Kitarat: kitarakamat ›

Eli olen vakavissani säästämässä gibson les paul standardiin. Tavoite olisi ostaa se tuossa joulun-ensi kevään aikana. Jouluna tulee 2soittovuoteni sähkökitaran kanssa täyteen. Eli kysyn, että onko minun kannattava ostaa tuota. Se vaan tuntuu niin hyvältä, en ole löytänyt mitään parempaa, testannut olen kyllä kaiken mahdollisen. Tarkoitan, että olen soittanut oikeasti vasta hyvin vähän aikaa, joten mitä mieltä te olette? Joka tapauksessa minä tulen tuon paulinostamaan, koska parempaa ei vaan ole. Itseäni ei vain kiinnosta sijoittaa älyttömästi rahaa sellaisiin soittimiin, joilla tulisin soittamaan ehkä 1vuoden ja sen jälkeen olisi taas ostettavissa uusi. Pidemmän päälle tuommoiseen menee enemmän rahaa, kuin yhteen hyvään keppiin, jolla uskoo soittavansa todella kauan. Aika outo kysymys toivottavasti tajuatte idean tästä.

Kyllä musta kannattaa. kuhan vain harrastus jatkuu. Ei sillä ole mitään väliä, kuinka hyvä olet. Itsesi vuoksi varmaankin soitat, joten on suotavaa, että hommaat semmoiset kamat, joista saat itsellesi mieluiset äänet. mielummin sitä hyvillä kamoilla soittaa ku paskoilla. vaikka tapailis vielä a-mollia. kyllä se taito siltä vielä tulee.
 
Ja äitin/tyttöystävän mielestäkin on parempi, että ostat jotain järkevää ku juot rahasi:) Muistakaa Kiprullakin oli harrastus, joka sen pelasti.

Kyllä minunkin mielestäni tuo on ihan kannattava ostos, kun kerran tuonkin verran olet jo soittanut. Enemmän tuosta takuulla saa inspiraatiota treenailuun kuin mistään pienempihintaisesta. Tuen ehdottomasti sinua päätöksesi kanssa.

Tuota kamalistaasi katsellessa minä sanoisin, että paremmasta vahvistimesta saisit enemmän irti.
 
Toinen neuvoni olisi, että käyt myös testaamassa japanilaiset LP-kopiot. Suomessa uutena ei taida saada kuin Tokaita ja Epiphone Elite/Elitist sarjaa. Tätä suosittelen sen takia, että olen itse huomannut, että se Fenderin strato tai Gibsonin Les Paul ei välttämättä olekaan se itselle kaikkein paras vaihtoehto. Minä nimittäin tykkään esim. useista japanilaisista LP-kopioista enemmän kuin "aidoista" Gibsoneista. Eli kannattaa vaihtoehdotkin testata ja sitten valita se itselle sopivin, olisi se sitten Gibson tai joku muu merkki.
 
Jos se Gibson-logo ja made in USA ei ole sinulle niin tärkeitä juttuja, kannattaa tuossa hintaluokassa harkita soitinrakentajan puoleen kääntymistä. Tuolla reilulla parilla tuhannella eurolla kun voi helposti saada laadullisesti Gibsonin Historic-sarjaa vastaavan soittimen.
 
Hyviin soittimiin satsaaminen on tietysti aina hyvä idea, mutta hyvä soitin ei välttämättä ole kuitenkaan kallis.

Vahvistinpuoli on myös menossa tässä pikkuhiljaa kun rahaa tulee niin uusiks. Putkivahvistin tulossa. Kallista on, mutta vahvistentenkaan kohdalla ei muut kuulosta yhtään hyviltä, niinkuin puktipelit. ne vaan on omasta mielestä paremmilta soundaavia. Niinkuin sanoin les pauleja ja kaikkia muita mahdollisia malleja ja merkkejä olen kokeillut. Standardi vain vei voiton. Classic ois muuten, mutta sen mikit eivät yllä standardin tasolle, joten ne joutuis ostamaan uutena. Mikkien asennuksen jälkeen ei oltaisikaan enää kaukana standardin hinnasta. Sen parisataa voikin maksaa vaikka siitä liekityksestä:D Kyllä mulla tälläkin hetkellä on laadukas kitara ja oli se jotain päälle 1000e, joten ei sekään mikään halpa ollut. Se ibanez vaan sattuu olemaan pahemman luokan hevikeppi, ja mikä pahinta kelluva talla. Ei sovellu mulle enää, kun ei tule pahemmin enää soiteltua metallia.

Aika outo kysymys toivottavasti tajuatte idean tästä.
 
Mjaah. Ensinnäkään minusta laitteen tai soittimen hinnalla ei ole mitään tekemistä sen itse soittamisen kanssa, on soittosi kannalta ihan yksi lysti soitatko 200€ vai 2000€ kitaralla, mukavuutta voi jälkimmäisestä löytyä enemmän, ja soundia tai mitä nyt vaan voikin kuvitella, mutta loppupeleissä kehittyminen soittajana ja tuottamasi ääni on lähinnä sormistasi kiinni.
 
En tiedä mitä nuo keskitason välineet tarkoittivat, mutta en usko varsinaisesti henkilön menettävän mitään jättäessään kelpo auton hintaisen kitaran ostamatta ja soittavan vaikka koko elämänsä parin huntin modatulla halpisritsalla, sen sijaan saa minulta respektiä loihtiessaan moisesta rutkusta kelvollista soundia irti.
 
Äh, paskaa. Tässä: musakamat ovat AINA hyvä sijoitus. Olettaen, että sinua ei kuseteta ihan täysin.. Gibin kohdalla en usko että niin käy.

Joo huomasin tuossa uudestaan lukiessa, että tuli sanottua aika tyhmästi tuo "keskitason välineet" Tarkoitin sillä siis sellaisia välikappaleita. Eli minun mielestäni ei ole järkevää ostaa vaikka ekaks 200e les paul sitten puolen vuoden päästä 250e maksava sitten 300e jne... Eli tarkoitukseni ei ollut mitenkään tarkoittaa tuolla "keskitason välineet" jutulla, että kaikki mikä on standardia halvempaa on huonoa. Oma mokani. Pitää muuttaa se

Muistakaa Kiprullakin oli harrastus, joka sen pelasti.
 
Off-Topic
 
Eikös se ollut Pasi Nurminen!
 
End of Off-Topic

Näyttäisi siltä että olet jo valintasi tehnyt, joten osta Kipsoni pois vaan. Vähäisellä soittokokemuksella ei vielä ehkä ole muodostunut suurta visiota siitä mitä kitaraltaan haluaa, mutta miksei sitten alkaisi tutustumaan Gibson-tyylisten kitaroiden maailmaan itse Gibsonista. Olisin minäkin aikoinaan alkanut jos rahaa olisi ollut vain enemmän.
 
Ja jos joskus alkaa tuntumaan siltä että tästä pitää päästä eroon, on jälleenmyyntiarvo suurella todennäköisyydellä hyvä ellei jopa loistava. Tämä on vähän kuin sellainen win-win -tilanne.
 
Jos on pääomaa laittaa instrumenttiin on mielestäni aivan turha alkaa turisemaan siitä saisiko jaappanin tai korean kopiolla paremman hintalaatusuhteen. Paljon väliä, jos kerran on kädessä on Kipsoni?!? Kun lavassa lukee iso G, kuulostanee soittokin varmaan paljon paremmalta, ainakin omasta mielestä. Ja sehän se on tärkeintä, vai mitä?
 
Kyllä mäkin ehkä sitten joskus, ellen sitä preferoi pysyvästi enemmän noita omatekoisia (niin kuin nyt näyttäisi suunta olevan).
 
Itseäni ei vain kiinnosta sijoittaa älyttömästi rahaa sellaisiin soittimiin, joilla tulisin soittamaan ehkä 1vuoden ja sen jälkeen olisi taas ostettavissa uusi.
 
Ei se aina noin mene. On mullakin ollut Epiphonen LP jotain 11-12 vuotta. En ole sitä myynyt enkä sitä ole myymässäkään tällä hetkellä. Vaikkei ollut edes kallis. Mutta kuten sanoin, parin vuoden soittokokemuksella ei välttämättä oikein tiedä mitä haluaa. Itsellänikin on mennyt joidenkin "tämmösestä mä pidän, tämmösestä en" -tyyppisten juttujen tajuamiseen.. öö.. no sanotaan nyt vaikka vuosia, 5+ jne. Mutta ehkä olen vain hidas ;o)

...
soittosi kannalta ihan yksi lysti soitatko 200€ vai 2000€ kitaralla, mukavuutta voi jälkimmäisestä löytyä enemmän, ja soundia tai mitä nyt vaan voikin kuvitella, mutta loppupeleissä kehittyminen soittajana ja tuottamasi ääni on lähinnä sormistasi kiinni.
 
Noinhan tuo on. Mä vaan huomasin itse, että kun on kunnon kamat, niin en kehtaa olla treenaamatta. Ja jos ei kulje, niin vika on vain minussa.
 
Kaikille tuo ei varmaan toimi, mussa tuo suomi esiin 40 tuntia viikossa soittamista hyvän aikaa. Se auttoi. Nyt ehkä sormetkin toimivat paremmin soundin muodostamisessa...

En tarkoita, että kaikki halvemmatkaan kitarat ovat huonompia, mutta mitä te tekisitte, jos tietäisitte että joku toinen kitara on omasta mielestä (nyt puhun sitten soitettavuudelta) huomattavasti parempi, kuin jotkut muut/muu. Eli kannattaisiko sinusta säästää siihen joka tuntuu parhaalta, vai ostelisitko niitä jotka eivät tunnu niin hyviltä omasta mielestä. Tämä on hyvin vaikea selittää.

mitä te tekisitte, jos tietäisitte että joku toinen kitara on omasta mielestä (nyt puhun sitten soitettavuudelta) huomattavasti parempi, kuin jotkut muut/muu. Eli kannattaisiko sinusta säästää siihen joka tuntuu parhaalta, vai ostelisitko niitä jotka eivät tunnu niin hyviltä omasta mielestä.
 
Kaikki riippuu tuossa vaiheessa sitten vain omasta taloudellisesta tilanteesta. Jos ei ole tarvetta, niin miksi tinkimään. Eri asia on sitten jos tietää ettei aikuisten oikeasti olisi varaa ison G:n tuotteisiin, niin sitten kannattaa käydä läpi kaikki mahdolliset vastaavat soittimet. Muuten ei kun Gibsonin imperiumin tavaraa kehiin jos se on mielestäsi parasta mihin olet näppisi laittanut. Niin minäkin telkisin jos tuntisin samalla tavalla ja olisi pelimerkkejä.
 
Tämä on hyvin vaikea selittää.
 
Hyvinhän se meni :)

En tarkoita, että kaikki halvemmatkaan kitarat ovat huonompia, mutta mitä te tekisitte, jos tietäisitte että joku toinen kitara on omasta mielestä (nyt puhun sitten soitettavuudelta) huomattavasti parempi, kuin jotkut muut/muu. Eli kannattaisiko sinusta säästää siihen joka tuntuu parhaalta, vai ostelisitko niitä jotka eivät tunnu niin hyviltä omasta mielestä. Tämä on hyvin vaikea selittää.
 
Tietysti kannattaa hommata sellainen kepukka, josta pitää. Eli jos se Gibson on sun juttu, niin ei muuta kuin säästämään. Pointtina tuossa aiemmassa kirjoituksessani oli, että kannattaa vaihtoehdotkin testata, jos sieltä vaikka löytyisi joku vielä parempi.

Joo olen testannut kuluneen vuoden aikana hyvin monenlaisia kitaroita, ja erityisesti olen testannut monien merkkien les paul mallisia soittimia. Les paul standard vain tuntui parhaalta. Muita vaihtoehtoja oli esim. epiphonet, tokait. Tokailta testasin jopa 1600e kitaraa, mikit olivat pettymys. Laskin, että gibsonin burstbuckerit liittämällä hinnaksi tulisi 2100e, jos asennus otettaisiin mukaan. Eli hyvin samoissa hinnoissa oltaisiin. Tuon tokain otelauta ei ollut niin mieluinen, se vaikutti enemmän sellaiselta 50 gibson kaulalta. Itse ottaisin mieluummin 60 slim taperin. Gibsonien puolelta muita testattuja classic, studio, custom, goldtop. Classicissa mikit eivät ole minusta niin hyvät. Custom olisi todella hyvä, mutta johonkin se raja on kuitenkin vedettävä. standardista tykkäsin enemmän. Customin mikit (en muista mitkä siinä on, mutta eivät olleet niin mieluisat) Customin otelauta on myös 50luvun.

Off-Topic
 
Eikös se ollut Pasi Nurminen!
 
End of Off-Topic
 
Pakko vielä mainita, että se tv-mainos on niin perseestä kuin voi olla. Siinä juuri sanotaan nuorille, että ryyppää,lintsaa ja rellestä niin pääset NHL:llään!
 
Ja aiheesta. Kannatan Les Paulin ostoa.

Sen vaan sanon, että älä tilaa sokkona mistään lederhosenien maasta, vaan testaa juuri se ostettava yksilö PERINPOHJAISESTI ennen kuin isket taalat tiskiin.

Olen ajatellut kitarapajaa. Hinta on 2300e ja testiaikaa on viikko, tai toisin sanottuna viikon palautusoikeus. Kuulostaa ihan hyvältä, ja tietysti sitten joskus keväällä jos rahat olisi kasassa, niin kun lähden niitä pauleja testaamaan, niin saattaa sellainen täydellinen yksilö minulle nojailla kaupan hyllyllä. Se on sitten sen ajan asia.

Tai, kuten jotkut ovat ehdottaneet ostamaan lentolipun ja matkustamaan halvimpien kipsonien perään, olikos se nyt hollantiin? Iso valikoima lessuja ja halvat hinnat, vaikka matkat laskettaisiin mukaan. Laittakaa joku muu linkki sen kaupan sivuille tai se säie jossa tosta oli puhetta.

Les paul standard vain tuntui parhaalta.
 
Kyllä tässä täytyy olla muiden kanssa samoilla linjoilla: jos kerran tuntuu siltä että Gibsonin Les Paul täytyy olla niin ei siinä auta sinänsä hyvät kopiot: jos soittointo säilyy niin ennen pitkää kuitenkin tulet Gibsonin Les Paulin hankkimaan...