Bänditoiminta ›

Mua on alkanut väsyttää tää, kun bändi ympärillä ei vastaa omaa tasoa, eikä bändikaverit panosta bändiin samalla tavalla kuin minä. Haluaisin, et bändi olis muillekin bändiläisille henki ja elämä, mut se tuntuu olevan niille vaan harrastus.
 
On niin syvältä, kun tiedän, että omat sävellykset ja oma soitto riittäis vaikka mihinkä, mut ei pysty näyttään omia kykyjä kun ei oo oikeita ihmisiä ympärillä..
 
Jotenki vaan vituttaa. Tää viesti nyt on aika turha mut pakko purkaa vitutusta jonnekin..
 
Onko muilla vastaavanlaista vittuuntunutta oloa bändinsä keskellä? Tai vittuuntuneisuutta siitä kun ei löydy oikeanlaisia bändikavereita hakemallakaan?

Lopeta koko homma ja ala säätämään itekses. Jossain vaiheessa saat ammattimaisen bändin ympärilles. Sä et tarvi niitä, sä oot tähti.

Tuleehan noita fiiliksiä välillä. Tai ei soittotaitoihin liittyen niinkään mutta tuon motivaation osalta useinkin. Bändissä kannattaa kuitenkin kaikki asiat ottaa puheeksi heti kun jotain tulee sydämelle. Soittajia on paljon, ja kyllä niiden seasta aina löytyy motivoituneitakin yksilöitä. Pistä sivuprojekti käyntiin tai vaihda bändiä. Tai jotain...:)

Mua on alkanut väsyttää tää, kun bändi ympärillä ei vastaa omaa tasoa, eikä bändikaverit panosta bändiin samalla tavalla kuin minä. Haluaisin, et bändi olis muillekin bändiläisille henki ja elämä, mut se tuntuu olevan niille vaan harrastus.
---
Onko muilla vastaavanlaista vittuuntunutta oloa bändinsä keskellä?
 
Tuttua tekstiä. Aina saa olla varpaillaan, ensin lapsena ekoissa bändeissä pelätään, että kaverit muuttaa toiselle paikkakunnalle, sitten pelätään että sivari tai intti vie soittohalut, sitten pelätään että parisuhde onkin bändiä tärkeämpi, sitten pelätään että duuni tai opiskelu vie mennessään, sitten pelätään että lapsilta ei jää aikaa viikkokausien rundeihin.
 
Ja koko ajan tuossa pelätessä pitää pelätä sitäkin, että kolmikymppisenä saattaa saada ikämiinuksia diiliä hakiessa. Nelikymppisenä, kun nuo elämän tiukat käänteet ovat takana, ja olis varaa ja tietoa hoitaa bändihommaa vakavasti, oletkin pälvikaljuinen ja kaljamahainen ukki, joka ei saa pikkutyttöjen silmiä loistamaan vaikka miten yrittäisi. (Ja jos saat, tulee nolo olo.)
 
Ei oo reilua.
 
Mutta älä siitä välitä, pidä ittes timmissä kunnossa ja näytä ikäistäsi nuoremmalta, niin ne ulkomaan tähdetkin tekevät. Kaikki järjestyy ajallaan.
 
Tai sitten tee niinkuin minä, älä välitä vaan pidä se päivätyö, soita kaikki keikat mitä saat, ja levyillä aina kuin pystyt, ja pysyt ikuisesti nuorena vaikka humppakahvat kasvaakin...
:-)

No jumalauta. Mulla on ollu turhautunut olo bändistä siitä lähtien, kun basisti lähti inttiin. Turhautuneisuutta ei helpottanut sitten tippaakaan se, että toinen kitaristimme lähti kävelemään ekojen "pitkästä aikaa koko bändi yhdessä"- treenien kesken. Sitten tulikin kesä, eikä ollut kämppää, jossa skulata. KOLMEEN VITUN KUUKAUTEEN! Nyt syksyllä on ollu pari treeniä, ja taas tuli kolmen viikon tauko, vittu. Vaikka pitäisi olla 2 kertaa viikossa. Nyt viime lauantain treenit oli sitten ehkä parhaimmat treenit IKINÄ. Kolme uutta biisiä saatiin alulle ja meininki muutenkin aivan loistava. Taas tuntuu sille, että "kyllä me vielä näytetään", mutta intti puskee päälle mulla vuoden vaihteessa, joka on taas omiaan nostamaan vitutusta ja kyrpää otsaan. Toivottakaa onnea.

Tiedän kuule _niin_ hyvin tuon tunteen. NIIN hyvin.
Täytyy vaan koittaa jostain kaivaa ne heebot, jotka on samalla hengellä mukana. Tsemppiä!

Kyllä sitä tässä yks sun toinen kokee itsensä turhaantuneeksi välillä. Meilläkin on nyt taas täys kokoonpano ja homma toimi mainiosti. Soitettiin hyviä treenejä, harjoteltiin uusia biisejä, soitettiin EKA KEIKKA...ja nyt on sitten tahti taas jotenkin hiljentynyt. Neljän ihmisen saaminen yhtäaikaa samaan paikkaan on harvinaisen vaikeaa toisinaan. Kitaristi ja laulaja ovat töissä, rumpali käy koulua paikkakunnalla, mutta käy usein viikonloppuisin kotonaan kauempana. Mulle kävisi viikonloput, mutta yleensä aina yhdelle ei käy ja on vähän turhaa pitää treenit.
 
Ja nyt olis tulossa syysloma. Vaan rumpalipa lähtee Lappiin metsästysreissulle ja laulajakin käymään viikonloppuna sukulaisissa. Eipä taideta taaskaan pitää treenejä. Pistää vihoiksi, mutta pitää kestää.
 
Ja pitkä tauko on tiedossa, koska rumpalia lukuunottamatta kaikki lähdetään asepalvelusta suorittamaan Tammikuussa. Sitä ei varmaan puoleen vuoteen treenikämpällä juuri käydä. Ja sen jälkeen kuin tietäs...
 
Pistäähän se tuommonen masentamaan, vaan pitää yrittää miettiä niitä hyviä hetkiä ja toivoa että vielä tässä heitetään sellaset treenit tai sellanen keikka että oksat pois.

Lohduttavaa kuulla muittenkin vastoinkäymisistä..
 
Pitänee kai elätellä tätä bändiä ens vuoteen asti kunnes lähen armeijaan. Ja viimeistään armeijan jälkeen saa jumalauta luvan löytyä bändi, jossa kaikki on 100% mukana. Treenit vähintään kerran viikos, mieluiten kaks, ja ei mitään muita juttuja elämässä jotka on bändiä tärkeämpiä..
 
Mä en vaadi, et bändi pitäis olla jäsenten ainut juttu elämässä, mut vaadin, et muut menot sovitetaan kohtalaisen paljolti bändin mukaan. Ei mitään, et "en pääse treeneihin kun täytyy lukee kokeisiin / mennä leffaan / käydä muijan luona / mennä baariin"..
 
Pitää kai vaan jaksaa uskoa siihen, et vielä jonain kauniina päivänä saa soittaa bändissä, jossa oikeesti kaikki toimii ja kaikilla on mukavaa ja bändikin menestyy.. Sitä odotellessa pitää kai vaan soitella hermoja kiristellen ihmisten kans, joiden kans ei saa mitään ihmeellisempää aikaan.. Meilläkin on nyt 3 viikkoa viime treeneistä, ja se on ihan liian pitkä aika.. Huomenna taas treenit, kiva nähdä kuinka sujuu tämän tauon jälkeen..

Ja pitkä tauko on tiedossa, koska rumpalia lukuunottamatta kaikki lähdetään asepalvelusta suorittamaan Tammikuussa. Sitä ei varmaan puoleen vuoteen treenikämpällä juuri käydä. Ja sen jälkeen kuin tietäs...
 
Itsekään en ole velvollisuuttani suorittanut vielä mutta luulisi että sieltä pääsisitte silloin tällöin kaikki kolme yhtä aikaa viikonlopuksi lomille. Eikö silloin voisi soitella? Vai olisiko rumpali taas silloin metsästämässä? :) Kyllä puolen vuoden täystauko kuulostaa aika paskalta jutulta.

ei mitään muita juttuja elämässä jotka on bändiä tärkeämpiä..
 
Mä en vaadi, et bändi pitäis olla jäsenten ainut juttu elämässä, mut vaadin, et muut menot sovitetaan kohtalaisen paljolti bändin mukaan. Ei mitään, et "en pääse treeneihin kun täytyy lukee kokeisiin / mennä leffaan / käydä muijan luona / mennä baariin"..
 
Sulla on kovat vaatimukset. Lisäksi noilla asioilla on tapana muuttua elämäntilanteen mukaan, kuten kivi tuossa jo mainostikin. Tarkoitan siis, että vaikka löytäisitkin kokoonpanon jossa kaikki ovat "täysillä" mukana, niin silti kannattaa varautua että tilanne ei aina tule olemaan samanlainen.

Mua on alkanut väsyttää tää, kun bändi ympärillä ei vastaa omaa tasoa, eikä bändikaverit panosta bändiin samalla tavalla kuin minä. Haluaisin, et bändi olis muillekin bändiläisille henki ja elämä, mut se tuntuu olevan niille vaan harrastus.
 
On niin syvältä, kun tiedän, että omat sävellykset ja oma soitto riittäis vaikka mihinkä, mut ei pysty näyttään omia kykyjä kun ei oo oikeita ihmisiä ympärillä..
 
Jotenki vaan vituttaa. Tää viesti nyt on aika turha mut pakko purkaa vitutusta jonnekin..
 
Onko muilla vastaavanlaista vittuuntunutta oloa bändinsä keskellä? Tai vittuuntuneisuutta siitä kun ei löydy oikeanlaisia bändikavereita hakemallakaan?
 
itelle tuttua, no itestä tuntui aikoinaan että olen meidän bändin ainoa jäsen joka oli valmis tekemään homman eteen jotain. osa teki aina välillä, mutta vaihtelevasti. kyllähän siinä turhautuu ja noi muutamat bändi viritelmät kaatuivatkin sitten ajanmyötä.
 
toisaalta sain muilta palautetta että ajoin aika kovaa bändiä eteenpäin ja piiskasin liikaa muita. en sitten tiedä, ehkä se oli niille liikaa, ja ehkä tosiaan yritin laittaa muihinkin energiaa väkisin. tosta syystä tuli muutamia yhteen törmäyksiä.
 
opin tosta että pääasia on että a) toiminta on rentoa ja kivaa kaikin puolin, b) katso kohta a.
 
jos palaset alkaa loksahtamaan kohdalle niin hyvä, jos ei niin ainakin pääsee soittelemaan bändin kanssa. yksin treenaus on tylsää.
 
samalla voi koko ajan kysellä ja tutkia ympäristöstä uusia soitto kavereita ns. toiseen bändiin.

Sulla on kovat vaatimukset.
 
Mutta oikeastaan aika realistiset. Jotta yhtyeestä tulisi hyvä täytyy kaikkien jäsenten uhrata sen alttarille aivan helvetisti aikaa, jonka voisi periaatteessa kait viettää mukavamminkin.
Lisäksi yhtyeessä täytyy olla pari tyyppiä jotka sen lisäksi uhraavat sille vielä helvetin paljon enemmän aikaa kaikenlaisen asioidenhoidon ja säveltelyn ja pohtimisen merkeissä. Kyllä tämä fanatismia vaatii, Al-Quaida on amatööreille...

Suomalaiset ovat vähäs sellaisia, etteivät puhu toisilleen. Paitsi kännissä ja silloin käydäänkin kaikki jutut läpi. Kannattaisi ehkä tuoda asia esille bändiläisille? Ei heillä välttämättä ole mitään tietoa mitä ajattelet ja tiedä vaikka jokainen heistä ajattelisi itsestään samalla tavalla mitä sinä.

Mullaki oli ollut pitemmän aikaa sellanen olo että muut ei panosta yhtään ja ite treenaa 10h päivässä. Nyt onki yhtäkkiä alkanu molemmilla bändeillä oikeen teho toiminta, Molemmilla bändeillä on ollu viimesen kuukauden ajan jotain 3-5 treenit viikossa enkä edes muista milloin olisi ollut päivä ilman jommankumman treenejä. Nyt oon tyytyväinen. Mulla kait kävi hyvä mäihä :)
 
Ja parasta on huomata kun bändin yhteissoitto paranee ja biisien sovituksia hinkataan niin kauan että ne on kaikkien mielestä hyviä.

Itsekään en ole velvollisuuttani suorittanut vielä mutta luulisi että sieltä pääsisitte silloin tällöin kaikki kolme yhtä aikaa viikonlopuksi lomille. Eikö silloin voisi soitella? Vai olisiko rumpali taas silloin metsästämässä? :) Kyllä puolen vuoden täystauko kuulostaa aika paskalta jutulta.
 
No ehkä tuo oli vähän ylidramatisointia, mutta mutta sitten neljän ihmisen saaminen paikalle yhtäaikaa voi olla vielä vaikeampaa. Kitaristi menee sentään vain Rissalaan joten sillä ei ole pitkä matka Kuopioon. Laulaja ja minä sen sijaan mennään Kajaaniin. Jos monta viikkoa on kinesiä ja muutenkin kovalla tahdilla niin sitä mieluiten haluaa varmaan nukkua nekin vapaat viikonloput. Tai sitten kaverit soittelee: "Lähe baariin..."
 
Ei, kyllä me tietty pyritään treenaamaan vaan niin paljon kuin voidaan. Kamojen säilyminen treeniksellä on taas oma luku sinäänsä. Turha niitä on siellä puolta vuotta säilyttää, mutta toisaalta niiden edestakaisin roudaaminenkin stressaa.

Eipä sitten saatukaan pidettyä treenejä tänään. Basisti ilmoitti et pitää pakata laukkuja, kun lähtee lomalle huomenna. Laulajalla oli "muuta menoa".
 
Ilmoitin kyllä muillekin, mitä mieltä mä oon bändin nykymenosta. Ja sanoinkin suoraan et vaihtaisin bändiä jos vaan olis mahdollista (= jos olis vapaita hyviä soittajia tarjolla). Sovittiin nyt sitten et ens viikolla on treenit ja katotaan, jos mentäis erääseen paikalliseen rocktapahtumaan soittamaan. Toivon et toi keikkahomma ainakin onnistuis, hyvä lavafiilis vois ehkä tuoda muille jäsenille samaa intoa kuin bändiä perustettaessa.
 
Mut en mä voi olla tyytyväinen tähän tilanteeseen. Mun unelma on saada tehdä levyjä ja keikkoja ihan säännöllisesti.. Siks vaadinkin muilta, et bändi olis kohtalaisen tärkeäs asemas elämässä, mut ei kyllä tällä kokoonpanolla päästä paljoa paikallisia mestoja pidemmälle.. Voi että kun vois kloonata ittensä viideksi kappaleeksi, niin soittaisin itte kaikki soittimet eikä tarttis kattella vähemmän motivoituneita bändikavereita ympärillä..
 
Jokun jo mainitsikin tuosta pomottelusta: mä oon kans saanut huomata bändien hajoavan ympärillä, kun itse on liian vaativa. Mut totuushan on, et ainoastaan bändikavereilta panostusta vaativan henkilön bändi voi menestyä. Ja mitä niihin vaatimuksiin tulee, niin mä oon kans sitä mieltä, et ei noi mun vaatimukset liikaa oo. Ne on liikaa bändille, joka haluaakin vain treenata huvikseen, mut jos tavoitteis on tehdä enemmänkin, niin ei ne sitten kovin pahat vaatimukset oo. Joutuuhan ammattirokkarit uhraamaan paljon enemmänkin.. Pitkillä rundeilla ne ei ainakaan ehdi nähä perheitään tms. eikä juurikaan tekemään muuta ku musaa.

Meidän "kakkos"kitaristin bändi hajos juuri sen takia kun toinen kitaristi ei harjoitellut kunnolla ja rumpalia ei oikein saanut treeneihin. Nytten kun hän yhtyeessämme niin hänen ent. bändin jäsenet syyttävät häntä bändin hajottamisesta.

Jokun jo mainitsikin tuosta pomottelusta: mä oon kans saanut huomata bändien hajoavan ympärillä, kun itse on liian vaativa. Mut totuushan on, et ainoastaan bändikavereilta panostusta vaativan henkilön bändi voi menestyä. Ja mitä niihin vaatimuksiin tulee, niin mä oon kans sitä mieltä, et ei noi mun vaatimukset liikaa oo. Ne on liikaa bändille, joka haluaakin vain treenata huvikseen, mut jos tavoitteis on tehdä enemmänkin,
 
Nyt osut vaikeaan kysymykseen. Nimittäin, on sellaisia bändikavereita, jotka ovat ottaneet bändin liidaamisen harteilleen, miettineet yökaudet miten pitää treenata, haukkuneet, kehuneet, psyykanneet, vetäneet maratonsessioita ja raastaneet hiuksia - lainkaan tajuamatta, että ongelma saattaa olla heissä itsessään. Seurauksena erittäinkin hyvät ja bändikelpoiset soittajatoverit kyllästyvät ja lyövät lekkeriksi, kas, kuten Jukka Orma aikoinaan sanoi: "Keikoilla oppii soittamaan keikkoja, treenaamalla oppii treenaamaan."
 
Heh, mä olin tuuraamassa bassonvarressa eräässä coverbändissä. Yleisössä oli tuttu rumpali, joka tuli kysymään: "Noihan meni just kuin levyillä. Kauanko treenasit?" Vastasin, että "kolmena päivänä kattelin läpi". Kaveri: "Eikös me katottu samoja biisejä joskus, silloin sä tsiigasit rööki huulessa kattoon ja soittelit sinnepäin?"
Vastasin, että "paljon mahdollista, mutta katsos - sä lupasit, että treenataan vuosia ja sitten treenataan lisää, nää sanoi, että kattele itekses, kolmen päivän päästä on keikka ja jengi joraa hulluna. Kummassa parempi motivaatio?"
 
Mä en nyt tarkoita, että sä olisit niinkuin tuo rumpali. Et varmaankaan. Mutta jos muita ei saa innostettua mukaan, on välillä pakko katsoa peiliin ja miettiä, tekeekö itse kaiken sen (ja mielellään kaksin verroin), mitä vaatii muilta. Ja niitä palkintoja - keikkoja, levyjä, videontekoa, yleisökontaktia, bileitä - niitä pitää tehdä myös silloin kun bändi ei vielä oo ihan valmis, jotta kaikkiin tarttuu se sama unelma.

Mutta jos muita ei saa innostettua mukaan, on välillä pakko katsoa peiliin ja miettiä, tekeekö itse kaiken sen (ja mielellään kaksin verroin), mitä vaatii muilta.
 
No, kyllä mä teen. Kertaakaan ei oo meidän bändi treenannu niin että mä en olisi ollut mukana. Mä en voi hyvällä omatunnolla syyttää itseäni siitä, että bändin meininki kusee. Mä teen biisit, ja annan ne muille treenattaviksi. Vielä kun muut treenais ja tulis treeneihinkin aina..
 
Mulla on kaikki biisit soittokunnos (tietty asiaa auttaa se kun teen ne biisit) ja oon aina treeneis, kun ne pidetään. Jos muut tekis saman, niin bändi oliskin jo aika hyvässä iskussa..