Yleistä keskustelua musiikista ›

Mikä siinä on, että monta 60- ja 70-luvun timanttia on lähes pilattu jollain väkinäisillä tekotaiteellisilla psykedeliapätkillä? Tämä tuli mieleeni kuunnellessani Crimsonin Moonchildia. Ensimmäiset kaksi minuuttia musiikin eliittiä ja sitten tulee kymmenen minuuttia lähes täysin hiljaista psykedeliaroskaa. Miksei sitä kahden minuutin timanttipätkää olisi voitu jatkaa ja varioida kokonaisen kappaleen ajaksi? Miksi piti lisätä sellainen suorastaan paska (pahoittelen rouhevaa kielenkäyttöäni) tekotaiteilu? Tämä ongelma vaivaa monia muita kyseisen aikakauden teoksia. Moonchildissakin on melkein koko kappale telottu tuusannuuskaksi.
 
Vielä kysyn, että kuka nauttii näistä lähes hiljaisista psykedeliapätkistä? Ei varmaan kukaan.
 
Kuis vanha olet? ja et nähtävästi ole kokenut sitä musiikin "pimeää" puolta ja karua/kultaista hippi aikaa... if you getit... what I ment!!!

Mutta olisi sitä alun timanttia voinut olla vaikka seitsemän minuuttia ja sitten viisi minuuttia sitä häröilyä, mutta kun piti laittaa kaksi minuuttia timanttia ja kymmenen minuuttia häröilyä.
 
No turha siitä on enää jauhaa kun levytyksestä on jo jonkun aikaa..vuosi jos toinenkin :D Ole tyytyväinen siihen mitä se on tai kelaa seuraavaan kappaleeseen kun pimputus alkaa.
 
Edit: Remember to keep your Eyes Wide Open, Moonchild ;)

Kuis vanha olet? ja et nähtävästi ole kokenut sitä musiikin "pimeää" puolta ja karua/kultaista hippi aikaa... if you getit... what I ment!!!
 
I get it, Juho L doesn't. Get weed, eat more shroom, then geddit... =)

doorsin the endiä on kiva kuunnella ssairaana vähän omissa mailmoissaan

On se nyt vähän tyhmää alkaa neuvomaan jollekin miten/millaisia biisejä pitäisi tehdä. Aivan kuin pitäisi olla joku standardi kullekin genrelle.

On se nyt vähän tyhmää alkaa neuvomaan
 
En minä neuvo. Minä ilmaisen mielipiteeni.

Tämä on kuin Indiana Jones And The Fate Of Atlantiksen musiikit.
 
Hoh, ko. pelissähän on (ainakin Amiga-versiossa) aivan vitun hienot musiikit. PC-version musat nyt on soundblaster-pimputtelua.

Vielä kysyn, että kuka nauttii näistä lähes hiljaisista psykedeliapätkistä? Ei varmaan kukaan.
 
Ota kunnon pajaukset, sulje silmät ja anna musiikin täyttää sielusi. Sitten ymmärrät.
 
Koska tuohon aikaanhan 60-70-luvuilla käytettiin paljon huumeita, varsinkin psykedeelejä(hallusinogeenejä), joten ei ole ihme että muusikotkin halusivat jammailla höyrypäissään.

Sehän on yleensä biisin paras kohta. Kakofonia soolo.
 
Kakofonisoolo? HOHO!

Tätä häröilyä saa kyllä kuunnella vaikka sata kertaa ja silti se on yhtä puuduttava. Tämä on kuin Indiana Jones And The Fate Of Atlantiksen musiikit.

 
Eli loistavaa!

Ota kunnon pajaukset, sulje silmät ja anna musiikin täyttää sielusi. Sitten ymmärrät.
 
yeah! :)
 
sienii tai happoo ni käsität jutut vielä paremmin....

Joillain ihmisillä vain on taito nostaa yli vuoden vanhoja ketjuja. Kuinkahan monta kymmentä sivua on pitänyt selata, että tämäkin on löytynyt. Ähih.
 
Olet aika konservatiivinen muusikko.
 
Hoho.

Eli loistavaa!
 
En tiedä oliko ScummVM:ssä jotain häikkää, mutta ne musiikit olivat lähinnä pelkkää satunnaista perkussiota.

Kyllä minä ainakin pimeässä sängyllä maaten ja kuulokkeista kuunnellen nautin tuosta kappaleesta ja sen luomasta tunnelmasta. Myös kokonaisuuteen sopii tuo pätkä, koska siinä missä se Court Of The Crimson Kingin alku vihdoin lähtee, tulee perkeleenmoiset fiilikset. Ei juurikaan käy tylsäksi tuo kohta oikeassa mielentilassa rauhassa kuunnellen. Myöskin Lark`s toungue on Aspicin kolmeminuuttinen intro ei käy tylsäksi kun sen kuuntelee rauhassa keskittyen ja antaa tunnelman viedä. Se lataa semmosen aggressiopaukun se diiuuuuuuuuuuuuttrrrrrtrtrtrtrtrtrtrtrtrttrtDANDANDANDANDANDANDAT kohta missä se biisi kunnolla alkaa. Mitään hyvää melodiaa tai hittikoukkua tuommoisista kohdista ei kannata etsiä, mutta semmonen tunnelma niissä on. Vaativat keskittymistä. Vaikka ei ne muakaan aina jaksa kiinnostaa.
 
Edit: Niin ja joo, kyllähän nuissa varmaan kovempi efekti on kannabiksen vaikutuksen alaisena. Ovat varmaan tarkoitettukkin kuunneltavaksi tässä tilassa.

Eih! Täällä ymmärretään tahallaan väärin! Vika ei ole rauhallisuudessa, vaan täydessä kakofoniassa. Muotia tai ei, mutta kuuntelijaa rassaava elementti joka tapauksessa.
 
Ketä kuuntelijaa?? Sua vai niitä jotka niistä tykkää? Tuskin ainakaan jälkimmäisiä. Muakin voi rassata joissakin kappaleissa örinä, jota lauluksi jotkut kutsuvat. Jos olisit itse ollut silloin samassa fiiiliksissä, joissa tuon ajan kaverit olivat, siinä oli varmaan niin hieno tunnelma ja fiilis kun vaan musiikki pystyy ihmismielelle antamaan.

Kyllä minä ainakin pimeässä sängyllä maaten ja kuulokkeista kuunnellen nautin tuosta kappaleesta ja sen luomasta tunnelmasta.
 
Jesh! Muistan kun teinipoikana opettelin ymmärtämään psykedeliaprogeiluja, siis ajatuksena, että musiikki voi olla koodikieli, jota pitää osata lukea. Vähän niinkuin yrittäisi ratkaista salakirjoitusta.
 
Kaksi viikkoa kaverin mökillä, keskellä ei mitään, kuunnellen kellon ympäri jotain Pink Floydin usvaisempia struktuureja; hyvin kolisi.
 
Ei oikeiden suodattimien päälle saaminen välttämättä vaadi tajunnanlaajennusaineita. Pitää vain olla valmis käyttämään aikaa siihen, että löytää toisen näkökulman sisältään...

Miksei sitä kahden minuutin timanttipätkää olisi voitu jatkaa ja varioida kokonaisen kappaleen ajaksi? Miksi piti lisätä sellainen suorastaan paska (pahoittelen rouhevaa kielenkäyttöäni) tekotaiteilu? .
 
tuo on juuri sitä asennetta, joka syntyy musiikkiopistoissa yms. koulutuksessa - ei ymmärretä musiikkia musiikkina vaan rakenteina, teemoina, variaatioina jne. siis insinöörihommana. Analysointia oleellisempaa myös soittajalle on mielestäni eläytyminen - teknistä osaamista en väheksy, mutta se ei saa hallita. Klassis-taustaisessa taidemusiikissahan musiikki jää etäiseksi - selitykset kyllä on "hienot" musiikin tarkoituksesta, sävellysmetodeista jne. . . (yleensäkin nykytaiteen "ymmärtäminen" edellytää vahvaa alan teoreettista ja teoksien tuntemusta - "jokamies"-pohjalta ei pääse kiinni ollenkaan - populaarimusiikissa puolestaan enimmäkseen musiikkiin pääsee kiinni aivan heittäytymällä - ja harjaannuksen myötä yhä useampiin musiikinlajeihin)
 
pahinta progetilutusta tuli juuri 70-luvulla kun niitä melodianpoikasia venytettiin kymmenen minuutin biisiin - ei ne siitä parantuneet - pitkässä biisissä/levynpuoliskossa/äänitteessä/musiikkiteoksessa on oma svenginsa ja ideansa - väliäkö sillä vaikka sen "intron" jälkeen homma lennätettäisiin aivan eri sfääriin jos kerran toimii (eri musiikkityyleissäkin sitten puhutaan kyllä eri asioista ja tempuista) - kahden minuutin radiosoittobiisi taasen on oma juttunsa
 
P.S. eikös niistä opinahjoista valmistukin jotain hiton musanomeja ;-)

Ei oikeiden suodattimien päälle saaminen välttämättä vaadi tajunnanlaajennusaineita. Pitää vain olla valmis käyttämään aikaa siihen, että löytää toisen näkökulman sisältään...
 
aivan selvin päin minulle kerran free-jazzkin kolahti täysillä - enkä ole vielä parantunut ;-)

Nuo on varmaan parhaimmillaan tajuntaa laajentavien päihteiden kanssa, jota minä en ole kokeillut... Kyllä ne on varmaan levytyshetkellä kuulostanut huikean upealta ja mullistavilta nuo psykedeliapätkät. Itse en jaksa ollenkaan kuunnella.
 
Näinhän se varmaan on.