Rock, pop, alternative ›

Anteeksi, olen huono ihminen ja muutan mielipidettäni. =)
 
Niin olet... todella, todella huono ihminen. Miten kehtaat tulla tänne tuollaista sanomaan??

Vasta nyt tässä kuukauden sisällä tutuistuin Muse bändiin, ja yllätyin positiivisesti. Mukavaa Brittirokkipoppia.
Suokkarit on: Time Is Running Out, Stockholm Syndrom ja Hysteria.
Meinaan EHKÄ ostaa Absolution levyn!

Nyt oon minäkin Absolutionin omistaja.. jees.. Piti ostaa sika säkissä kun ei ennen oo Museen tutustunu mutta kyllähän tuossa pääosin hyviä biisejä on. Ehkä nuita hitaita kappaleita on muutama liikaa tai sitten ne on liian taiteellisia mulle :S
että niin.. Parhaita kipaleita Stockholm Syndrome ja Thoughts Of Dying Atheist

Mutta olettekos huomanneet miten Soundissa yleensä haukutaan bändin levyt aivan lyttyyn. Erään arvostelussa sanottiin muistaakseni että "tuskin laulaja/kitaristi *mikäsennimiolikaan* itse ymmärtää, miten naurettavaa musiikkia bändi tekee."
 
MUSE
Origin Of Symmetry
Mushroom
 
Ei jumalauta Radiohead! Mitä olette menneet tekemään! Teidän takianne kaikki keskenkasvuiset pojankoltiaiset kuvittelevat kykenevänsä tekemään jotain omaperäistä. Olisi ollut kiintoisaa olla kärpäsenä katossa siinä huoneessa, missä Origin Of Symmetry sai alkunsa. Se, että huurupäissään keksii kuningasidean albumista, jonka kappaleilla on nimiä, kuten Space Dementia, Hypermusic, Microcuts tai Citizen Erased, ei anna samalle porukalle oikeutta astella studioon toteuttamaan ideoitaan.
Musen solisti Matthew Bellamy kiekuu yhä kuin miehen kynsinauhoja revittäisiin irti ja Origin Of Symmetrysta on muutenkin vaikea keksiä musikaalisesti mitään positiivista sanottavaa. Kappaleiden väliin yhtye latoo pimputuksia, suhinoita sun muita, koska Musen poikien mielestä se saa albumin kuulostamaan "futuristiselta kokonaisuudelta". Toivottavasti minun tulevaisuuteni ei ole yhtä tekorankka, tekotaiteellinen ja teennäinen kuin tämä levy.
Levyn taideteoksista New Born vielä menettelee, mutta jo sitä seuraava Bliss on järkyttävä tekele, joka naittaa Grandaddya kevyempääkin kevyempään riffittelyyn, josta puuttuu kaikenlainen henki, elämä ja intohimo. Kuka olisi uskonut, että singlevalinnaksi harvinaisen mitätön Plug In Baby olisi koko albumin kohokohta, vaikka ne bassosoundit olisikin voinut jättää käyttämättä? Ja sama sikamainen pierentä jyrää muuten läpi koko levyn. Hypermusic saattaisi jopa rokata, ellei tuo kirottu pörinä pilaisi koko kappaletta. Citizen Erased kestää seitsemän minuuttia ja parikymmentä sekuntia päälle, sisältää pari turhaa väliosaa ja jatkuu totta kai saumattomasti Microcutsina, jonka kertosäkeen aikana huomaa jotain vallan omituista. Matthew Bellamy kiekuu niin korkealta, että kuulostaa aivan Nightwishin Tarjalta. Miten tämäkin yhtye oli esikoisalbuminsa Showbizin aikaan vielä yksi näitä kuuluisia "brittirockin suuria toivoja"?
Meglomania on viimeisen siivun nimi ja vaikka kuinka tekisi mieli vääntää pari puujalkavitsiä asian tiimoilta, niin jääköön. Kerrottakoon vain, että kappale yrittää kuulostaa suurelta, mutta mahtipontiseksi tarkoitettu taustafanfarismi kuulostaa lähinnä soundtrackilta Linnanmäen kummitusjunaan.
Joskus ei tahtoisi antaa arvosanaa ollenkaan.
 
*
 
Jarkko Fräntilä

Oijoi, aivan legendaarinen tuo Jarkon OoS-arvostelu! :D
Absolution on Upea tekele, Apocalypse please ehkä paras kappale tältä albumilta tai Muselta ikinä.
 
Sanoituksista sen verran että kyllä Matthew on melkoisen angstinen sika.
 
Juuri niin! Aivan rakastan sitä "THIS IS THE END OF THE WORLD"-kohtaa dramaattisen pianon säestyksellä. Miten joku aikuinen miäs kehtaakin laulaa jotakin niin... Niin... Angstista! Se on ainut oikea sana. Rajaton ihailuni Matthew'lle, häpeilemättömyys on hyvästä! x)

Arvostelu on muuten mielestäni ihan osuva, mutta en ymmärrä, miksi Musea verrataan Radioheadiin. Musehan on hevibändi.

Musehan on hevibändi.
 
(Juu, ja minä olen Algerian kuningas!)
Kuunnelkaa vaikka Dead star, sitä hevimmäksi ei kappale voi tulla... x)

Mä en ymmärrä tätä vertailua Musen ja Radiohedin välillä. Siis radiohead on paska, tylsä, tekotaiteellinen (todella tekotaiteellinen), fiiliksetön ja paskan laulajan omaava... öööö.... paska! Ja muse on kaikkea muuta kuin Radiohead. No ei nyt saa liikaa haukkua, mutta siis Musehan rokkaa ja Radiohead ei. Musella on loistava fiilis biiseissä ja Radioheadilla ei. Joskus todella harvoin ehkä kuulee jotain todella pientä samankaltaisuutta, mutta perkele, kaikkihan vaikutteita jostain ottavat. Ei teidänkään biisit kuulosta täysin omalta, koska otatte vaikutteita muitten biiseistä. Ja Musen ja Radiohedin välillä on sellanen ero, että Muse on yksi maailman parhaimmista bändeistä ja Radiohead on täysi paska. He hee!

Mä en ymmärrä tätä vertailua Musen ja Radiohedin välillä. Siis radiohead on paska, tylsä, tekotaiteellinen (todella tekotaiteellinen), fiiliksetön ja paskan laulajan omaava... öööö.... paska! Ja muse on kaikkea muuta kuin Radiohead. No ei nyt saa liikaa haukkua, mutta siis Musehan rokkaa ja Radiohead ei. Musella on loistava fiilis biiseissä ja Radioheadilla ei. Joskus todella harvoin ehkä kuulee jotain todella pientä samankaltaisuutta, mutta perkele, kaikkihan vaikutteita jostain ottavat. Ei teidänkään biisit kuulosta täysin omalta, koska otatte vaikutteita muitten biiseistä. Ja Musen ja Radiohedin välillä on sellanen ero, että Muse on yksi maailman parhaimmista bändeistä ja Radiohead on täysi paska. He hee!
 
Mainitsemasi asiat ovat vain mielipiteitä, eivät faktoja. Itse pidän Musen ensimmäisestä levystä, mutta sen jälkeen homma on mennyt täysin yli. Muse on mielestäni tekotaiteellinen, ei Radiohead. Nykyäänhän Muse soittaa jotain metallioopperaa.

Vuotta myöhemmin Absolution on yhä kaunis ja toimiva albumi.
 
Radioheadin kanssa Musella on yhteistä se, että molemmat ovat brittibändejä. Olen aina ihmetellyt, miksi kriitikko ei voi jättää arvioimatta musiikkia, jota ei ymmärrä. Onhan murskakritiikin kirjoittelu aina mukavaa, ja sitä voi sitten baaritiskillä kavereidensa kanssa nauraa omalle näppärälle kirjoitelmalleen.... Mutta mutta.
 
Muse on suureellista, Muse on dramaattista ja teatraalista, ja Muse on myöskin suurella vimmalla ja taituruudella toteutettua musiikkia. Jos nämä määreet eivät ole jonkun garage-fanaatikon mieleen, voi Musen levyn sivuuttaa helposti.
 
"Tekotaiteellinen" on edelleen sana, jota en uskoisi muusikoiden.netissä näkeväni. Sehän ei tarkoita mitään muuta, kuin ettei kuuntelija ymmärrä kuulemaansa. Tai, että kuuntelija luulee kuulevansa jonkinlaista "taiteellisuuteen" pyrkimistä, jossa ei kuitenkaan ole "uskottavasti" onnistuttu.
 
"Taiteellisuus"
"uskottava"
 
hoho

Tai, että kuuntelija luulee kuulevansa jonkinlaista "taiteellisuuteen" pyrkimistä, jossa ei kuitenkaan ole "uskottavasti" onnistuttu.
 
"Taiteellisuus"
"uskottava"
 
hoho
 
Tätä "tekotaiteellinen" mielestäni tarkoittaakin. Absolution ei sitä ole, Origin of symmetry on.

Niin, mutta silloin se on subjektiivinen näkemys levyn "taiteellisesta" tasosta, jota on hyvin hankala minkään määreen mukaan mitatakaan. "Tekotaiteellinen" arvottaa musiikintekijöiden motiivia tehdä musiikkiaan, ei kuulijan mielipidettä siitä.
 
Ja tuokin väittämä on käsittämätön.
Miten OOS eroaa Absolutionista "taiteellisuuden" määrässä?
 
Molemmissa on surisevaa kitarointia, klassisia sointukadensseja, ylikorkeaa kimitystä sekä dramaattisia ja apokalyptisiä tekstejä.
 
Annapa nyt sitten kunnollisia perusteluja tuolle "tekotaiteellisuudelle", niin ehkä huomaan itse ymmärtäneeni koko sanan merkityksen väärin.
 
Minusta Absolution on suora rokkilevy. Siinä ei ole Micro cutsista löytyvää ällöttävää kiljumista eikä Citizen erased-maisia turhia loppuosia. OOS:stä oikeen henkii sellainen liiallisen yrittämisen tunne.

Mainitsemasi asiat ovat vain mielipiteitä, eivät faktoja. Itse pidän Musen ensimmäisestä levystä, mutta sen jälkeen homma on mennyt täysin yli. Muse on mielestäni tekotaiteellinen, ei Radiohead. Nykyäänhän Muse soittaa jotain metallioopperaa.
 
Tiedän. Olen sitä mieltä mitä sanoin, mutta tuo oli osittain vaan vittuilua, samalla tavalla isketty takaisin, miten Musea haukutaan. Mutta eipä oo minun mielepidettänikään vastaan faktoja. On vitun tyhmää mennä sanomaan mikä on tekotaiteellista ja mikä ei. Ei me voida tietää taiteilijan tai tekotaiteilijan motiiveja biisien tekoon ja biisien syitä ja tarkoituksia. Onko metalliooppera tekotaiteellisuutta? (Mun mielestä se ei kyl oo metallioopperaa.)

No joo. Tää on aika turhaa väittelyä. Mutta kivaa!

Minusta Absolution on suora rokkilevy. Siinä ei ole Micro cutsista löytyvää ällöttävää kiljumista eikä Citizen erased-maisia turhia loppuosia. OOS:stä oikeen henkii sellainen liiallisen yrittämisen tunne.
 
Oivan tikan sanoin, väittely on turhaa mutta kivaa.
 
Stockholm Syndrome suoraa rokkia?
 
Ja mun mielestäni tuo "ällöttävä kiljuminen" on vain yksi M. Bellamyn erikoistaidoista. Mies saa äänentuottoelimistöstään käsittämätöntä falsettivinkunaa, joka toimii erinomaisesti efektinä Micro Cutsissa.
 
Ja tuo mainittu kuuluva liiallinen yrittäminen tarkoittanee sitä, että yritettäisiin olla jotain mitä ei kuitenkaan olla? Musta ois ainakin ikävä kuunnella levyä, jossa kuulee ettei ole edes yritetty...
 
Mutta jospa Muse onkin juuri sitä, mitä yrittää?
Jospa Museen kuuluu olennaisesti vinkuna, teatraalisuus, suuri soundimaailma, pitch-potikka ja -pedaali, suureelliset sovitukset ja moni muu asia, joita (tylsää) perusrokkia vääntävät kavahtavat?

Mutta jospa Muse onkin juuri sitä, mitä yrittää?
Jospa Museen kuuluu olennaisesti vinkuna, teatraalisuus, suuri soundimaailma, pitch-potikka ja -pedaali, suureelliset sovitukset ja moni muu asia, joita (tylsää) perusrokkia vääntävät kavahtavat?
 
Oi kyllä. Kaikki nuo edellämainitut seikat juuri niitä syitä, miksi Musesta pidän.
 
En ole vieläkään tajunnut, miten joku ihminen voi nostaa itsensä niin korkeaan asemaan, että luulee saavansa päättää, mikä on Taidetta ja mikä "Tekotaidetta".
 
Niin, ja Microcutshan on aivan Upea kappale juuri sen kiljunnan takia!

:D Tuo levyarvostelu. Onkohan Bellamy hoidellut Fräntilän muijan kun noin korpeaa. Radiohead vertaus on kyllä aika käsittämätön. Jos vaivautuu tutkimaan Bellamyn soittokamppeita niin voi todeta, että tekotaiteellisuus(?) on aika kaukana. Ei tuollaista vaivaa näe jollei ole aitoa intoa musisointiin ja uusien soundien etsimiseen.

Itse pidän Musen ensimmäisestä levystä, mutta sen jälkeen homma on mennyt täysin yli.
 
Musta varsin jännittävää, että Radiohead-fani tykkää vain siitä Muse-levystä, joka on ainoa Radioheadin (Bends) jalanjäljissä kulkeva levy. Yleensähän Radiohead-diggarit kusee jäljittelijöiden niskaan oikein urakalla. Itse diggaan aika reippaasti molempia orkestereita - Radioheadia silti huomattavasti enemmän - ja tuo Showbiz on nyt vuosien jälkeen Musen selvästi heikoin levy, vaikutteet (ainakin RH & Buckley) puskee vielä helvetisti läpi. Sittemmin bändi löysi oman juttunsa (eli tuon yltiösuureellisen voima-proge-pop-whateverin) jolla se vasta perustelee oman olemassaolonsa.

Musta varsin jännittävää, että Radiohead-fani tykkää vain siitä Muse-levystä, joka on ainoa Radioheadin (Bends) jalanjäljissä kulkeva levy. Yleensähän Radiohead-diggarit kusee jäljittelijöiden niskaan oikein urakalla. Itse diggaan aika reippaasti molempia orkestereita - Radioheadia silti huomattavasti enemmän - ja tuo Showbiz on nyt vuosien jälkeen Musen selvästi heikoin levy, vaikutteet (ainakin RH & Buckley) puskee vielä helvetisti läpi. Sittemmin bändi löysi oman juttunsa (eli tuon yltiösuureellisen voima-proge-pop-whateverin) jolla se vasta perustelee oman olemassaolonsa.
 
Niin, pidän Showbizista juuri siksi että se kuulostaa vähän RH:lta. Korostan siis että levy on ihan ok, eikä todellakaan kuulu suosikkilevyihini. En pidä myöhemmistä levyistä sen takia koska ne ovat yltiösuureellista voima-proge-pop-whateveria.