Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Oletteko koskaan kuunnelleet tai joutuneet kuuntelemaan jotain niin kamalaa, tuskallista, järkyttävää tm. (keksi itse adjektiivi) musiikkia, että olo on lievästi sanottuna hirveä kauan jälkeenkin päin? Itse en ainakaan keksi mitään (jos ei lasketa niitä genrejä joista en voisi välittää paskan vertaa), mutta ois mielenkiintosta tietää onko sellasiaki bändejä olemassa joiden musiikki on jopa meille hevareille, metallisteille, gooteille yms. liian pelottavaa kuunneltavaksi.. Tosin tässä tietenkin tulee vastaan se, että esim joku joka kuuntelee lähinnä hard rockia tm. voi pitää joitain suunnilleen järjissäänkin olevia bläkki orkestereita jopa ahdistavina.. Kysyinkin teidän OMIA mielipiteitänne.. Tulkaapa jakamaan kokemuksianne, jos sellaisia löytyy..

Sen kummemmin mitään bändejä/artisteja mollaamatta, voin rehellisesti sanoa että jokaisessa musiikkityylissä/genressä on vähintään n. 90% täyttä paskaa. 9% on sellaisia jotka ovat keskikastia (ihan ok, kuuntelen baaris mutta en ostais kotiin jne.) ja viimeinen prosentti tai pari on sitten niitä oikeasti hyviä tapauksia.
 
Procents are subject to change.

Ei semmoista ole.
 
Mutta jos laittaa Mr. Bunglen Disco Volanten soimaan ja menee päiväunille, niin näkee psykedeelisiä painajaisia. Lähes joka kerta.

Progepuolelta tulee mieleen bändi nimeltä Comus, ja heidän levynsä First Utterance. Maaniset folk-kappaleet kertovat tarinoita raiskaajista, murhaajista ja muuten vain hieman häiriintyneistä persoonista suoraan heidän kauttaan. Aiheuttaa ainakin minulle kylmiä väreitä.
 
"You dangling swinging
Hanging, spinning, aftermath
Your soft white flesh turns past me slaked with blood
Your evil eyes more damning than a demon's curse
Your lovely body soon caked with mud
As I carry you to your grave my arms your hearse
You stand before me defenceless
Your stare unchanging silent, cold, intense sears my brain"
Comus - Drip Drip

Burzum on suoraan sanottuna niin hirveetä paskaa, että tulee tippa linssiin. Sama koskee sirkkeli black metallia oli se sitten norjalaista, suomalaista tai mitä vaan.

Ei semmoista ole.
 
Mutta jos laittaa Mr. Bunglen Disco Volanten soimaan ja menee päiväunille, niin näkee psykedeelisiä painajaisia. Lähes joka kerta.
 
Perhana, veit jalat suustani. Meinasin sanoa tämän. Mutta tuo on oikeasti ihan karmean pelottava levy, eka biisikin on kammottava.
 
Mehnimm mehnimm
Manna mayou
Mehnimm Mehnimm
Manau
Manna mayou
Manaaauugh...

Comus on häiriintynyttä muttei pelottavaa. Shub-Niggurath (se ranskalainen avantgarde-porukka, ei meksikolainen deathmetal-bändi) on häiriintynyttä JA pelottavaa.

HC-trance on oikeasti pelottavaa musiikkia, ainakin asiaan vihkiytymättömälle. Rupeaa ahdistamaan aika nopeasti.

Burzum on suoraan sanottuna niin hirveetä paskaa, että tulee tippa linssiin. Sama koskee sirkkeli black metallia oli se sitten norjalaista, suomalaista tai mitä vaan.
 
No sä voit sit kuunnella Pikku G:tä

Koittakaa Aghast:n "hexerei im zweilicht der finsternis" , jos jostain löydätte. Ja ei kannata välttämättä koittaa levyn tehoa päivällä isossa porukassa valot päällä vaan, well, juuri päinvastoin. Meikäläisellä toimi joskus liiankin hyvin kun testasin, saanko unta jos jätän soimaan yöks. Kansitaide muuten sopii aivan helkkarin hyvin levyn fiilikseen.
 
Disco Volantea voin kompata :D

No sä voit sit kuunnella Pikku G:tä
 
Miten mun pikku g:n kuunteleminen/kuuntelemattomuus liittyy tähän? Vastasin kysymykseen joten älä nyt housuus laske. Mielummin Pikku G:ta kun Burzumia.
 
Niin ja edellisten seuraksi lisään listaan vielä Egotripin. Tulen pahalle päälle kun kuulen yhdenkin biisin ko. orkesteria. Varsinkin se "älä koskaan..." rallatus.

Mutta jos laittaa Mr. Bunglen Disco Volanten soimaan ja menee päiväunille, niin näkee psykedeelisiä painajaisia. Lähes joka kerta.
 
Fantomasin Delirium Cordia aiheuttaa kans samanlaisia pelon tunteita. Hieno levy mutta ei soveltuu vain harvakseltaan kuunteluun. Minkähänlaisia painajaisia se Patton itse katselee...?

Toi burzmi on kyl aika karmee ja kaikin puolin sairas. En jotenkin osaa kuvitella sitä laulajaa normaaliksi. en sitten tiedä. Yhen helvetin hyvän ja karmivan instrumentaalin oon kuullu tältä bändiltä.

Olen törmännyt joihinkin yksittäisiin kappaleisiin, mutten juurikaan metallipuolella. Lyriikoilla on suuri osa tuossa. Kuunnelkaapas vaikkapa Pendereckin "threnody for the victims of Hiroshima".

Niin ja edellisten seuraksi lisään listaan vielä Egotripin. Tulen pahalle päälle kun kuulen yhdenkin biisin ko. orkesteria. Varsinkin se "älä koskaan..." rallatus.
 
Se on tosiaan kyllä yksi kamalimmista piiseistä mitä tiiän..

Koittakaapas katsoa koko päivä turun paikallistelevisiota ja kuunnella siinä samassa freejazzia. Siis joku 12 tuntia putkeen. Jos siinä sekoamatta onnistutte, niin kyllä se on jo kova suoritus. (en ole koittanut, enkä edes halua yrittää...)
 
EDIT: Vähän kyllä offtopic mut kuiteski...

Carpathian Forestin Good Old Enema Treatmentit on aika kipeetä kuultavaa.

Neurosis onnistuu usein olemaan melkein pelottavaa. Bändi tekee ehkäpä rankinta musiikkia, mitä itse olen kuullut. Ahistavaa, raskasta, painostavaa. Musiikin on kuitenkin aika mahdotonta olla oikeasti pelottavaa.

Oliko tarkoitus listata järkyttävän huonoja viboja aiheuttavaa paskamusiikkia vai bändejä jotka oikeasti aiheuttavat pelokkaita olotiloja.
 
Vastaan jälkimmäiseen:
 
Neurosis, ahdistavaa, mielisairaalatunnelmaa, synkkää
 
Limbonic Art, norjan hirmuista se upein, In Abhorrence Dementialla oikeasti synkeitä maalailuja, muutakin kuin sitä iäniukuista molliskaalajollotusta. "Kun sävellän musiikkia, haluan että se tuntuu samalta kuin aave kulkisi huoneen poikki". --Daemon
 
Aghast, maalailevaa darkwavea ja ylipäätään darkwave ja dark ambient kannattaa tsekata tyylinä josta suosittelen ehdottomasti Robert Richin Stalker levyä, menee yöunet, on empiirisesti kokeiltu...