Kitarat: kitarakamat ›

Miksi toinen uusi soi ja toinen ei ja kumpi onkaan se parempi?? Siinäpä hupia taas hetkeksi ;-)

Heh, toi on muuten hyvä kysymys! ..kyllähän kitaran sointi vahvistamattomana on siis tosiaan hyvä tuntea, itse treenaan aina silloin tällöin omin päin ilman vahvistusta, että pääsen lähelle kitaran akustista soundia. Tämä aihe on kiinnostava, joten jatka ihmeessä juttua..

 
Kun kerta käskettiin, niin jatketaan sitten, mutta uudessa ketjussa, ettei mee off-topic ;-)
 
Aluksi kaikki juoskoot kipin kapin www.ruokangas.com ja kaivakoot sieltä esille jonkin kitaran, ja kitaran kuvan vierestä kohdan "open details" ja sieltä "thermotreatment"
 
Siinä on meinaan havainnollisesti pohja sille, mistä puhutaan "vanhan Gipsonin soundina", eli mikroskooppi kuvat esim 50 vuotta vanhasta puusta. Se mokoma on huokoista, eli kitaran puu pääsee värähtelemään ja "soi". Kyllä, jopa umpipuukoppa siis todellakin soi.
 
Tuo värähtely aiheuttaa myös pahimmillaan kiertoa, mutta sähköisen vahvistettavuuden ja instrumentin luontainen kaunis sointi on aina tavallaan törmayskurssilla.. kompromisseja käyttötarkoituksen mukaan..
 
..nyt siis tästä innostuneena painun kauppaan ja otan uuden Fenderin syliin. En pistä sitä vahvistimeen vaan alan jammailemaan siinä "unplugged" =) Kun sylin kautta kierrättää pari kolme yksilöä, niin alkaa erot tulla korvaan. Toinen soi paljon pidempään ja kauniimmin kuin toinen..
 
Kun kitaraa soitetaan, niin äänen värähtelyt avaavat puun syitä lisää ja kitaran ääni paranee. Siihen perustuu osittain myös ikivanhojen klassisten soittimien hinta. Niitä on soitettu läpi ikänsä ja ne ovat hyvin "auki". Syyt menevät myös takaisin umpeen, eli kymmenen vuotta vaarin seinällä roikkunut skitta ei todennäköisesti soi kuten vastaavan ikäinen kaikki maailman pubit kiertänyt kehäraakki.. Siksi siis keräilijät pannaan!! Soitin on tehty soittamista varten.
 
Mutta takaisin aiheeseen. Miksi toinen uusi soi ja toinen ei? Ja onko soiva parempi, kuten mielellään itse ajattelen? Se joka soi, on kaiketi huokoista puuta, samasta puulaadusta valmistettu toinen ei soi.. se ei siis ole huokoista? Vai onko se sittenkin vain paremmissa olosuhteissa kasvanut puu, joka on luonnostaan tiukka ja soitettuna avautuu soimaan itse asiassa paremmin, kuin se nyt jo uutena "soiva"??
 
Kukas osais vastata? =)

Vanhoja Gibsoneja ja Fendereitä oli jo 70-luvulla, noin 15-20 vuoden ikäisiä. Mikähän ne teki silloin vanhoiksi?

Aluksi kaikki juoskoot kipin kapin www.ruokangas.com ja kaivakoot sieltä esille jonkin kitaran, ja kitaran kuvan vierestä kohdan "open details" ja sieltä "thermotreatment"
 
Se "ei-ruokangas-treatmentin" omaava sample oli käännetty niin, että sen syyt oli eri suuntaan kuin ruokankaan ja "50-year oldin". Psykologista sod...Markkinointia.
 
Siinä on meinaan havainnollisesti pohja sille, mistä puhutaan "vanhan Gipsonin soundina", eli mikroskooppi kuvat esim 50 vuotta vanhasta puusta. Se mokoma on huokoista, eli kitaran puu pääsee värähtelemään ja "soi". Kyllä, jopa umpipuukoppa siis todellakin soi.
 
Nyt on aika "hifistelyä" ;)
 
Tuo värähtely aiheuttaa myös pahimmillaan kiertoa, mutta sähköisen vahvistettavuuden ja instrumentin luontainen kaunis sointi on aina tavallaan törmayskurssilla.. kompromisseja käyttötarkoituksen mukaan..
 
Niin. Lankkukitarahan suunniteltiin juuri kierron takia. Piti saada paljon mökää, mutta kun akustiset kiersivät. Silti ihmiset puhuvat siitä kuinka hienoa on kun lankku soi lujaa ilman sähköistä vahvistusta...
 
Kun kitaraa soitetaan, niin äänen värähtelyt avaavat puun syitä lisää ja kitaran ääni paranee. Siihen perustuu osittain myös ikivanhojen klassisten soittimien hinta. Niitä on soitettu läpi ikänsä ja ne ovat hyvin "auki". Syyt menevät myös takaisin umpeen, eli kymmenen vuotta vaarin seinällä roikkunut skitta ei todennäköisesti soi kuten vastaavan ikäinen kaikki maailman pubit kiertänyt kehäraakki.. Siksi siis keräilijät pannaan!! Soitin on tehty soittamista varten.
 
Viisas markkinamies mainostaisi lämpökäsittelyjen lisäksi sitä, että tämän kitaran syyt on avattu soittokoneella joka vastaa 50-vuoden yhtämittaista soittoa. Tämä on nyt sitten mun keksintö!
 
Mutta takaisin aiheeseen. Miksi toinen uusi soi ja toinen ei? Ja onko soiva parempi, kuten mielellään itse ajattelen? Se joka soi, on kaiketi huokoista puuta, samasta puulaadusta valmistettu toinen ei soi.. se ei siis ole huokoista? Vai onko se sittenkin vain paremmissa olosuhteissa kasvanut puu, joka on luonnostaan tiukka ja soitettuna avautuu soimaan itse asiassa paremmin, kuin se nyt jo uutena "soiva"??
 
Luulisin, että makuasioita. Toinen soittaa supersäröheviä ja toinen rautalankaa. Pluggaa mieluummin vahvistimeen ja sitten kuuntelee sopiiko haluamaansa soundimaailmaan.
 
Kukas osais vastata? =)
 
Tuskin kukaan. En minä ainakaan. Lähden ostamaan keskiolutta.

"Veikkaisin", että jos kitaran sointi on hyvä uutena, on sen sointi myös hyvä vanhana. Otin musiikkiliikkestä kokeiltavaksi kitaran joka oli ollut itselläni vähän yli 10 vuotta, sitten. Kitara oli kuluneempi, mutta sointi oli mielestäni täysin sama. Ei se huonontunut ollut, muttei parantunutkaan. Kaikki samat virheet, puutteet ja hyvyydet oli edelleenkin. Luultavasti vanhojen Gibsonien hyvyys riippuu jostain muusta, kuin siitä, että ne ovat vanhoja. Esimerkiksi Neil Youngin "vanha" Gibson oli ostettaessa (tai vaihdettaessa) alle 20 vuotta vanha. Omista kitaroista kaikki paitsi yksi on jo ylittänyt tuon iän. Oilisiko ne siitä sitten parantuneet? Luottakaa mieluummin siihen miltä kitara kuulostaa omassa kädessä, olipa sitten vanha tai uusi...

Toi puun rakenteen muuttuminen soittamisen seurauksena ja ajan kanssa... se on mielenkiintoinen asia. Muuttuuko se puu aina soinnillisesti parempaan suuntaan? Voiko se ikääntyessään ja soitettuna jossain vaiheessa jopa ohittaa soinnillisesti parhaan olemuksensa? Suuntaushan on se, että vanhoja kitaroita pidetään usein jalostuneina ja maagisesti kypsyneinä, mutta kuuleeko valtaosa ihmisistä niissä oikeasti eroa... tai jos kuulevat, niin onko se ero nimenomaan parempaan suuntaan. Heh, vaatisi aika paljon munaa todeta, että ei... vanha strato ei kyllä soi enää kovin erikoisesti.

Toi puun rakenteen muuttuminen soittamisen seurauksena ja ajan kanssa... se on mielenkiintoinen asia. Muuttuuko se puu aina soinnillisesti parempaan suuntaan? Voiko se ikääntyessään ja soitettuna jossain vaiheessa jopa ohittaa soinnillisesti parhaan olemuksensa? Suuntaushan on se, että vanhoja kitaroita pidetään usein jalostuneina ja maagisesti kypsyneinä, mutta kuuleeko valtaosa ihmisistä niissä oikeasti eroa... tai jos kuulevat, niin onko se ero nimenomaan parempaan suuntaan. Heh, vaatisi aika paljon munaa todeta, että ei... vanha strato ei kyllä soi enää kovin erikoisesti.
 
Joo, mä oon funtsinut kun on noita kitaroita useampia, niin ja ei kaikilla ehdi soittelemaan, ni eikö voisi laittaa snadit kaiuttimet siihen podin taa ja suoltaa jollain taajuudella musaa kaiuttimeen, eikökö se saa puun elämään, sen seurauksena kitara luulis että on hyvä blues tai jazz kitara?
Teoriaa tä?

Joo, mä oon funtsinut kun on noita kitaroita useampia, niin ja ei kaikilla ehdi soittelemaan, ni eikö voisi laittaa snadit kaiuttimet siihen podin taa ja suoltaa jollain taajuudella musaa kaiuttimeen, eikökö se saa puun elämään, sen seurauksena kitara luulis että on hyvä blues tai jazz kitara?
Teoriaa tä?
 
Itseasiassa just näin... pistät uuden skitan vuodeksi pariksi treenikämpän bassovahvarin päälle, niin tulos on jokseenkin sama kuin soitamalla saatu, paitsi että nauhat ei kulu ;-)
 
Siis tää mun teoriapähkäilyni ei oo ihan tuulesta temmattu, sillä esim viulujen ja muiden jousisoittimien kanssa tämä "syiden aukeaminen" on todella tutkittu ja pitkälle viety juttu. Sähkökitaroiden kohdalla homma taitaa tosiaan olla aika pitkälle "fiilistelyä", sillä tämä osa kitaran soundista on vain murto-osa kokonaisuudessa, johon vaikuttavat tosiaan mikit, vahvarit, efektit, piuhat... koko roska... siinä missä viulu ja myös esim akustinen kitara ovat omillaan... soiminen korostuu...
 
Mutta kunhan nyt ajankulukseni kiinnostuin.
 
Meinaan kun omistin Fenderin Tele Customin ennen tuota Ruokangasta ja tokihan mikeissä on valtava ero, mutta silti näiden kahden kitaran sointi samoilla kielillä on uskomattoman erilainen... että jotain tolkkua tässä minun teorioinnissanikin on oltava...
 
Edit:
niin juu ja sen verran vielä... kun 50 vuotta sitten kitaran tekijä valikoi itselleen parasta mahdollista puuta, oli se todennäköisesti ikimetsästä hakattua tooooodella vanhaa puuta... nykyään sarjavalmisteiset kitarat tehdään puusta, joka on lannoitus ja puunjalostusmenetelmillä tehty. Eli puu rojautetaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman pitkäksi, jotta tulos metsänhoidossa maksimoitaisiin. Eli otat 15 metrisen puun, joka on kasvanut 100 vuoden aikana tai 15 metrisen puun, joka on kasvanut 50 vuoden aikana... puun laatu on erilaista. Näkyy nykyään esim puurakentamisessa jo taloissakin... väittäisin tuon rauhassa kasvaneen puun 50 vuotta sitten olleen parempaa soitinrakentamiseen... Siinä voisi olla yksi selitys noiden vanhojen soittimien mahdolliseen "maagiseen sointiin"? ...mene ja tiedä...

Jep. Aina kun lähtee viikonlopuks reissuun kannattaa ripustaa kitarat karhunlangalla katosta roikkumaan (lanka siksi, jotta ne pääsevät värähtelemään mahdollisimman vapaasti). Stereoista soimaan jotain musiikkia sen verran lujalla, että esim. akustisista kitaroista kuulee kuinka niiden kielet alkavat resonoida ja koppa kaikuu. Musiikkivalinnoilla voi vaikuttaa siihen mihin suuntaan haluaa kitaransa kehittyvän. Hyvän blues-kepin kasvattamiseen ei käy muu kuin blues. Stereoille on hyvä olla joku ukkossuoja siltä varalta jos kelit muuttuu sillä aikaa kun on poissa.

Hyvän blues-kepin kasvattamiseen ei käy muu kuin blues. .
 
LOL =)

Jep. Aina kun lähtee viikonlopuks reissuun kannattaa ripustaa kitarat karhunlangalla katosta roikkumaan (lanka siksi, jotta ne pääsevät värähtelemään mahdollisimman vapaasti). Stereoista soimaan jotain musiikkia sen verran lujalla, että esim. akustisista kitaroista kuulee kuinka niiden kielet alkavat resonoida ja koppa kaikuu. Musiikkivalinnoilla voi vaikuttaa siihen mihin suuntaan haluaa kitaransa kehittyvän. Hyvän blues-kepin kasvattamiseen ei käy muu kuin blues. Stereoille on hyvä olla joku ukkossuoja siltä varalta jos kelit muuttuu sillä aikaa kun on poissa.
 
Rupesin lukemaan tota ensin ihan tosissani... Hoho.

:D Tää topikki kannattaa linkittää kun joku taas kysyy mitä mikkiä mihinkin puuhun.

:D Tää topikki kannattaa linkittää kun joku taas kysyy mitä mikkiä mihinkin puuhun.
 
Omenapuu ja Elvis-mikki ovat ylittämätön yhdistelmä.