Kitarat: kitarakamat ›

LINE 6 VETTA 212 !
 
Onnekseni on sitä enää omista.

Yamaha kitarapaketti... heh

Kaverisi totesi si että...
 
w/ wah & 486
- Mitä sä oot tehny tälle sun vahvistimelles, pirun hyvät soundit.
 
Tässä vaiheessa piti poistua nauramaan takavasemmalle nopeudella 3x10 potenssiin 8 km/h :)
Mission completed.
 
Aiemmin kuitenkin itsekin totesit, että...
 
Wah on siis yhä käytössä (asetettu korostamaan keskiääniä + diskantteja) ja olen jopa yllättäen tyytyväinen sen toimintaan ja soundeihin.
 
Nauroit siis samalla itsellesi.

Morley wah.

Charvette "superkitara", 80Žs, vaaleansininen. Tallan tinablokki mureni parin kuukauden käytön jälkeen.
 
Melkein olin jo unohtanut tuonkin kauhistuksen, mutta nyt painajaismaiset muistot palasivat mieleen. Kuinkahan saan unta ensi yönä.

Joskus taannoin, nuorempana ja typerämpänä, tuli vaihdettua pois mainio Washburnin keppi vain koska "oli pakko" saada keppi jossa luki Jackson lavassa. Kaduttaa yhä.

zoom 505 oli aika kaamee tuttavuus. tai sitten se mun oma oli vaan paska. pienikin sähkö piikki tms lyhyt katkos usein sekoitti koko laitteen ja joutu resetoimaan ja rakentamaan kaikki alusta. hieman vitutti.

Ibanez ts-7. Ostin sen viime syksynä, ja en edes tiedä, että miksi ostin sen. Silloin minä vielä soitin armotonta heviä jne... Nykyisin tuollekkin kyllä käyttöä löytyy mutta sitä en ymmärrä, että miksi minä ostin tuollaisen blues pedaalin, vaikka hevi maistui enemmän.

Ehdottomia harhaostoksia:
 
-Flextone xl 2x12
-Marshall valvestate 8080

Ois niitä lisääkin, mutta ei jaksa muistaa kaikkia,
niitä "harhamyyntejä" on sitten sitäkin enemmän.

Zoom 505. Autotallijamitteluissa polkasin plugin päälle -> piirilevy vääntyi kolvauskelvottomaksi, taka"seinä" suli. Niin, ja ne soundit, ne soundit. Ei kai siitä sen enempiä. Näyttää joku muukin erehtyneen moisen 900mk riemurasian ostaneen.

Dunlopin itkuvauva (se "legendaarinen" perusmalli)
 
Aluksi leikin sillä ja soittelin voodoo childia, mutta pikkuhiljaa patterin kuluessa saundit heikkeni ja alkoi aina sillä soitellessa tulla sellainen oksettava Hammet-olo.
 
Hyi.

Menee vähän offtopiciksi, mutta menkööt:
 
Eli ostin thomannilta tämän LeadFoot wahwahin (tais maksaa jonku 120 vanhaa rahaa), ja tottakai se oli ihan scheiße. Itse "wah-efektiä" ei juuri kuulunut, söi pattereita yms.
 
Sitten mokomasta meni pedaali paskaksi (kestotestin seurauksena), jonka jälkeen pedaali oli kasassa liimalla, ruuveilla ja kaljalla.
 
Patterien vaihdon yhteydessä (niin, tässä vekottimessa ei tosiaan ole patterikoteloa, eikä mitään paikkaa patterille. Se vaan kolisee tuolla sisällä) varastin sitten jostain säätömuuntajan mallia karvalakki, joka sitten paloi viikon sisällä.
 
Tästä kiukustuneena otin sitten koko pedaalin pois tehden näin ns.fixed-position wah:in, jonka virtalähteenä toimii vanhasta 486:sta rakennettu "9V virtalähde" josta tulevien ja menevien johtojen, valojen ja elektroniikkakomponenttejen määrä on niin huomattava että että siihen ovat kaikki suhtautuneet pelonsekaisella kunnioituksella, kuten räjähtäviin laitteisiin tuleekin suhtautua.
 
Wah on siis yhä käytössä (asetettu korostamaan keskiääniä + diskantteja) ja olen jopa yllättäen tyytyväinen sen toimintaan ja soundeihin. Hilpeyttä ja kyselyjä kyllä herättää musta suorakaiteen muotoinen laatikko jossa on reikä potikan ronkkimista varten, on/off kytkin ja sen vieressä iso valkoinen laatikko joka hurisee, jossa on paljon valoja ja korppuasema ja äänikortti.
 
Ei helvetti... Tästä pitäis kyll antaa jo palkinto tai jotain!!! :D Mä haluaisin nähdä ton wahin myyntimainoksen Torilla tai Huuto.netissä tai jossain. "Wah pedaali/486 PC - Kyllästyitkö kitaransoittoon? Ei hätää! Kytke Tetris päälle!"

Gibson Flying V ja Marshall JCM 2000 TSL 100 -nuppi. Voi vitulla päähän, mihin romuihin ihmisen lapsi menee vähiä rahojaan sijoittamaan.
 
Hei mitä vikaa oli Marshallin JCM2000 tsl 100:ssa? Eikös se ole kuitenkin aika hyvä peli?

Ensimmäinen kitarani oli maailman kaunein strato, japsin rakentama reissue '60, melkein tulee tippa linssiin sitä muistellessa (Sellaista väritystä ei ole toista!). Mutta pimeyden pahat voimat ottivat minut valtaansa ja menin vaihtamaan kaunokaiseni päikseen aivan käsittämättömän oksettavaan viininpunaiseen 80-luvun kiiltoiseen Charvel Jacksoniin.
 
Naurettavan typerää toimintaa. Harvinaisen ääliömäistä.
 
HYI SAATANA, EIHÄN SITÄ EDES KEHDANNUT NÄYTTÄÄ KENELLEKÄÄN! Ja ainut motiivi vaihtamiseen oli, että kasarihirviössä oli floikka, ja sekin vielä alkeellista mallia: kielilukot toimi talttapäisen ruuvimeisselin välityksellä ja tallalle ei oltu sorvattu koloa.
 
En tiedä kehtaanko pahentaa mainettani enempää, mutta voin paljastaa teille luottamuksellisesti: kyllä kitarassa oli aktiivimikit....SHHH...tästä ei sitten puhuta.
 
Melkein yhtä vaikuttavan vaihtokaupan tein päästäkseni moisesta kummituksesta eroon: Pimeän 80-luvun hedelmä ja reilu tuhat markkaa välirahaa ja Bossin GT-3 tilalle. Tervetuloa Muovimaailmaan!
 
Ei siitä sen enempää. Viime viikolla minulle tarjoutui mahdollisuus palata takaisin kaidalle polulle: pitkän yrittämisen jälkeen Herran Enkeli tarjoutui pelastamaan sieluni ja osti multiefektipaskiaisen.
 
Ostin tilalle Hughes & Kettnerin Tube Factoryn ja elän elämäni onnellisena loppuun asti. Ehkä tapaamme vielä joskus vehreämmillä niityillä vanhan kunnon Fender Reissue '60 Japanin kanssa...ja luulisin että hän on valmis antamaan kaiken anteeksi.
 
Miehet ovat tyhmiä.

Marshallin Super Lead nuppi tuntui sellaiselta, kunnes joku keksi vihjata että kanavat tulisi linkittää. Noh, onneksi sen suuremmilta olen toistaiseksi onnistunut välttymään.

Pahin harhaostokseni tavallaan oli Lead Foot-wah pedaali. Kummallista kyllä, se saundasi korvaani oikein komialle, mutta se, miksi se on mulle harhaostos; kotelo halkes jne.

Ehdottomasti paskin hankinta oli Axtech merkkinen (olikohan 60w...ei muista) trankkuvahvistin. Paskimmat saundit mitä oon ikinä kuullu.
 
Ja tietenkin se legendaarinen zoom 505 lojuu hyllyllä.
Samaan kastiin menee Korg Pandora PX2
 
Nykyinen kitarani Jackson Ke-3...ei sinällään paska ostos mutta kun takuuaika loppu niin alko tulla vikoja. vola potikassa häikkää (ei jaksa korjata ennen ku pimenee tyystin) kaulamikki pimeni. vittumainen roudata kun on pieni mies ja mukana kulkee myös digitech gnx2 johon oon ollu tyytyväinen kaiken aikaa...löytyy uusia soundeja edelleen vaikka reilut 2 vuotta jo säätäny sitä.
 
Mitä levyihin tulee niin paskin pitkään aikaan ostamani levy on ehdottomasti metallican st anger. seuraavaks james varmaan pieree levylle.

What?? Ittellä on sama vehje, paitti ilman tota reverbiä. Ihan helvetin hyvät soundit kotisoittoon, toimii kerrostaloissakin kun saa hiljasella hyvää ääntä ulos. Tietty jos surinametallia haluu soitella niin tarvii jonkun pedaalin väliin, mutta näinhän on lähes aina vahvistinten kanssa...
 
Crate gx-15 ON hyvä pikkuvahvari. Särö on oikeenkin rock kunhan sitä ei laita liikaa.
 
Kaikenkaikkiaan en oo mihinkään musiikkiin liittyvään ostokseeni kovin pahasti pettyny (Williamsia ei oteta huomioon... :P)
 
Edit. Ja sorz vaan kaikille, että nostin. Väsyneenä ei ota huomioon edellisten viestien lähetyspäivämääriä.

Williamsin W-3000 akustinen vei sittenkin trashmetalin paikan omieni kärjessä. Musiikkiliikkeestä käytettynä 170ekua. (Ilmeisesti Anttilan postimyynnistä sai näitä halvemmalla?). Uusilla kielillä paljastui kaulan nauhojen täydellinen summamutikka-asennus. Ainut positiivinen puoli passiivinen elektroniikka. Käytössä lähinnä koristeena ja slidekitarana.