Bassot ›

Onko ihan totta? Olen luullut vain, että se on miksattu niin alas ettei sitä juuri kuule.
 
Käsi sydämelle; kuuletko sinä minkäänlaista bassoa ko. levyllä? :D Se albumi on tod. näk. hajoittanut enemmän kajareita, kuin muut yhteensä. Jamesin kitaroita kun on väkisin vedetty sellaisille taajuuksille mistä ei äänilaitteet tykkää. Rupeavat "tööttäämään".

Minä en nyt ymmärrä? Mitä sinä ajat takaa tällä? Eikös se sinun omakin arsenaalisi ole aika vakuuttava, oletko kenties yksinkertaistanut sitä vai mikä nyt on? Warwick, vuosikerta Ricke, EBS -etunen...
 
Kyllä sä Arva oikeessa oot, että kyllä mää oon sortunut tohon kama fiilistelyyn!
Mulla vaan tuli yhtäkkiä sellanen fiilis ku ostaa noita romuja, niin kuunteleeko niitä kukaan loppu peleissä? Onhan se selvää että hyvät kamat maksaa ja on parempia ku halpikset ja asiasta ei kannata edes keskustella!
No itse asiassa heitin tän topicin pilke silmäkulmassa!

Niin, AJFA:lla ei ihan oikeasti ole bassoraitaa. Lukuun ottamatta parinkymmenen sekunnin pätkiä siellä täällä.
 
Ihan kuriositeettina, joku 17- vuotias jannu on tehny bassoraidat ko. levylle. Hatunnosto kaverille =0)
 
http://www.jasonizer.com/justice.html
 
Vänkää....

Kyllä sä Arva oikeessa oot, että kyllä mää oon sortunut tohon kama fiilistelyyn!
Mulla vaan tuli yhtäkkiä sellanen fiilis ku ostaa noita romuja, niin kuunteleeko niitä kukaan loppu peleissä? Onhan se selvää että hyvät kamat maksaa ja on parempia ku halpikset ja asiasta ei kannata edes keskustella!
No itse asiassa heitin tän topicin pilke silmäkulmassa!
 
Vähän jo epäilinkin jotain huumoripläjäystä, osittaista siis.
 
Jos keräilyä ajattelee harrastuksena, niin sehän on ihan hyvä juttu. Miten musiikki olisi jotenkin arvokkaampaa, kuin postimerkkien keräily, tai soitinten keräily, tai soitinlaitteiden tai... Eli kamarunkkaus voi olla harrastus sinänsä. Ihmisellä voi olla myös useampia kuin yksi harrastus. Soitinlaitteiden keräily ja soitinlateintoilu voi hyvin toisaalta tukea musiikkiharrastusta, soittoharrastusta.
 
Jotkut eivät soita ollenkaan, vaan keräilevät vain laitteita. Enpä osaa heitäkään paheksua. Meillä on ongelma. Ei mitään suurta, pieni juopa vain. Ei nähdä toiselle puolelle. Ehkä se siitä, täytyy yrittää. :)

Jos keräilyä ajattelee harrastuksena, niin sehän on ihan hyvä juttu. Miten musiikki olisi jotenkin arvokkaampaa, kuin postimerkkien keräily, tai soitinten keräily, tai soitinlaitteiden tai... Eli kamarunkkaus voi olla harrastus sinänsä. Ihmisellä voi olla myös useampia kuin yksi harrastus. Soitinlaitteiden keräily ja soitinlateintoilu voi hyvin toisaalta tukea musiikkiharrastusta, soittoharrastusta.
 
Mä ajattelisin sen vähän näin: jos ostaa jonkun laadukkaan instrumentin, niin se on sijoittamísta. Mielestäni siinä ei siis pitäisi olla mitään väärää, että kerää soittimia. Tosin jos niillä ei soita lainkaan, niin sitten se on mielestäni aika lailla turhaa. Mutta onhan niitä niitäkin keräilijöitä jotka vain pitävät aarteitaan naftaliinissa eivätkä oikeasti edes koskaan koske niihin paljain käsin.
 
Eli mun pointti on tää: siinä ei oo mitään pahaa että kerää soittimia, tai mitään muutakaan kamaa, mutta jos niille kamoille ei ole todellista tarvetta, niin silloin voisi kyllä jättää ostamatta.
 
Itsekin olen aikamoinen materialisti bassojen ja bassoonsoittoon/musiikkiin yleisesti liittyvien kamojen kanssa, mutta kaikki kamat jotka omistan, ovat kuitenki aina joko enemmän tai vähemmän käytössä ja tarpeellisia. Sitä mukaa olenkin aina myynyt kamoja pois kun ei ole enää ollut tarvetta. Ostan kamaa siis "omistamisen ilosta", mutta turhuuksiin en sentään rahojani tuhlaa.
 
Ja vielä tästä että yleisö ei huomaisi mitään niistä kamoista: en usko. Vaikka ne ihmiset olis miten järkijättösiä tahansa, niin kyllä niillä silti on korvat ja silmät päässä. Yleisöön vetoaa yhtyeen esteettisyys, ja tähän vaikuttaa muunmuassa tyylikkäät kamat. Tai lähinnä soittimet. Esimerkkinä tästä voisi toimia oma upouusi bassoni. Hämyisen klubin valoissa tuon rungon ovangkol-puu näyttää äärimmäisen hienolta. Myös kullatut osat säväyttävät. Olenkin jo kuullut kehuja basson ulkonäöstä myös monelta "musiikin suhteen ei-niin-fiksulta" tyypiltä. Joten se kyllä vaikuttaa. Aivan kuten tuo kuuloaistimuspuolikin: hyvä soundi kuulostaa aina hyvältä, kuunteli sitä kuka tahansa, sanon minä.
 
Nyt syntyykin taas mietteitä siitä, että onhan jokaisella ihmisellä oma käsityksensäsä "hyvästä soundista". Kyllä, mutta voisin vaikka väittää, että tässäkin asiassa on jonkin sortin yleislinja. Ja tällä tarkoitan sitä, että ihminen tuntee luonnostaan vetoa ennemmin kauniiseen ja hoikkaan, kuin ei-niin-kauniiseen ja ylipainoiseen ihmiseen. Eli soundinkin, ja musiikin, puolella on olemassa jokin yleinen "kauneusihanne". Ihmiset siis kyllä tunnistavat jos soundi on "ylipainoinen".
 
Eimen.

Nyt syntyykin taas mietteitä siitä, että onhan jokaisella ihmisellä oma käsityksensäsä "hyvästä soundista". Kyllä, mutta voisin vaikka väittää, että tässäkin asiassa on jonkin sortin yleislinja. Ja tällä tarkoitan sitä, että ihminen tuntee luonnostaan vetoa ennemmin kauniiseen ja hoikkaan, kuin ei-niin-kauniiseen ja ylipainoiseen ihmiseen. Eli soundinkin, ja musiikin, puolella on olemassa jokin yleinen "kauneusihanne". Ihmiset siis kyllä tunnistavat jos soundi on "ylipainoinen".

 
Tuohon lisäisin sen, että kauneusihanteet ovat kulttuurisidonnaisia, puhutaan ns. länsimaisesta kauneusihanteesta, joka lienee siis tuo yleislinja mistä puhuit. Sama pätee musiikkiin, yleislinja...länsimainen sävelasteikko, ei mikro-intervalleja jne. En tosin ole samaa mieltä kanssasi siitä, mitä on "luonnollinen vetovoima". Mielestäni ei ole olemassa universaalia luonnollista vetovoimaa, vaan se on tottumuksen sanelemaa. Sitäpaitsi poikkeuksia löytyy, en tosin tällä tarkoita että xl-ladyt on se mun juttu... ;)

Pitkälle olen samaa mieltä Herra A:n kanssa. Ei tarvitse mennä renessanssia ja Rubensia kauemmas, niin jo alkaa löytyä melkoista poikkeamaa nykyisestä kauneusihanteesta. Ja nais- tai mieskauneutta arvostellessa sentään on olemassa tiettyjä geeneihin ja seksuaalisuuteen sidottuja universaaleja suureita (tissit=hedelmällisyys, lihakset=alfauroksen ylivoima), mutta silti ihanteet ovat muuttuneet aikojen saatossa kovastikin. Vieraista kulttuureista nyt puhumattakaan; ajatellaan vaikka kiinalaisten naisten jalkojen kutistamista...
 
Musiikissa ei ole senkään vertaa seksuaalisia arkkityyppejä, vaan koko homma on opittua. Joskus muistan lukeneeni, miten joku musiikkitieteilijä soitti joillekin sademetsän vihoviimeisen kolkan asukeille Mozartia. Vastaanotto oli ollut kauhistunut, natiivit suorastaan pelästyivät järkyttävää kakofoniaa.
 
Takaisin käytäntöön: kyllä esimerkiksi voimakkaasti säröytynyt bassosoundi on hyvin pitkälle "acquired taste". Ei sellaista kovin moni tavallinen tallaaja miellyttäväksi koe, oli lähteenä sitten miten upea 70-luvun putkiampeggi tahansa. Eikä kirskuvien tweeterien täyteinen hifi-släppisoundikaan varmaan ihan heti "kaunis"-adjektiivia musiikin kuluttajan suuhun muodosta. Ihmisten maku kehittyy ja näkemykset muuttuvat, muutenhan me kaikki kuuntelisimme lastenlauluja vielä vanhainkodissakin.
 
Mitäköhän minäkin taas tuolla hain... ex tempore-känni tekee tepposiaan...

Näin se käy.

Mitäköhän minäkin taas tuolla hain... ex tempore-känni tekee tepposiaan...
 
No hitto, hienoa pohdintaa! Pitäisiköhän sun juoda vähän useammin? ;-)
plop plop plop plop plussa tuli.

No hitto, hienoa pohdintaa! Pitäisiköhän sun juoda vähän useammin? ;-)
plop plop plop plop plussa tuli.
 
Miksen mä saanu plussaa? Perkule, vaikka miten yritin kieritellä tota asiaa puolelta toiseen ja esittää hyviä pointteja ni sit tulee ylläri (kirjaimellisesti) ja vetää plussat mun nenän edestä! :)
 
Edit: En todellakaan kiistä etteikö Ylläri olis pohtinu hienosti, mutta... *ärinää, murinaa* Katkeruus kukoistaa...