Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos oikein ajatuksella kuuntelee, niin eron vinyylin ja cd:n välillä huomaa. Vinyyli on jotensakin "mukavampi", samalla tavalla kuin putkivahvistimen soundi transistoriin verrattuna.
Jos oikein hifistelisin, valitsisin eittämättä vinyylin.
Hyvällä soittimella saa molemmista perin hyvää ääntä.
Toisaalta pitää varmaan muistuttaa, että siihen aikaan kun asioihin vielä viitsittiin paneutua, saatiin jopa C-kasetista säätämällä ja oikeilla nauhavalinnoilla kunnon dekillä perkeleen hyvä ääni.
 
Luonnollisesti CD on käytössä vaivaton ja vähemmän arka pikku kolhuille. Tuohon "häviääkö cd:ltä ääni 50 vuodessa" aiheeseen voidaan palata vaikka vuonna 2030.
Se on sitten toinen ja kolmas juttu, että vinyylilevyssä on jotain selittämätöntä taikaa -- vasta muutama hyllymetri vinyylilevyjä jostain syystä minulle näyttää "levykokoelmalta", sama määrä CD-lättyjä ei niinkään.
Osasyy on varmaan se, että vinyylin kulta-aikaan levykokoelmat todella olivat arvossaan. Kuuntelu vaati aina hiukan "miljoonaharjan" käyttöä ja tarkkuutta ja levyistä piti todella pitää huolta. Nyt kun musiikki on jollain perhanan iskunkestävällä tappimuistipalikalla, siitä kyllä puuttuu osa hohdosta.
 
EDIT. Puhumattakaan siitä jonkun mainitsemasta kansitaide-asiasta. LP:ssahan on mahdollisuus tehdä tosikomeita kansia ja kirjan lailla avautuva tupla-LP:n sisäkansikin voi olla todella komea.
Mitä taas tulee tupla-cd:ihin, sen kansipatentin keksijä ansaitsisi muutaman vuoden ehdollista.

- levy puhdistetaan ennen soittamista hiilikuituharjalla kevyesti pyörivää levyä pyyhkäisemällä (harja säteen suuntaisesti ja vedetään kierroksen jälkeen levyn pintaa pitkin pois levyltä)
 
Mistähän tuollaisia hiilikuituharjoja saa? Itselläni on vain sellainen samettiharja. Joka poistaa pölyä aika huonosti.
 

- neulojen puhdistusta varten myytiin ennenvanhaa neulaharjoja sekä liuottavaa neulanpuhdistusainetta - kummatkin minulta löytyvät vaan vähänpä ollut käyttöä 30 vuoden aikana - isommat pölykökkäret lähtevät puhaltamalla (joskus harvoin kun tullut)

 
Joo, puhaltamalla isoimmat ovat lähteneet, mutta neulaan silti jää pölyä tiukasti kiinni. Olen samalla samettiharjalla yrittänyt puhdistaa neulaa, mutta melko huonoin tuloksin. Neulahan on vähän vinossa, ilmeisesti sitä vastaan ei saa harjata, vaan myötäsuuntaan? Luulisi kuitenkin olevan aika herkkä osa se neula.

Ihan hyviä on molemmat.

vinyylin hyviä puolia: ainakin se, että levyn kuunteluun tulee todellakin keskityttyä kun joutuu vaihtamaan puolta...etc.. ja soitin on yleensä aina samassa paikassa......
 
Oma soittimeni (jvc:n l-a10) maksoi reilut 30e kirpparilta.... about pari viikkoa sitten kävin hakemassa.
 
Kuinkakohan paljon ne neulat muuten maksaa ja kauanko ne yleensä kestää?

Kuinkakohan paljon ne neulat muuten maksaa ja kauanko ne yleensä kestää?
 
omien kokemusten perusteella (mitä olen nyt 3 eri soittimeen ostellut), neulan hinta liikkunee pääasiassa 10-30 eur kieppeillä ja kestänee kai jotain 300-900 tuntia...
 
omassa levarissa (dualin joku malli) sanotaan että neula pitäs vaihtaa 300 tunnin välein mutta mä kuuntelen noin 5 h musaa päivässä ni sehän tarkottaa että uus neula 2 kk välein ? :P eikai noihin tuntimääriin kannata sokeasti luottaa, vaihtaa sitten kun rupeaa äänenlaatu kärsimään...

Mulla maksoi omaan Technicsiin Ortofonin äänirasian + 2 neulan paketti noin kuusikymppiä, että ei se nyt mahdottomia ole.

Vinyylin käyttömukavuus ei kyllä voita CD:tä. Ei ole indeksihakua, kelausta, koko on iso, ei mahdu yhtä paljon tavaraa ja pitää kääntää välissä.
 
Ja minä tykkään. Vinyyleissä on sellaista wanhan ajan meininkiä, joka viehättää. Pieni rahina ja rätinä kuuluu asiaan ja on vinyyleillä selkeästi paremmat soundit muutenkin, jotenkin lämpimämpi fiilis. Kannetkin ovat isompana hienommat, esim. Santana III on todellinen taideteos vinyylinä.
 
http://images.amazon.com/images/P/B0000062FN.01.LZZZZZZZ.gif

Sorry, tuli vahingossa tuplapostaus. Ylläpito voi tämän poistaa.

Minusta vinyylin maine cd:tä laadukkaampana formaattina syntyi 90-luvun alussa, jolloin monet levy-yhtiöt pukkasivat markkinoille todella laaduttomia cd-painoksia vanhoista ja jopa uusistakin levyistä. Kuunnelkaapa vaikka Led Zeppelinin, Beatlesin tai Iron Maidenin remasteroimattomia painoksia. Ne kuulostavat todella aneemisilta.
 
Myöhemminhän tämä asia on onneksi muuttunut ja mielestäni nykyiset remasteroidut cd-painokset soivat todella hyvin, ehkä jopa paremmin kuin alkuperäinen vinyyli. Mutta tietenkin, vinyyli on vinyyli ja onhan vinyyleitä mukavampi pyöritellä käsissä. Niiden kannetkin ovat komeampia. Itsellänikin on niitä noin 300 kappaletta.

Mitenköhän saisin LP-soittimen kiinni halpis-stereoihin, joissa on vain RCA-sisääntulo? LP-levyjä olen jonkin verran haalinut, vaikka soitinta ei ole, koska ovat niin hienoja. Esimerkkinä hienoista kansista nyt vaikka Led Zeppelin IV.

Mitenköhän saisin LP-soittimen kiinni halpis-stereoihin, joissa on vain RCA-sisääntulo? LP-levyjä olen jonkin verran haalinut, vaikka soitinta ei ole, koska ovat niin hienoja. Esimerkkinä hienoista kansista nyt vaikka Led Zeppelin IV.
 
Se vaatii väliin sen RIAA-korjaimen, jos ei soittimessa ole sellaista sisäänrakennettuna. Laite toimii vähän kuin antennivahvistin eli vahvistaa ja kai muutenkin preparoi ääntä, jotta RCA-liitännän herkkyys riittää. Levaristahan tulee aika alhainen signaalitaso, ja erillinen lp-soitinliitäntä on herkkyydeltään erilainen kuin normi-RCA liitos.
 
Tuohon ylempään juttuun toteaisin, että ehjä ja puhdas LP-levy ei kyllä naksu eikä rätise.

Vinyyli vs. CD
 
Ehdottomasti vinyyli. Vaikka CD:itäkin aika paljonkin kuuntelen ja ostelen, niin ei vinyylin voittanutta. Siinä on vain sitä jotakin. Kun pistät vinyylin soimaan keskityt siihen 100%, harvoin näin käy cd:n kanssa. Ja vinyylissä, niinkuin jo mainittukin, tosiaankin on parempi äänenlaatu ja muutenkin se vinyyli vain kuulostaa paljon paremmalta kuin cd. Myös, niinkuin jo ennenkin mainittu, levyjen kansitaide pääsee oikeuksiinsa vasta vinyylien kansissa.

Mistähän tuollaisia hiilikuituharjoja saa? Itselläni on vain sellainen samettiharja. Joka poistaa pölyä aika huonosti.
 
Joo, puhaltamalla isoimmat ovat lähteneet, mutta neulaan silti jää pölyä tiukasti kiinni. Olen samalla samettiharjalla yrittänyt puhdistaa neulaa, mutta melko huonoin tuloksin. Neulahan on vähän vinossa, ilmeisesti sitä vastaan ei saa harjata, vaan myötäsuuntaan? Luulisi kuitenkin olevan aika herkkä osa se neula.
 
levysoittimia myyvistä liikkeistähän niitä harjoja kannattaa kysellä - ainakin varsinaisista hifi-liikkeistä luulisi löytyvän - omani on noin 25 vanha - ja kuin uusi
 
staattisuudenpoistolaite (ionipistooli tms.) on hyödyllinen kuten aiemmin totesin
 
neulan puhdistuksesta: neula kannattaa irroittaa äänirasiasta puhdistusta varten. Jos on kovin pinttynyt voi timantin päälle sivellä liuotukseksi puhdistusainetta - harjalla pyyhkiminen so. harjan mallista riippuen pyörittäminen neulavarren suuntaisesti. Timantti kyllä on kova ja hyvin kiinni, että sikäli ei ole vahingoittamisen vaaraa. Neulan ripustuksesta voi päätellä kestämistä - tuo taasen riippuu rasiatyypistä (MM, MC) ja valmistajan ratkaisuista.
 
Kuinkakohan paljon ne neulat muuten maksaa ja kauanko ne yleensä kestää?
 
edellisen levarini ortofon -rasian neula, jossa oli ns. van der hul -hionta so. parempi kuin elliptinen - maksoi 80-luvulla 600,- FIM - - ko. äänirasia (en muista mallia) oli semmoinen perushyvä "tonnin hintaluokkaa"
 
nykyinen grado -rasia on lähdössä kohtapuoleen "mäkeen" - - kun vaan löydän sopivan korvaajan - pitäisi olla laadukkaampi mutta ei saisi yli 250,- maksaa... - -
 
neulan hinta on jossain suhteessa kyseisen äänirasian hintaa
 
neulan kulumista voi seurata itse kun ostaa tarpeeksi suurentavan lupin - kun timantin muodossa alkaa olla selvää poikkeamaa havaittavissa niin on aika vaihtaa neula - nyrkkisääntönä voi pitää, että viimeistään 1000 tunnin välein - 500-700 tuntia on hyvä ja kohtalaisen varman päälle jos levystöään arvostaa
- opiskeluaikoina minulla oli hyvä mahdollisuus käyttää peräti stereomikroskooppia, jolla kyllä näki mitä neulan kulumisessa tapahtuu so. "olkapinta" leveni, jolloin kyky seurata kaiverruksen pienempiä nyansseja vähenee - jos neulaputken ja äänivarren ominaisuudet vielä sattuvat sopivan jäykiksi alkaa soitin "kyntämään" so. kun ei toisaalta ulotu syvimpiin koloihin niin myös suoristelee uran "harjanteita". Vertailun vuoksi katseltiin joskus todella loppuun soitettuja "vinyylinraapija" neuloja - ne todella pilaavat joka soittokerralla levyä - ja korjatahan vahinkoa ei voi. Tuolloin ostin uuden neulan aina vuosittain - kulu ei ollut suuri lp-investointeihin verrattuna - eikä harmita nytkään kun kuitenkin on useampi hyllyllinen vinyyliä ja kaikki priima-kunnossa. Samaan tapaan pidettiin levyistä ja soittimista huolta yleisemminkin siinä tuttavapiirissäni, joka musiikinkuuntelua enemmän harrasti.

Se vaatii väliin sen RIAA-korjaimen --
 
Jep, kiitoksia AP:lle ja Lonesomelle. Partco näyttää tuollaista myyvän hintaan 24,90. Sitten pitäisi enää varsinainen levysoitin löytää. Onko ehdotuksia, mistä erityisesti kannattaisi etsiä? Sukulaiset, kirpputorit ja Keltainen Pörssi täytyy nyt ainakin kahlata läpi.

Jos aiot uuden vinyylisoittimen hankkia, niin siinä voi olla korjain valmiina. Äskettäin jossain luettelossa näin sellaisen soittimen jonka voi kytkeä linjatasoiseen tai phono -liitäntään. Tarkoittaa sitä että sisäisen korjaimen ohitusmahdollisuus on jollain tavalla toteutettu.

Jep, kiitoksia AP:lle ja Lonesomelle. Partco näyttää tuollaista myyvän hintaan 24,90. Sitten pitäisi enää varsinainen levysoitin löytää. Onko ehdotuksia, mistä erityisesti kannattaisi etsiä? Sukulaiset, kirpputorit ja Keltainen Pörssi täytyy nyt ainakin kahlata läpi.
 
No voi muuten olla, että kirpparilta tärppää jo joku sikahyvä soitin. Kannattaisi muuten varmaan aloittaa jostain kirjaston arkistosta ja selata hifi-lehden tai vastaavan osto-oppaat 1990-luvun alusta -- saisit tietoa, minkä valmistajan minkäkinmallisia soittimia kannattaa harkita, jos vastaan tulee.
 
Toisaalta, jos jonkun Dualin tai Thorensin tai Technicsin bongaat, ei paljon tarvitse arvuutella, sen kun lyöt kaupat lukkoon. Mutta olihan niitä aikanaan hyviä soittimia ihan Yamahalla ja muilla "tutuilla" valmistajilla.

täytyy huomauttaa että tuon hintaiset ja varsinkaan jonkun partcon myymät RIAA korjaimet on pyllystä.... siis etenkin jos haluut vinyylin sen äänenlaadun takii... osta nyt hyvä mies kunnon RIAA korjain, 85 eurolla saa NAD PP2'sen (joka on hyvä) ja 70 eurolla näkyy jo jonku vivancon saavan joka ei nadin tasolle vissiinkään yllä mutta hakkaa sekin tuollaiset halvimmat lofi vaihtoehdot....
 
eriasia sit jos todella haettiin budjettiratkaisua ja äänenlaadulla ei väliä...

Joo, vähän niinkuin budjettiratkaisua tässä haetaan. Ehkä satsaan sitten enemmän, jos kokoelmaa alkaa kertyä..

Nostan tämän vain kertoakseni, että tästä uudesta nettikaupasta saa kohtuullisen hintaisia vinyylilevyjä ja vähän harvinaisempaa kamaa lisäksi:
 
http://www.levyliiga.fi/