Roots ›

Hold Your Horses, Men... Olis nyt vaan pysytty aiheessa Jimi Hendrix.
 
Yksikään levy ei ole tehnyt muhun niin suurta vaikutusta kuin Hendrixin "The Band of Gypsys" -live josta on julkaistu myös "The Band of Gypsys 2" -live. Niin raakaa livemeininkiä, ja mikä Billy Coxin basso !
 
Mun mielestä "viralliset" Hendrix-albumit ovat :
 
- Are You Experienced (syyskuu 1967)
- Axis, Bold as Love (tammikuu 1968)
- Electric Ladyland (syyskuu 1968)
- Smash Hits (kesäkuu 1969, kokoelma)
- Band of Gypsys (live rec. 31.12.69 ja 1.1.70)
- The Cry of Love (tammikuu 1971, postuumina)
 
Ja sitten on lukematon määrä epävirallisia albumeja. (Muutamat sellaisia joihin basso ja rummut lisätty jälkeenpäin Hendrixin soiton ja laulun päälle).
 
Jimi Hendrix syntyi 27.11.1942 ja kuoli 18.09.1970.
 
willie

Yksikään levy ei ole tehnyt muhun niin suurta vaikutusta kuin Hendrixin "The Band of Gypsys" -live josta on julkaistu myös "The Band of Gypsys 2" -live. Niin raakaa livemeininkiä, ja mikä Billy Coxin basso !
 
Paras live-levy, jonka olen Jimiltä kuullut, on kyllä live at Berkeley. Tämä ehkä sen takia, että pidän enemmän Mitchelin jyräävästä rumpaloinnista kuin Milesin tasaisen varmasta biitistä. Kyseiseltä levyltä löytyy myös upea versio kappaleesta Hey Baby.

Mun mielestä "viralliset" Hendrix-albumit ovat
 
Mitä on "virallinen"? Et varmasti osaa antaa mitään järkevää määritelmää sanalle niin että juuri nuo albumit sisältyisivät siihen. Omasta mielestäni oleelliset Hendrix -albumit on AYE?, Bold as Love, Ladyland, Band of Gypsys, First Rays of the New Rising Sun (joka on selvästi paras yritys koota se keskeneräinen levy).
 
Näiden lisäksi oleelliseen Hendrix -tuotantoon kuuluvat studiojämäraidat "Here He Comes", "South Saturn Delta", "Pali Gap", "Peace in Mississippi", "Star Spangled Banner", "Bleeding Heart" sekä liveraidat "Hear My Train A Comin'" (versio mikä on "Blues" levyllä vika raita) ja Woodstockista "Star Spangled Banner" ja "Villanova Junction".

Tämä ehkä sen takia, että pidän enemmän Mitchelin jyräävästä rumpaloinnista kuin Milesin tasaisen varmasta biitistä. Kyseiseltä levyltä löytyy myös upea versio kappaleesta Hey Baby.
 
No kyllä Miles on mies paikallaan Band of Gypsys levyn biiseihin, ovat niin eri kamaa kuin mitä henkka soitti experiencen kanssa, ja siihen taas Mitchell sopii, soittaa muutakin niihin kuin peruskomppia.

Se Hentriksi oli kyllä kova poika soittamaan sitä Gibsoniaan.

Stevie kopsasi Jimiä (vrt. Voodoo ghile, Testify, Driving south...)
 
Toi Driving south on muuten alunperin Albert Collinsin biisi nimeltä Thaw out...

Niin, SRV oli teknisesti Jimiä kovempi soittaja.. En kiistä Henkka-vaikutteita, mutta pitäisin tätä silti vähän liioiteltuna.
 
Voi olla. Kuitenkin, nähtyäni Stevie Rayn Pori Jazz-konsertin joskus silloin olin kyllä sitä mieltä, että aikamoinen soittaja, mutta ainakin soolojen suhteen mielikuvitus loppui välillä kesken. Kyllä vaikkapa B. B. Kingillä ja Henkalla oli enemmän sitä todellista sielukkuutta ja musikaalisuutta enemmän.

Voi olla. Kuitenkin, nähtyäni Stevie Rayn Pori Jazz-konsertin joskus silloin olin kyllä sitä mieltä, että aikamoinen soittaja, mutta ainakin soolojen suhteen mielikuvitus loppui välillä kesken. Kyllä vaikkapa B. B. Kingillä ja Henkalla oli enemmän sitä todellista sielukkuutta ja musikaalisuutta enemmän.
 
Enpä tiedä tuosta. Tuo Pori Jazzin keikka taisi muutenkin kuulua Stevien huonoimpiin kausiin. Aivan turha muutenkaan vertailla näiden soittajien keskinäistä paremmuutta.

uo Pori Jazzin keikka taisi muutenkin kuulua Stevien huonoimpiin kausiin.
 
Porin keikka tuli jopa telkkaristakin. Varmaan just sen tylsän ensitutustumisen takia en ole koskaan jaksanut paremmin SRV:iin perehtyä. Silloin ei vielä täällä perähörtsilässä ollut videoita, joten äänitin sen konsertin c-kasetille... Jäi semmoinen mielikuva, että äijä todellakin on pelkkä vaisu kopio Hendrixistä.
 
Älkääkä hermostuko, en väitä että näin todellisuudessa on. Omasta levyhyllystäni löytyy Stevie Rayn soittoa vain Bowien Let's dancen ja Dylanin Under the red skyn verran. (Lisäys: Kun oikein muistelin, niin onhan se SRV jopa Dick Dalen kokoelmallakin mukana...)
 
EDIT: No eipä tää nyt juuri Hendrixiin liittynyt tää viesti... Kehunpa nyt sitten minäkin noista "epävirallisista" julkaisuista Montery Pop -liveä, Live at Fillmore Eastia ja First rays of the new rising sunia, jotka kaikki ovat ihan niiden Henkan elinaikana julkaistujen albumien veroisia, jos eivät jopa parempia.
 
Ainakin Willielle suosittelen ehdottomasti tuota Fillmore Eastiä, jos kerran Band of Gypsys on noin kolahtanut, tää on nimittäin parannettu painos siitä. Tosin en tiedä mitä tuo Band of Gypsys 2 sisältää, saattaapa olla ihan samaa tavaraa kuin tällä tuoreemmalla tupla-ceedeellä. Luultavasti onkin.

EDIT: No eipä tää nyt juuri Hendrixiin liittynyt tää viesti... Kehunpa nyt sitten minäkin noista "epävirallisista" julkaisuista Montery Pop -liveä, Live at Fillmore Eastia ja First rays of the new rising sunia, jotka kaikki ovat ihan niiden Henkan elinaikana julkaistujen albumien veroisia, jos eivät jopa parempia.
 
Itse asiassa tuo Monterey-live on minusta se kaikkein paras Henkka-live. Rento meininki, jossa biisit ovat pääasiassa eikä tilutus.

Itse asiassa tuo Monterey-live on minusta se kaikkein paras Henkka-live. Rento meininki, jossa biisit ovat pääasiassa eikä tilutus.
 
Jos pitäisi jotain listaa tehdä kaikkien aikojen parhaasta livelevystä, niin kyllä tuo korkealle nousee minullakin. Teininä sitä jaksoi nauttia jopa Wild thingin loppuräminästäkin. Enää se ei kyllä mitään suuria innostuksen tunteitä herätä...

Itse asiassa tuo Monterey-live on minusta se kaikkein paras Henkka-live. Rento meininki, jossa biisit ovat pääasiassa eikä tilutus.
 
Kyllä. Henkkaa parhaimmillaan.

Kyllä minä suosittelisin Hendrix faneille myös South Saturn Delta kokoelmaa, johon on koottu mm. yllä mainittuja raitoja. Etenkin niille, jotka ovat kiinnostuneet nimenomaan Henkan kitaroinnista tuo kokoelma antaa paljon mielenkiintoista kuunneltavaa.
 
No tohon mun quoteen oli tarkoitus sisällyttää oleellinen materiaali ko. levyltä. Onhan ne loputkin raidat ihan kuulemisen arvoisia mutta en kyllä pidä tuommoisista jämälevyistä oikein. Suosittelen enemmän Kazaan käyttöä kuin levykauppaan menoa jämälevyjen kohdalla. Itse olin pettynyt South Saturn Deltaan. Miksei ennemminkin tehty 70 minuuttista levyä jossa olisi pelkästään Hendrixin raitoja jotka täyttävät seuraavat ehdot: 1. eivät esiinny missään muodossa millään Jimin elinaikana julkaistuilla levyillä (eikä First Raysilla) 2.studiossa tehtyjä, loppuun asti meneviä ottoja
 
Ja mitään keskeneräisiä ottoja ei tarvitsisi myyntiin laittaa vaan voisivat jaella vaikka ilmaiseksi netissä. Ja ei todellakaan ainakaan sillä tavalla että levyn kansista ei edes käy ilmi, että kyseessä on keskeneräinen otto. Se Blues-levy näyttää tosi hyvältä kaupassa, kunnes selviää että ne biisit onkin jotain instrumentaalijameja tai keskeneräisiä ottoja puolet.

Se Blues-levy näyttää tosi hyvältä kaupassa, kunnes selviää että ne biisit onkin jotain instrumentaalijameja tai keskeneräisiä ottoja puolet.
 
Pettymys oli myös minulle. Se onkin vielä niitä Alan Douglasin kokoamia levyjä. Jostain syystä se on säilynyt kataloogissa, toisin kuin esim. Voodoo Soup yms. kokoelmat, joissa oli esim. jälkeenpäin tehtyjä paikkauksia rummuissa jne. Hra Douglas oli näistä "kuuluisa", kun halusi "parasta mahdollista" taustaa Jimin soitolle. Aika epäilyttävää toimintaa imho...

Pettymys oli myös minulle. Se onkin vielä niitä Alan Douglasin kokoamia levyjä. Jostain syystä se on säilynyt kataloogissa, toisin kuin esim. Voodoo Soup yms. kokoelmat, joissa oli esim. jälkeenpäin tehtyjä paikkauksia rummuissa jne. Hra Douglas oli näistä "kuuluisa", kun halusi "parasta mahdollista" taustaa Jimin soitolle. Aika epäilyttävää toimintaa imho...
 
Oikeastaan vielä epäilyttävämpi oli kuitenkin se Hendrixin perheen hanke, että Jimille tehtäisiin joku mauseluomi jonnekin oliko se New Yorkiin, sen ruumis siirrettäisiin sinne, ja tietysti iso sisäänpääsymaksu. Dolly "Dagger" Devonhan sitä hanketta kritisoi ja kaipa se on haudattukin.

No tohon mun quoteen oli tarkoitus sisällyttää oleellinen materiaali ko. levyltä. Onhan ne loputkin raidat ihan kuulemisen arvoisia mutta en kyllä pidä tuommoisista jämälevyistä oikein.
 
Suosittelinkin ko. levyä nimenomaan mielenkiintoisen kitaroinnin en niinkään hyvän biisimateriaalin takia. Suosittelen edelleen South Saturn Deltaa kitaristeille, mutta täysihintaisena sitä ei tietenkään kannata ostaa.

Jees.
 
Jimi on Jumala. Pieksee kaikki kitaristit 100-0. Taianomaisen mahtipontista.
Lainasin just kirjastosta Live At Woodstock- dvd:n noin sadannen kerran. Asiaa.

Hendrixin soitosta on monille syntynyt sellainen kuva, että soitto on pitkälti kitaranvingutusta ja erilaisia ääniefektejä ym. Kyllähän se näinkin on, mutta kaikki tuo em. on "hallittua kaaosta" eli vaikka ne kaikki kitaranvingutukset ym. kuulostavatkin ehkä kaaottisilta oli kaikki silti Henkan hallinnassa. Lähes kaikki äänet mitä Henkka soittaessaan teki olivat tarkoituksellisia vaikka joukossa olikin joitakin tahattomia, mutta silti kappaleeseen sopivia ääniä.
 
Oma päällimmäinen fiilikseni Hendrixin soitosta on kuitenkin se, että useimmat - lähes kaikki - hänen soittamistaan biiseistä olivat pohjimmiltaan melodisia kappaleita. Tämä melodinen puoli minusta unohdetaan aika usein Hendrixistä puhuttaessa. Esimerkiksi "Hey Joessa" ja "Little Wingissä" voi kuulla sen ehkä vähemmälle huomiolle jääneen puolen Hendrixin soitossa.