se on toinen asia. Kyllä soittimia saa ja kannattaa tuplata, etenkin jos on valmis miksauksessa jättämään kaikki tarpeettomat raidat käyttämättä. Niitä useampia raitoja voi myös käyttää siihen, että koostaa niiltä yhteensä paremman raidan.

Oletetaan että kyse on tosta tuplaamisesta mistä Kivi puhu. Kyllähän se kannattaa. Mutta se onkin sitten soittajasta kiinni että kuinka paljon voi tuplailla ennen kun rupeaa puuroutumaan. Jos on kovinkin epätarkka soittaja kaksikin raitaa voi tehdä tuskaa (tällöin ei ehkä vielä kannata lähteä studioon), muutaman raidan tuplauksen saa normikeppimies tehtyä suht. helposti ja nopeasti ja kuullostaa kivalta. Itse en oo päässyt sit näitä "20 raitaa tuplauksia" systeemeitä päässy koittamaan.

Kitaristimme mielestä munakkaan ja ryhdikkään soundin saamiseksi tulee äänittaa molempiin kanaviin kaksi kitararaitaa päällekkäin. Yhteensä siis neljä raitaa samaa kitaraa.
 
Mitens teillä sit livenä hoituu toi ryhti ja muna? Neljä kitaristia (kaks lavan molemmilla reunoilla)? : )

Eihän mitään perussoittimia yleensä panoroida äärilaitoihin
 
Vaikka tuossa lauseessa onkin tuo "yleensä"-sana, täytyy silti kertoa, että esim. meidän uuden EP:n kitarat on suurimmaksi osaksi panoroitu täysin äärilaitoihin. On siellä jotain vähän keskemmälläkin, mutta pääasiassa varsinkin särökitarat on niin, että toinen kitaristi on toisella puolella ja toinen toisella.
 
Ääninäytteitä tulossa kuun vaihteen tienoilla.

Vaikka tuossa lauseessa onkin tuo "yleensä"-sana, täytyy silti kertoa, että esim. meidän uuden EP:n kitarat on suurimmaksi osaksi panoroitu täysin äärilaitoihin. On siellä jotain vähän keskemmälläkin, mutta pääasiassa varsinkin särökitarat on niin, että toinen kitaristi on toisella puolella ja toinen toisella.
 
Ääninäytteitä tulossa kuun vaihteen tienoilla.
 
Pikkasen ojan kautta koukaten:Missä äänitätte ja kuka äänittää ja kuka miksaa?

Pikkasen ojan kautta koukaten:Missä äänitätte ja kuka äänittää ja kuka miksaa?
 
Äänitettiin Leipomostudiolla, täällä Karkkilassa. Äänitys hoidettiin niin, että Lopinan Petri äänitti rummut ja laulut ja minä sitten kitarat ja bassot. Miksaus hoidettiin myös aika pitkälle kimpassa (kun oli mulle harjoittelu-/opetteluprojekti samalla). Masterointiin tuo on lähdössä tänään Måndagissa työskentelevälle Petri Sihvoselle.
 
Studion nettisivut löytyy osoitteesta:
http://personal.inet.fi/surf/leipomostudiot/
Vähän kaipaisivat hiomista nuo sivut, mutta perusinfo löytyy ainakin.

Kysyisin teiltä kokemusta omaavilta mielipiteitä seuraavaan:
 
Jytäorkesterimme on valmistautumassa pikapuoliin ensimmäisen demonsa tekoon ja minulla sekä kitaristillamme on ollut pieniä näkemyseroja kitararaitojen äänittämisestä. Kitaristimme mielestä munakkaan ja ryhdikkään soundin saamiseksi tulee äänittaa molempiin kanaviin kaksi kitararaitaa päällekkäin. Yhteensä siis neljä raitaa samaa kitaraa.
 
Jytä ja muna lähtee rummuista ja bassosta, ja ennen kaikkea niiden sovituksesta ja soittajien tekniikasta, sekä siitä vaivasta mikä niiden äänittämiseen ja miksaukseen nähdään. Pitäkää huoli että rummut ja basso laulaa yhdessä, niin hyvä tulee ja hyvällä tuurilla kitaristinnekin sen viimeistään studiossa tajuaa.

Jytä ja muna lähtee rummuista ja bassosta, ja ennen kaikkea niiden sovituksesta ja soittajien tekniikasta, sekä siitä vaivasta mikä niiden äänittämiseen ja miksaukseen nähdään. Pitäkää huoli että rummut ja basso laulaa yhdessä, niin hyvä tulee ja hyvällä tuurilla kitaristinnekin sen viimeistään studiossa tajuaa.
 
Näinhän se on. Suuri osa siitä jytinästä, jonka levyllä mieltää kitaraosastoksi, onkin oikeasti bassoa. Alemmille taajuuksille ja alaoktaaveihin kun mennään, niin tuplauksia tärkeämpää on se, että kaiken pitää olla prikulleen taimissa. Jos ei olla taimissa, on parempi jättää pelkkä basso jauhamaan sinne, kuin tulla "sinnepäin" soitetuilla kitaroilla melttoamaan päälle.

Eihän mitään perussoittimia yleensä panoroida äärilaitoihin,
 
Mutta eihän se kai metallipuolella ole ollenkaan harvinaista, että kitarat ovat kovaa laidoilla? Ilmeisimpänä ja kuuluisimpana esimerkkinä vissiin Metallica, joka on käyttänyt tuota miksaustapaa livenä ja levyllä - ellei aina niin ainakin jo aika pitkään. James vasemmalla ja Kirk oikealla.

Mutta eihän se kai metallipuolella ole ollenkaan harvinaista, että kitarat ovat kovaa laidoilla?
 
Juu minusta ehkä menneessä nu-metal -aallossa sen selkeimmin huomasi. Tuli kitaravallia toooodella leveältä. En sitten tiedä _aivan_ äärilaidoille laittamisesta.. Hyvin lähelle laitoja voi laittaa, mutta aivan täysin eri kanavissa kuulostaa mielestäni oudolta. Koko stereokuva jotenkin menettää merkityksensä.

Juu minusta ehkä menneessä nu-metal -aallossa sen selkeimmin huomasi. Tuli kitaravallia toooodella leveältä. En sitten tiedä _aivan_ äärilaidoille laittamisesta.. Hyvin lähelle laitoja voi laittaa, mutta aivan täysin eri kanavissa kuulostaa mielestäni oudolta. Koko stereokuva jotenkin menettää merkityksensä.
 
Nu metallista en sano mitään, koska en sitä koskaan jaksanut kuunnella. Minua nuo täysin eri puolilta tulevat kitarat eivät ole haitanneet. Minusta se on jopa täysin luontevaa, tuleehan se saundi kahdella kitaristilla elävänäkin omista värkeistään eri puolilta lavaa tai huonetta. Ainakin meidän treeniksellä.
 
Ja samalla tavalla luontevalta se minusta kuulostaa miksatessakin.

Kyllä tässä itsekin huomasi kun ennen uuden omatuotantoisen EP:n miksausta kuuntelin läpi levyjä joiden soundeista pidin eniten, että eihän se kitara oikeastaan soi kuin erittäin kapealla alalla. Kokeilin itsekin ja kyllähän tuohon aikamoista murinaa tulee vaikka kitara pysyttelee tiukasti siinä 500 Hz:n yläpuolella middle-painotteisena ja basso hoitaa kaikki matalat taajuudet. Tämä vielä yhdellä kitararaidalla.
 
http://koti.mbnet.fi/juhau/es-teaser.mp3 (700 kB)

joo..tota kummeli taktiikka (45 raitaa kitaroita) harvoin toimii.
Mielummin yksi/kaksi. Ite olen saanut sillain pientä lisäjytyä, että DI-boksin kautta toinen singnaali ja sit toinen mikittämällä. Eli sama soitto kahdelle eri raidalle.
 
Toiseen vaikka Guitarsuite JCM900 plugari ja toisessa soi vahvistimen oma särkijä. Näitä voi sit panoroida eri laitoihin ja säädellä ja kikkailla jne. Mut tosiaan tuo alapää on aika turha asia metallikitarassa jos bassomökä on kunnossa. Myös kompuran oikeanlainen käyttö (bassoon myös) jytkäyttää särökitaraa kivasti.
 
Oikeastaan jos basso tulee nätisti bassorummun kanssa yhteen ja basson saundi on muhkea, on kitaroiden änkeminen miksaukseen aika helppoa. Eli pohjat kuntoon.

Studiomuusikon käsitys 'munakkaasta saundista' on jostain mysteerisestä syystä erilainen kuin marsuvuoren omistavalla kitaristillä. Ei siis mikään loukkaus vaan ihmetys.
 
Marsuvuorta vaan on vaikea tallettaa. Ja mielestäni bändihän on parhaimmillaan levyllä juuri sellaisena kuin se on kämpälläkin. Mitä järkeä prosessoida esim. kitarasaundia hirveät läjät, kun kuitenkin kitaristi on käyttänyt aikaa oman saundin hakemiseen. Eri jätkä onkin se sitten joka keksii tallentaa 'kitaristin saundin' sillätapaa, että se ei sotke muita soittimia puuroksi.

Mitä järkeä prosessoida esim. kitarasaundia hirveät läjät, kun kuitenkin kitaristi on käyttänyt aikaa oman saundin hakemiseen.
 
No esimerkiksi sellanen pointti tulisi mieleen, ettei pyritäkään kuulostamaan samalta levyllä ja livenä. Tehdään studiossa sovitukset ja miksailut viimeisen päälle mielessä yksi tavoite: hyvänkuuloinen äänite. Sitten soitetaan keikalla biisit kitarabassorummut-konseptiin sovitettuina, jolloin instrumenttisaundit voi muuttua paljonkin. Siis levyllä kyseessä on isompi kokonaisuus, jossa yhden ihmisen kitarasaundilla ei ole määräävää merkitystä. Keikalla kitaristin oma ja mahtava saundi voi sopivissa määrin dominoida, rock.
 
Jos biisit on hyviä, molemmat toimii ja parhaassa tapauksessa täydentää toisiaan.

Tehdään studiossa sovitukset ja miksailut viimeisen päälle mielessä yksi tavoite: hyvänkuuloinen äänite.
 
Kyllä. Pointtia on tuossakin ja varsin paljon. Tarkoitin vaan nimenomaan sitä, että loistava on se äänittäjä joka saa kaivettua sen kitaristin oman saundin levylle (tai yhtähyvin basistin/kiipparistin) ilman, että siitä tulee puuroa.
 
Toinen asia on sitten taas se, että soittaja ei ole vaivautunut edes 'kämpällä hakemaan sitä omaa saundia, niin silloinhan saundista kannattaa tehdä mahdollisimman helposti istuva. (hyvänkuuloinen miksausta ajatellen)
 
Jos todella on tarkoitus saada tyystin erilainen saundi levylle kuin livelle, niin onhan siihen kaikennäköisiä laitteita.

Kitaristimme mielestä munakkaan ja ryhdikkään soundin saamiseksi tulee äänittaa molempiin kanaviin kaksi kitararaitaa päällekkäin. Yhteensä siis neljä raitaa samaa kitaraa. Onko tämä kuinka yleinen tehostekeino yleensä?
 
Puhuit jytäorkesterista joten oletan kyseessä olevan metallipumpun?
 
Mainitaan heti alkuun että hyvän ja raskaan kitarasoundin tekee basso, kuten jo edellä todettiinkin. Mitään et kuitenkaan häviä tekemällä seuraavanlaisesti:
 
Äänitä molempien (jos ja kun kaksi kitaristia) kitaristien ns. rytmikitaraosuudet min. kahteen kertaan ja aina eri vahvari/ kaappi- yhdistelmillä. Eli yht. väh. neljä raitaa.
Miksauksessa nämä kaksi raitaa per kitaristi panoroidaan täysin äärilaitoihin vaikka "vanhan" koulukunnan miehet sitä kammoksuukin. Tämä on ainoa keino saada aikaan se maailman isoin ja raskain kitaravalli (sekä ne pakolliset harmoniat joka toisen riffin lopussa erottumaan toisistaan) joka metalliskenessä pitää olla tai soundi ei potki.
 
Ja tässä vaiheessa korostan ettei em. toimenpiteistä ole mitään hyötyä mikäli soitto ei ole TARKKAA !!! Ei ole mikään uutinen että yksi neljän minuutin kitararaita muodostuu yli sadasta otosta jotka crossfeidataan yhteen.
 
Todetaan nyt vielä lopuksi ettei maailma kuitenkaan siihen kaadu mikäli esim. aikataulu ei anna periksi tuplauksille, tarpeeksi ilkeällä lähtösoundilla pärjää pitkälle vaikkei raitoja ole kuin yksi/ kitaristi...