Yleistä keskustelua musiikista ›

Ostatteko useammin jonkun kokoelma-levyn vai ihan 'oikean' levyn?
Miksi niin tai miksi näin?
 
Ise ostan mielummin oikeita levyjä kuin kokoelmia; kyllähän niissä oikeissa levyissä biisijärjestys on tärkeä ja kannet aina hienompia.. Noi greatest. levyt ovat taas helppo tapa tutustua johonkin artistiin ja yleensä ne ovat aika halpojakin. Ja useimmiten kokoelma levyissä saa harvinaisempaakin materiaalia jota ei tahdo löytyä oikeilta levyiltä.
 
Niin, ja käytin hakua..
 
Edit. kirjotusvirhe

Periaateessa albumeja eikä kokoelmia. Hyviltä artisteilta albumeissakin on tarpeeksi hyvää kamaa ja albumit ovat myös vuodesta 1967 lähtien olleet kokonaisuuksia, omia teoksiaan sinänsä, joten olennainen osa artistin näkemystä menee ohi, jos tutustuu vain irtobiiseihin.
 
Joissain harkituissa poikkeustapauksissa voi ostaa kokoelmia myös 1967 jälkeen levyttäneiltä artisteilta.
 
Usein sanotaan että artistiin on hyvä tutustua kokoelman kautta. Se on kuitenkin erittäin huono tapa, koska sitten voi käydä niin että kun haluaa myöhemmin kuulla niitä albumeita, niin onkin jo kuullut niistä parhaat palat, jonka jälkeen niihin tutustuminen on paljon tyhmempää.

Usein sanotaan että artistiin on hyvä tutustua kokoelman kautta. Se on kuitenkin erittäin huono tapa, koska sitten voi käydä niin että kun haluaa myöhemmin kuulla niitä albumeita, niin onkin jo kuullut niistä parhaat palat, jonka jälkeen niihin tutustuminen on paljon tyhmempää.
 
Tässä on kyllä pointtia, mutta useimpien artistien levyt kestää sen kun laatu on kohdallaan.

Mieluummin albumeita, koska ne tavallaan muodostaa omia kokonaisuuksiaan. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta ne eivät sitten kuulu jatkuvaan kuunteluun. Sillointällöin tosin ostan kokoelmia, joissa on eri artisteilta koottu biisejä jonkin tyylin mukaisesti.

Piti ihan ruveta miettimään että kuinka paljon itse omistan greatest hits -levyjä. Monta, mutten tarpeeksi.
 
Molempia levyjä tulee osteltua. Kokoelman ostan jos on tarkoitus tutustua uuteen ja tuntemattomampaan artistiin. Niistä saa jonkinlaisen käsityksen koko tuotannosta ja siitä että kannattaako alkaa perehtymään asiaan syvemmin vai voiko artistin unohtaa ja viedä sen kokoelmankin divariin.
 
Mikäli kokoelman biisit kolahtavat niin sitten saatan ostaa niitä "oikeitakin" levyjä. Tosin mikäli kyseessä on jokin tuntemattomampi ja/tai vähemmän levyttänyt nimi, niin sitten käytännön pakosta voi jäädä se kokoelma ainoaksi levyksi.
Mutta monien artistien levyjä olen alkanut keräilemään pelkästään yhden kokoelmalevyn perusteella. Että kyllä ne tarpeellisia ovat, eivätkä pelkästään levy-yhtiöitten rahastusta.
Tietysti jos uutta kokoelmaa pukkaa ulos muutaman vuoden välein ja biisijärjestystä vain vähän vaihdellaan, niin siinä on jo enemmän rahastuksen makua.

Mutta monien artistien levyjä olen alkanut keräilemään pelkästään yhden kokoelmalevyn perusteella. Että kyllä ne tarpeellisia ovat, eivätkä pelkästään levy-yhtiöitten rahastusta.
 
Mutta eikö saman artistin hyvä albumi olisi tässä ajanut ihan saman asian? Sitä ei tarvitisisi edes jälkeenpäin myydä divariin.

Greatest hitsit ovat paikkallaan mm. keikkareissuilla. Koko porukka ei kuitenkaan jaksa kokonaisia albumeja yhdeltä artistilta kuunnella, eikä kymmeniä levyjä viitsi kantaa mukana. Mitä enemmän porukkaa, sitä tunnetumpia/iskevämpiä biisejä soimaan.

Aina levy, ei kokoelma. Sitäpaitsi kokoelmat on siitä huonoja, että niissä on aina ne hitit, ei välttämättä ne ittelle parhaat biisit. Sitäpaitsi itte kuuntelen levyjä enemmänkin kokonaisuuksina.

greatest hits on tosiaan hyvä tapa tutustua artistiin ja onhan niitä aika paljon sellaisia artisteja joilla ei sitä hyvää tuotantoa löydy niin paljon että jaksaisi joka lättyä lähteä metsästämään, tällöin tulee joskus tyydyttyä greatest hitsiin, esim aerosmithin tapauksessa. back in the saddle, walk this way jne on kyll hyvii biisei mut ei bändiltä niin paljoa hyvää tuotantoa löydy etteikö tuo greatest hitsi mulle riittäisi...
 
mutta hyvien bändien kanssa, esim Nick Cave, vituttaa vaan että on tullut joskus tuollainen greatest hits sydeemi ostettua kun kuitenkin on pakko saada kaikki albumit kasaan ennemmin tai myöhemmin. tällöin greatest hits jää vaan tyhjänpanttina hyllyyn......

Kokoelmat eivät jaksa kummemmin kiinnostaa. Levykokonaisuuksia ja bändien koko tuotantoa on mukavampi kerätä. Yleensä kokoelmilta myös puuttuu todellisia helmiä, jotka ovat kuitenkin albumeilla mukana.

Mutta eikö saman artistin hyvä albumi olisi tässä ajanut ihan saman asian?
 
Vaikka joku artisti olisikin joskus osannut tehdä sellaista musiikkia joka korvaani miellyttää, niin välttämättä se taito ei ole ikuinen.
Uran alkupuolen albumit saattavat olla elämää suurempi kokemus ja myöhempien vuosien levyt kuulostavatkin joltakin kolmannen luokan humppaorkesterilta.
Joskus artistilla on vain se yksi levy joka on omistamisen arvoinen ja muut voi unohtaa.
 
Ongelma on vain löytää ne hyvät levyt niitten huonojen joukosta. Ei levykaupassakaan viitsi sentään asua.
Laiskana miehenä mieluummin ostaa kokoelman, kuin alkaa järjestelmällisesti läpikäymään ennestään tuntemattoman artistin koko diskografiaa.
 
Niin ja on sellaistakin tapahtunut että olen vienyt divariin joittenkin artistien levyjä, jotka eivät ole onnistuneet uudella levyllään pääsemään aikaisempien tasolle, mutta olen ne ostanut ilman ennakkokuuntelua.
Kun on vanha tuttu ja turvallinen nimi, niin mitäpä sitä kaupassa kuuntelemaan. Ostaa itselleen ja kuuntelee rauhassa kotona. Tästä näemme miten tärkeä asia brändi on.

Ongelma on vain löytää ne hyvät levyt niitten huonojen joukosta. Ei levykaupassakaan viitsi sentään asua.
Laiskana miehenä mieluummin ostaa kokoelman, kuin alkaa järjestelmällisesti läpikäymään ennestään tuntemattoman artistin koko diskografiaa
 
No jos puhutaan siitä, että mitkä on jonkun artistin selvästi suosituimmat levyt, niin internethän tämän asian helposti yleensä selvittää (jo pelkkä www.allmusic.com saattaa usein kertoa, vaikka joskus siellä onkin jokunen omalaatuinen näkemys). Useinhan artistin parhaista levyistä ollaan hyvin samaa mieltä. Aina tietenkään ei olla.
 
Kun on vanha tuttu ja turvallinen nimi, niin mitäpä sitä kaupassa kuuntelemaan. Ostaa itselleen ja kuuntelee rauhassa kotona. Tästä näemme miten tärkeä asia brändi on.
 
No en kyllä kaupassa ehtisi mitään kuunnella niin paljoa että tiedän, onko se hyvää vai huonoa. Kotonakin kestää usein kauan että osaan mitään arviota esittää.

Jos tarvitsee greatest hitsejä vain tuohon tarkoitukseen, niin sitten voi (ilman mitään lakiin tai omaantuntoon liittyviä ongelmia) polttaa hittibiisit yhdelle CD:lle jos omistaa ne albumit.
 
Olen tuota vaihtoehtoa punninnut erittäin vakavasti :D Mutku cd-ärrät inhottaa, niin ei voi mitään. Auton siivoaminenkin on yhtä helvettiä kun joutuu tihrustamaan puolivaloilla suttuisia kuulakärkikynällä kirjoitettuja kansitekstejä, että kenenkäs levy tämä sitten onkaan.
 
Siistinä pysyvä Sprinter, dösästä puhumattakaan, on kyllä kaunis utopia.

Omistan vain yhden Greatest hitsin, Queenin. Se on ensimmäinen levy jonka olen ostanut.

Kokoelmia ostan harvoin, ja silloinkin yleensä siksi että ne sisältävät ennestään julkaisematonta materiaalia. Parhaat levyt ovat albumikokonaisuuksia ja kokoelmille laitettavat hittibiisit eivät läheskään aina ole niitä parhaita.

Yleiskokoelmat on hyviä uusien bändien löytämiseen, mutta yksittäisen bändin Greatest Hits on yleensä melko huono ratkaisu. Itse pidän albumikokonaisuutta tärkeämpänä kuin sen yhden hittibiisin tunkemista paskaläjään. Tosin ei kyllä omissa levyissä ole näitä yhden hitin pellejä.

Albumeita ostan lähinnä. Jotta päätyisin ostamaan kokoelman pitää sillä olla jotain ihan erityistä kiinnostavuutta jos sama matsku on tarjolla myös pitkäsoitoillakin.

Kokoelmalevyjä on tullut ostettua lähinnä ennestään tuntemattomilta artisteilta, tutustumismielessä. Kuitenkin monasti tulee silloinkin ostettua suoraan albumi, lähinnä sen vuoksi että sitten jos tulee ostettua enemmän noita albumeita jää se kokoelma pölyttymään hyllyyn. Autolla ajaessa nuo kokoelmat ovat kyllä miellyttävää kuunneltavaa useinkin, silloin ei jaksa keskittyä samalla tavalla albumin kuunteluun eikä voikaan liikenneturvallisuutta vaarantamatta, ja radiota minä en jaksa edes harkita autossa istuessani.

Kyllä varmaan tulis se kokoelma ostettua. Luotetaan siihen että siellä on ne parhaimmat piisit.