Yleistä keskustelua musiikista ›

Ja muuten itse vinyylilevy on ruma. Sellainen musta lätty.
 
Ai että, oikein sieluun sattuu lukea tuollaista. 7" singlehän on ainoa oikea musiikin muoto ;-) varsinkin Wanhaan Hyvään Aikaan, kun sinkkujen etiketitkin olivat taidetta.
 
http://www.mindspring.com/~hagar/garden.html
 
edit: typo

Pearl Jamin sivuilla oli muinoin maininta siitä, että Ameriikan Kansalliskirjasto (vaimikäliesenytolikaan, tietävät kertokoot) arkistoi musiikin pelkästään vinyylinä. Vinyyli on siis heidän mielestään ikuisempi kuin CD. Tosta CD-rapistumisesta oli juttua myös Kansallismuseon jutussa Hesarissa ammoin. He kuulemma polttavat kaikki arkistocd:t uusiksi viiden vuoden välein. Tietty nuo CDR:t ovat heikompilaatuisia kuin kaupasta ostetut äänitteet, siksi nopea rytmi uudelleenpoltoissa.
 
Vinyylin puolesta sen verran, että mielestäni vinyylin kuuntelu vaatii enemmän paneutumista itse kuuntelutilanteeseen. CDn voi helposti pistää repeatille ja käydä vaikka (no tottakai) tiskaamaan. Muutenkin se puolen kääntäminen jollain tapaa lataa mielen taas keskittymään seuraavaan puoleen. Ja kuuden biisin sisäistäminen on helpompaa kuin 12. Siis että viides biisi onkin jo A-puolen tokavipo, tiedättehän. Näitä 17 biisin ja 70 minuutin CDitä saa tahkota aika tavalla läpikotaisin, ennen kuin muistaa, mikä hitto se biisi numero 12 olikaan. Näin ainakin mulla.
 
Ostan kyllä molempia formaatteja, mutta kun vinyylit tahtoo tulla kauppoihin vaan viikkoja CD-julkaisun jälkeen, niin usein joutuu harmikseen "tyytymään" CDseen. Ellei sitten bändi tee niin kuin PJ Vitalogyn aikoihin, että vinyyli julkaistiin viikkoa aikaisemmin. Ja mikäs bändi se jakeli promolevyjään vaan vinyylinä, sanoen "ellei toimittaja omista vinyylisoitinta, hänen on turha tehdä meidän bändistä juttuakaan"?

Vaikka olenkin jäävi lausumaan mielipidettäni asiasta, koska en ole ikinä kunnolla kuunnellut vinyyliä, lausun sen silti.
 
Minun mielestä vinyylin hyvät puolet ovat kansitaide, muu ulkoinen näyttävyys (riippuu tietysti katsojan silmästä) ja sen kuuntelijassa herättämät mielikuvat. Kaikessa muussa CD ajaa ohi. Digitaalisen äänen voi esim. tallettaa helposti tietokoneen kovalevylle tai muuhun formaattiin ja vaikka uudelleen 50 vuoden päästä CD:lle, estäen näin tämän "rappeutumisen". I rest my case.

Digitaalisen äänen voi esim. tallettaa helposti tietokoneen kovalevylle tai muuhun formaattiin ja vaikka uudelleen 50 vuoden päästä CD:lle, estäen näin tämän "rappeutumisen". I rest my case.
 
Tallennas nyt jotain digitaalisesti ja palataan asiaan 50:n vuoden päästä.... Katotaan sitten saadaanko ääntä kuuluville tai löydetäänkö mistään laitetta, jolla tuon tallenteen voisi lukea. ;-)
 
Mulla on liki 50 vuotta vanhoja vinyylisinkkuja, jotka soivat kuin uutena.
 
Monellako esm. on mahdollisuus lukea "lerppuja" tänä päivänä? Monenko esm. 10 vuotta sitten tallennetun "lerpun" data on edelleen luettavassa kunnossa?

En epäile yhtään väitettä että cd ei olisi ikuinen. Siinä todennäköisesti tapahtuu joku vänkä kemiallinen reaktio joka hävittää datan. Saman tyyppinen ongelma on paperille painetussa tiedon arkistoimisessa. Moni historiallisesti merkittavä teos on uhassa tuhoutua lukukelvottomaksi kun painomuste reagoi ilmassa olevien aineiden kanssa.
 
Mullakin on muutama cdr lopettanut mystisesti yhteistyön. Ei soi tai kuvaa ei näy, vaikka pinnassa ei ole naarmun naarmua, ennen toimivat siis moitteettomasti.
 
Tässä mielessä vinyyli on parempi formaatti arkistoimiseen. Sanontakin sanoo että vinyylit ovat ikuisia. Eri asia on sitten jos vinyyliä säilytetään auton hattuhyllyllä tai sitä mekaanisesti kulutetaan.

Mullakin on muutama cdr lopettanut mystisesti yhteistyön. Ei soi tai kuvaa ei näy, vaikka pinnassa ei ole naarmun naarmua, ennen toimivat siis moitteettomasti.
 
CD ja CD-R ovat kestävyydeltään täysin erilaiset. Hyvässä kunnossa olevan CD-levyn voi odottaa kestävän jopa vuosikymmeniä.
 
EDIT: Joo, on tullut vastaan CD-R levyjä, joiden "pinta" irtoaa isoina levyinä pois jo uutena! =) Ja ihan "merkkilevyjä". Käykö kuten "korpuille"; laatu heikkenee, kun hinta halpenee?

CD ja CD-R ovat kestävyydeltään täysin erilaiset. Hyvässä kunnossa olevan CD-levyn voi odottaa kestävän jopa vuosikymmeniä.
 
EDIT: Joo, on tullut vastaan CD-R levyjä, joiden "pinta" irtoaa isoina levyinä pois jo uutena! =) Ja ihan "merkkilevyjä". Käykö kuten "korpuille"; laatu heikkenee, kun hinta halpenee?
 
Jepulis, ei tule mulle yllärinä että cd on kestävyydeltään parempi kuin cdr, onhan siinä ainakin lakkaa enemmän pinnassa. Aiemmin kuitenkin oli juttua myös cdr-formaatista johon viittasin esimerkillä. Mutta pitkällä aikavälillä on huono mennä sanomaan mitään varmaksi. Riittääkö jos cd levy kestää 20-vuotta? 25-vuotta? Ei riitä ainakaan minulle.

Riittääkö jos cd levy kestää 20-vuotta? 25-vuotta? Ei riitä ainakaan minulle.
 
Liian lyhyeltä ajaltahan tuo minunkin mielestäni kuulostaa. Mitähän levyjen valmistajat ovat kestoajaksi luvanneet, vai ovatko mitään? Onkohan tulevaisuudessa luvassa oikeusjuttuja, jos CD-levyjen kestoikä onkin esm. vain tuo parikymmentä vuotta?

Sen kummemin mitään analysoimatta:
Aina kun laitan Black Sabbathin Mob Rules -vinyylin soimaan, tulen yhä vakuuttuneemmaksi siitä että YKSIKÄÄN CD ei koskaan tule kuulostamaan niin hyvältä eikä tavoittamaan sitä fiilistä.

Riittääkö jos cd levy kestää 20-vuotta? 25-vuotta?
 
Riippuu levystä... joillekkin levyille riittää, joillekkin taas ei. Tosin eihän se koskaan ole mukavaa menettää levyä vaikka sitä ei enää kuuntelisikaan.

Monellako esm. on mahdollisuus lukea "lerppuja" tänä päivänä? Monenko esm. 10 vuotta sitten tallennetun "lerpun" data on edelleen luettavassa kunnossa?
 
Lerpun datan saa näin helposti *klik* korpulle, korpun datan vaikka CD-R:lle sitten muutaman vuoden päästä, CD-R:n datan taas DVD:lle vuosien päästä jne. Ja mitään rappeutumista ei ehdi tapahtua JA data/ääni säilyy muuttumattomana. Tai tietokoneen kovalevyltä toiselle koneen vaihtuessa. Vaihtoehtoja riittää. Ei kuulu rahinoita.

Olen pelastanut muutamia vaurioituneita CD ja CD-R levyjä polttamalla ne uudestaan. Tuntuman mukaan romppuasemat lukevat vaurioituneita levyjä paremmin kuin "tavalliset soittimet".

Lerpun datan saa näin helposti *klik* korpulle, korpun datan vaikka CD-R:lle sitten muutaman vuoden päästä, CD-R:n datan taas DVD:lle vuosien päästä jne.
 
Ootsä tietoinen siitä, että esim. melkoinen osa avaruustutkimuksesta on hukassa, koska ei ole laitteita, ohjelmia eikä näitä menneitä ohjelmakieliä taitavia koodaajia, jotta laskelmia pystyttäisiin lukeen tai konvertoimaan.
 
Jos kaikki maailman tieto pitää viiden vuoden välein *klik*, jotta se säilyisi käyttökelpoisena, on kyseessä kyllä aikamoinen markkinatalousapparaatti. Kuinkas monenteen kertaan 60-70-lukujen levyjä myydäään uudestaan?
 
Sama juttu kelpaa syyksi vältellä esim. XP-käyttöjärjestelmää. Jos MS päättää, että nyt tämä ei toimi, vaan ensi viikolla siirrytäänkin täysin uuteen systeemiin ja kaikki rekisteröinnit puretaan, niin mitäs sitten?
 
Mutta siis mä käytän kyllä ceedeitä.
 
Ja vielä asian vierestä. Niin kauan kuin jengi luulee, että joku MP3 on relevantti tapa kuunnella muuta musaa kuin demoja tai multimediaääntä, ei paljon kannata jutella laitteista eikä eekuista puhumattakaan soundeista. Mä oon ihan vakuuttunut siitä, että mm. ko. formaatti on vaikuttanut tähän nykyiseen soundikäsitykseen, missä kaikki on PINNASSA ja kaikki kuuluu KOVAA. Ei siis "tukevasti" tai "lujaa" vaan KOVAA. Niin että paikat lähtevät hampaista.

no minä en ainakaan saanut autohifiäni toimimaan hyvin ilman eq:ta. Onkohan sulla sitten korvissa jotain vikaa?
 
Pahus kun hokasin sun hölmön vastauksen vasta nyt näin jälkikäteen ...
 
Jos erotan että CD:llä soi jokin huonommin kuin vinyylillä, niin mun korvissa ei kyllä silloin ole ainakaan vikaa.

Miten vinyylisoittimen neula tulisi puhdistaa? Meinaan kun siihen tarttuu pölyä eikä levy soi sitten hyvin. Olisi myös kiva tietää miten vinyylilevyjä voi puhdistaa.

Miten vinyylisoittimen neula tulisi puhdistaa? Meinaan kun siihen tarttuu pölyä eikä levy soi sitten hyvin. Olisi myös kiva tietää miten vinyylilevyjä voi puhdistaa.
 
voit kokeilla puhaltaa siihen tai sit jos sulla on levyharja niin sillä voi pyyhkäistä. mut millä tahansa (etenkään sormilla!) ei neulaa tule mennä sorkkimaan... levyjähän sit pyyhitään yleensä tolla levyharjalla mut jos se ei riitä niin sitten ne menee tiskaukseen (eli siis ihan vedellä kastelet ja pyyhit jollain pehmeellä liinalla (en tosin tiedä onko tuo kuinka toimivaa/kannattavaa, jotkut vaan tekee tota mut itse en) tai sit käytät jotain ainetta esim isopropyylialkoholia tai sitten hommaat asiaa varten tehdyn levyn pesukoneen).
 
alkuperäiseen aiheeseen palaten annan ääneni vinyylille. luovuin cd'stä lähes kokonaan löydettyäni vanhempien soittimen & levyt. sen jälkeen tullu likemmäs 300 levyä hankittua... ääni on yksinkertaisesti parempi. cd kuulostaa muovisen kliiniseltä ja digitaaliselta (varsinkin rumpujen hihatista & symbaaleista sekä kitaroista eron huomaa nopeesti. cd'llä ne on sellasta "puuroa" mutta vinyylillä särökitarat kuulostaa tosi hyvältä ja pellit toistuu luonnollisemmin). yleensä voisin sanoa että monesti kun sängyllä kuuntelee silmät kiinni ni cd'ltä se musa kuulostaa aina "keinotekoiselta" mutta kun hyvässä kunnossa oleva hyvin tehty vinyyli soi niin se kuulostaa lähes kuin siinä ois bändi vieressä soittamassa. tämän lisäksi rakastan mahtavia kansitaiteita ja lp-levyjen soitteluun liittyvää rituaalia. lisäksi on mukava harrastus kierreillä kaikenmaailman kirpputoreja, levydivareita sun muita etsiessä musaa. joskus saa helvetin hyviä levyjä 1 eurolla kun taas joskus joutuu kynsin hampain maksamaan 35 euroakin jostain harvinaisemmasta klassikkolevystä, etenkin jos kyseessä on harvinaisempi painos (esim japsi).... cd't maksaa aina sen tyyliin 22 eur (tai sit "midprice" 11 eur) ja käytettynäkin monesti enemmän kuin vinyyli......

Vinyylilevy on tarpeeksi lyhyt. Ei mahdu mitään turhaa täytettä, jota on melkein kaikissa cd:issä. Lisäksi vinyylin esteettistä arvoa ei voi cd korvata.
 
Enkä tasan ala vaihtamaan kahdeksaa metriä levyjä ja kahta kenkälootaa sinkkuja cd-levyihin!

Kyllä vinyyleissä on ihan eri fiilis, mutta kyllä se cd kätevyydessään hakkaa. Vinyylille kuitenkin pojot lähtee saundista, kansitaiteesta...

lauantai -illan kuuntelin vaihteeksi vain vinyylejä - soivat kyllä nätisti ...
 
ceedeellä puutteena on puutteellinen näytteenottotaajuus - ääni ei ole täysin luonnollinen. Kuitenkin sen äänelaatu on käytännössä yleensä parempi kuin vinyylillä - dynamiikka ja taajuusvaste insinöörimittauksin parempi. Vinyylillä tulee ongelmia kun suurempia volumitasoja/dynamiikkaa yritetään sulloa LP:lle. Maxisinglet voivat toimia hyvinkin - esim. diskomaksit, joissa basso jyrää. Vinyyli on kriittisempi masteroinnille, käytetylle vinyylille, musiikin määrälle levyllä (yli 20 min./levypuoli on liikaa . . joku 16 antaa vielä hyvän soundin esim funkyssä). Vinyyli on herkempi huonosta hoidosta aiheutuville häiriöille (ritinat, paukkeet, suhinat, säröytyminen), hyvään äänentoistoon vaadittava laitteisto on kalliimpi ja vaatii ylläpitoa.
 
Uudet digitaaliset super-formaatit parantanevat digitaalisuuden ongelmia so. näytteenottotaajuus ja bittisyvyys vievät tuloksen sille tasolle, että eroa paremmillakaan kotistereoilla tuskin huomaa. Nytkinhän cd-soitin on useimmissa kodeissa se äänentoistoketjun paras lenkki, jonka jälkeen kaikki vain huonontaa ääntä.
 
Uudet levyt ostan melkeinpä vaan cd:llä - tarjonta on monipuolinen - saa kaikkea sellaista, mitä 15 vuotta sitten oli vain innokkaimilla keräilijöillä. Epäilen, että tuskinpa vinyylien aikakauden jatkuminen olisi näitä uusintajulkaisuja tuottaneet. Formaatti on kätevä ja äänentoisto riittävän hyvä. CD:n äänenlaatua moittivien olisi hyvä ehkä myös verrata eri laitteita/laitteistokokonaisuuksia - kyllä esim. D/A-muuntimen sekä analogisten vahvistinpiirien toteutus eri valmistajilla eroaa ja vaikuttaa äänenlaatuun.

Vinyyleihin kasvaneena mukana lienee jonkinlaista fetisismiäkin, mutta monilla vinyylilevyillä on sellainen sointi, että cd:ltä en uskalla odottaa. Hyvin pidetyt vinyylit 70-luvun puolivälistä soivat vielä liki virheettömästi - ko. levyjä ei ole lainailtu, on soitettu aina hyväkuntoisella neulalla (vaihto 600-900-tunnin välein) pienellä neulapainolla. Levyt on pidetty puhtaina eikä niitä myöskään ole seisotettu levylautasella moskaa keräämässä. Ja kansitaide pääsee tietysti oikeuksiinsa isossa koossa - vähättelemättä kuitenkaan parhaita cd:nkin kansien ideoita, toteutusta, materiaaleja, oheismateriaaleja jne.
 
Sen verran vielä cd:n dynamiikasta, että mitä sillä oikeastaan tekee ainakaan populaarimusiikissa kun kaikki masteroidaan jollekin 3dB headroomille? Tuommoisenhan tunkee vinyylilätyllekin mennen tullen - paksu muovi ja syvä kaiverrus - silloin tulee lujaakin.
 
edit: lukumääräisesti minulla on enemmän vinyylejä kuin digitallenteita. Ja myöntää täytyy, että helpommin tulee cdeitä otettua kuunteluun. Vinyylin pyörityksessä on sitten oma erityinen arvonsa ja nautiskelun hetkensä - - ehkä se 20min/puoli estetiikka myös annostelee paremmin + jonkun aiemmin toteama biisien hahmottaminen - - siis vaikkapa... että se biisi kakkospuolen kolmas...