Yleistä keskustelua musiikista ›

Itselläni asia on täysin päinvastoin, ja se onkin yksi syy siihen, miksi en kuuntele hiphoppia/rappia.
 
Kannattaa ostaa elämä. Jos oikeasti aikuista miestä kiinnostaa kun vielä aikuisemmat kasvattelevat peniksiään saduilla ja möröillä ja se oikeasti kiinnostaa niin jestas, ei mene hyvin.
 
Toinen syy: suurin osa ko. genrestä on musiikillisesti täysin ala-arvoista, ja
 
Ettei vaan perustuisi ennakkoluuloihin enemmän kuin tietoon?
Ranskalainen avantgarde on jo oikeasti pirun kovaa, argenttinalainen rap yhdistää tangoa näppärästi siihen ja se oikasti kuulllostaa jo härskiltä... ja rapissa on nimenomaan tärkeänä osassa riimitely, eli rytmittäminen ja jos esim kuuntelisit DJBB:tä voisit huomata että jätkä oikeasti osaa hommansa... Pirun kova flow.
 
kolmas: en koe kulttuurillisesti ja aatteellisesti kuuluvani edes samalle planeetalle tämän musiikkityylin harrastajien kanssa.
 
Tämä minua kiinnostaa... Millainen kulttuuri- ja aattemaailma sinulla on? tätä en sano pahalla mutta katsos, oikeaa hiphop-elämäntapaa seuranneena vierestä käsin pitkäänkin, niin ilmeisesti kommentistasi voidaan päätellä että olet väkivallasta pitävä sotaa ihannoiva rasisti, sovinisti sekä todennäköisesti lihansyöjä, hauskanpito on, euronymouksen sanoin, kiellettyä, samoin avoimuus, iloisuus ja rakkaus, ja suppea pitää olla, sekä vain sinun mielipiteesi ovat oikeita.
 
Koska näin tuskin on, haluaisin sinun hieman perusteleva kommenttiasi.

Molemmat DJBB:t löytyy levyhyllystä. Muuta ei sitten räpin saralta löydykkään.

Räp on täyttä paskaa ja kaikki tommoset gangsta äijät on ihan pellejä.

Pidän itseäni musikanttina,en muusikkona mutta ei mahdu ei.

Olen todennut että hiphopissa korreloi selvästi suhde laatu vs. kiiltävät koripallokuteet: Mitä vähemmän laatua sitä enemmän kiiltäviä koripallokuteiteita ja vice versa.
 
Hmm, toisaalta Missy Elliot pukeutuu aivan karmeasti ja on todella hienoa meininkiä. Poikkeus vahvistaa säännön?
 
Näitä ainakin löytyy levylautaselta:
Eric B & Rakim
Dj Shadow
Public Enemy
Run DMC
Blackalicious
Dan The Automator
Kool Keith (eri alter egoissaan)
Tricky
Cypress Hill (vanha)
Disposabe Heros of Hiphoprosy
Company Flow
Outkast
MC Solaar
jne. jne. jne.

ei...

Räp on täyttä paskaa ja kaikki tommoset gangsta äijät on ihan pellejä.
 
Tää on mahtava kommentti!
 
Juuri näin, oikein! Hyvällä mäihällä alue: "yleistä" saadaan kaadettua jos näitä tulee lisää!

Kannattaa ostaa elämä. Jos oikeasti aikuista miestä kiinnostaa kun vielä aikuisemmat kasvattelevat peniksiään saduilla ja möröillä ja se oikeasti kiinnostaa niin jestas, ei mene hyvin.
 
Minulle musiikki on Théophile Gautierin sanoin "runouden ja fantasian turvasatama", "lepoa todellisesta elämästä" (vaikka hän tarkoittikin näillä sanoilla vain oopperaa), keino päästä paikkoihin joihin en muuten pääsisi, keino kokea tunteita joita en muuten kokisi (tajuntaalaajentavia en tosin ole kokeillut). Jos tahdon kokea lisää todellisuutta, voin aivan yhtä hyvin mennä kadulle kävelemään, lukea puhelinluetteloa tai katsoa Kaurismäen elokuvia. Vaikka hyvä musiikki ei mitenkään liittyisi konkreettisiin "satuihin ja mörköihin" (en näe tähän muuta tapaa kuin sanoitusten kautta, eivätkä sanoitukset oikeastaan ole musiikkia), se ruokkii ihmisen mielikuvitusta ja tyydyttää hänen loppumatonta romantiikan ja todellisuudesta irtautumisen nälkäänsä. Myönnettäköön, että olen parantumaton eskapisti ja että tällaista tarvetta ei kaikilla ole.
 
Ettei vaan perustuisi ennakkoluuloihin enemmän kuin tietoon?
Ranskalainen avantgarde on jo oikeasti pirun kovaa, argenttinalainen rap yhdistää tangoa näppärästi siihen ja se oikasti kuulllostaa jo härskiltä...
 
Sanoinkin että suurin osa genrestä on musiikillisesti ala-arvoista. Onhan jo tilastollisestikin todennäköistä, että jokaisen musiikkityylin saralla luodaan jotain merkittävää. Yhtä kaikki, myönnän: koska tämä musiikki on imagoltaan ja ideologioiltaan niin ristiriidassa omien ajatusteni kanssa, en ole tutustunut siihen niin perinpohjaisesti kuin olisi mahdollista.
 
ja rapissa on nimenomaan tärkeänä osassa riimitely, eli rytmittäminen
 
Musiikissa riimittely sen sijaan ei ole tärkein asia. Runous on asia erikseen, ja suosikkirunoilijoideni teokset ovat jokseenkin eri sfääreissä näiden arkipäivän sankareiden sanoituksiin verrattuina.
 
ja jos esim kuuntelisit DJBB:tä voisit huomata että jätkä oikeasti osaa hommansa... Pirun kova flow.
 
Olen jopa ollut Don Johnson Big Bandin parituntisella keikalla Pori Jazzissa. Tulin siihen tulokseen, että heillä on kehityskelpoinen idea, mutta niin kauan kuin musiikki rakentuu tietynlaiselle imagolle ja näiden riimittelyjen tehokkuudelle, se ei ole minun juttuni. Instrumenttien osuudet ainakin tällä keikalla olivat niin järkyttävää peruskauraa, että kokonaisuus ei sytyttänyt minua millään tavalla. Lisäksi idioottimaisin koskaan näkemäni yleisö oli omiaan latistamaan tunnelmaa.
 
Tämä minua kiinnostaa... Millainen kulttuuri- ja aattemaailma sinulla on?
 
Jos se sinua niin kiinnostaaa, lue vaikka kaikki vastaukseni tuohon Musiikkiin liittymättömät aiheet -palstan Michael Moore -ketjuun, niin saanet jonkinlaisen kuvan poliittisesta aatemaailmastani (vaikka ei liitykään tähän). No niin, ei enää politiikkaa tähän ketjuun, kiitos...
 
Kulttuurillisesti voisin sanoa, että koen olevani eurooppalainen sanan kaikissa merkityksissä, mutta se ei estä minua arvostamasta kaikkea älyllisyyteen, tiedollisuuteen ja ihmisyksilön asemaan yhteiskunnan ja taiteen kantavana voimana nojaavaa kulttuuria. Vihaan yli kaiken tyhmyyttä, keskinkertaisuutta, saamattomuutta ja pinnallisuutta. Kaikessa taiteessa on mielestäni pyrittävä jonkinlaiseen subjektiiviseen kauneuteen, ja tämän kauneuden etsimiselle pyhitän kaikki musiikilliset kokemukseni Haydnin jousikvartetoista Decapitatedin uusimman kuuntelemiseen. Väliin mahtuu kaikenlaista, joka jollain tavalla saa minut kokemaan suurinta kauneutta, jota ihmiskunta on saanut aikaan ja näin irtautumaan typerysten maailmasta. Kuulemani esimerkit hiphopista/rapista lähinnä vain muistuttavat minua tuosta maailmasta.
 
... ilmeisesti kommentistasi voidaan päätellä että olet väkivallasta pitävä sotaa ihannoiva rasisti, sovinisti sekä todennäköisesti lihansyöjä, hauskanpito on, euronymouksen sanoin, kiellettyä, samoin avoimuus, iloisuus ja rakkaus, ja suppea pitää olla, sekä vain sinun mielipiteesi ovat oikeita.
 
Fyysisestä väkivallasta en liiemmin pidä enkä varsinkaan itse harrasta sitä, joskin koen sen olevan eräs välttämätön keino kamppailla olemassaolosta, niin ihmisellä kuin muillakin lajeilla. Tästä päästäänkin sodan ihannointiin. Tähänkään en mielestäni "syyllisty", vaikka olenkin kiinnostunut sotahistoriasta, aseista ja niihin liittyvästä teknologiasta. Lisäksi olen hyvin isänmaallinen ihminen, mutta sehän on pikemminkin sodan ihannoinnin vastakohta, varsinkin jos ajattelee omaa kotimaataan sodassa. Mutta kuten sanottu, fyysinen väkivalta sodankäynnin muodossa on mielestäni jokseenkin välttämätön osa ihmiskunnan elämää.
 
Rasisti? Sovinisti? Kaikki ihmiset ovat minulle yhtä arvokkaita, tai pikemminkin yhtä arvottomia, kunnes he omilla teoillaan ja käyttäytymisellään todistavat toisin. Mainittakoon vielä, että tiettyjä toisen sukupuolen edustajia kohtaan tunnen suurempaa kunnioitusta kuin ketään muuta ihmistä kohtaan.
 
Kyllä, syön lihaa, koska en tunne minkäänlaista tarvetta olla syömättä sitä (ja koska ihminen tarvitsee sekaravintoa).
 
Hauskanpito on nykyään sana, johon liittyy niin paljon sanaa "tyhmyys", etten juuri halua tulla tunnetuksi kovin hauskana ihmisenä. Tämä ei toki tarkoita, ettei minulla olisi koskaan hauskaa, päinvastoin. Mutta minusta on turhaa vain pitää hauskaa, jos voi todella NAUTTIA jostain, esimerkiksi musiikista, ja se vaatii aina tietynlaista syvällistä uppoutumista.
 
Minulla ei ole tarvetta tuntea "avoimuutta" kaikkea kohtaan. Päinvastoin, haluan pysyä visusti erossa asioista, jotka ovat mielestäni merkityksettömiä. Tämä ei tarkoita, ettenkö olisi valmis tutustumaan kaikkeen sellaiseen, jonka koen jollain tavalla mielenkiintoiseksi.
 
"Iloisuus"-sana on samaa kategoriaa kuin hauskanpito. Olen mielestäni erittäin optimistinen ihminen, mutta en halua olla typerys.
 
Rakkautta tunnen kai siinä määrin kuin muutkin: se kohdistuu harvoihin, mutta on tavallistakin syvempää.
 
En myöskään ole mielestäni kovin suppea, mitä tulee esimerkiksi musiikkimakuun, harrastuksiin tai yleisesti mielenkiinnon kohteisiin.
 
Mielipiteistä: Sellaista asiaa kuin "oikea mielipide" tuskin onkaan, mutta jos en kokisi omiani vähintäänkin hyvin perustelluiksi, en kirjoittaisi niitä tännekään.
 
En näe, miten tällaiset seikat liittyvät musiikkiin. Jos nuo kaikki asiat, tai paremminkin niiden vastakohdat, todella liittyvät olennaisesti hiphop/rap-musiikkiin, en halua olla missään tekemisissä sen kanssa.
 
Muuten, MrQ:lle kiitosta monen mielenkiintoisen keskustelun aikaansaamisesta täällä m.netissä (vaikka harvaan niistä olen itse osallistunut muutoin kuin sivustakatsojan ominaisuudessa).

Minulle musiikki on Théophile Gautierin sanoin "runouden ja fantasian turvasatama", "lepoa todellisesta elämästä" (vaikka hän tarkoittikin näillä sanoilla vain oopperaa), keino päästä paikkoihin joihin en muuten pääsisi, keino kokea tunteita joita en muuten kokisi (tajuntaalaajentavia en tosin ole kokeillut). Jos tahdon kokea lisää todellisuutta, voin aivan yhtä hyvin mennä kadulle kävelemään, lukea puhelinluetteloa tai katsoa Kaurismäen elokuvia. Vaikka hyvä musiikki ei mitenkään liittyisi konkreettisiin "satuihin ja mörköihin" (en näe tähän muuta tapaa kuin sanoitusten kautta, eivätkä sanoitukset oikeastaan ole musiikkia), se ruokkii ihmisen mielikuvitusta ja tyydyttää hänen loppumatonta romantiikan ja todellisuudesta irtautumisen nälkäänsä. Myönnettäköön, että olen parantumaton eskapisti ja että tällaista tarvetta ei kaikilla ole.
 
Tähän sanottakoon hetipaikalla se, että minun mielestäni metallissa saa ja pitää laulaa vain ruumiinavauksista, kaiken elollisen tappamisesta ja mielellään saatanasta ja pimeydesä ja puhuudesta ja kaikesta kurjasta... Vaikken missään nimessä moisia aatteita kannata, ottaa minua itseäni aivoon kovasti se, että hevistä on jotenkin tullut "hyväksyttyä", kun minulle se edustaa ja on aina edustanut jotain ihmisen sietokykyä koettelevaa... Minulle sen äärimmäisimmät ilmaisumuodot ovat juuri tuota mainitsemaai eskapismiä, miksi itse murjottaa kun muut tekevät sen näköjään noin hyvin itsensä puolesta?
 
...Ja vaikken todellakaan tajua sankarihevin klassista lyriikkaperinnettä (yleistys, tiedän. Ei stten saivartelua esim. vanhasta helloweenistä) niin toi perustelu oli vaan niin saatanan kova, että vedän välittömästi takaisin kommenttini elämän ostamisesta. Lainaaminen riittää...
 
Sanoinkin että suurin osa genrestä on musiikillisesti ala-arvoista. Onhan jo tilastollisestikin todennäköistä, että jokaisen musiikkityylin saralla luodaan jotain merkittävää. Yhtä kaikki, myönnän: koska tämä musiikki on imagoltaan ja ideologioiltaan niin ristiriidassa omien ajatusteni kanssa, en ole tutustunut siihen niin perinpohjaisesti kuin olisi mahdollista.
 
Se ei taida pitää paikkaansa, kuten itse myehemmin jo todistit. Hiphopkulttuuria ja elämäntapaa kuvastaa pari aivan loistavaa esimerkkiä jotka seuraavat:
Armeijassa eräs vantaan rapsteri ihmetteli kovasti minkä takia me olimme pakotetut tähän hommaan; ei häntä kiinnostanut patrioismi, kaikki kansat ovat tasa-arvoisia!
Käskyjen noudattaminen natsojen perusteella? Hänelle se oli puhtaasti tyylitelty muoto orjuudesta ja auktoriteetin alle aivopesemisestä.
 
Poika luki raamattua, ei sen takia, että olisi kristitty, vaan jotta ymmärtäisi mistä siitä on kyse, ja kävi elämänfilofisia keskustelua parin muslimimme kanssa, jälleen kerran jotta ymmärtäisi paremmin mistä muiden pyörät öljytään.
 
Se jätkä oli kilti ja ystävällinen, ja vaikka sitä vitutti joka jumalan hetki armeijassa, se teki kaikkensa kuitenkin meidän muiden eteen jottei oltaisi jouduttu kuseen porukalla.
 
Se halusi ja haluaa edelleen pelkkää hyvää kaikille ja kaikelle. Se ei ikinä ole tajunnut, minkä takia jokut urpot panee MTV:n päälle ja omaksuu niistä videoista jonkinmoisen naisia alentavan halvan ratkaisun käytömallikseen ja kutsuu sitä hiphopiksi.
 
Yksi sydämellisimpiä ihmisiä ikinä -ja jätkä oli silloin 18.
 
Tonen hyvä esimerkki oli tämä että eräässä kommuunissa majoitettiin jossain vaiheessa aika huolellinen määrä ihmisiä, jotka eivät siellä virallisesti edes asuneet. Lauma kontulan skeittareita olivat tulleet sinne, ja huomasivat että jumalauta, täällähän ei ole ´ruokaa. Joten pojat painelivat kauppaan ja tulivat kassit täynnä safkaa, jotta hipit olisivat saaneet pöperöt laitettua.
 
Myöhemmin eräs näistä tunnusti, että he olivat varastaneet nämä ruoat sieltä kaupasta. Kysyin miksi ihmeessä, ja hän vastasi: "täällä on parikymmentä kaveria, joilla ei ole rahaa, ja kaikilla salettiin nälkä. Tultiin siihen tulokseen että tällä kertaa tarkoitus pyhittää keinot. Kyllä safkaa pitää kaikilla olla, joka päivä."
 
Nämä tyypit riskeerasivat tuolla tavalla perseensä, jotta lauma tuntemattomia, jotka ystävällisyyttään majoittivat niitä, saisi ruokaa. Ja hyvin syöiinkin sen jälkeen pari päivää, kunnes rahaa oli taas.
 
Musiikissa riimittely sen sijaan ei ole tärkein asia. Runous on asia erikseen, ja suosikkirunoilijoideni teokset ovat jokseenkin eri sfääreissä näiden arkipäivän sankareiden sanoituksiin verrattuina.
 
Ja kun laulajamme freestyletti Shakespearin Tempestin, tulin siihen tulokseen että jumalauta, William Blakesta saa tehtyä helvetin hyvää rappia... Ja soitamme siis jonkinmoista grungea, emme suinkaan mitään rappiin viittaavaakaan.
 
Olen jopa ollut Don Johnson Big Bandin parituntisella keikalla Pori Jazzissa. Tulin siihen tulokseen, että heillä on kehityskelpoinen idea, mutta niin kauan kuin musiikki rakentuu tietynlaiselle imagolle ja näiden riimittelyjen tehokkuudelle, se ei ole minun juttuni. Instrumenttien osuudet ainakin tällä keikalla olivat niin järkyttävää peruskauraa, että kokonaisuus ei sytyttänyt minua millään tavalla. Lisäksi idioottimaisin koskaan näkemäni yleisö oli omiaan latistamaan tunnelmaa.
 
Tuo on kaksipiippuista. Kun rap/hiphop popularisoituu, se tuo mukanaan ikäviä lieveilmiöitä, kuten vitun idiootteja pilaamaan musikaalisen nautinnon... Mutta sama pätee taas ihan kaikkiin musiikinlajeihin. Mutta väittäisin että suomalainen taiderap ei perustu millekään tietoisesti rakennetulle imagolle, vaan se imago muodostuu, jos sellaista edes on, porukan henkilökemioiden ja keulakuvan mielikuvan fuusioista. Helvetti, niinhän se menee taas kaikkialla muuallakin....
¨
 
Jos se sinua niin kiinnostaaa, lue vaikka kaikki vastaukseni tuohon Musiikkiin liittymättömät aiheet -palstan Michael Moore -ketjuun, niin saanet jonkinlaisen kuvan poliittisesta aatemaailmastani (vaikka ei liitykään tähän). No niin, ei enää politiikkaa tähän ketjuun, kiitos...
 
Joo ei.
 
Kulttuurillisesti voisiin sanoa, että koen olevani eurooppalainen sanan kaikissa merkityksissä, mutta se ei estä minua arvostamasta kaikkea älyllisyyteen, tiedollisuuteen ja ihmisyksilön asemaan yhteiskunnan ja taiteen kantavana voimana nojaavaa kulttuuria. Vihaan yli kaiken tyhmyyttä, keskinkertaisuutta, saamattomuutta ja pinnallisuutta.
 
Tätä nimenomaan tarkoitin... Nämä esimerkit nimenomaan vain alleviivaavat pointtiani, nämä ovat oikeassa hiphopkuklttuurissa ne rakentavat tekijät, lisäksi myös voimakas, syndikalistinen yhteishenki jossa kaverista todellakin pidetään huolta ja kannustetaan olemaan oma itsensä yksilönä. Taisin kuitenkin olla oikeassa, etteivät ne aatteesi niin paljoa eroa sittenkään siitä kultturista, et vain tunne sitä niin hyvin? ;D
 
Kaikessa taiteessa on mielestäni pyrittävä jonkinlaiseen subjektiiviseen kauneuteen, ja tämän kauneuden etsimiselle pyhitän kaikki musiikilliset kokemukseni Haydnin jousikvartetoista Decapitatedin uusimman kuuntelemiseen. Väliin mahtuu kaikenlaista, joka jollain tavalla saa minut kokemaan suurinta kauneutta, jota ihmiskunta on saanut aikaan ja näin irtautumaan typerysten maailmasta. Kuulemani esimerkit hiphopista/rapista lähinnä vain muistuttavat minua tuosta maailmasta.
 
Mutta niinhän se on.... Objektiivista taidetta on vissiin viimeksi ollut Zeuksen patsas joskus jossain... Näin ainakin eräs vapaamuurariystäväni taannoin valaisi kun spekuloitiin teoreettisen fysiikan ja kabbalan yhtäläisyyksiä.
 
Hip hop herättää voimakkaita vastareaktioita nimenomaan sen popularisoidun puolen takia. Kuitenkin, sitä musiikkia tai kulttuurinmuotoa ei pidä tuomita sen takia että muutama volvoa tunettava idioottikakara naapurin nekrulta pöllityissä korisvaatteissa olettaa että kovistelu ja vituilu sekä sovinismi ovat se oikea tapa hoitaa asiat, ja että MTV ei ole vain jumalan sana, se on lisäksi Totta, ja toinen tuleminen ja suoraan homejuuston keksimiseen rinnastettavissa oleva asia.
 
kannattaa perehtyä niihin oikeisiin ihmisiin, jotka pyörittävät skeneä... Ceebrolistics, DJBB, tulnekantajat, Paleface...
Ja ne oikeat hiphopparit, jeesus, maailman herttaisinta porukkaa, joskinhieman antikapitalistista väkeä ja auktoriteettiongelmaista, mutta samapa tuo.
 

 
Fyysisestä väkivallasta en liiemmin pidä enkä varsinkaan itse harrasta sitä, joskin koen sen olevan eräs välttämätön keino kamppailla olemassaolosta, niin ihmisellä kuin muillakin lajeilla.
 
noi syyt on muuten puhtaasti geneettisiä. On itselleen valehtelua, että me oltaisiin jotenkin korkeammalla kehitysasteella kuin muut elukat, sillä meidä käymämme sodat eivät pohjatasolla eroa mitenkää muiden elukoiden reviirikiistoista. Tai lisääntymiseen/perheenmuodostukseen liittyvät asiat? Aivan samaa biologista huttuilua se on. Mustasukkaisuus esimerkiksi ei ole mitään muuta kuin alfa-aseman menettämisestä johtuvaa kontrolloimatonta raivoa. Näin on luonto meidät luonut.
 
Tästä päästäänkin sodan ihannointiin. Tähänkään en mielestäni "syyllisty", vaikka olenkin kiinnostunut sotahistoriasta, aseista ja niihin liittyvästä teknologiasta. Lisäksi olen hyvin isänmaallinen ihminen, mutta sehän on pikemminkin sodan ihannoinnin vastakohta, varsinkin jos ajattelee omaa kotimaataan sodassa. Mutta kuten sanottu, fyysinen väkivalta sodankäynnin muodossa on mielestäni jokseenkin välttämätön osa ihmiskunnan elämää.
 
Haluan ottaa esillä tässä muuten kolikon SEN kääntöpuolen, jossa fanaatikon ja pariootin välinen ero on kuin nerolla ja hullulla; veteen piirretty viiva.
Itsellä kuitenkin sikäli ihan sama, että varsinkin toista maailman sotaa tullut tutkittua aikas hemmetin paljon...
 
Joskin haluan tuoda tämän esiin: Tappamisen sodanaikainen moraliteetti on jotain mitä olen aina ihmetellyt: Miten tappaminen on ookoo, jos se perustellaan politiikan keinoin ja hyväksytetään sitten kansalle, mutta muuten väärin? Periaatteessa tämä kertoo siitä kuinka uskomattoman murhanhimoista sakkia,ja uskomattoman typerää sakkia väki on. Jotenkin tuntuu välistä siltä että on helpompi arvostaa jonkun sarjamurhaajan motiivia tappaa lain ulkopuolella, jossa teko kuitenkin itsessään on ollut harkittu ja loppuun asti mietitty sekä omasta valinnasta riippuvaa, kuin niitä kolmea sataa tuhatta lammasta, joista tulee ihan samanlaisia psykopaatteja hetkeäkään miettimättä tilanteen absurdiuutta.
 
Rasisti? Sovinisti? Kaikki ihmiset ovat minulle yhtä arvokkaita, tai pikemminkin yhtä arvottomia, kunnes he omilla teoillaan ja käyttäytymisellään todistavat toisin. Mainittakoon vielä, että tiettyjä toisen sukupuolen edustajia kohtaan tunnen suurempaa kunnioitusta kuin ketään muuta ihmistä kohtaan.
 
Nimenomaan. Taas todistin olevani oikeassa ettei sun maailman kuva niin paljoa hiphopista poikkea...
 
Kyllä, syön lihaa, koska en tunne minkäänlaista tarvetta olla syömättä sitä (ja koska ihminen tarvitsee sekaravintoa).
 
...Ja koska jos elukat ei ole tarkoitettu syötäväksi, niin miksi ne sitten on tehty ruoasta?
 
Hauskanpito on nykyään sana, johon liittyy niin paljon sanaa "tyhmyys", etten juuri halua tulla tunnetuksi kovin hauskana ihmisenä. Tämä ei toki tarkoita, ettei minulla olisi koskaan hauskaa, päinvastoin. Mutta minusta on turhaa vain pitää hauskaa, jos voi todella NAUTTIA jostain, esimerkiksi musiikista, ja se vaatii aina tietynlaista syvällistä uppoutumista.
 
Mulla on ollut aikanaan tuollainen hyvin elitistinen asenne kanssa... tavallaan kokenut että sellainen jopa kärsimykseen asti paneutuminen johonkin moiseen on johtanut voimakkaampiin elämyksiin ja puhtampaan reaktioon... Sitten tajusin että hauskaa voi pitää vetämällä pään täyteen kavereiden kanssa ja soittaa sitä saatanan musiikkiia eikä vain unelmoida siitä... :D
 
Minulla ei ole tarvetta tuntea "avoimuutta" kaikkea kohtaan. Päinvastoin, haluan pysyä visusti erossa asioista, jotka ovat mielestäni merkityksettömiä. Tämä ei tarkoita, ettenkö olisi valmis tutustumaan kaikkeen sellaiseen, jonka koen jollain tavalla mielenkiintoiseksi.
 
Ymmärrän kyllä hyvin... Mutta kannattaa pikkuhiljaa koittaa avata sitä omaa henkilökohtaista sfääriä... Se on hienoa kun on mielenkiinnon kohteita oikealla ja vasemmalle vaikka muille jakaa...
 
"Iloisuus"-sana on samaa kategoriaa kuin hauskanpito. Olen mielestäni erittäin optimistinen ihminen, mutta en halua olla typerys.
 
Tossa semmoinen juttu, että oma iloisuuteni tulee siitä että tiedostan missä mennään, mutta annan piupaut sille, ja koitan nollata aivojani samalla kun san tehdä sitä mikä minulle tärkeintä on
 
Rakkautta tunnen kai siinä määrin kuin muutkin: se kohdistuu harvoihin, mutta on tavallistakin syvempää.
 
Mulla sama, joskin mulla on neurokemia paskana, joten se rajoittaa tunteuksia...
 
Muuten, MrQ:lle kiitosta monen mielenkiintoisen keskustelun aikaansaamisesta täällä m.netissä (vaikka harvaan niistä olen itse osallistunut muutoin kuin sivustakatsojan ominaisuudessa).
 
Kiitos kiitoksista, toivottavasti nähdään miitissä!

Rakkautta tunnen kai siinä määrin kuin muutkin: se kohdistuu harvoihin, mutta on tavallistakin syvempää.
 
Hienon keskustelun saitte aikaan mutta, jos ton kommentin olisit jättäny pois ni oisin sua voinutkin uskoa, mutta tuo nyt kielii semmosesta narsismista tai epäkypsyydestä, että pohja meni sun jutuilta.

Hienon keskustelun saitte aikaan mutta, jos ton kommentin olisit jättäny pois ni oisin sua voinutkin uskoa, mutta tuo nyt kielii semmosesta narsismista tai epäkypsyydestä, että pohja meni sun jutuilta.
 
Perusteluja kaivataan...
 
MrQ: En todellakaan ala lainata koko tuota tekstiä ja vastata siihen tässä jo senkin takia, että menisi pahasti (vielä pahemmin) offtopiciksi, mutta sanonpa vain, että sinullahan on argumentointi ja "pointit" kunnossa!
 
Mulla on ollut aikanaan tuollainen hyvin elitistinen asenne kanssa... tavallaan kokenut että sellainen jopa kärsimykseen asti paneutuminen johonkin moiseen on johtanut voimakkaampiin elämyksiin ja puhtampaan reaktioon... Sitten tajusin että hauskaa voi pitää vetämällä pään täyteen kavereiden kanssa ja soittaa sitä saatanan musiikkiia eikä vain unelmoida siitä... :D
 
Tämä on hienointa mitä olen vähään aikaan lukenut m.netistä, tai muualtakaan. Mielestäni euforinen tuntemus, joka syntyy musiikin (minkätyylisen tahansa) onnistuneesta soittamisesta (mahdollisesti vielä esitykseen tyytyväiselle yleisölle), on ehkä paras olemassa oleva tunne. Haluaisin silti sanoa, että ilman tuota edeltävää syvällistä ja täydellistä uppoutumista tuostakaan kokemuksesta ei ehkä kehkeytyisi niin intensiivistä.
 
Ymmärrän kyllä hyvin... Mutta kannattaa pikkuhiljaa koittaa avata sitä omaa henkilökohtaista sfääriä... Se on hienoa kun on mielenkiinnon kohteita oikealla ja vasemmalle vaikka muille jakaa...
 
No miten olisi astronomia, matematiikka, okkultismi ja muu rajatieto, fysiikka (perinteinen, moderni ja meta-), ulkopolitiikka, historia, sotahistoria, biologia, geenitekniikka, kemia, elektroniikka käytännössä ja teoriassa, filosofia, liike-elämä, oikeustiede, tietotekniikka, elokuva, proosakirjallisuus ja runous, musiikki kaikissa muodoissaan (turha olisi ollut tuota kai mainitakaan) ym. ? Kyllä minä OLEN kiinnostunut vaikka mistä...
 
Kiitos kiitoksista, toivottavasti nähdään miitissä!
 
Tämän kirjoituksesi perusteella tuli sellainen olo, että on tosiaankin pakko nähdä jossain. Tästä miitistä olen autuaan tietämätön: mikä/missä/milloin se on?

Hyvä hiphop on hyvää, niinkuin mikä tahansa hyvä musiikki. Esim. Beastie Boys, Cypress Hill ja kotimaisista Ceebrolistics ja DJBB uppoaa kovastikin.
 
Ja triphopin puolelta Portishead ja Massive Attack tietty. Mutta nepä ei taida tähän ketjuun enää mitenkään erityisesti kuulua.

No miten olisi astronomia, matematiikka, okkultismi ja muu rajatieto, fysiikka (perinteinen, moderni ja meta-), ulkopolitiikka, historia, sotahistoria, biologia, geenitekniikka, kemia, elektroniikka käytännössä ja teoriassa, filosofia, liike-elämä, oikeustiede, tietotekniikka, elokuva, proosakirjallisuus ja runous, musiikki kaikissa muodoissaan (turha olisi ollut tuota kai mainitakaan) ym. ? Kyllä minä OLEN kiinnostunut vaikka mistä...
 
No ohhoh: Astrofysiikka, kvanttifysiikka, sotahistoria, muinaishistoria, musiikkitieteet (no duh) näytelmätaiteet, astronomia, okkultismi, mytolgia, uskontotieteet...
 
Tämän kirjoituksesi perusteella tuli sellainen olo, että on tosiaankin pakko nähdä jossain. Tästä miitistä olen autuaan tietämätön: mikä/missä/milloin se on?
 
Pistä pikaviestia nimimerkki vantteralle ja käy tsekkaamaan backstageosiolta Mnet-miitti-triidiltä. Kai se jossain lieksassa on, kaiketi ensi viikonloppuna... kokeile, jos peruutuspaikoilla pääsee meisseliin... Näin mäkin tein.

Pistä pikaviestia nimimerkki vantteralle ja käy tsekkaamaan backstageosiolta Mnet-miitti-triidiltä. Kai se jossain lieksassa on, kaiketi ensi viikonloppuna... kokeile, jos peruutuspaikoilla pääsee meisseliin... Näin mäkin tein.
 
Eipä taida tulla mitään tuosta, liikuskelen tuohon aikaan tiheään tahtiin Tampere-Espoo-Rauma-akselilla; muuttopuuhissa olen. Ja tämän hässäkän jälkeen jään siis Espooseen asumaan. Kyllä me vielä jotain keksitään...
 
EDIT: HOHO! Miitti näyttäisikin olevan Liedossa eikä Lieksassa, joka siirtää ongelmaa muutamalla sadalla kilometrillä... mutta en silti varmaankaan pääse tuonne.

Mahtuu toki, jos musiikki on hyvää. Harmittavasti tätä hyvää on tullut vastaan hyvin vähän.
 
mitäpä tuohon muuta... Tai no sanotaan nyt jotain.
Eminem on toisesta ääripäästä aikas kamalaa ja Pikku G siitä toisesta,vaikka kyllähän nuo molemmat ovat aikas suuret massat saaneet liikkeelle.. välimaastoon jää sitten kaikkea epämääräistä mustikkasoppaa jota ei mielellään myöskään laskisi edes toisesta korvasta sisään.
Mutta esim. kyllä ulkomailta löytyy jotain hyvääkin jazzahtavaa r&b-hiphop-soul-hössäkkää yhdistettynä, se on sitä mikä vielä käy musiikista tässä hoppis-mikälie kategoriassa. Aika sekaisinhan nuo ovat menneet..

kantsii kuunnella nousevaa suomirappia:
Jii-Pee - Nuku Kauniisti
 
http://www.mikseri.net/www/play.php?type=hi&id=87634
 
kuuntelin eilen. osu ja uppos. jos tunnepitoinen rap (esim. avain/aza..) kolahtaa, niin tsekatkaa.

Mahtuisi ehkä, jos sitä ylipäätään löytyisi levyhyllystä. Mutta eipä ole lähiaikoina tulossa. Hyvää hip-hoppia on varmasti tehty, itse en sellaista ole kuullut. Jotenkin se rapin ja hip-hopin "paljon rahaa, isot vaatteet, naisia, viinaa" meininki ärsyttää suunnattomasti. Ja muusikoksi en itseäni koe, korkeintaan musiikkiaddiktiksi.
 
Mut se hollywoodrappi ei ole mistään kotoisin.

Noo..En itse omista hiphop/rap -levyjä, enkä kyllä muutenkaan kuuntele. Joku Nelly tai 50cent ei vois vähempää kiinnostaa.. Joidenkin artistien biisien taustat on kivat ja sanatkin on joillain ihan asiaa, mut se miten ne ilmaistaan, on eri juttu!
Voin kyllä sanoo, et The Streetsin "Dry your eyes" on hyvä!
Ja se äijä muutenkin eroaa hiphop -massasta mainiosti!
 
Ja Outkastin poitsuille heruu rispektii, kun ne äijät on kyllä edelläkävijöitä tossa musassa.
Ootteko muuten kuullu Outkastin uusimmalta levyltä..Oiskohan ollu Andre3000n Love Belowlta sen biisin, jossa on feat. Norah Jones?! Ihan älyttömän kova biisi! Suosittelen!

Kyllä nykyään tulee diggailtua aika paljonkin hiphopiksi luokiteltavaa matskua. Neptunesien tuottamat jutut ja herrojen oma bändi N.E.R.D., Eminem, Outkast, DJBB, Paleface, Black Eyed Peas, Usher, aika mainstreamia ehkä mutta so not. Kyllä mä joskus kuuntelin Children of Bodomia ja vihasin räppiä, mutta kai sitä on vanhaks tullu kun ei jaksa olla enää puristi vaan mieluummin diggailee hyvin tehtyä musaa, oli se sitten mitä tyylilajia tahansa.